(thaiapurilta) Käveleminen

Jalkaa toisen eteen on aliarvostettu harrastus ja urheilumuoto - kaikkialla, mutta ainakin täällä, jossa jenkkityyliin mennään joka paikkaan autolla tai skootterilla. Me ei.

Joka aamu alkaa 6-12km (riippuu fiiliksestä) kävelyllä. Sen jälkeen kotiin töihin kun Suomi heräilee.

Rannalla yleensä tuulee, varsinkin aamuisin, joten sitä pitkin ja eestaas. Välillä toki pitää pulahtaa mereen, koska reipas ja pitkä kävely 32C -asteen lämmössä on hikilinkohommaa. Tässä kuvia tämän aamun kävelyltä.

 Löytyy täältä myös miesten suosittuna paitamerkkinä, siis U2.

 Hmm, tämä paljastaa, että kuntoilu vaatii välillä virvoitusta.

Benji oli jäänyt jälkeen.

Thaiapuri

Elämäyrittäjät ry.

Olen 2000-luvulla liittynyt, osallistunut ja ollut mukana useissa eri järjestöissä, koska on ollut tarkoitus vaikuttaa hyviin asioihin. Alla olen luetellut muutamat niistä tahoista, joissa olen ollut mukana sekä niiden kuvaukset:

Turun Yrittäjät ry.
- Perinteinen, lievästi vanhoillinen yrittäjäyhdistys vanhemmille perinteisemmille yrittäjille. Järjestää koulutuksia, "iltatansseja" ja kuuluu sekä Varsinais-Suomen että Suomen yrittäjäjärjestöjen alle (joka on se huonoin puoli).

Porkkanamafia (Carrotmob)
- Vapaaehtoisryhmä, joka järjestää tempauksia kauppoihin, ravintoloihin jne. Tapahtumien extratuotoilla parannetaan tapahtumakohteen ekologista jälkeä ja tuetaan kestävämmän kehityksen periaatetta. Turun Porkkanamafia on odottanut jo kaksi vuotta vastausta Turun Kaupungilta ja Kauppahalliyhdistykseltä, joille ehdotimme yhteistempausta v. 2008.

TSOY, eli Turun Seudun Ohjelmistoyrittäjät
- Ideana verkostoitua ja verkostoida Turun alueen IT-sektorin yritykset, korkeakoulut ja kaupungin tahot. Lisää kauppaa yhdessä!

Pienyrittäjät
- Pienyrityksiin ja niiden toiminnan parantamiseen keskittyvä maanlaajuinen järjestö.

Ekologiset yrittäjät
- Nimensä mukainen, ihan alkutaipaleella.

SYY ry., eli Suomen yhteiskunnallisten yrittäjien järjestö
- Nimensä mukainen kokoonkerääjä ja verkosto.

Olen osan jättänyt pois ja lisäksi ONEn, Amnestyn, KIVAn ymv. globaalit toimijat, koska ne ovat kuitenkin "vain tukirahan maksua".

Elämäyrittäjät

Yksikään luetelluista ei ole ollut se täyskymppi, joten olen ajatellut että jos perustaisi sellaisen? Uusi yhdistys voisi olla työnimeltään Elämäyrittäjät.

Siitä voisi luoda sellaisen "järjestöjen voileipäpöydän", eli tuoda kaikista muista hyviä puolia ja kehittää yhdessä lisää. Yhdistys tulisi keskittymään elämän ja työn tasapainoiseen, onnelliseen yhdistämiseen. 2010-luvun onnellinen elämä vaatii hyvän työn ja hyvä työ taas onnellisen elämän.

• Yhdistys tukisi avoimia ohjelmistoja, toimintatapoja ja oikeuksia.
• Se kannustaisi terveeseen, mutta hyvään ruokavalioon.
• Se kouluttaisi kestävän kehityksen ja omatuntotalouden voimalla, de-growth -liikkeestä myös parhaat ajatukset napsineena.
• Sen tiloissa vierailisi hyviä puhujia erilaisilta elämän aloilta. Radikaaleja ajattelun uudistajia ja lempeitä partasuita. 
• Se olisi täysin läpinäkyvä: Jäsenmaksut, tulot ja menot kaikille näkyvissä. 
• Sen lausunnot voitaisiin toteutettaa "ultrademokraattisin" tavoin, eli avoimina nimellisinä nettiäänestyksinä. Voittava kanta olisi aina oikea.
• Jne.

Jos joku olisi kiinnostunut lähtemään mukaan uuden, samanhenkisiä ihmisiä, yrittäjiä ja yrityksiä kokoavaan porukkaan, voipi pukata aluksi sähköpostia jari(at)pikkuapuri.fi.

Olisiko tuollaisessa järkeä? Tarvitaanko tai mahtuuko Suomeen vielä yksi järjestö? Onko meillä aikaa nostaa moinen kartalle?

PikkuApuri

Koska saamme pankkipalvelut 2010-luvulle?

Sampo Pankin iPhone -sovellusta lukuunottamatta pankkiemme verkkopalvelut ovat jääneet 1990-luvulle. Miksi kehittää mitään, kun kansalle kelpaa Windows 3.1 -aikainenkin palvelumalli?

Täällä Thaimaassa toimivan Kasikorn -pankin verkkopankki hakkaa kaikki käyttämäni suomalaiset sähköiset pankkipalvelut ihan 6-0. Suomi, tietotekniikan tukioppilas.

Markkinoilla on tilaa, mutta ihmisillä on vielä pitkä matka kuljettavanaan, jotta luottaisimme uusiin tulokkaisiin, esim. Balancion:iin.

Seuraava esimerkki kuvastaa hyvin missä edelleen mennään, vaikka siinä suuri syyllinen onkin Europcar -autovuokraamo.

Kun yritysten palvelu ei ole maalaisjärjen tai 2010-luvun tasolla

Vuokrasimme kesäkuussa 2010 auton Munchenistä kesäreissuamme avittamaan. Ko. vuokrauksesta tuli Mastercard-tiliotteen kertomana joku ihmeellinen Super LWD:ksi nimetty veloitus marraskuun puolessa välissä - viisi kuukautta vuokraamisen jälkeen!!!?

Koska veloituksesta ei voinut päätellä mistä on kyse, yritin kysyä asiaa sähköpostitse Europcarin agentilta (Auto Europe), jolta auton vuokrasimme, mutta en ole vieläkään (viikko kysymäni jälkeen) saanut vastausta. Heillekin kelpaa palvelu vain siinä vaiheessa, kun eivät ole saaneet rahaa. Maksun jälkeen ei kiinnosta.

Tällä välin Luottokunta/Nordea suuressa viisaudessaan oli lähettänyt paperisen kirjeen kotiimme, jossa tiedustelivat onko ko. maksu aiheellinen? Kun vastausta ei tullut (koska olemme poissa kotoa), molemmat Mastercard -korttimme pantiin asiaa muuten vahvistamatta katki. Asiasta tiedämme vain, koska asunnossa oleileva ystävämme ilmoitti ko. kirjeen saapuneen. Luulimme että sekin on taas kuusisivuinen mainos-spämmi, mitä pankit harrastavat usein, ja emme käskeneet avata kirjettä.

Missä oli maalaisjärki tai edes sähköinen palvelu? Pankin suojatut sähköpostit, SMS, soitto puhelimella, jne.? 

Ainoa vahvistuspyyntö oli paperikirje kotiosoitteeseen! Edellytetään, että ihminen on vain kotonaan. Hän ei saa olla mökillä, lomareissussa, saatika kakkosasunnollaan ulkomailla? Edellytetään 1980-lukua.

Nyt olemme sitten täällä kaukomaassa ilman luottokortteja (vaimolla oli rinnakkaiskortti, niin sekin meni poikki). Onneksi meillä on pankkiliput ja -laput sekä tunnukset mukana sekä oma thaitili paikallisessa pankissa, joten ei meillä hätää ole. Jollemme olisi varautuneet itse, hätä olisi suuri.

Hävetkää pankit

Voitte olla palvelutasoltanne ylihuonoja jäänteitä menneisyydestä vain siksi, ettei meillä ole vielä vaihtoehtoa. Ei ole myöskään vielä tarpeeksi luottamusta kokonaan uusiin toimijoihin, ja täten emme voi muuta kuin valita teistä 5-6:sta huonosta vaihtoehdosta jonkun.

Tulee vielä päivä, kun joku teistä tajuaa (veikkaukseni juuri nyt on S-pankki), että hyvällä offline ja online -palveluilla on mahdollisuus saada äkkiä monen kilpailijan asiakkaista suuri osa itselle.

Pikku Apuri

(thaiapurilta) Ruokailu ja sen hinta Hua Hinissa

Täällä syödään ulkona, koska se on edullista ja tarjontaa on niin paljon. Tähän olemme nyt keränneet tänne tuleville muutamia vinkkejä hyvän ruuan edukkaista paikoista.

Intialaista täällä saa muutamasta ravintolasta. Se on toki hieman kalliimpaa kuin thairuoka. Parhaaksi mainittuun ravintolaan emme vielä ole ehtineet, koska se sijaitsee Kaoh Takiabin (pyhä vuori) puolella kaupunkia ja kuulimme vinkin vasta hetki sitten.

Yllä kuva puoliksi syödystä isosta ateriasta Taj Mahalissa, Hua Hinin keskustassa (Hiltonin alapuolella). Tuo 6-7 ruokalajin ateria maksoi n. 14 euroa kahdelta (juomineen) ja oli maultaan hyvää keskitasoa.

 

Vakiopaikkamme aivan talomme edessä. Ystävämme Pomin pitämä thairavintola I Rice, jossa saa edullista ja hyvää thairuokaa, tilausruokaa sekä pastoja. Pasta-annokseni oluen kera maksaa n. 2 euroa ja Piuskin thaimaalainen kanacurry saman verran.

 

Mättöpäivän kuningas on läheltä juna-asemaa löytyvä LouLou's, ranskalaisrafla, jonka kebablautanen on hurjan hyvä kaloripommi. Pari sellaista oluineen ja soodavesineen kustantaa kahdelta matkaajalta 12 euroa. Keskiviikkoiltaisin ravintola järjestää avoimia jazz-iltoja, joka kannattaa kokea matkallaan.

 

Meksikolaista täältä saa tietääksemme vain Terrace90 -nimisestä paikasta, joka on Soi 90:llä, aika kaukana keskustasta, ja sielläkin keskellä jorpanderia. 

Entinen Sofitel -huippuhotellin kokki osti ja rakensi omalle tontilleen viihtyisän ruokapaikan. Hintataso on keskiluokkaa. Yllä oleva setti oluineen ja soodineen n. 13 euroa.

Matkalla biitsille/ biitsiltä poikkeamme usein tanskalais-thairafla Jailhousessa, joka on edullinen kursailematon ruokala, jossa on hyvää ruokaa. Thaisafka oluella 2,3 euroa.

Ystävämme Pom tekee huomenna meille thaimaalaisittain maustettua kala-ateriaa, mutta tässä tulos, kun päätimme pyytää hältä lihapullat muusilla. Ehtaa suomiruokaa tuli (koska Pomilla on suomalainen himopyöräilijäaviomies Marko?). Kustannus oluineen kahdelta 8 euroa.

 

Lempipaikkamme rannalla on Veranda Lodge, josta saa 10 eurolla aurinkopedit koko päiväksi ja sillä samalla hinnalla myös syö/juo ja käy melomassa kajakilla jos haluaa. Yllä ateriaosat odottavat riisejään.

Esimerkit ovat siis vain murto-osa kaikesta, mutta antavat hyvän käsityksen hinnoista ja ruuan monipuolisuudesta täällä. Bon appetit!

Thaiapuri

KoruLiitolan TAG Heuer ja Raymond Weil -ilmoitus

KoruLiitolassa on 27.11. TAG Heuer ja Raymond Weil -päivä. Siihen piti saada suuri, TS:n etusivun alaosan peittävä ilmoitus. Päätettiin mennä tällä kertaa Audimieslinjalla, ja sehän kannatti. Saimme merkkien maahantuojaltakin ison hymiön.

Pikku Apuri

Thaimaalaista ja intialaista osaamista Suomeen

Kun saavuin tänne toiseen kotiimme, aloin heti kiertämään mainos- ja it-yrityksiä tarkoituksena löytää mahdollinen kumppani täältä.

Heti kolmannella tärppäsi, ja nyt kauttamme saa thaimaalaista ja intialaista mainos- ja it-tuotantoa Suomeen.

Yrityksellä on Thaimaassa vajaa 20 työntekijää ja Intiassa n. 50. Eli ainakin intialaisen mittapuun mukaan kyse on pienestä yrityksestä.

 (...näkee kumpi oli kävellen liikenteessä)

Yhteistyöyrityksemme suunnittelee ja tuottaa alueemme suosituinta, korkealaatuista paikallislehteä, joka ilmestyy täällä kerran kuukaudessa. He toki tekevät myös paljon verkkotuotantoja, mainoksia ja muita, sekä perustivat juuri kielikoulun tiloihinsa.

Suurin tuotto heille kuitenkin tulee rakennus- sekä koulumaailmaan suunnatuista extraneteistä, joiden kautta eri ryhmittymät pääsevät ajantasalle toistensa tekemisistä.

Tuotantoihinsa tutustuneena voisin verkkosivupuolelle suositella yrityksen hyödyntämistä, jos sivujen tekoon varataan riittävästi aikaa, eikä haluttu taso ole sieltä high end -päästä. Mainos- ja taittotöissä kokemus ja nopeus tuntuu olevan suurempi.

Katsotaan tuleeko yhteistyöstä konkreettisesti toimiva? Ainakin henkilökemiat natsasivat n. 1,5 minuutin jutustelun jälkeen ja kaverivaiheeseen tarvitaan ehkä vielä yksi palaveri.

Pikku Apuri idästä

(thaiapurilta) Remontointia

Asuntomme oli muuten valmis, mutta kaipasimme tänne peiliä sekä eteiskeittiöön lisää kaappitilaa.

Yhteys respan kautta puuseppään, joka saapuikin tunnin päästä mittailemaan, röökiä polttelemaan ja mumisemaan. Tarjous oli suhteessa muuhun hintatasoon täällä kohtuu kovanlainen, 25 000BHT:a, eli 550 euroa, mutta eipä meillä ollut suuria hinkuja juosta kisaamaan siitä.

Paria viikkoa myöhemmin sisään ryntäsi seitsenhenkinen asennuskombo (ovat juuri tätä kirjoittaessa loppusuoralla). Hirveä tohina ja ryminä, mutta kyllä tapahtuukin!

Keittiötila/ eteinen saa mittatilauskaapiston, jonka sisään saamme jääkaapin lisäksi matkalaukut, varapatjan, golfbägin jne. Lisäksi vaatekaapista (joka oli ainoa säilytystilamme) saamme isot vaatteet kaappiin asennettavalle vaatetangolle.

Piuski äkkäsi, että tehdään vaatekaapin ovista peilit, ison erillispeilin tilaamisen sijaan. Nyt voi ovea kääntää peilauksen tarpeessa haluamaansa suuntaan. Pientä asuntoamme ratkaisu avartaa ihan älyttömästi. Nyt näkee partsilta istuessa vuoret kahteen suuntaan :)

Täytyy kyllä kehua toimintaa. Jälki on huippusiistiä, työnteko nopeaa ja ammattimaista, eikä kukaan jätä tulematta tai ilmoittamatta, kuten niin usein Suomessa.

EDIT: Seitsemän tuntia, seitsemän ihmistä, hienoa, hienoa.

Thaiapuri

(thaiapurilta) Treeniä ja terveellistä ruokaa

Yksi pääjuttumme tälle parin kuukauden ololle täällä oli kuntoilu. Pistetään jumittaneet päät ja lösähtäneet kropat kuntoon.

Kukka on toki ammattilainen tällaisissa jumppaohjeissa punajuuri-guava -soseineen sekä kakka- ja rautakuulineen, mutta tällaisen selkäkipuisen perusjampan kuuri näyttää hyvin erilaiselta.

(Näkymää juoksumatolta)

Aamu alkaa kuntosalilla, joka löytyy kätevästi talomme 2. kerroksesta. Sieltä löytyvät peruslaitteet, ja aina yleensä saapi rehkiä yksin/ kaksin, sillä moni ei lomaansa salilla tuhlaa.

Minulla setti on stepperi, puntti, juoksumatto, yhteensä n. tunnin, joskus vähemmän. Piuskilla kuntopyörä/ stepperi - venyttely/ jooga.

Sen jälkeen takapihalle ja altaaseen. Siellä vesivenyttelyä, yleistä pulikointia ja muutama veto altaan päästä päähän. Kuntoilun lopuksi 3-8km:n pituinen kävelylenkki, riippuen fiiliksestä ja säästä.

Tuollaisen kuurin kun yhdistää thaisafkaan, joka on aina terveellistä vaikka sitä kuinka lappaisi suuhunsa, tulokset alkavat jo nyt kolmen viikon jälkeen näkyä sekä tuntua. Hieno fiilis.

Kaverini Jaska postissaan tänne ihmettelikin, miksi muualla treenaa muttei kotona? Kotona sitä on vaan henkisestikin läskimpi.

Thaiapuri

Pimeää juttua ja kosmoksen siruja

Uteliaisuus on suurin voimani. Se ajaa minut aamulla ylös rakkauden avittamana. Vain laiskuus estää sen, etten uteliaisuuteni voimalla kirjoita kirjaa tai sävellä levyllistä biisejä. Muuten, Tremen katsottuani teki meili juosta musiikkikauppaan hakemaan torvi tai alttosaksofoni. Tyydyn kuitenkin laiskuuttani siinäkin vain muutamaan kymmeneen New Orleansin musan klassikkolevyn kuuntelemiseen ja halvan kitaran kömpelöön tapailuun.

Luen lähes kaiken mitä eteeni tömpsähtää, mutta osan luovutan jo alkuvaiheessa, jos lukemani ei tunnu mielenkiintoiselta. Esko Valtaoja on toista maata, tai ainakin sitkeämpiä aineita. Miehen kirjahyllyn sisältö on kunnioitusta herättävä: kaikkea Goottilaisten katedraalien rakennustekniikasta Traci Lordsin elämänkertaan. Oma uteliaisuuteni lienee 5 promillea hänen vastaavastaan, aivan kuten kaikki aine (planeetat, tähdet, me, jne.) universumissamme muodostavat vain 5 promillea "kaiken kokonaisuudesta". Suuri osa on pimeää energiaa, pimeää jotakin.

Eskon uusin kolumni- ja juttukokoelma Kosmoksen siruja, on mielestäni parasta Valtaojaa siksi, että aihelaajuus on paljon muutakin kuin "vain avaruusrojua" (siinäpä oksymoroneiden moroni). Lempeä risuparta kykenee selkeään ilmaisuun aiheesta kuin aiheesta.

Suurinta hupia on kuitenkin miehen kirjoitustyyli, joka on kovin lähellä omaani. Hän paljastaa ja kertoo kirjoissaan paljon itsestään. Se on tyyliseikka ja valinta, kuten itsellänikin. Vaarana tyylissä on se, että moinen kääntyy kehuksi, kerskailuksi tai leuhkimiseksi. Se ei varmasti ole Eskon, eikä minunkaan tarkoitukseni niissä pienissä lastuissani, jota täältä idästäkin veistelen. Tarkoitus on rehellisesti kertoa muille miten myös voi elää, millaista elämä on meille. Josko siitä vaikka joku saisi samanlaisen inspiraation elämäänsä, kuten itsekin olen saanut omilta tutuiltani? Älä lue jos tuntuu pahalta, tai kirjoita ja kerro itse omat tarinasi.

Kuitenkin ihminen on vain suuri eläin, joka suurimmaksi osaksi voi parhaiten silloin, kun muut ovat kuten hän itsekin. Jos joku tekee tai elää toisin, laventaa reviiriään tai (God forbid), vielä kertoo siitä muille, hän saa tuta jumittuneiden katkeruuden (tämä seikka ei voi olla tulematta esille, kun elää varsinais-suomalaisten keskuudessa).

Meitä taivaan valoja ja varjoja näkeviä yksilöitä on pikkuriikkisellä pallollamme kohtapian 10 miljardia. Jollei sinne mahdu kohtapian 10 miljardia hieman toisestaan poikkeavaa yksilöä, tulkoon kuumuus ja polttakoot meidät uusien tähtien raaka-aineiksi.

Sallittakoon eri mielipiteet, kuvat, laulut ja tekstit. Sallittakoon eri rodut, kielet ja seksuaaliset halut. Otetaan selvää muista. Kysytään ja jutellaan. Siinä yksi elämän simppeleistä rikkauksista.

Maailmankaikkeus on kuitenkin, kaiken kaikkiaan, ymmärryksellemme sangen pimeä juttu (Esko Valtaoja). Siitä selvää ottaminen on elämän vahvin polttoaine.

Pikkuapuri

(thaiapurilta) Kävellen näkee, skootterilla tuntee

Liikkuminen thaimaassa on oma lajinsa. Liikenne tuntuu ensikävijältä kaookselta. Kun rytmin hiljaa koppaa ugrilaisiin luihinsa, se paljastuukin hallituksi kaaokseksi: täällä pitää epäpohjoismaisen konsensusvihan sijaan hiljaa tunkea risteyksiin ja tapahtumien keskipisteisiin. Oppimista auttaa, että kävelee ensin sellaiset 800km:a thaimaan kaupungeissa ja kujilla. Liikenteen rytmi tarttuu kävellessä.

Nappasimme 100cm3:n Surffi-Hondan allemme ja lähdimme kartoittamaan alueita 8+ km:a Hua Hinista etelään. Surffi-Honda, kuten kaikki moiset, maksavat 200BHT/vrk, eli 4,5 euroa. Joka kuja, väylä, vuoren huippu ja laakso tuli ajeltua.

(Aina kauempana ovat luonnostaankin utuiset muistot 0,7km:n pituisesta taksimatkasta Turun keskustasta kotiin, josta maksan aina 14,3 - 16 euroa).

  

Kao Takiabin pyhä vuori on täynnä apinoita sekä nais- että miesmunkkeja. Pari irtoturistia löytyy toki myös. 

Takiab on meille peruspaikka käydä joka kerta. Buddhalaismunkin siunaus tuntuu syvälle ja "katukoirien huoltopisteen" toiminnan livenä todistaminen tekee hyvää sielulle (jota ihmisellä ei todistettavasti ole?).

Takiabilta jatkoimme etelään, vuoren takaa löytyvälle rannalle, josta bongasimme ensimmäisen pahan thairuuan koskaan missään sekä liikaa ruotsalaisia (vaimo kulta tosin ei näytä liian ei-ruotsalaiselta hänkään).

Yököttävän kanasotkun maistajais-session jälkeen päätimme karistaa vuoribiitsin pölyt, ja suuntasimme 8km:a etelämmäs Kaoh Taolle, joka paljastui autioksi rannaksi ja kalastajakyläksi, joka näytti kuin suoraan Etelä-Ranskasta tai Italian Comojärveltä vetäistyltä (highly recommended!).

Tosi mukava ajelu päätettiin ottaa täällä tavaksi. Jos hieman ylipitkä surffihippi oppii navigoimaan surffiskootterilla thaimaan liikenteessä, opit sinäkin. Another one bites the dust, we hope! Peace out.

Thaiapuri

(thaiapurilta) Paratiisissa on myös hyttysiä

Paikalliset hyttyset eivät inise, pistävät vain. Mutta on täällä sitten ne toisenlaiset hyttyset, jotka inisevät, mutteivät pistä:

"Elou, masaas!"
"Eelou madaaam!"
"Maesaaaaas!"
"Terrrrrrve, terrrrve. Hjyva paita! Ossssta!"
"Mooolning madaaaam. Ziip, ziip"
"Antila hinta, stokmani laatu!"
"Shiiiiilt, snääks, dliiinks!"

Klikkaa linkkiä (videon upotusta ei ollut sallittu).

Thaiapuri

(thaiapurilta) Same same, but different

Ei mikään tärkeä meitä erota, olimmepa Turun Kärsämäessä tai Soi 56:lla Hua Hinissa.

Löysin itseni kopion sieltä, intialaisen, samanikäisen miehen muodossa. X+Y=Z, vaikken sitä koskaan pitkän, tahi lyhyen matematiikan opettajalta hyväksynyt. Numeroilla olin yksi parhaista, kirjaimet kun tuli, Jari was off with an O.

Sen samanlaisen intialaisen puheesta löysin myös Viidakkorummun, oman firmani. Hänellä oli sama ideologia, sama työntekijä / paino -suhdeluku, ja sama tarve kehittää joka toinen kuukausi jotain muuta, kuin "sometimes boring netsite" -projekteja.

Olipa salama että tapasimme. Sama salama iski, kun Saarijärven Hänniset tutustuttivat Sabai-Sabai-Heikkiin, mieheen parhaasta Top 10:stä, ja erittäin tietävään Hua Hin/Thai -lähteeseen. Heikki on Hua Hinin Matti Huhta. Huhdan Matti oli uskonnonopettajani yläasteella, joka (hänkin) tiesi kaikesta kaiken.

Niin se menee, pallo pyörii, sen sisällä sitä heitellään, kunnes se lävähtää takaisin omaan syliin. Jos olet kiltti, kohtelias, taitava ja mukava, tällä pallolla pärjää pyörimisnopeudella.

Thaiapuri

Kultasepän paluu

Teimme ilmoitus-sarjan Turun paikallislehtiin, koska kultaseppien Harrison Ford täyttää puolitasavuosia, eli 65 vuotta, ja tulee eläkkeeltään moikkaamaan tuttuja ja kaatamaan kahvia. Eli ensiviikolla laatu on halpaa ja kahvi kuumaa. Tervettä menoa kultasepälle!

(thaiapurilta) Täällä ei teeskennellä työntekoa

Jos ravintolassa ei ole syöjiä, patja heitetään tiskin taakse ja itse saman tien pötkölleen siihen. Kun joku tulee syömään, tukan kampaus lennosta ja: "Sawahdee kap, what would you like, Sir?".

(Dogitkin vetää lonkkaa)

Lähiravintolamme I Ricen pitäjä, nainen nimeltään Pom (eli siis Pommi) kertoi, että hän avaa klo 11 ja pistää puljun kiinni klo 02, eli kellottaa 15 tuntia joka päivä. Mutta. Hän myös kertoi ettei täällä tehdä niin tyhmällä tavalla töitä kuin Suomessa (hän on ollut suomalaisen miehen kanssa naimisissa 10 vuotta, ja tietää maamme). Kun ei ole töitä, nukutaan, levätään, mennään kaupungille, jutellaan naapuriyrittäjien kanssa jne. Ei teeskennellä.

Suomessa ollaan mestareita näennäistyönteossa. Luterilainen DNA-ruoska laulaa näkymätöntä gospeliaan, ja porukka feikkaa: "Mulla on kyl just nyt ihan kauhee kiirus, hyvä kun ehtii kotiin yöksi". Ei ole. Ehdit kyllä. Lopeta.

Itse olen huomannut 5-6 tuntia päivässä olevan hyvän ja tehokkaan työajan. Loppuaika on löllöttelyä. Toki jotkut jaksavat edelleen kehuskella ympäripyöreillä työpäivillään. Kaikki tehköön toki kuten haluavat ja nauttivat. Pääasia on, että olemme onnellisia elämässämme.

Thaiapuri

(thaiapurilta) Miljardööri ovivahtina

Aivan asuntomme lähellä sijaitsee hyvä ja halpa jättimäinen tukkumarket, josta mekin ruokamme kannamme. Sieltä saa halvalla kaikkea. Keskimäärin neljä muovikassillista kaikkea maksaa 20 euroa.

 (otin kuvan salaa kassajonossa, koska kaupassa ei sallita kameroita)

Sen, ja kymmeniä vastaavia omistaa mies, jolle olen meinannut muutaman kerran kauppareissullamme heittää lantin tai pari, koska luulin kyseessä olevan hätäavuntarpeisen spurgun.

Mutta hyvä etten heittänyt, sillä kuulimme viime viikolla, että tämä "puliveivari" tosiaan omistaa kauppoja siellä sun täällä pitkin Thaikkuja. Hän vaan haluaa (joka päivä) pitää vahtia ja kuunnella kassakoneen iloista kilinää samassa, parhaat päivänsä nähneessä Grungehenkisessä kalastajagarderoobissaan.

Ja minä kun luulin, että Ingvar Kamprad on outo.

Thaiapuri