Koska meiltä jäi järki matkasta?

Visio- ja missiokiteytykset. Arvomääritykset ja strategiset totuudet. Törmään ammatissani lähes joka viikko yritysten ytimessä oleviin lauseisiin ja sanoihin, joista en oikeasti ymmärrä yhtään mitään. Ne eivät ole suomea. Ne eivät ole edes englantia. Kuitenkin niiden pitäisi antaa paitsi minulle, myös yrityksen omalle henkilökunnalle suunta, mihin yhdessä olemme matkalla ja mitä teemme.

"We'll use the world leading integrity and embedd the highest-quality solutions and values to todays consumers."

Lause on keksitty, mutta voisi olla lähes minkä tahansa suuriyrityksen kiiltävän mainoksen allekirjoitus. Suomeksi tuo on jotakuinkin:

"Valjastamme maailman johtavan suoraselkäisyyden, ja liitämme korkeimman laatuluokan ratkaisut sekä arvot tämän päivän kuluttajia varten".

Se on ihan yhtä huono suomeksi. Mihin meiltä jäi tekojemme punainen lanka? Koska silmillemme alettiin heittämään aivan käsittämätöntä sumua, joka ei aukea kenellekään millään tasolla?

Joidenkin, joilla on mittatilauskengät jaloissaan, mielestä vakuuttavuus syntyy, kun yhdistetään maailman mahtipontisimpia sanoja vakuutusyhtiöiltä ja pankeilta lainattuihin lauserakenteisiin.

Kuluttajana (josta sanasta muuten sanoudun irti nyt, koska en ole, enkä halua olla kuluttaja) moiset jättävät naamalle puolikivisen, akuuttia halvauskohtausta jäljittelevän ilmeen, jossa kulmakarvat nousevat hieman yläviistoon, suusta alkaa erittyä lisäkuola, ja kurkun syvyyksistä kimmahtaa ilmoille rehellinen vastaus: "...ööö...rf!".

Voi kun sillä ihmisellä, jolle ensimmäisenä tuodaan yrityksen uusi strategia, toimintakehys tai muu sumutus jaettavaksi edelleen, olisi rohkeutta sanoa: "Mitä ihmeen sekopäistä helvettiä tämä on? Oletko kaappisekakäyttäjä? Mehän teemme (aseta tuote tai palvelu tähän kohtaan) ihmisille/eläimille/kasveille tmv.". Hälle nousisin taputtamaan, ja veisin seuraavana aamuna pöydälleen tuplamocchaextremepurelatten!

Leppoistamisesta, kohtuullistamisesta (Downshifting)

Mm. ansioitunut bloggaaja Koistisen Mari käväisi Ylen aamu-TV:ssa haastattelussa, jonka aihe on leppoistaminen, eli downshiftaus.

Hyvää juttua. Tuttua juttua, sillä tuon minäkin tein. Tuota vaimonikin kohta tekee.

Koska näyttää siltä, että v. 1970 syntyneinä emme ilmeisesti koskaan pääse eläkkeelle, otimme eläkkeen "omiin käsiimme". Kyse on nimittäin työn ja muun elämän järkevämmästä yhdistämisestä, jossa mukaan astuu myös ekologisuus. Tavoitteena tehdä vähemmän työtä, mielekkäämpää työtä, mutta "loppuun asti".

Työ:
Oma työni internetin parissa mahdollistaa työpaikattomuuden. Voin tehdä työtäni missä vain, koska vain.

Palaverit voi oikeasti pitää Skypen avulla. 20 vuoden aikana käymistäni palavereista ehkä 1-2% voisi sanoa olleen sellaisia, joissa oli hyvä olla samassa huoneessa. Muut olisi aivan mainiosti hoituneet sähköisesti.


Asuminen:
Muutimme isommasta vanhasta lähiörivitalosta keskustaan, pienempiin neliöihin, mutta isompiin kuutioihin (loft-asunto). Muutimme asunnon yhdeksi tilaksi, jonka seurauksena meillä ei ole yhtään neliötä, jossa ei joskus jotain tehtäisi. Muutoksen johdosta meillä on itse asiassa enemmän tilaa nyt, kuin oli vanhassa suuremmassa asunnossa.

Työpaikkaani Manillan vanhaan tehdaskiinteistöön on asunnostamme 65m hurja matka.


Liikkuminen:
Emme enää juurikaan tarvitse autoa (mutta sellainen meillä vielä kuitenkin on). Kävelemme, junailemme ja pyöräilemme kaikkialle. 

Hiilitaakkaamme rassaa kuitenkin hurjasti toinen pikku asuntomme Hua Hinissa. Sinne kun pääsee vain lentäen, ja päästöt ovat sen takia melkomoiset. Niitä kohtuullistaaksemme koitamme olla siellä pidempiä aikoja kerralla.

Ruokailu:
Talomme alakerrassa on kauppa, josta ostamme vain tarpeeseen. Emme heitä enää yhtään ruokaa pois, kuten ennen kävi silloin tällöin.


Olemme myös muokkaamassa ruokavaliotamme kasvisvoittoiseksi, koska (naudan)lihan syöminen pitäisi jokaisen lopettaa, tai ainakin sitä pitäisi vähentää rajusti.


Kuluttaminen:
Meillä on jo kaikkea. Emme siis enää kuluta juuri mihinkään rahaa. Anteeksi siitä, valtio, mutta siksi sitä jää meillä säästöönkin, joka mahdollistaa kohtuullistamisen.

Ja tärkeä pointti tässä kirjoituksessa on se, että muutos on mietitty, suunniteltu ja tekemällä tehty. Suunnittelimme asiaa vuoden, sen jälkeen ryhdyimme toimeen, ja muutoksen läpikäynti vei n. kaksi vuotta. Se vaati kovaakin tahtoa ja työtä, mutta nyt elämä on oikeasti parempaa sen takia.

Kun yrityksen johto on sairas

 (Turun Myllysiltakin näytti vielä viikko ennen romahdustaan pohjasta ihan hyvältä)

 On huvittavaa miten media keskustelee aina pinnalla olevista, kirjaimellisesti pinta-asioista, mitä tulee suomalaiseen työelämään.

Juuri nyt se on sosiaalinen media, ja miten siellä yritys voi tehdä sitä ja ei voi tehdä tätä. Ennen sitä puhuttiin CRM-järjestelmistä. Miten se ratkaiseekaan kaikki "henkilöstöpulmat" ja tekee yrityksistä kustannustehokkaita. Sitä ennen oli intranet, jne. Aina uusi tekninen kikka tuo valon.

Ei tuo. Hämmästyttää, miksi emme saa perustaa mustaa listaa, jonne saisi kertoa oikeita tarinoita siitä, miten yrityksissä toimitaan henkilötasolla. Kaikki lähtee aina johdosta, joka määrittää strategiat, joka puolestaan määrittää budjetit ja tulostavoitteet henkilötasolle. Nyt on vaan niin, että useassa yrityksessä unohdetaan ne oikeat arvot, jotka pitäisi olla kaikilla ihmisillä, ei ainoastaan yrityksillä:

Kuunteleminen
Ymmärtäminen
Läsnä oleminen
Keskusteleminen
Yhdessä tekeminen, eli tämä nytkin paljon puhuttu yhteisöllisyys
Toisten auttaminen


Sen sijaan nuo ohitetaan. Joku saattaa tuurilla joskus vilkaista peräseinän taulussa loistavia, aina valheellisia yrityksen virallisia arvoja. Mennään päätä pahkaa excel-taulukoiden kimppuun.

Kun 1990-luvun alussa aloitin työurani myymällä tietokoneita kaikille, niitä myytiin verukkeella, että niillä saa kätevästi tallennettua ruokareseptejä. Kukaan ei puhunut, eikä osannut pelätä kaiken alleen syöviä excel-lakanoita, joissa määritellään työntekijän toiminta niin tarkkaan, että siitä näkee hänen  tehokkuutensa jokaiselle tunnille:

"Pertti on selvästi alle osaston keskitason keskituntitehokkuudessa. Pertillä luku on 2,44, seuraavaksi huonommalla 2,93. Otappa Pasi Pertin kanssa asia puheeksi heti aamusta! Jollei kiinnosta, niin oven takana on jono uusia innokkaita!" ... tuo "oven takana on -ratkaisu" on muuten yksi suosituimmista vääryyksistä ikinä.

Yksi suurimista syistä ihmisten mentaaliseen ja jopa fyysiseen pahoinvointiin työpaikoilla ovat nämä CRM-järjestelmät, joita on kylvetty jopa pk-yrityksiin viime vuosina. Kävin muutaman järjestelmän esittelyssä ja laskin sen jälkeen, että jos meidän pieni yrityksemme ottaisi moisen käyttöönsä, meillä menisi keskimäärin 200 viikkotunnistamme järjestelmän täyttämiseen n. 30 tuntia. Noin kuudesosa koko työajastamme! Ja kaiken huipuksi minä yrityksen vetäjänä näkisin siitä jokaisen katetuoton per tunti per henkilö. Tehokkuus. Ainoa arvo.

CRM:n ja Exceleiden takana on aina johtaja, tai johtajia, joiden tehtävää ovat luvut ja niiden seuranta. Henkilöstön hyvinvointivastuu on (ehkä) sälytetty henkilöstöpäällikölle, jolla kuitenkaan käytännössä ei ole oikeaa vastuuta. Hän voi vain hoitaa "laastarein" kaikki, jopa silloin, kun ihmiset sairastuvat mentaalisesti, palavat loppuun. Lopullinen syyttävä sormi osuu aina korkeimpaan johtajaan. Jos hän tekee työnsä huonosti, ihmiset palavat loppuun.

Henkilöstöstä pitäisi v. 2010 vastata henkisiin sairauksiin erikoistunut psykiatri. Sillä suurin poissolojen ja työpaikanvaihdosten syy ovat jo nyt henkiset syyt. Ne eivät näy tilastoissa, koska ne kirjataan usein henkilön omaksi irtisanoutumiseksi. Johto väistää tässäkin asiassa todellisen vastuunsa.

On aivan turha läpsytellä pinnalla. Syvissä vesissä ne suurimmat ongelmat ovat. Huonovointinen ja -henkinen yritys tekee sosiaalisella medialla pahaa itselleen, mutta hyvää työntekijöilleen ja meille muille. Paska nimittäin nousee sosiaalisessa mediassa pintaan.

EDIT: uunituore aiheeseen liittyvä uutinen YLE:lta.

Sosiaalinen media haisee

Sosiaalisen median kultakausi suomalaisessa mediassa on ohi. Se kesti lähes puoli vuotta. Nyt sen mollaaminen on alkanut. On vastaiskun aika.

Jos blogimaailma nyt alkaa haukkua aihetta, valtamedia tulee hetken päästä perässä.

Haukkumalla suosituinta erotut heti. Se myös luo kuvaa ammattilaisesta, joka ei uusista asioista hätkähdä. Hän tekee työtään johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Hän on nähnyt alaa niin paljon, että tietää pintamuodin ja sen kantajan heikkoudet.

Olen sekä samaa että eri mieltä. Näen hyödyt tekemilleni asiakkaille, mutta samalla olen törmännyt asiakkaihin, joille SoMe ei vaan sovi, ja joille siitä ei ole mielestäni mitään hyötyä. Heille olenkin sanonut, että trimmatkaa verkkosivunne Googlea varten ja pankaa mainoseurot sinne.

Ei SoMe siis haise eikä se ole pahaa, vaikka muotia juuri nyt onkin. Kuten sen viholliset nyt kertovat, siitä on tullut valtamedia. SoMe ei terminä enää kerro mitään, koska kaikki on sitä, sosiaalista mediaa. Staattisten, yksisuuntaisten verkkosivujen aika on ohi.

Kohta meillä on verkkosivuihin kytkettyjä chat-ominaisuuksia, joiden takana on pakko istua joku vastaamassa asiakkaiden kysymyksiin - reaaliajassa. Rohkeimmilla sovellus on videota. Niin se vaan tulee menemään.

Itse olen kurkkuani myöten täynnä yrityksiä, jotka eivät vastaa. He eivät vastaa sähköposteihin, he eivät vastaa lomakkeisiinsa. Puhelimessa joudun odottelemaan jopa tunnin, koska asiakaspalvelijansa ovat niin perkeleen kiireisiä. Luurista tilutetaan pöydälleni huonoa muzakia, jota minun on kuunneltava tarpeettoman kovaa, jotta kuulisin, kun joku vihdoin vastaa puheluuni. Koska en, insinöörien väärän olettamuksen mukaan, istukaan kiltisti puhelin korvassa kuuntelemassa, koska joku tulee. En pysty. Tuolit ja sohvat lentelevät, kun yritän epätoivoisena ehtiä puhelimeen kun muzak lakkaa, ja joku murisee luuriin kyllästyneenä avausrepliikkinsä.

Olen täynnä tätä teho-Suomea. Loppuunsa trimmattuja yrityksiä, jotka eivät palvele. Jos siinä auttaa sosiaalinen media, ja sellaiset kokonaisuudet, joita olen vielä itse saanut suunnitella, voin olla iloinen ja tyytyväinen omaan osaamiseeni. Jos minä vastaan tekemisistäni, joku vastaa puhelimeen. Ei enää Bryan Adamsia luuriini, kiitos.

Sosiaalista mediaa pk-yrittäjille

Olin eilen Turun AMK:n ja Turun Yrittäjien järjestämässä sos.dem.... sosiaalisen median koulutustilaisuudessa luennoimmassa SoMen autuudesta, vaatimuksista ja raadollisuudesta.

Edellisviikolla olin puhumassa alan opiskelijoille, viime viikolla yritysjohtajille, ja nyt siis pk-yrittäjille. Selvisi, että jokaisella ryhmällä oli samat kysymykset ja ongelmat.

Ihmekös tuo, sillä median kautta on tullut hyvin selviksi kärjiksi kaksi suurta "vääryyttä":

1. KAIKKI ON ILMAISTA
Totta, että SoMe-sovellukset itsessään ovat ilmaisia, mutta se EI tarkoita sitä, että nyt yrityksillä ei menisi enää euroja markkinointiinsa.

Itse pidän huolta muutaman yrityksen SoMe-palveluista, ja käytän niihin sekä oman yrityksen ko. asioihin keskimäärin n. kolme tuntia joka päivä. Kerropa se viidellä ja edelleen neljällä, niin tunteja menee kuukaudessa 60 kpl:tta. Se maksaa tuntipalkkanani yhteensä 4140€/kk:ssa. Ja tuo summa EI sisällä yrityksen SoMe-palveluiden tuottamista, rakentamista ja suunnittelua. Se summa tulee erikseen. Esim. KoruLiitolalle se kokonaisuus verkkosivuineen oli n. 5000€.

Ilmaisia ovat sovellukset, ei varsinainen SoMe-työskentely ja ylläpito


2. "SINNE PITÄÄ JOKAISEN YRITYKSEN MENNÄ, MUUTEN HUKKA PERII"

Jos yrityksesi toimii kuluttajarajapinnassa, tai kohderyhmääsi kuuluvat myös nuoremmat asiakkaat, SoMe on edellytys sille, että tavoitat myös heidät. Eli ehdottomasti pitää kulkea kehityksen mukana, tai jopa vähän edellä sitä.

Jos taas yrityksesi tai sinä ette omista ns. "small-talk -geeniä", eli ette ole luonnostanne sellaisia ihmisiä, jonka on luontevaa kertoa asioista avoimesti, ja ette kestä aika ajoin myös vahvaakin kritiikkiä joka avoimuudesta seuraa, harkitkaa ko. palveluiden avaamista. Jos kohtelet asiakastasi huonosti, kiukunpuuskissa tai ilman, hukka perii.

Suomalais-Ugrilainen metsäkansa on Suomalais-Ugrilainen metsäkansa myös sosiaalisessa mediassa.


Eli: Mieti, kysy asiantuntijoilta, selvitä ja tutki ... ennen kuin hutkit.

Jetpack

Ensin ajattelin, että ensi vuonna ostan meille plug-in smartin, mutta nyt tekisi mieli odottaa tovi lisää. Jos vaikka joskus saisi Jetpackin!

Uusia palveluita ei käytä

Olen kehitellyt muutamaa uutta palvelua verkkoon. Ammattini johdosta myös seuraan ja koitan monia uusia palveluita.

Viimeisinä kahtena vuotena uusia, yrittäjien sydänverellään värjäämiä palveluita onkin plumpsahdellut tasatahtiin: Netcycle, Foodie, Hunch, Fruugo, Kuinoma, Tupalo, Dooxe, Pronto jne.

Huomaatteko muuten palveluiden nimistä, että on mietitty ja päädytty helppoon, lyhyenläntään kansainväliseen nimeen, jonka muistaa. Nimiin on päädytty myös siksi, koska "Suomessa ei riitä käyttäjäpotentiaali niihin miljoonien eurojen tavoitteisiin", jotka kiiluvat kehittäjien sydämissä ja silmissä.

Anyway. Olen myös huomannut sellaisen, että vaikka palvelut ovat hyviä ja hyvin tehtyjä, ne eivät jää käyttöön. Lataan osan niistä jopa iPhoneeni sovelluksiksi, mutta ei. Ei lähde. En käytä niitä. Miksi?

Oma "hunchini" on se, että arkeni on jo täynnä. En jaksa/ kaipaa/ tarvitse enää sinne mitään lisää. Haluan pikemminkin arjesta jotain pois ja tyhjää tilalle. Siitä päästäänkin aasien rakentamaa Myllysiltaa pitkin omaan tulevaan palveluumme Osulaan.

Osula on tehty poistamaan arjestamme yksi vittumainen arkityö: Mainoslehtisten kantaminen eteisen lattialta lehtikoriin ja sieltä lehtiroskikseen.

Jokainen meistä moisen postin sallivista tekee sen noin kerran viikossa, ja pino on sanomalehtineen n. 48cm korkea ja painaa 2,4 kiloa. Yhteensä kannoimme osoitteetonta mainospostia lehtiroskikseen vuonna 2007 noin 18 miljardia kiloa! Eli siis 18 tuhatta miljoonaa kiloa!

Jos et halua kantaa enää, voit aloittaa liittymällä Osulan omaan Facebook-ryhmään, jossa pääset jopa vaikuttamaan sovelluksen valmistumiseen, ja saat siitä vaivan palkaksi kaikkea kivaa. Ottakaamme selistämme selkävoitto!

Jari, PIKKUAPURI + VIIDAKKORUMMUN HOPEASELKÄ

Tarjolla sosiaalisen median osaamista

Pikku Apuri aloittaa tarjoamaan sosiaalisen median palveluita. 

Olen viime aikoina kiertänyt aiheesta puhumassa opiskelijoille sekä suuremmille että pienemmille yrityksille, ja tarve tuntuu olevan suuri. Ennen kaikkea sen strategisessa suunnittelemisessa: minne? miksi? koska? miten? kuka? missä?

Nyt sitä siis saa. Yhdeksi esimerkiksi nousevat Pikku Apurin omat sivut, joissa ei tule olemaan mitään muuta kuin linkkejä eri sosiaalisen median palveluihin. Eli linkkien takana tapahtuu, sivuilla itsessään ei mitään.

Täältä näet yhden esimerkin lisää pk-yrityksen sosiaalisen median hyödyntämisestä.

Onko kiire?

(kuva Facebookin Leppoistelijan elämäntapa -ryhmästä)

Uudet keinot viilentää ilmastoa

HS oli tehnyt Tiedesivuilleen 9.3.2010 oivan yhteenvedon New Scientist -lehden materiaaleista. Kuvasta näkee hienosti erilaisten ilmaston viilentämiseen tähtäävien hankkeiden hyvät ja huonot puolet.

Happy Planet Index

New Economic Foundation julkaisee mielenkiintoista tilastoa, Happy Planet Indeksiä (HPI).

Vertailussa on mukana 143 maata, jotka kattavat 99 prosenttia maailman väestöstä. Sijoitukseen ja tuloksiin vaikuttavat: eliniän odote, ihmisten tyytyväisyys sekä ekologinen jalanjälki.

Suomella, tai Pohjoismailla ei siinä listassa pyyhikään enää niin hyvin, kuin medioiden sivuilta voisi kuvitella. Olemme melkein pohjalla (punainen on huonoin väri, Suomelta löytyvä tumman oranssi toiseksi huonoin, keltainen keskitasoa ja vihreä paras).

Suomen Luontoliiton pääsihteeri Leo Straniuksella on hienoja keinoja värin parantamiseen. Ns. degrowth -menetelmä:

Esteenä onnellisille yhteiskunnille on kuitenkin usein juuri se mitä niin kovasti päättäjien toimesta tavoittelemme: talouskasvu. 

Lapsellekin on selvää, että rajaton kasvu rajallisella maapallolla ei ole mahdollista. Monet taloustieteilijät ja poliittiset päättäjät tuntuvat kuitenkin uskovan näin toisin.

Talouskasvuun perustuvalla yhteiskunnalle olisi löydettävä vaihtoehtoja. Degrowth-taloudella tarkoitetaan sellaista talousjärjestelmää, joka ei ajaudu kriisiin, vaikka se ei kasvaisikaan.

Talousjärjestelmämme kohtaa vääjäämättä välillä lasku- ja noususuhdanteita. Näin ollen ihmisten hyvinvointia lisäisi ennenkaikkea se, että laskusuhdanteessa voitaisiin varmistaa ihmisten perustoimeentulo ja noususuhdanteessa taas se, että luonnonvarojen kulutus ei lisäänny.

Siirtyminen degrowth-talouteen on mahdollista kun:

1. Siirrymme palkankorotuksista vapaa-ajankorotuksiin.
2. Verotamme enemmän luonnonvarojen kulutusta ja vähemmän työntekoa.
3. Otamme käyttöön perustulon ja maksimielintason sekä henkikökohtaiset päästökiintiöt.
4. Hylkäämme harhaiset kuvitelmat talouskasvun auvoisuudesta ja luomme uusia mittareita kuvaamaan hyvinvointia.

Tässä eväitä onnellisuuspuolueen ohjelmaan – tietysti armeijan lakkauttamisen, luonnonsuojelun ja hiilineutraalisuuden ohella.

Hans Rosling - rock´n´rollia akateemiseen maailmaan

Karoliinisen Instituutin professori Hans Rosling tietää faktat, mutta poikkeuksena muista, hän myös osaa saada faktat eloon. TEDtalkin pätkää ohessa. Lisää löytyy YouTubesta. Hienoa. Fiksua. Hyvää.

Miten luoda uusia menestyviä verkkopalveluita, osa II

Kirjoitin muutama viikko sitten "emoyhtiöni" Viidakkorummun blogissa uusista verkkopalveluista ja niiden toteuttamisesta. Sain tekstin lopussa esittämääni täkyyn heti vastaukset haluamiltani kumppaneilta (Aucor, Gekko), ja nyt näyttää siltä, että Pikku Apuri, Aucor ja Gekko alkavat yhdessä möyhentää ja kiillottaa uusia verkkopalveluita.

Olen vain ollut niin kiireinen Viidakkorummun ja Turun Yrittäjien asioiden takia, että sovittu aloituspalaveri on nyt siirretty Maaliskuun loppuun. Mutta tärkeintä ei olekaan voitto, vaan kolme hyvää yritystä!

Start me up!

Foodie.fm

Taas on pullahtanut Suomen kartalle sovellus, josta voi oikeasti olla hyötyä jokapäiväisessä elämässämme. Foodie.fm kerää yhteen erilaisia ruokareseptejä, jotka se sitten "hajoittaa kuluttajalle ostoslistaksi", jolloin ko. ruoka on helppoa kerätä ja myös tehdä.

Sovelluksen kauneus on kuitenkin sen tietokantaosaamisessa. Se "oppii" tuntemaan ne ainesosat, mitä ostan eniten ruokiini ja osaa sen perusteella kertoa mm. kun ko. raaka-aine on tarjouksessa lähikaupassani. Suomessa mukana on jo S-ryhmä.

Vaikuttaa hyvältä. Hain jo sovelluksen iPhoneen. Muitakin medioita on tulossa.

Academic Earth

Academic Earth. Maailman parhaat luennot kotisohvalle - for free!!

Netcycler

Tämä uusi Netcycler vaikuttaa mukavalta palvelulta. Meillä oli koneella täysin vastaava konsepti, mutta eipä ehditty siihen koskemaan.

Palvelu on käyttäjille ilmainen, mutta tekijät aikovat ottaa omansa pois mm. tavaroiden kuljetusmahdollisuuksista. Tuo toiveiden asettaminen on erihyvä juttu.

Yhteiskunnallinen yrittäjyys

Päivän Turun Sanomissa oli mielenkiintoinen juttu englantilaisesta The Hub -kollektiivista, joka aikoo nousta yhteiskunnallisen yrittäjyyden "globaaliksi risteykseksi", paikaksi, joka yhdistää ko. yrittäjyydestä kiinnostuneet kautta maailman.

Suomen valtiokin on avannut ko. kohderyhmälle palvelun nimeltä Yhteinen Yritys. Sekin koittaa toimia ko. foorumin apusivustona, joka yhdistää ja jakaa tietoa.

Molemmat ovat oivia konsepteja. Nyt vaan tarvitsee saada palloa ja tietoa enemmän liikkelle, niin ideasta voi tulla oikeasti hienoja asioita ja yrityksiä

Jos tiedät kuka muu Suomessa tekee kierrätyskankaista ja materiaaleista tuotteita kuin Punainen Norsu ja Globe Hope, viskaa meilillä jari(at)pikkuapuri.fi, sillä minullakin on idea yhteiskunnalliseksi yrityspalveluksi.

EDIT: Demos Helsinki niputtaa yhteiskunnallisen yrittäjyyden yhdeksi TOP5 -tulevaisuuden valtailmiöistä, ja avaa termin luontevasti:

Aika, jolloin yrityksen ainoaksi tehtäväksi ymmärrettiin voiton keruu, on ohi. Yritykset ovat yhä enemmän työntekijöidensä summa ja juuri niin hyviä kuin niiden työntekijöiden motivaatio on. Yksi aikamme keskeisin positiivinen muutoslupaus on ihmisissä, jotka tunnistavat yhteiskunnallisia ongelmia ja ovat valmiita tekemään itse niille ratkaisuja. Heitä kutsutaan yhteiskunnallisiksi yrittäjiksi. Yhteiskunnalliset yritykset nousevat julkisen sektorin rinnalle tuottamaan yhteistä hyvää. He saavat myös parhaat työntekijät.

Turkulaisille yrittäjille löytyy nyt epävirallisia kokoontumiskanavia

EKSMJ, eli et kai sä mittä järjestäytyisisit löytyy nyt Facebookista ja bloggerista. Levitä tietoa jotta se leviää!

Lihansyöjää lyödään

Find out more at Meat.org.

Ei koskaan eläkkeelle?

Eläkekeskustelu velloo hurjana, mutta ihan väärissä kabineteissa. Olen v. 1970 syntynyt pienyrittäjä, ja maksan aivan käsittämättömän suuria rahoja sellaiseen pohjattomaan eläkekirstuun, josta en itse koskaan tule mitään saamaan. Jokainen omassa, suhteellisen laajassa (ja saman ikäisessä) tuttavapiirissäni ajattelee samoin, vaikkei sitä kukaan meiltä ole kysynyt, eikä annettu asiaan kommentoida.

Voin rehellisesti sanoa myös sen, joka seuraa tuosta seikasta johtopäätöksenä. En todellakaan aio tehdä työtä niin pitkään, kun sitä tähän asti on totuttu tekemään. Eli viekää eläkkeeni pois. Tiedämme jo, että jos sellaisen joskus saamme, se on ylimääräistä bonusta.

Kun olemme vaimoni kanssa saaneet asuntovelat maksettua, tuossa n. 3-5 vuoden sisään, harkitsemme jo osa-aikatyön tekemistä. Suomelle jää täten pienetkin tulomme ja panoksemme saamatta, koska aiomme viettää osan vuodesta lämpimässä maassa, poissa suomalaisten eläkejärjestöjen silmistä. Meille, ja monelle muulle riittää vähempikin, jahka olemme rehkineet katon päällemme.

Mikä siis neuvoksi? Keino on yksinkertainen, ratkaisut ehkä monimutkaisia. Suomessa olemme kansana jo saavuttaneet korkean elintason. Meillä on korkealaatuinen koulutusjärjestelmä ja (vielä) hyvä terveydenhuoltokin. Kaupoissa on jos jonkinmoista ruokaa ja juomaa – liiaksikin. Miksi siis rehkimme töissä kuin viimeistä päivää, monet kymmenen tuntia päivässä? Vähempi riittää. Tehkäämme siis vähemmän töitä pakkovelvollisuudesta, ja tehkäämme sen sijaan enemmän halusta niihin asioihin, joihin meille on luontainen taipumus ja kiinnostus annettu.

Jokainen huolehtikoot omasta kodistaan ja sen maksuista. Jos olet ostanut liian kalliin ja ison omakotitalon sekä autot, maksat niistä kauan ja paljon. Jos taas olet suunnitellut elämäsi omiin riittäviin tarpeisiisi, asunto- ja muut lainat saat maksettua jo hyvissä ajoin.

Meillä on siis kaikki tarpeellinen kohta maksettuna, ja emme tarvitse enää lisää mitään. Tarvitsemme vain tietyn kuukausirahan, jotta voimme elää vapaammin, poissa yltiöpäisen ja idioottimaisen työelämän ja -politiikan jaloista. Ja ajatuksemme on kehittää ja keksiä uusia ideoita, uusia parannuksia maailmaan. Emme siis vain aio ryystää maitaita rantsulla. Toki sitäkin.

Kaikki on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Jo pelkästään tietotekniikan hurja kehitys on tuonut globaaleja työmahdollisuuksia, jotka eivät vaadi työpaikkaa, saati paikallaolovelvollisuutta. Se myös tarkoittaa aivovuotoja niihin maihin, jotka jämähtävät vanhoihin kaavoihinsa. Koko se yhteiskunnallinen päätöksentekorakenne, millä olemme tulleet tähän asti, pitäisi muokata aikoihimme sopivammaksi. Useille päättäjille ja virkamiehille moinen ajatus on aivan liikaa, eritoten niille, ketkä ovat ”tottuneet tekemään asioita kuten ennenkin”.

Nyt pitäisi nousta sellaisten, kaupunki- ja maakeskeisten ajatushautomoiden, joihin kutsuttaisiin kansalaisia, joilla tuntuu olevan kyky miettiä asioita ”out-of-the-box”. Mm. Demos Helsingissä  tekee jo sellaista työtä, josta riittää marjoja sekä Helsingille että koko maahan.

Koska saadaan vastaava hautomo myös Turkuun, joka tuntuu kipeästi olevan sen tarpeessa? Sen sijaan, että mietitään julkisesti sitä, tuleeko meille pormestarimalli vai ei, pitäisi miettiä paljon syvemmältä, paljon laajemmin. Puolueiden ryhmäkurista voisi luopua ensimmäiseksi.

Our second home in Hua Hin

2000-luvun merkittävimmät luonnontieteen löydöt

Hesari listasi 12.1.2010 näin:

1) Ihmisen geenikartoitus, jonka sadat geneetikot saivat päätökseen 2003.

2) Vuotta myöhemmin Wmap-luotain varmensi universumin iän noin 13,7 miljardiksi vuodeksi.

3) Tieteenteon luonne muuttui verkon laajakaistojen, grid-verkon ja avoimien open acces-julkaisujen myötä. Samalla maallikotkin pääsivät tieteenteon avustajiksi eri hajautetun laskennan @hankkeissa.

Muut sijat:

 

4) Ihmisen esihistoria eli matka Afrikasta muualle maailmaan tunnetaan yhä tarkemmin. Sen mahdollistivat dna:n muutoksia mittaavat molekyylikellot.

5) Supertietokoneiden laskentatehot kasvoivat huikeisiin mittoihin, ja ennustaminen ja mallintaminen tehostuivat eri tieteenaloilla.

6) Kantasolujemme tuntemus voi tarjota mahdollisuuden siihen, että ihminen kasvattaa omia varaosiaan 2010-luvulla. Kasvatus alkaa ehkä hampaista ja ihosta.

7) Grafeenia löytyi tavallisen lyijykynän päästä Manchesterin yliopistossa. Sen yhden atomin paksuinen hiilikerros on maailman vahvinta – ja kalleinta – ainetta.

8) Maapallon väkiluku tasaantuu 2050-luvun jälkeen, ennustivat väestötieteilijät. Syynä on se, että naiset kouluttautuvat kaikkialla ja tietävät ehkäisystä.

9) Metamateriaalit sirottavat esineiden säteilyä. Periaatteessa niistä voisi joskus tehdä näkymättömiä esineitä.

10) Robotiikassakin otettiin edistysaskeleita. Ihmisen muotoon tehty japanilainen Asimo osaa jo juosta, ja imurit, Trilobiitit, tulivat siivoamaan koteja.

Elämämme ensimmäinen taidehankinta

Teimme su 10.1.2010 elämämme ensimmäisen taidehankinnan. Ostimme Galleria Joellan näyttelystä Aleksanteri Järvenpään tekemän kuparilaatta/sekatyön, "Yölinnun oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee".
Se oli meidän mielestä niin hieno, että piti ostaa.

Bucket list - eli mitä vielä pitää elämässä kokea ja nähdä

Kokea kunnon koirarekiajelu
Nähdä Alpit ja sen pienet kylät (edessä kesällä 2010)
Nauttia Italian maaseudusta, Umbria, Toscana (edessä kesällä 2010)
Kokea Irlannin Atlannin puoli, Galway, Dingle Bay, jne.
Nähdä Norjan vuonot
Ajaa avoautolla/ moottoripyörillä San Franciscosta Vancouveriin, Kanadaan (route 101)
Matka Etelä-Afrikkaan ja Keniaan, Nakurun lapset Ry:n toimipaikkaan
Uinti delfiinien kanssa (ja ehkä myös haiden)

Ihminen on luonnon tyhmin eläin

Vaikka meillä on kaikkea, osaamme tieteitä, kävimme kuussa, menemme Marsiin, ja kykenemme laskemaan ja miettimään "kaiken suoraksi", emme ymmärrä mitään. Dokumentti Saving Luna -kertoo yhden tarinan tietämättömyydestämme. Ehkä alkuperäiskansojen tarinoiden, perinteiden ja elämän "tallentaminen" voi auttaa tulevia sukupolvia ymmärtämään miten täällä pitäisi elää.

P.S. Ammattiini liittyvä kommentti. Paras spiikkiääni ja spiikkeri ikinä.




EDIT: Oli pakko lähettää tuottajapariskunnalle Kanadaan (Känädä!) kehut. Vastaus tuli muutaman tunnin kuluttua:

>To: mountainsidefilms@gmail.com
Subject: Thank you and hello from Finland!

Hi guys.

We just needed to thank you Michael and Suzanne for your documentary
Saving Luna - form all our hearts. That means myself and my wife Pia.

It was propably the best ever "air time" we've ever spent beside TV, and
it really spoke in between the lines how we, the people, are still so
dumb of a species. We've been in the moon and are going to Mars, and
yet, there's so much in this planet of ours we still don't understand.

So thank you, stay safe and - make more things like Saving Luna ;)

From Turku, Finland,

Jari Liitola and Pia Nolvi-Liitola

--

>Hi Jari and Pia

Thanks very much for writing. We are very glad to hear that you liked SAVING
LUNA. And we are happy that our film was broadcast in Finland (we love
Finland!)

Yes, it's true what you say about the moon and Mars...

Best wishes from Canada,
Suzanne and Mike

Suzanne Chisholm
Producer, Saving Luna: A whale story
Mountainside Films, Sidney, BC, Canada

If on a winter's night

Tämä levy on meille mietiskelijöille talven kynttilävaloon.

Edessä kymmenien vuosien muutospyörre

Yhteiskunta on alkumetreillään muutoksessa, joka tulee ravistelemaan kaikkia sen rakenteita. Nyt pitäisi saada eduskunnalle, yritysjohtajille, virkamiehille ja muille päättäjille "suomennettua" kansan nykyvisiot ja -missiot. Sillä nyt siinä mihin kansa matkaa, ja miten sen maa matkaa ohjaa, on suuren suuri railo.

Verotus ympäristöä ja epäeettistä kulutusta rankaisevaksi, työsopimuksiin ja työaikalakiin suuria muutoksia mm. joustavuuden suhteen (ylhäältä määrättyjen viikkotuntimäärien aika on ohi), kansalaispalkka KELAn ja muiden turhakkeiden sijaan, jne. jne.

Meidän on pyrittävä BKT (BruttoKansanTuote):sta GNH (Gross National Happiness) suuntaan. Ihmisen matka maan päällä pitää olla onnellisempaa. Emme elä enää "kun pääsen eläkkeelle, kierrän maailman" -ajassa, vaan nyt koko matka on päämäärää tärkeämpää.

Talouselämän artikkelissa lisää tästä - tärkeimmästä:


"Talouskasvu ja raha eivät ole tutkimusten mukaan enää pitkään aikaan lisänneet ihmisten onnellisuutta. Eikä pelkkä palkka riittänyt työn motivaattoriksi. Silti työelämä kulkee entistä rataansa, ja työ on monelle kuin 40 vuoden vankilatuomio. Asiantuntijan mukaan nyt tarvitaan inhimillisyyden vallankumousta – muutoin yhä useampi putoaa työelämästä uupumisen vuoksi."

Suomi, silmittömän väkivallan maa

Anna Karismon juttuun päivän Hesarissa ei ole lisättävää:

VÄLIHUOMIO
Anna Karismo anna.karismo@hs.fi Kirjoittaja on HS:n uutistoimituksen uutispäällikkö.

Mistä Suomi opittiin tuntemaan maailmalla vuosituhannen kymmenen ensimmäisen vuoden aikana? Silmittömästä väkivallastaan, eipä juuri muusta.

"Suomessa taas ammuskeltu", kertoivat vuodenvaihteen lehdet ympäri maailman Ruotsista Uuteen-Seelantiin. Sitten ne listasivat kertauksena rumia väkivaltalukujamme ja kauhistelivat aseidemme määrää.

Eikä siitä ole kuin kuukausi, kun me täällä Suomessa pilkkasimme kirjailija Sofi Oksasen Tanskassa antamia lausuntoja väkivaltaisesta kulttuuristamme!

Myyrmannissa räjähti pommi syksyllä 2002 ja tappoi seitsemän sivullista. Tuolloin nukuttiin vielä Ruususen unta. Pääministeri Paavo Lipponen (sd) arvioi tapahtunutta tuoreeltaan terroristiteoksi ja halusi parantaa valtakunnan valmiustilaa.

Jokelan kouluammuskeluissa kuoli yhdeksän syksyllä 2007. Sisäministeri Anne Holmlundin (kok) mielestä kyse oli yksittäisestä teosta.

Vajaata vuotta myöhemmin yksitoista kuoli Kauhajoen ammattikorkeakoulussa rauhanajan pahimmassa verilöylyssä. Kauhajoen jälkeen on puitu lähinnä yksittäisen poliisimiehen toimia aselupa-asioissa.

Ongelman nimeltä Ibrahim Shkupolli voimme ohittaa vielä näppärämmin. Kyseessä oli ulkomaalainen, epävakaalta alueelta kotoisin oleva mies, jonka teko selittyy hänen kokemuksillaan – mitäs siitä, että hän oli asunut Suomessa jo parisenkymmentä vuotta ja nähnyt täkäläiset ongelmanratkaisumallit.

"Tätä tapausta ei voi verrata kouluammuskeluun", Holmlund sanoikin uudenvuodenaattona.

Kylläpäs voi, ja pitää!

Jokin tässä yhteiskunnassa mättää nyt pahasti.

Onko jonkinlainen varmuus siitä, että Sello jäi viimeiseksi?

Mikä näitä päättäjiä vaivaa, kun he eivät tämän voimakkaammin reagoi yhteiskunnan henkiseen tilaan? Pääministeri ja presidentti esittivät osanottonsa uhrien omaisille, mutta tiukkoja puheenvuoroja väkivallan lopettamisesta on odotettu turhaan. Tarja Halosen uudenvuodenpuheessa Selloa ei mainittu sanallakaan.

Kuka siis uskaltaisi ottaa Sofi Oksaselta kopin ja vaatia asioihin vihdoinkin muutosta?

Uusi ala, vanhat kujeet

Aloitin viikonloppuna kurssin The Natural Step -organisaation ohjelmassa, jonka kautta oppii kestävän kehityksen pääperiaatteita.

Ko. organisaatio on lukuisista tutkimistani paras siksi, että siellä oppi haetaan (tieteellisesti todistetuista) luonnon omista menetelmistä, esim. jätevettä puhdistetaan kasvien ja maamateriaalien avulla jne. Yllättäen tämäkin, kuten kaikki edelläkävijyys, tulee Ruotsista.

On mielenkiintoista nähdä viekö oppi kokonaan uuteen alaan? Kiintoisalle ovelle se taatusti johtaa.

Onko sinulla sydän?

Jos muistovideo Bartista, elokuvamaailman jättinallesta ei liikuta, sinulla ei ole enää sydäntä.

Tyttö, joka uskoi oikein

(Kuvaotos kirjasta Maailman ihanin tyttö)

Tässä tarinassa on jotain sellaista, joka antaa itsellekin uskoa omiin ajatuksiin ja tekoihin, vaikken ole niihin vielä kestävän kehityksen saralla osunutkaan.

Miina Savolaisen Blink Entertainment Oy osui pieneen sektoriin Maailman ihanin tyttö -valokuvillaan. Nyt oivallus kantaa jo oman pienen yrityksen verran.

Alla voimauttavan valokuvan teoria, jossa siinäkin on osuttu keskelle!

Voimauttavaa valokuvan käyttö työyhteisöjen kehittämisessä

1 Hierarkiat nurin

Mitä hierarkkisempi työyhteisö on, sitä vaikeampi asioita on ajatella toisin. Valokuvaamisen avulla ihmiset voivat oppia dialogia ja havahtua arvostamaan sekä itseään että omaa ja toisen työtä.

2 Kokonainen elämä

Kuvat tekevät näkyväksi elämän kokonaisuuden – kukaan ei elä erillistä työaikaa ja vapaa-aikaa. Kun eri elämäntilanteiden vaatimukset tulevat esille, on arkisista käytännöistä helpompi sopia.

3 Ammatti-ihmisiä

Millainen ammattilainen olen? Kuvat sysäävät ihmisen miettimään, millainen ammatillinen identiteetti hänellä on ja millaisia arvoja hän haluaa työssään edistää.

4 Roolit romuksi

Ihmiset näkevät toisensa työyhteisössä helposti aina samoin silmin, jolloin roolit kapeutuvat. Kuvat voivat tuoda ihmisistä ja heidän osaamisestaan uusia puolia esiin ja romuttaa siten vanhoja rooleja.

5 Testaa arvot

Työyhteisön arvot määrittelee yleensä johto. Aidoissa työtilanteissa otetut kuvat paljastavat, millaiset arvot työpaikalla todellisuudessa vallitsevat ja toteutuvat.

Taqwacore

Kun törmäsin tähän traileriin, tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että nyt joku on avannut uuden oven.

 

Mainoskuplakisan tuotoksia

Vastamainoskisa Mainoskuplan tuotoksia pääset seuraamaan Luonto-Liiton sivuilta. En tiedä mutta aika väsynyttä meininkiä on. Ainoastaan pari erottui omaan silmään normaalia pidemmälle viedyllä ajattelulla.

Ilmastonmuutoksesta kartalle

Ihan näppärä tämä YLE:n kokooma kartta.

Valoa kansalle

Olen nyt ottanut tavaksi julkaista täällä juttuja, jotka mielestäni tavoittavat jotain hyvin oleellista tästä ajasta. Oheinen, Sunnuntaina 6.12.2009 HS:ssa julkaistu kirjailija Juha Itkosen juttu on juuri sitä.

The People Speak

Amerikkalaiset ovat aina olleet hyviä julistajia ja puhujia. Nyt tuolle historialle tehdään kunniaa The People Speak -hankkeessa, jossa eturivin taiteilijat esittävät legendaarisia tekstejä joko lausumalla tai musiikin kera. Odotellaan YouTube -versioita, koska ohjelma tulee History -kanavalta, jota ei moni täällä vanhalla mantereella näe.

Se suuri totuus

Koistisen Mari osui ja jakeli hyviä linkkejä uusimmassa blogikirjoituksessaan. Pohdin pitkään vastaavaa kirjoitusta, mutta jakamisen autuuden takia ei sellaista enää tarvitse tehdä ;)

Autoilun vallankumous

Sen ensiosa on tässä. Kyseessä on vety-/sähköauto Hondalta, nimeltään Clarity, joka tulee myyntiin tänä vuonna Kaliforniassa.

Vety, joka on maailman yleisin aine, otetaan irti jostain toisesta aineesta, jossa vety yleensä on kiinni (se on seurallinen aine), kuljetetaan vetyasemalle ja tankataan autoon. Autossa on "kone", joka muuntaa vedyn sähköenergiaksi yhteyttämällä sen happeen, jota saadaan ilmaiseksi auton liikkuessa. Koneessa on yksi liikkuva osa, joten auto ei tarvitse koskaan huoltoa (!??). Päästöinä tulee putkesta vain....vettä. Bravo!

Bensa-autot muuttuvat sunnuntain luksustuotteiksi muutamassa vuodessa.

Edward S. Curtis - intiaanihistorioitsija

Ilman Edward S. Curtisin uskomatonta intiaanitutkimusta ja -kuvaamista, emme me valkoposket tietäisi kovinkaan paljon Amerikan alkuperäiskansoista. Mies mm. kirjoitti 20-osaisen The North American Indian -kirjasarjan vuosien 1907-1931 välillä ja ohjasi muutaman intiaanielokuvan 1900-luvun alussa (!). Legendaarisesta kirjasarjasta löytyy lähes kaikki intiaaniheimot kuvineen ja elämäntapaselvityksineen. Kannattaa tutustua aivan uskomattoman tunnelatauksen sisältäviin kuviin ja töihin.

Parasta miehen töissä kuitenkin oli se, että niiden sisältämät tarkat kuvaukset ja kuvat saivat Pohjois-Amerikan intiaaniheimot elvyttämään uudelleen perinteitään. 

Neroja yrityksiä

Ruotsalainen (what else?) Chromogenics on kehittänyt napista päälle ja pois kytkettävän kalvon, joka asennetaan tavalliseen ikkunaan. Talvella sitä pidetään auki, jolloin auringonvalo pääsee lämmittämään asuntoa, ja kesällä kiinni, jolloin kalvo pitää asunnon viileänä.

Brittiläinen Ceravision puolestaan keksi lampun uudelleen. Tavallisessa hehkulampussa valoksi muuntuu vain10% sen energiasta (muu muuttuu lämmöksi). Energiansäästölampussakin tehosuhde on 15-85, eli surkea. Ceravisionin lampussa ei ole elektrodeja, vaan mikroaallot ionisoivat pienessä lasiputkessa olevan kaasun. Tässä lampussa tehosuhde on jo 50-50.

Missä on Suomen vastaavat? Jos kansanedustajien toimia katsoo, niitä ei koskaan voi tullakaan.

Kuluta oikein. Vaikuta lompakollasi.

Maapallon, sen eläinten ja ihmisten "paremmin vointiin" auttaa vain ajattelutapamme perinpohjainen muutos.

Meistä on tehty kuluttajia. Teemme työtä, jotta voimme kuluttaa. Yhteiskuntamme lait on säädetty tukemaan olemassaoloamme kuluttajina. Politiikkamme pyörii kuluttamisen ympärillä. Käyttäkäämme siis jo olemassa olevaa infrastruktuuria hyväksi - hyvällä tavalla.

Liity mukaan ryhmään, joka muuttaa yritysmaailmaa kuluttamisen keinoin. Tämä ryhmä tukee kestäviä ja ekologisia tuotteita ja palveluita, hyvää palvelua sekä ostaa vain todelliseen tarpeeseen.

Emme anna rahaamme huonon palvelun ylläpitäjille, huonolaatuisten tuotteiden valmistajille tai epäeettisille toimijoille.

Toimimalla näin voimme kenties vaikuttaa rahan keinoin myös poliittiseen ilmapiiriin ja päätäntävaltaan, mutta ennen kaikkea - levitämme valtaa suurilta pienemmille.

Tule mukaan!

11th hour

Sain vasta nyt katsotuksi Leonardo DiCaprion tähdittämän ja tuottaman dokumentin, the 11th hour. Siinä on ilmastonmuutokseen jo perehtyneelle paljon kertausta, mutta se on aika hyvä summaus kaikesta, mistä ollaan tiedemaailmassa yhtä mieltä. Suosittelen siis. Löytyy yltä ja Googlevideoista kokonaisena.

Vaikuttavimpia filmissä tuntuivat olevan Paul Hawkenin kommentoinnit, joten lienee syytä lukaista miehen kirjoja.

Lisäksi filmi on poikinut ns. action-verkkosivuston, jossa esitellään yksittäisiä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

eCorolla on valmis

Runsaan vuoden pykätty, "avoimen politiikan sähköauto" on valmis. Projekti on hyvin mielenkiintoinen, sillä se tavoittelee tasoa, jossa päivässä voisi vaihtaa minkä tahansa polttomoottoriauton sähköautoksi. Hintaa kertyy tämän hetken kustannuksin 10 000-20 000 euroa, riippuen komponenteista.

Eettinen sijoittaminen

Talouselämän artikkeli hieman valottaa asiaa mm. antamalla muutaman konkreettisen rahastovinkin, mutta muuten ko. aihe on ollut suomimedioissa yllättävänkin piilossa. Nimittäin jos salkkujen arvo Suomessa on kolminkertaistunut kolmessa vuodessa, luulisi tarjonnan kasvavan hurjaa vauhtia.

"Suomessa on useita ympäristöasioihin erikoistuneita rahastoja, UB:n Puhdas Ympäristö -rahaston lisäksi muun muassa eQ Clean Energy, Evli Sustainable Climate ja Fim Green Energy."

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, eettisiin kohteisiin sijoittaminen antaa itselle paremman mielen, mutta todelliseen muutokseen moisella toiminnalla on vielä matkaa. Kääntäen aihe on mielenkiintoinen: ketkä sijoittavat epäeettisiin kohteisiin? Pankit ja muut laitokset osaavat kyllä edelleen pitää pörssimaailman sellaisena kasvottomana möykkynä joka ei maistu ja tunnu miltään. Eihän kukaan pahaa tee ellei tiedä tekevänsä?

Katso mitä luulet syöväsi

Luulin että ilmastonmuutoksen aiheuttamat katastrofit, Kiinan tulevat ydinvoimalat, huonot poliitikot tai meteoriitit voisivat olla pelkoja, kunnes katsottuani jo aiemmin mainostamani Food inc. -dokumentin huomasin, että ketsuppia tai hampurilaista on syytä pelätä vielä enemmän.

Dokumentti on jokaiselle pakko. Katso se, ja äänestä kaupassa lompakollasi orgaanisen ja luomuruuan puolesta - joka kerta!

Kärsimättömät optimistit

Bill ja Melinda Gatesin säätiö lahjoittaa tieteelle ja hyvään tuplasti enemmän kuin seuraavaksi antavin organisaatio. Tässä videossa he kertovat miksi.

Tässä on järkeä

STT aloittaa ensimmäisenä Suomessa seulomaan asiakkaiden tietoa ja mainetta sosiaalisista palveluista.

Directanus

Suomen Yrittäjät ovat saaneet hakemistoyritys Directalta 5000 valitusta heidän menettelystään. Poliisille on tehty 1300 rikosilmoitusta. Onhan jo noista luvuista selvää se, että firma on täysi roisto.

Myyntitilanteessa ei kerrota, että jos joku hakee firmaasi heidän palvelustaan. JOKAISESTA hausta menee maksu. Lisäksi he eivät ilmoita itsestään ennen kuin VUODEN PÄÄSTÄ laskulla. Siinä yleensä lukee, että firmaasi on haettu heidän palveluistaan 446 kertaa, ja maksu olisi 678€ + alv. Itse et ole saanut yhtään puhelua asiakkailta, mutta firmasi nimeä on haettu Directasta 446 kertaa, se riittää. Eli vastaava menettely olisi, jos joku hakisi Googlesta firmaasi nimellä ja jokaisesta hausta menisi maksu.

Directan asiakkaina on pääasiassa pieniä ja keskikokoisia yrityksiä, joille Directa tarjoaa muun muassa yrityshakemistopalvelua verkossa. Directan toimitusjohtaja Fredrik Schaumanin mielestä yhtiö harjoittaa normaalia liiketoimintaa normaalein sopimuksin.
- Pitää muistaa, että me otamme tämän yrittäjän tai pienyrittäjän riskin, me rahoitamme hänen markkinointiaan 12 kuukautta ja tämä suoriteperusteinen lasku tulee vasta vuoden päästä. On tottakai tapauksia, missä me olemme jääneet sen vuoden aikana vähemmälle huomiolle ja on saattanut käydä niin, että on unohtanut, mitä on ostanut vuosi takaperin. Näitä tilanteita syntyy.
Schauman sanoo, että sähköinen markkinointi on haastavaa ja iso osa yhtiön asiakkaista markkinoi ensimmäistä kertaa sähköisessä kanavassa.
- Silloin pitää olla tietoinen niistä pelisäännöistä, mitkä siellä vallitsevat ja niihinhän me olemme sitoutuneet koko ajan ja tulemme sitoutumaan jatkossakin ja yritämme palvella entistä paremmin. 

Varjelkaa meitä moisilta "sähköisen markkinoinnin ammattilaisilta". Googlehakuihin sekin raha kannattaa pistää JOS sivut ja palvelu ovat kunnossa.

Food inc.

Puhtia laihduttajille. Tämä dokumentti on pakko nähdä. Varmasti muuttaa suuresti omia ruokatottumuksia, koska ne ovat jo ennen dokumenttia muuttuneet.

Sairaalapastorien kertomaa

Eikö se ole kumma, miten me emme usko itsestään selviä faktoja, ennen kuin meillä on rajallinen määrä aikaa? Painetaan niska limassa asuntolainoja alas jossain täysin intohimottomassa työssä. Eletään sitten joskus. Teen tämän pois alta. Tavataan ensi viikolla. Huomenna on aikaa.

Hesarin oivassa jutussa (26.10.2009) sairaalapastorit kertovat kuolevien viimeisistä mietteistä. Liitän koko jutun tänne, koska HS.fi normiversiossa se ei näy.

Ajatuksia kuolinvuoteella - viime hetkellä ihminen kertaa elämänsä valintoja

Jonakin päivänä elämä päättyy. Sitä ennen sairaalapappi saa kuulla ainutkertaisia vaiheita matkan varrelta.
Kuolevalla on tarve kerrata elämänsä valintoja ja tunteikkaita tapahtumia.
Hän muistelee vaikeita tilanteita, joista hän on selviytynyt, ja ylittänyt itsensä. Hän puhuu siitä, mikä on jäänyt kokematta tai siitä, mitä vielä elämältä toivoisi. Se voi olla hyvin arkista, kuten aamukahvi auringossa kodin tai kesämökin terassilla.
Lähtö tuo pintaan asioita, jotka ovat jääneet käsittelemättä. Kuoleva suree tekemiään virheitä ja vääryyksiä lähimmäisiään kohtaan. Elämän merkittävimmäksi asiaksi nousee rakkaus tai sen puuttuminen.
Kuoleva haluaa selvittää välit Jumalan tai muun korkeamman voiman ja läheistensä kanssa. On tärkeää pyytää ja saada anteeksi.
Pitkä puhumattomuus lakkaa joskus vasta kuolinvuoteella. Siinä sanotaan kaikki, tai vaietaan iäksi.
Läheisistä ei haluaisi luopua. Heistä on huoli. Miten lapset selviytyvät? Kuoleva tekee surutyötään suunnittelemalla hautajaisiaan ja jakamalla itselle rakkaita esineitä omaisilleen.
Kiire on poissa, aika on vain yhdessäoloa varten.
Kohtalo tuntuu usein epäoikeudenmukaiselta. Tässäkö tämä oli? Miksi minua näin rangaistaan?
Masentunut käpertyy hiljaisuuteen. Vihainen purkaa pettymystään Jumalaan, elämään, ihmisiin. Hän ei halua puhua kenenkään kanssa ja kääntää selkänsä, kun joku astuu huoneeseen. Joku poistuu elämästä loppuun asti katkerana.
Lapsen kuolinvuode on yleensä vanhempien syli. He puhelevat lapselleen, toiset laulavat. Joskus lapsi on vanhempien keskellä vuoteessa. Pappi ja hoitaja ovat lähellä, jos ahdistus käy liian suureksi.
Kun aikaa on vähän, arvot saavat uuden järjestyksen. Kärkeen nousevat terveys ja uskonnolliset asiat.
Moni uskoo sairastuneensa, koska on tehnyt liikaa töitä vapaa-ajallakin. Terveys tuntui itsestään selvältä, kunnes sen menetti. Kuoleva kysyy, kuuleeko Jumala häntä nyt, vaikka hän ei ennen piitannut uskonasioista. Joku liittyy takaisin kirkkoon.
Nuori kyselee elämän tarkoitusta. Hän ei millään haluaisi kuolla, koska elämä on ihan kesken.
Keski-ikäinen on odottanut eläkevuosia voidakseen matkustella puolisonsa kanssa. Yhteistä hyvää aikaa ei tullutkaan, vaan tuli vakava sairaus.
Aina puoliso ei suostu puhumaan kuolemasta. "Et sinä kuole", hän estää, kun toinen yrittää. Asioita ei voi järjestellä, ja se surettaa kuolevaa.
Papin kanssa kuolemasta voi puhua, mutta kaikki eivät halua. Vahva toivo paranemisesta Jumalan, ruokavalion tai luonnonlääkkeiden avulla elää joskus loppuun saakka.
"Ei saa ottaa toivoa pois", kielsi vanhus vielä viime hetkinään.
Kuolinhetki pelottaa. Millainen se on, onko kipuja? Jatkuuko elämä toisessa olomuodossa? Onko olemassa taivas?
Hengellisten tarpeiden täyttäminen lievittää monen pelkoa. Vaikea-asteisesta dementiasta kärsivä vanhus saattaa muistaa ehtoollisviinin tuoksun ja maun. Musiikki ja rukoukset luovat yhteyden.
Lopussa kukaan ei jaksa puhua. On hyvä olla hiljaa, viipyä vierellä, vaistota herkästi, mitä kuoleva toivoo, tarttua kädestä, pyyhkiä otsaa. Tärkeintä on olla läsnä.
Onnettomuuden tai väkivallan uhri ei ehdi valmistautua kuolemaan. Tajuissaan oleva voi kiroilla tai huutaa isämeidän rukousta.
Tajuttoman hätä siirtyy omaisten kannettavaksi. He miettivät, aavistiko uhri kohtalonsa, vihjasiko hän sanoillaan jotain. Ihminen hakee vastauksia.
Lähtö on arvokas ja kaunis, vaikka uhrin elämä olisi ollut risaista.
Kärsimyksen kohtaaminen panee miettimään, miten armoton ihminen on itselleen. Elämän arvo tuntuu kirkastuvan vasta, kun vakava kriisi tai sairaus pysäyttää.
Työlleen omistautunut 40-vuotias nainen koki lähestyvän kuoleman vapautuksena. Saattohoidon aikana hän sai olla itselleen lempeä. Enää ei tarvinnut pinnistellä yli voimiensa ja kilpailla.
"Elämää pitää elää niin kauan kuin sitä on. Aikaansa ei kannata haaskata turhanpäiväisyyksiin", muistutti iäkäs mies kuolinvuoteellaan.
Jokainen päivä olisi rohjettava kohdata kuin se olisi viimeinen – iloita, itkeä, koetella omia rajojaan, vaalia suhteita läheisiin.
Elämä jää kuitenkin kesken.