Täällä meidän työpaikalla majailee myös Arokin Esa, joka on treenaamisen vanha ja tuleva ammattilainen (tsekkaa miehen Kiritin-blogi). Siitä innostuneena oli pakko kertoa myös, millaista on keski-ikäisen miehen treenaaminen. Se tapahtuu vikojen johdosta, tai niiden kautta.
"Silloin nuorena" tuli pelattua futista TPS:ssa, korista Maskun paikallis-seurassa, sählyä vaikka missä ja muutenkin liikuttua koko ajan. Monelle tavallinen tarina siis.
Tänään urheilusta mieleen tulee heti Louis CK:n kertoma sketsi, jossa lääkäri toteaa 40-v. miehelle vastaanottolla, että: "Ai, sä oot 40? No sitten en voi mitään. Pahemmaksi vain menee. Sori."
VIKA 1
Vuosi sitten "sain" sellaisen Milla Mega-Magian noidannuolen, että upposin sohvanpohjalle 1,5 viikoksi. Jahka sain köpöteltyä lekurille, kuulin, että ulos vaan kyhnyämään, askel kerrallaan, niin kyllä se aukeaa. Ja tuskan kautta se aukesikin.
Myöhemmin selvisi, että kyseessä on monelle tuiki tavallinen ja vittumainen vika, välilevyn pullistuma alaselässä. Se vaivasi puolisen vuotta, kunnes aloin tosissaan hoitamaan sitä:
- fysioterapian kautta päivittäisiä venytys-sarjoja
- Martelan outlet-myymälästä sähköllä nostettava työpöytä, jonka ääressä voin seistä
Ja kas: nyt olen ollut puolisen vuotta selkävaivaton. Sen takia olen päässyt juoksemaan lenkkiä (ennen ihan no-no), nyrkkeilemään, uimaan, jne. Ihan ehdoton oli se, että seison 8t työpäivän istumisen sijaan.
VIKA 2
Sählyssä mulla on mennyt kokonaan paikaltaan sekä olkapää että polvi. Siis olkapää tipahti 25cm alas ja polvi kääntyi 90-astetta sivulle. Kumpaakaan ei leikattu kireämmäksi.
Nämä ovat olleet luonnolisia rajoittimia tähän asti. Nyt olen kasvattanut niiden tukilihaksia järjestelmällisellä punttitreenillä n. 10 vuotta. Ovat pysyneet ainakin paikoillaan. Juoksu-urheilussa olen tähän asti silti varmuudeksi käyttänyt joustavia polvitukia.
=
Nyt voin liikkua, joka on mielenterveydelleni sekä luovuudelleni ehdotonta. Viikko ilman urheilua saa "miehen kuukautiset" kielen pintaan ja kenelläkään ei ole kivaa. Viikko ilman liikuntaa, niin aivokaan ei liiku.
Pitää vain huomioida olevansa "romu". Olen kuitenkin sellainen hyväkuntoinen romu, eräänlainen kiillotettu 1970 vuosimallin Vespa. Voin hajota urheillessani koska tahansa, mutta niin kauas mennään kun runko antaa.
Pikku Apuri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti