tiistai 21. kesäkuuta 2011

Pikku Apuri muutti WordPressille


Koska emoyrityksemmekin tekee lähes kaiken WordPressin avulla, oli oma blogikin pakko siirtää siihen.

Klikkaa siis itsesi uuteen Pikku Apuri -blogiin, joka löytyy täältä (http://pikkuapuri.wordpress.com/). Hei hei Blogger.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

On ihmisen vuoro suorittaa downsizing


Synkät pilvet

Osa Euroopan maista (Kreikka, Irlanti, Italia, Portugali, jne.) on jo konkurssikypsiä, mutta USA:n tilanne on huolestuttavin. Jos se ryhmittymä menee polvilleen ällistyttävän velkataakkansa alla, vaikuttanee se kaikkiin.

Bensan hinta on ottanut maailmalla lopullisen suuntansa, ja se on ylöspäin. Suomenkin uusi hallitus, jahka saavat sen kasaan, verottaa jatkossa sitä entistä enemmän. Hetken päästä muistelemme aikoja, jolloin bensalitra maksoi alle kaksi euroa. Fossiilit muistelevat fossiilisia.

Suomessa asuntolainan korkovähennykset leikataan muutaman vuoden porrasmenetelmällä pois. Se tarkoittaa suurvelallisille tuhansien eurojen tappioita vuodessa.

Ruuan hintakin näyttää olevan nousussa. Jo viimeisen vuoden aikana useat ns. perusruokatuotteetkin ovat nouseet jopa 20-45%. Se valitettavasti ei todellakaan lisää lähi- ja luomuruuan kysyntää, ainakaan globaalilla mittakaavalla.

Downsizing

Suuryrityksethän toimivat niin, että voitollisenkin vuoden jälkeen, jatkuvan kasvun pakon takia, ne pistävät ihmisiä pellolle tuhansittain. Se on ainoa keino. Jollei tulot kasva, menot pienenevät, vaikka sitten väkisin. Osakkeenomistajat pitää pitää tyytyväisenä. Sitä sanotaan downsizingiksi.

On aika ihmisen downsizingin. Jokaisen kannattaa vähentää omaa taloudellista riskiään, sillä elämisen kulut vain nousevat.

Tarvitseeko nelihenkinen perhe 250m2 uutta omakotitaloa kaukana palveluista (koska etäisyys vaatii autoja)? Tarvitseeko pariskunta? Kenelle sinä asut, itsellesi ja perheellesi vai muille? Siitä kysymyksestä kaikki lähtee. Kun sen on analysoinut, voidaan siirtyä autoihin, mökkeihin, veneisiin, vaatteisiin, jne.

Kaiken voi muuttaa jos tahtoo. Se vaatii aikaa ja vaivaa, mutta maksaa vaivan. On huomattavasti helpompaa ottaa vastaan uhat ja mahdollisuudet, kun selkää ei paina velka. Toki se vaatii kaiken pienentämistä ja luopumista, mutta so what? Se on vain tavaraa.

Leave it behind
You got to leave it behind
All that you fashion
All that you make
All that you build
All that you break
All that you measure
All that you feel
All this you can leave behind
All that you reason
All that you sense
All that you speak
All you dress-up
All that you scheme...
All this you can leave behind
(Walk on by U2)

Pikku Apuri

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Keski-ikäinen urheilee vain vikojensa kautta


Täällä meidän työpaikalla majailee myös Arokin Esa, joka on treenaamisen vanha ja tuleva ammattilainen (tsekkaa miehen Kiritin-blogi). Siitä innostuneena oli pakko kertoa myös, millaista on keski-ikäisen miehen treenaaminen. Se tapahtuu vikojen johdosta, tai niiden kautta.

"Silloin nuorena" tuli pelattua futista TPS:ssa, korista Maskun paikallis-seurassa, sählyä vaikka missä ja muutenkin liikuttua koko ajan. Monelle tavallinen tarina siis.

Tänään urheilusta mieleen tulee heti Louis CK:n kertoma sketsi, jossa lääkäri toteaa 40-v. miehelle vastaanottolla, että: "Ai, sä oot 40? No sitten en voi mitään. Pahemmaksi vain menee. Sori."

VIKA 1

Vuosi sitten "sain" sellaisen Milla Mega-Magian noidannuolen, että upposin sohvanpohjalle 1,5 viikoksi. Jahka sain köpöteltyä lekurille, kuulin, että ulos vaan kyhnyämään, askel kerrallaan, niin kyllä se aukeaa. Ja tuskan kautta se aukesikin.

Myöhemmin selvisi, että kyseessä on monelle tuiki tavallinen ja vittumainen vika, välilevyn pullistuma alaselässä. Se vaivasi puolisen vuotta, kunnes aloin tosissaan hoitamaan sitä:

- fysioterapian kautta päivittäisiä venytys-sarjoja
- Martelan outlet-myymälästä sähköllä nostettava työpöytä, jonka ääressä voin seistä

Ja kas: nyt olen ollut puolisen vuotta selkävaivaton. Sen takia olen päässyt juoksemaan lenkkiä (ennen ihan no-no), nyrkkeilemään, uimaan, jne. Ihan ehdoton oli se, että seison 8t työpäivän istumisen sijaan.

VIKA 2

Sählyssä mulla on mennyt kokonaan paikaltaan sekä olkapää että polvi. Siis olkapää tipahti 25cm alas ja polvi kääntyi 90-astetta sivulle. Kumpaakaan ei leikattu kireämmäksi.

Nämä ovat olleet luonnolisia rajoittimia tähän asti. Nyt olen kasvattanut niiden tukilihaksia järjestelmällisellä punttitreenillä n. 10 vuotta. Ovat pysyneet ainakin paikoillaan. Juoksu-urheilussa olen tähän asti silti varmuudeksi käyttänyt joustavia polvitukia.

=

Nyt voin liikkua, joka on mielenterveydelleni sekä luovuudelleni ehdotonta. Viikko ilman urheilua saa "miehen kuukautiset" kielen pintaan ja kenelläkään ei ole kivaa. Viikko ilman liikuntaa, niin aivokaan ei liiku.

Pitää vain huomioida olevansa "romu". Olen kuitenkin sellainen hyväkuntoinen romu, eräänlainen kiillotettu 1970 vuosimallin Vespa. Voin hajota urheillessani koska tahansa, mutta niin kauas mennään kun runko antaa.

Pikku Apuri

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Mainokset tulevat väkisin koteihin



Mainokset tulevat kotiin postiluukusta, vaikka luukussa olisi kielto. Yritykset lähettävät niitä nyt nimellä varustettuna. Samaa arvontalaulupaskaa kuin nimetönkin, mutta nyt omalla nimellä: "Hei Jari, osta digitaalinen surrupäristin GG-255Ö". Sanovat sitten sitä kohdennetuksi mainonnaksi! Jeesus. Olen 41-vuotias mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään ja joka ei koskaan osta enää mitään turhaa.

Jeesuksesta puheenolleen: Kirkko ja Me kolahtaa kyllä luukusta, vaikken ole kuulunut kirkkoon sitten 1900-luvun. On kuulemma eduskunnan erikoissäädös/ -laki. ??

Haluamme Osulan kanssa tarjota sellaisen vaihtoehdon, että saa sähköisesti vain niitä mainoksia mitä haluaa. Kielto luukussa torppaa saasteen. Nyt tässä on pieni ongelma kun saaste ei torppaannukaan.

Meillä on toki mahdollisuus kieltää nimellinenkin mainonta Kuluttajaviraston kautta, mutta:
a) en usko sen tehoavan
b) tehoaa ehkä yhteen rekisteriin ja rekistereitä on satoja

Pitääkö tässä muuttua mäkisukseksi, jotta saa äänensä kuuluviin? Ei, en halua 3-5kg paskaa joka kuukausi postiluukustani.

Paikallislehdet ottaisin ja aidon kohdennetun mainonnan, jonka sisällöstä päätän minä itse, netin kautta, mutta kun paikallislehdet eivät taas tule nimellä. Mainoskaki kyllä tulee.

Saisiko yhden virallisen "keskusrekisterin", jonne merkata haluaako vaiko tanssitaanko ensin?

Jokaisen erillisen, kunnallisen ja kaupallisen yritysrekisterin pitäisi tietokantatarkistaa omansa sitä kautta, josko henkilö on kieltänyt kaiken. Vasta jos ei ole, saa tuupata niitä yhdenpäiväisiä lärpykkeitä kotiin?

Pikku Apuri

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Asennetarrat vanheneviin ruokiin?

Talossamme on kauppa, joka helpottaa elämää. Haemme sieltä (lähes) joka päivä vain tarvittavat ruuat.

Säästämme melkomoisen summan, kun ostamme vanhaksi meneviä tuotteita, jotka sitten syömme samana päivänä. Kauppa ei joudu heittämään vielä hyvää ruokaa roskiin, jotka jostain käsittämättömästä syystä ovat usein lukossa, ettei dyykkarit pääse käsiksi?


Siitä tulikin mieleeni, että kannattaisiko näiden vanhojen tuotteiden tarjouslaput olla parempia? Neonpunainen tarjouslätkä viestii vain negatiivisuutta: Tuote on jo pilaantunut ja asiakas joka sen koriinsa kourii, köyhä ja epätoivoinen.



Eikö tuo tarrapohja voisi olla esim. vihreä? Sillä siitähän on kysymys: ekologisuudesta. Ihmiset pelastavat tuotteen roskiskohtalolta. Tekstiksi joku houkutteleva kehoitus? Kyse tässäkin on asennemuutoksesta - paha onkin hyvää.

Ainakin itse ostaisin näitä tuotteita enemmän, ja säästäisin taas parikymppiä viikossa lisää. Se tekee tuhat euroa vuodessa/ talous. Tarrapohjan muutoksella.

PikkuApuri

torstai 19. toukokuuta 2011

Osula aukeaa syksyllä 2011

 (Kuten kaikkia hyviä palveluita, Osulaakin ollaan rakennettu paperin, saksien, lyijykynän, kumin ja sinitarran avulla)

Osula -nimisen palvelun idea pätkähti päähäni juoksulenkillä maaliskuussa 2007. Nyt vasta syksyllä 2011 palvelu aukeaa Turkuun pilottikäyttöön.

Väliin on mahtunut versioita ja melkein valmiita tuotteita, mutta ne ovat aina jääneet asiakastöiden varjoon. Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä hyvä niin, sillä vasta nyt aika on kypsä tällaiselle palvelulle suuressa käyttäjäryhmässä, eli myös ikäryhmässä 50-70 vuotta.

Osulassa nimittäin ei ole mitään seksikästä tai hypeä. Se on vain ja ainoastaan rakennettu meitä pienyrittäjiä varten, joilla ei ole varaa mainostaa edes paikallislehdissä.

Viimeaikoina on paljon puhuttu siitä, että ilmaiset palvelut eivät ole ilmaisia. Niiden vastineeksi joudut antamaan itsestäsi kaikki henkilökohtaiset tiedot, joilla tehdään kauppaa suurista rahoista.

Osula ei kerää käyttäjistään tietoa. Ne joutuu ja saa itse antaa. Siinä on vissi ero. Sinä päätät itse, miten tarkkaa mainontaa haluat.



Paikallinen + ekologinen + halpa + osuva markkinointipalvelu pienille yrityksille

Osula osuu tavallisen verkkosivun ja verkkokaupan väliin. Se on siis markkinointikanavana sopiva kivijalka- ja verkkokauppayrittäjille. Se on tarkoituksella sellainen. Ensi vuonna tuomme siitä julki seksikkäät mobiilisovellukset ja ehkä jopa verkkokauppalaajennuksen.

Palvelun hinnaksi tulee suurella todennäköisyydellä vain 99€/vuosi, JOS olet Turun Yrittäjien jäsen. Muillekin se on halpa, luultavasti 299€/vuosi. Sekin on vain 1/3 yhdestä pienehköstä paikallislehtimainoksesta.

Hintaan tulee lisäksi kuulumaan myös yrityksen oma sivu, josta näkee kaiken tarpeellisen (tiedot, kartta, kuvat, tuotteet, jne.).

Miksi palvelu rakennettiin?

OSULA ON HALPA
Pienyrittäjälle ei ole ollut keinoja edulliseen paikallismainontaan. Osulassa yritys maksaa vain vuosimaksun (99e-299e), jolla hän saa rajoittamattoman määrän mainoksia ja työpaikkailmoituksia palveluun, jotka kulkeutuvat Osulasta sosiaalisen median sovelluksiin. Saat samalla yrityksellesi perustiedot sisältävät verkkosivut.

SE ON EKOLOGINEN
Toinen kenkää hiertävä asia oli asuntoihimme jaettavan, osoitteettoman suoramainonnan määrä. Tilastokeskuksen mukaan v. 2008 sitä jaettiin yli 18 miljardia kappaletta. Osula tarjoaa sille nyt vaihtoehdon. Jollet siis ole osoitteettoman mainonnan ystävä, voit siirtyä sähköisen, kohdistetun mainonnan käyttäjäksi palvelumme kautta.

SE OSUU
Edullisuutensa ja ekologisuutensa lisäksi mainonta tavoittaa vain ne, jotka aidosti haluavat mainostajan tai hänen edustamansa yrityksen mainontaa. Eli yhdistämme tiukasti mainostajat ja mainoksen tilaajat.

JA
Osulan tuloista kierrätetään osa kiva.org -palvelun mikrolainoihin, ympäri maailman.

Tule mukaan!

Jos haluat mukaan ennakkoarvointoihin ja ensimmäisiin testiryhmiin, liity mukaan tykkäämään meistä facebook-sivuillemme.

Palvelun blogissa tulemme kertomaan avoimesti kaikista matkalla tapahtuneista ja tapahtuvista kommelluksista.

Twitterissä taasen tiedotamme uusimmat käänteet. Liity mukaan jo nyt. Olet kärjessä heti.

PikkuApuri

lauantai 14. toukokuuta 2011

Joukkuepeliä kaikki


Kollega ja kaveri sai houkuteltua baariin katsomaan Venäjä-Suomi -välierää. Kiitos siitä. Suomi teki jotain sellaista, mitä jääkiekossa ollaan nähty viimeksi vuonna 1995. Suomi oli sisukas, taitava ja viisas. Tulevan supertähtemme veivi jää historiaan.



Suomen voittaessa mietin sellaista, että Suomi on joukkue. Samaa toivon meistä kaikista. On paljon sellaisia "yhteenliittymiä", jossa muutama päättää keskenään asioista. Muillakin olisi sana tai pari sanottavanaan, ei vaan kutsuta koskaan.

Paras tulos tulee aina siitä, että mahdollisimman moni pääsee mukaan. Jollei ole sanottavaa tai lisättävää, ainakin pääsi mukaan. Siitä syntyy henki, yhteinen sellainen.

Sunnuntaina nähdään kun nuoruuden tarmo kohtaa yhteisen hengen. Molemmat ovat joukkueita.

Pikku Apuri

torstai 12. toukokuuta 2011

Kirjastoista Lainastoja?

Huomasi juuri, että Kindle (Kindlenä tai iPadissa) lopetti kirjastokirjojen lainaamisen. 

Kirjan voi tilata laitteeseen alle 30 sekunnissa, ja se maksaa Amazonissa yleensä muutaman euron. Nyt kirjastossa käy vaan kahvilla, kun se on paikkana niin hieno, ainakin Turussa.

Miksei siis laajenneta kirjastoja lainastoiksi? Sieltä voisi lainata:

- auton tai pakettiauton
- peräkärryjä
- hiihtopaketin (sukset, monot, sauvat)
- luistimia
- polkupyöriä
- jne. sopivia, kausiluontoisia hyödykkeitä

Niitä voisi kerätä vaikka lahjoituksina ja firmat voisivat sponssata tuotteita. Eihän niiden tarvitse olla uusia, käytetytkin riittäisivät.

Tiedän että jossakin on jo jotain irtolainauksia, mutta miksei tehtäisi tästä valtiotason hanketta? Toisaalta se ei tietysti kiihdytä kuluttamista, sitä ainoaa mihin ei saa koskea. Ekologistakin se on, perkele.

Huomasin muuten etten ollut ajatukseni kanssa yksin.

Pikku Apuri

perjantai 6. toukokuuta 2011

Työ on vain työtä - vai onko?


Viime vuosien täydellinen arvomuutos pääkoppani sisällä tekee työstä aina vain vaikeampaa, tai se asettaa sille näkymättömiä rajoja.

Markkinointia olen tehnyt ammatikseni 15 vuotta, ja sitä ennen olin myynnissä. Tiedän siis miten hyödytön tai hyödyllinen asia tehdään houkuttelevammaksi.

Päivä päivältä huomaan, että on vaikeampaa markkinoida tuotetta tai palvelua, jossa en itse näe pointtia. Tarkoitan tällä asioita, joita myydään vain siksi, että yritys saisi (omistajilleen) lisää rahaa ja talousjärjestelmämme rullaisi. Niistä ei siis ihminen hyödy, niille vain luodaan epäterve tarve.

Kun "hyödyttömän työn" parissa tekee työtä, niistä saa itsekin vain rahan (jota toki tarvitsee x-määrän/aikayksikkö, riippuen asuntolainan koosta). Jos taas pääsee asian tai tuotteen kimppuun, josta tietää olevan laajempaa hyötyä, joko tietona tai käytössä, saa paljon arvokkaampaa kuin rahan, nimittäin tarkoituksen, hyvän mielen ja hyödyllisyyden tunteen.

Hyödyttömyys tai hyödyllisyys -termeissä ei ole kuin yksi mutta: Termisisältö on usealle eri. Itse pidän sinällään kaunista Mini Cooperiani nyt liian hintavana kulkuneuvona, moni taas tavoittelemisen arvoisena himokkeena (jos haluat ostaa sen, pistä infoa!).

Ongelmahan on se, etten osaa hyvin muuta kuin markkinoinnin ja myynnin. Jos minulla olisi joku ympäristöalan tutkinto tai osaamista, voisin hakeutua nykyistä arvomaailmaani laajemmin hivelevään työhön. Nyt on tyydyttävä siihen mitä osaa ja yrittää luoda siitä ruusuja.

Markkinointihan kulkee yleensä trendimittarin kärkipäässä ja tämänpäiväistä luentoa varten kasailin juuri sellaisia trendejä, mitä olen havainnut siellä täällä:
  • raha >>> henkinen hyvinvointi
  • kuluttaminen >>> kestävä kehitys, ekologisuus
  • työkeskeisyys >>> onnellisempi arki
  • yritysten valta ja viestintä >>> kuluttajien valta ja valinnat
  • kotitietokone >>> mobiilikoneet
  • paikallinen uutisointi >>> globaali uutisointi
  • mainonta >>> tietopohjainen suosittelu
Näenkö maailman väärin vai onko "bubbling under" -listani oikean suuntainen? Itselle se tuo ainakin toivoa fiksummasta maailmasta ja sitä kautta järkiperäisemmästä yhteiskunnasta ilman turhaa kuluttamispiiskaa.

PikkuApuri

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Vanhusten ryhmäkodit - kun asioita mietitään maalaisjärjellä


Yksi upeimmista kunnallisista toimista koskaan on ollut Lieksan pienen kaupungin uraauurtava työ vanhusten parissa. Lieksaan on avattu jo yhdeksän ns. ryhmäkotia, joissa vanhukset saavat asua kodikkaassa talossa keskenään (tässä linkki juttuun Lieksan ryhmäkodeista).

Jokaisella on oma huone, mutta muut tilat ovat yleiskäytössä. Omassa asunnossa käy kunnallisen kotiavustajan lisäksi tarvittaessa henkilökohtainen avustaja. Lounaan valmistaa - asiakkaiden toiveiden mukaisesti - yksityinen pitopalvelu, ja jääkaapissa on jokaisella asukkaalla oma hylly. Ryhmäkotiin tilatut ruoka-annokset maksavat saman verran kuin kaupungin ateriapalvelussa.

Ryhmäasuminen tulee niin asukkaalle kuin kunnallekin huomattavasti laitoshoitoa edullisemmaksi. Asukkaat maksavat asumisestaan kohtuullista vuokraa, kun taas kunnalle yhden vanhuksen asuminen ryhmäkodissa maksaa Lieksan sosiaalijohtajan laskelmien mukaan vain 20 euroa vuorokaudessa. Laitoshoidossa vastaava asuminen maksaisi jopa kuusi kertaa enemmän.
Nyt sama malli jokaiseen suomalaiseen kuntaan. Unohtakaa ne järkyttävät laitoshoidot, joissa vanhukset jätetään "laiduntamaan käytäville kuin hylätty karja". Mmm, pitäisikö ostaa vanha talo maaseudulta...?
PikkuApuri

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Elämänmuutos onnistui. Mitä nyt?


Ne ketkä ovat blogejani lukeneet, tietävät niistä muutoksista ja tavoitteista, mitä vaimoni kanssa olemme omassa elämässämme viime vuodet toteuttaneet: velattomuus, terveellisempi ruokavalio, työn ja työajan haltuunotto, ekologisuus, jne.

Tänä vuonna on juhlavuosi, jonka aikana saavutamme pääosaltaan nuo kaikki v. 2006 määrittelemämme tavoitteet. Runsaat viisi vuotta se vei.

Nyt olen tutkinut uusia "maaleja" asioista mihin seuraavat vuodet käyttää energiaa, ja olen löytänyt ainakin seuraavat:

  • Työssani Pikku Apurissa ja Viidakkorummussa käytämme vain avoimen teknologian työkaluja, jolloin muutkin saavat tekemästämme hyötyä eivätkä asiakkaat ole meistä riippuvaisia
  • Koitan auttaa ja tarjota pienyrittäjille uusia, paikallisia, ja edullisempia keinoja markkinointiinsa (stay tuned)
  • Tuon hyvien ajattelijoiden ja uudistajien työtä enemmän esille, kuten esim. arkkitehti Jacque Frescon, jonka kuuluisin työ lienee The Venus Project
  • Levittää tietoa uusista näkökulmista ja mittareista, kuten esim. GPI, Zeitgeist, Cradle to cradle, aikapankit, jne.
  • Tarjota omaa työtä kiiretoimitusten lisäksi myös työn laatua nostamalla: mietitään yhdessä mikä on järkevää ja miten se kannattaa toteuttaa
  • Tarjota kustannustehokkuuteen perustuvien tarjousten sijaan työtä myös avoimen moraalin ja oikeudenmukaisuuden mukaan: opiskelijoille ponnahduslauta alalle, aloittaville yrittäjille näytön paikkoja, jne.
Eli pyrimme keskittymään nyt itsestä ulospäin ja toki siinä samalla jatkamaan hyväksi havaitulla tiellä.
Tulevina aikoina kun voidaan olla varmoja lainan korkojen noususta sekä muista kiristyvistä maksuista voin suositella tätä vaatimattomampaakin vaihtoehtoa. Ulospäin ei niin näyttävää, sisältä superihqua.

PikkuApuri

torstai 21. huhtikuuta 2011

Onnellisena vähemmistössä


Vaalit sen osoittivat, olen sittenkin väärään kasvanut tai väärässä maassa. Kuulun niihin, jotka eivät puolueista koskaan löydä omaansa, mutta pomimalla saisin kaikista kasattua hyvän setin.

Vihreät arvot ovat minulle tärkeitä, mutta en houkutu Suomen Vihreiden kalsasta, jopa tuomitsevan älyköstä meiningistä. Ja Sinnemäki on sanoittaja. Arhinmäen Pave tuntuu olevan sisäisiä arvonappuloitani lähimmäksi paineleva poliitikko, mutta puoleensa vieläkin liian punainen ja kasvoton.

Persujen menestys on suureksi osaksi todiste siitä, että kansa on saanut tarpeekseen pelkän talouskasvun ja kylmän businessmeiningin ajamisesta. Ihmiset haluavat myös elää, mitä todistaa myös tämä tutkimus.

Ei se silti saa tarkoittaa kansan sisäänpäin kääntymistä, paluuta jollekin hyvälle ajalle mitä ei koskaan edes ollut. Meillä ei ole koskaan ollut asiat näin hyvin Suomessakaan. Nyt saadaan sitä haluttua PR:ää kuumaverisiltä eteläeurooppalaisilta.

Perus-sonnin perusonni

Kun on saanut onnen viettää aikaansa myös ihan toisenlaisessa maassa kuin Suomi, jossa terveys-, sosiaali- ja talousasiat oikeasti ovat täysin kehitysmaatasoa verrattuna Suomeen, on huomannut, että merkityksellisintä arkielämisessä kuitenkin on se kipinä eloon ja toisiin ihmisiin, sellainen perus-sonnin perusonni. Se on Suomesta puuttunut viimeiset talouskasvun vuodet. Vähemmän rutistusta töissä, enemmän kotona, siinä oma iskulauseeni.

PikkuApuri

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Zeitgeist - vaihtoehto


Näin vaalien alla olisi hyvä, jos kaikki ehdokkaat, äänestäjät ja "nukkuvien puolue" saisivat ajatuksia myös laatikon ulkopuolelta. Niitä saa mm. Zeitgeist-liikkeeltä.

Liikkeen suosio kasvaa koko ajan ja siihen on syynä ei Perussuomalaisten, vaan ajattelevan ihmisen kapina.

Usein kaikki näkökulmat, jotka ovat "perusajattelukyvyn" ulottumattomissa, tuomitaan huuhaaksi. Niin Zeitgeistkin. Eihän kaikista ole mm. Sci-Fi -kirjojen lukijoiksi.

Mutta katsokaa esim. tämä Voimalan hieno jakso tai uusi Ajan Henki -dokumentti. Jos niiden jälkeen voi vielä väittää, ettei esille nousisi upeita ajatuksia (uudenlaiset mittarit, työn ideologia, jne.), on avun ulottumattomissa.

"Jos demokratia ei hävitä tietämättömyyttä, niin tietämättömyys hävittää demokratian" (Yrjö Kallinen).

PikkuApuri

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Vaalit - teatteria kansalle

Enää emme ole harmaata massa, vaan kuusiväristä massaa)

Tänään alkaa ennakkoäänestys. Enää pitäisi tietää onko äänelläni merkitystä? 

Suuret päätökset tehdään EU:ssa jopa ilman Suomea (vrt. Libya-gate), mutta itseäni kiinnostavat ja elämääni vaikuttavat vain normaalin elon ohjurit.
  • Paljonko maksan veroa ja mihin vero menee?
  • Mitä hintaa maksan lainoista, ruuasta, ja muista perusasioista?
  • Miten Suomi aikoo hoitaa hurjasti kasvavan energiakysynnän tulevaisuudessa? Ydinvoima ei ole vaihtoehto, se on siirtymäkeino.
  • Miten maahanmuuttopolitiikka hoidetaan juntti-Suomessa?
  • Miksi nousukausi hassattiin muihin taskuihin ja miksi 70-90 -luvuilla syntyneet saavat maksaa hurjia lisämaksuja moisesta ahneudesta syyttä?
  • Pääsenkä eläkkeelle koskaan, vai pitääkö minun työelää iisimmin koko ikäni?
  • Missä ja mihin hintaan voin hoitaa terveyttäni?
  • Miten yrittäjiä kohdellaan suhteessa palkansaajiin?

V. 2011 kuitenkin olen entistä enemmän kiinnostunut myös asioista, jotka ovat näiden suurten kysymyksien "alla".
  • Miten saamme murrettua duopolin (K- ja S-ketjut) ja siten monipuolisempia ruokavaihtoehtoja ja -kauppoja? Lähi- ja luomuruokaa, eksoottisempia mausteita ja lisukkeita, jne.
  • Miten kotikaupunkini Turku saa ryhtiä sekä eritoten moraalia päätöksiinsä ja tekoihinsa?
  • Miksi aito pienyrittäjä (alle 10 henkilöä töissä) maksaa edelleen suhteessa samansuuruisia maksuja kuin keskisuuri tai suuri?
  • jne.
Nyt ongelma on siinä, etten millään saa seulotuksi oikeaa ehdokasta ko. kysymyksiin vaalikoneilla.

Suurissa medioissa taasen keskitytään siihen, miten suurten puolueiden jakautuma jakautuu (virhemarginaalien sisällä) ja kenestä täten tulee pääministeri? Se on vanhoillinen SM-liigasarja. Ketä nähdään play-offeissa?

Pitäisi olla varma tuntemus ja luottamus ehdokkaasta, jotta voisin kirjoittaa numeron lappuun. Sitä eivät paranna täysin naurettavat mainokset ja kampanjat, joissa "välitetään tulevaisuudesta naama hymyssä".

Eritoten olen kuitenkin huolestunut siitä, että enpä usko valintani, jos edes äänestän, auttavan näissä eduskunnan suurissa tehtävissä. Puoluekurikin jo pitää siitä huolen. Miksi muuten sekin on edelleen - demokratiassa?

Eduskunnan tehtävät


Eduskunta on Suomen ylin valtioelin. Se käyttää lainsäädäntövaltaa ja päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto (hallitus), jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.


Eduskunta valitsee maalle hallituksen pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut hallituksen ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun ehdotuksen mukaisesti.


Eduskunnan keskeinen tehtävä on lakien säätäminen. Lain säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä tai kansanedustajan lakialoitteella. Lakiesitykset käsitellään ensin eduskunnan valiokunnissa, joihin kuuluvat kansanedustajat kuulevat asiantuntijoita, sekä sitten täysistunnossa, johon kaikki kansanedustajat osallistuvat.


Eduskunta päättää kalenterivuodeksi kerrallaan valtion talousarvion. Eduskunta myös valvoo valtion taloudenhoitoa ja talousarvion noudattamista. Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa.


Eduskunnalla on toimivaltaa myös kansainvälisissä asioissa. Eduskunta hyväksyy Suomen kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta perustuslain mukaisesti. Eduskunta osallistuu myös Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun.

PikkuApuri

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Vuorotteluvapaa on taivaan mannaa

Viimeinen päivä mökillä, Hua Hinissa. Aika kurkata 9kk:tta taaksepäin päivään, jolloin rakas vaimoni jäi vuorotteluvapaalleen.


Nainen, joka kesäkuussa kampesi itsensä Munchenin koneeseen ei ollut sama kuin se, johon aikoja sitten rakastuin, tai se, kuka nyt vieressäni kasaa pyykkejä respaan jätettäväksi. Tämä on mallia 2.0 GT. Se kesän koneeseen laahustava Klonkun siskon oloinen versio oli esimerkki nykysuomalaisesta (liian) kuuliaisesta tyontekijästä, josta oli imetty kaikki pihalle. Ellei Piuski olisi silloin päässyt irti, olisi hän liittynyt niiden 500 000 suomalaisen massaan, jotka syövät päivittäin lääkkeitä pysyäkseen arjessa. Se oli viime hetken pelastus.


Vapaata on vielä 3kk:tta jäljellä, mutta olemme jo nyt eläneet sellaisen jakson elämää, jota harva koskaan voi käsittää, saati kokea: Näimme Alpit ja uimme niiden koskissa ja järvissä, maistoimme hienointa maalaiselämää Italian Umbriassa, poseerasimme Fussenin linnanpihoilla, ja ennen kaikkea, vietimme kuukausia täällä mökillämme Thaimaassa.

Omassa työssäni jouduin vapauden hintana ottamaan pari vasenta koukkua ja yhden palleaan, mutta ne oli odotettavissa ja hyväksyttävissä. Tällaiselle onnekkaalle kermaperseelle oli vain hyvä, ettei kaikki ollut koko ajan uskomatonta. Se oli myös herätys liian tasaiselle tyytyväisyydelle.


Ihmiset täällä hierovat väsyneiden kroppien lisäksi sielun. Ei Thaimaa ole Phuket ja Pattaya. Se on hengeltään rikas maa, jossa asuu ihmeellisiä ihmisiä. Voimme nyt ylpeänä sanoa, että olemme saaneet täältä rakkaimpien suomiystävien jatkoksi thaivahvistuksia, jotka raivasivat tilan sydämistämme ja rakensivat sinne vaivatta bambusta oman majansa.


Uskokaa nyt te kaikki työssänne näivettyneet: Ottakaa vuorotteluvapaata. Sen jälkeen otatte sen automaattisesti elämästänne, joka ei ole maksamaton ylityö tai tylsät tiistait. Se ei ole liian kireä asuntolainalyhennys tai hieno Audi. Parempi elämä on tahdon asia. Kysykää Piuskilta, se tietää.

Pikku Apuri

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Ohuella langalla

Japanin tuho, joka näyttää vielä olevan kesken, sekä Uuden-Seelannin järistykset, ovat saaneet täällä Hua Hinissa lomailevat hiljaisiksi. Kuinka onnekkaita olemmekaan.

Aina kaikessa on parannettavaa, mutta me, suomalaiset, satumme asumaan puhtaassa maassa, joka ei makaa mannerlaattojen saumakohdassa, eikä (ainakaan vielä) kärsi hirmumyrskyistäkään.

Tuntui jopa tyhmältä lukea Alf Rehnin luovuusopasta, joten heitin tuon liikkeenjohdon punkkarin kyseenalaistamisopuksen laukun pohjalle. Osaan jo kyseenalaistaa asioita ilman opetustakin. Kyseenalaistinhan sen loppuun lukemisenkin.

Olemme ja elämme seitinohuella langalla, jota kutsutaan maapallon ekosysteemiksi. Luultavasti olemme onnistuneet horjuttamaan sen pysyvästi loputtomassa ahneudessamme. Kun 6+ miljardia ihmistä haluaa lisää, jälki on rumaa, vitun rumaa. Ja niistä valtaosa ei tarvitse yhtään lisää, pois pitää antaa.

No, siitä on turha taas paasata. Pitää koittaa pysyä ei-kyynisenä ja positiivisella vireellä. On niin helppoa vaipua toivottomuuteen. Meillä (suomalaisilla) on oikeasti asiat aivan helvetin hyvin. Ja kun asiat ovat hyvin, paskalehdistöllä ei ole muuta myytävää kuin paskat juorut yhdentekevistä asioista.

Nytkin naputan tätä parvekkeella, iPadilla. Painan virtuaalinäppäintä ja tuotos näkyy kaikille. Sen jälkeen lähdemme rannalle kävelylle, koska leijasurffauksen MM-kisojen sponsori on Mont Clair -kuohari. Siksi sitä myydään katsomobaarissa 5,5 euroa pullo, normaalin 10 euron sijaan. Meidän pitää ostaa tuliaisiksi kotiin niitä seitsemän. Säästämme näin toimien yli 30 euroa, jolla täällä elää kaksi ihmistä lähes viikon.

Mitä kermaperseitä. Onnekkaita, todella onnekkaita kermaperseitä, ohuella langalla.

PikkuApuri

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kotona toisella puolella palloa


Oli hienoa muutaman kuukauden tauon jälkeen taas palata toiseen kotiin, toiselle puolelle palloa. Paikallistutut ottivat iloisina vastaan nipistellen vatsasta ja halaten. Hymyjä kaipaa, koska niitä Suomessa harvoin näkee.

Ensimmäinen vuorokausi vietettiin ostoksilla Bangkokissa, joten se ahdistava osuus ja meluisa metropoli meni siinä lentoväsymyksen ohella hyvin. Nyt saa vaan olla.

Elomme täällä on muutenkin sopivasti vakiintunutta - arkiolemista. Ei ole sellaista turistin säntäilyä, vaan jos jalka astuu eteen, sitä seurataan, mutta suuria suunnitelmia koitetaan välttää.

Aamut alkavat edelleen kuntosali+uinti -käynnillä, jonka jälkeen juodaan pitkät aamukahvit partsilla. Sitten keli sanelee mitä tehdään.


Tänä aamuna oli mahtava ukkossade, kun kävimme uimassa. Muunmaalaiset luikkivat parvekkeilleen, kun suomalaiset uivat ja melskasivat vedessä ukkosen pauhatessa ja sateen vihmoessa veden pintaa. Ei nähty salamia, joten sitä oli turvassa oman tyhmyytensä sisällä.


Ruokavalioksi ovat taas vakiintuneet vihannespitoiset paikallisherkut, kana- tai kalapohjaisina. Kunhan on chiliä riittävästi. Ystävämme ja luottokokkimme Pom pitää aina laukussaan tuoretta chilijauhetta, jota voi sujauttaa ateriaan mukaan, jos ravintolan kokki ei uskalla. Suomessa se kuulemma oli tosi tarpeeseen.

Suuri juttu täällä on huomenna alkavat Kite Boardingin MM-kisat, jotka houkuttelevat tuhansia rannalle katsomaan kymmensien metrien lentoja, voltteja ja muita ketkutuksia. Nuo selät todella jaksavat heilua! Sinne siis mekin suuntaamme, koska tuultakin on luvattu reippaasti ja sen ylle aurinkoa, ilman pilviä.

Eipä tässä muuta raportoitavaa kuin kansanedustaja Tyllin legendaarinen: "Siitä lähdetään että tähän on tultu!"

PikkuApuri

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Upea Mini Cooper tarjolla!





Koska työ ja elämä eivät enää niin vaadi autoa, se myydään.

Auto on ihan oikeasti kuin uusi, vaikka vuosimalli on 2007. Jos olet Minin perään, nyt on tilaisuutesi. Hieno auto, jolle ei ole enää käyttöä.

Täältä lisätiedot (http://www.nettiauto.com/mini/cooper/3801454)

Pikkuapuri

perjantai 25. helmikuuta 2011

Vierivä kiva ei sammaloidu


Pakko myöntää, mutta taas yksi (hieman muunneltu) klisee on tosi: Vierivä kiva ei sammaloidu.

Kuukausi sitten työmaailma kaatui päälle. Nyt, kuukausi myöhemmin, kaikki on paremmin kuin koskaan ikinä. Neljän vuoden unelmaa päästään vihdoin rakentamaan, uudet "työkaverit" tuntuvat mahtavilta, täysin uusi sivujuonne uralla on alkumetreillä ja taas on kipinää monissa silmissä.

Enää pitää hoitaa Mini pois tallista, sillä tarvitsemme Piuskin kanssa autoa nyt ja jatkossa yhtä paljon kuin Libyan kansa Gaddaffiaan.

Ensi viikko aikaa konseptoida uuden asiakkaan työ ja perjantaina Finskin kallistuvin siivin mökille Hua Hiniin, vaimon viekkuun.

Vaikka olo onkin nyt mahtava, niin takki on täysin tyhjä. Pakko ladata pari viikkoa ja tulla sitten täydellä takilla tyhjentämään Manillan tilat. Tuoleja, sohvakalustoja anyone?

Jahas, Bushmills onkin lasista loppu. Se on moro!

P.S. Sagaformin (viski)lasit ovat pohjastaan hyrräpyöriviä. Eipä pääse kiva sammaloitumaan niissäkään.

PikkuApuri

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Suoraa puhetta ja omia tekoja


Minkä takia meidän pitää siistiä kaikki mitä ajattelemme? Hävittää kaikki haju ja tunne. Koska olemme kytköksissä toisiin yrityksiin ja ihmisiin. Kuitenkin: Hyviä kavereita sanotaan hyviksi juuri siksi, koska he hyväksyvät ja pitävät sinusta omana itsenäsi.

Itsekin kirjoitin taannoin yritykseni puolesta tiedotteen, joka oli fiksu. Oikeasti teki mieli sanoa vittusaatana viissataakertaa. Se olisi ollut sen tiedotteen ainoa viesti. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Viisisataa kertaa.

Olen nimittäin ollut viimeiset viikot niin saatanan kypsä. Onneksi olen tällainen laamasielu, joka rakastaa eikä osaa vihata. Itseäni vain murjon.

Silti, koko firman uudelleenluonti kolmessa viikossa ei paljon yöunia antanut. Sairasta touhua. Monesti ajattelin heittää lusikat nurkkaan. Fuck this shit. Miksi taistella taas? En kuitenkaan halunnut luopua siitä, mitä viidessä vuodessa on saatu aikaan. Meillä on hyvä maine mukavina miehinä ja rehtinä yrityksenä.

Alf Rehnin Vaaralliset ideat on ainoa oikeasti aivoa liikkuttanut "asia-/ businesskirja" koskaan. Hänkin kaipaa totuuksia tiskille. Vain siten voi edetä. Sydän edellä, niin jalat kyllä seuraavat perästä, tai:

Head first, then foot
Then heart sets sail

(Fez/ Being born by U2)

Kyse on uskalluksesta. Hylätäänkö minut suorapuheisempana? Mitä muut sanovat? Tilaako kukaan erilaiselta mitään? No Alf on esimerkki siitä, että kyllä tilaavat  - moninkertaisesti.

Nyt vasta olen alkanut varsinaisen yrittäjyyden tien, nimittäin omani. Katson, saanko aikaan jotain uutta, jotain mitä itse haluan luoda ja tehdä. Jos onnistun, läheisimmät ja rakkaimmatkin onnistuvat. Kun tekee muille muiden töitä, saa kokemusta ja rahan muiston.

Pikku Apuri

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

(2kpl:tta) Käsinvalmistettuja Thaivalaisimia


Nyt myynnissä viimeiset kaksi kappaletta upeita käsinvalmistettuja thaivalaisimia, jotka on itse tuotu HuaHinista, Thaimaasta.

- runkovahvike valurautaa
- runko aasialaista tummaa puuta
- japanilainen punainen tatamikupu
- EU-hyväksytty (CE-leima)
- Koko: 170cm korkea, 80cm leveä, 40cm syvä

Nouto Turusta (Manillan tehdas), painaa 15-20kg.

Tarjoa: jari@pikkuapuri.fi / 040-8275658.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Kun puolue antoi ihmiselle "avaimet käteen"


Keskustan päätös avata oma "radiokanava", eli avoin Spotify-soittolista on aika outo veto. En tiedä onko päätös Keskustan itsensä vai mainostoimisto Skandaalin? Onko tuo tahallinen kohunherättäjä vai esimerkki siitä, kun ei tiedetä mitä tehdään?

Kappalelistalta löytyvät kaikki "sopivat" aina Irwinin Haistakaa paska koko valtiovallasta Aldolf Hitlerin kuuluisiin puheisiin.

Kyllähän tuo minuutiksi piristi maanantaipäivää, mutta enpä usko sen tuovan "nuorison ääniä".

Pikku Apuri

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Pieni kotikuntosali

Olimme 1,5 vuotta vaimoni kanssa Elixian kuntosalijäseniä. Sen hinta oli n. 70€/kk.

Koska asumme aivan salin vieressä, emme koskaan käyneet siellä saunassa, vaan aina kotona. Aina silloin tällöin itsestään ilmoittama selkäkipu teki puolestaan siitä selvää, etten jumpissa hypiskellyt. Tuntui siis hieman kalliilta käydä punttisalin puolella tuohon hintaan.

Ja onhan se sairasta, ettei tervettä vaihtoehtoa löydy esim. Elixian vaihtoehdoista. Miksei olisi 10 kerran kortteja, kertakäyntejä, jne.? No, kehittäkööt itse toimintaansa.

Kotimme parvella oli sopiva 10m2:n tila, jolle emme olleet keksineet aiemmin järkevää käyttöä: siellä oli Fat Boy -lukunurkkaa, musiikkitilaa, jne., mutta eivät koskaan tulleet arkikäyttöön.


Vuodenvaihteessa päätimme tehdä sinne tilaa pienimuotoiselle kotikuntosalille. Hankin meille hyvän, matalan kuntopyörän, Tunturin F30R rekumbentin, joka onkin osoittautunut loistavaksi kuntoiluvälineeksi. Jo 30 minuutin intervallipolkeminen (n. 130-140 sykkeellä) kuluttaa 350 kilokaloria.


Aerobisen vastapainoksi ostin vastapainot ;) Selailin internetin sopukoita vuorokauden, ennen kuin törmäsin hakemaani. Flexbell -käsipainot ovat loistavat. Molemmissa oma jykevä telineensä, mihin painot laskea, mutta niiden mekanismi vasta nerokas onkin: Kahvasta väännetään haluttu paino, 2-10kg:aa, ja kun nostat painot ylös, haluttu painomäärä tulee mukana.

Musiikit korville tai Kindle hyllylle ja polkemaan. Päivittäin vähintään se 30 minuuttia. Siihen päälle 15 minuutin punttikuuri ja venyttely. Sen jälkeen omaan höyrysaunaan. Tekee sen ennen tai jälkeen työpäivän, olo on mahtava.

Investointi maksoi 620 euroa, koska ostin alunperin Tunturin Outletista vanhemman pyörämallin, josta kuitenkin puuttui osa. Sain siis uuden mallin 55% alennuksella tilalle ;). Jos ajattelee, että molemmat käytämme laitteita lähes päivittäin, maksaa investointi itsensä takaisin nopeasti, ja ennen kaikkea: "Salilla" tulee käytyä!

PikkuApuri

perjantai 28. tammikuuta 2011

Thaimaalainen Green Curry


Okei, ei tämä ole ihan se, mitä master chef Pom meille taituroi Hua Hinissa, I Rice -raflassaan, mutta tämä on hänen opeillaan väsätty, niistä aineksista mitä Suomesta saa talvella. Varsinaiset mausteet olemme kuitenkin tuoneet Thaimaasta (curry, chilit, jne.)

HUOM! Ruuanlaitto aloitetaan tietysti kaatamalla kokeille isot viinilasilliset tai Sandeman Old Invalid -portviinit. Onko muuta tapaa?

 Mikään ruoka ei voi olla huono, jos sen alkuvaiheessa pilkotaan sipulit, valkosipulit ja limet. Kuvassa liikaa limeä, mutta niistä osa tuleekin drinksuihin :)

 Kanafileet saa halkoa sopiviksi könteiksi.

 Homma alkaa kuullottamalla sipulit ja valkkarit öljyssä.

 Sitten lisätään kookosmaito ja Thai Green Curry Paste + tuore currymauste, jos löytyy. Chiliäkin voi lisätä joukkoon, jos on tulisen ystävä. Kiehautus.

Tiput sekaan. Lopuksi kun kanaset on hiljaisella tulella kiikkuneet 15 minuuttia, lisätään Thai Fish Sauce, Soy Sauce, sekä ruskea sokeri. (Limelohkotkin voi lisätä, jos haluaa happamuutta/ kirpeyttä mukaan). Annetaan tytistä minuutti ja koristellaan korianterin lehdillä.

>>>

Thai Green Curry -resepti, (jota voi siis säädellä omien makutottumusten mukaan):

500-600g kanafiletta (luuton)
400 ml kookosmaitoa
3 kukkupäällistä teelusikallista Thai Green Curry Pastea
1 tl Thai Fish Saucea
2 tl Thai Soy Saucea
2 sipulia
1 kokonainen valkosipuli
Chilipalkoja kellumaan, makua antamaan (jos tykkää)
(1-2 limelohkoa, mikäli haluat happamuutta/kirpeyttä)
2 tl tuoretta currya
1-2 tl ruskeaa sokeria

Tarkoitus on siis saada limen happamuus, curryn pehmeä tuli ja sokerin makeus tasapainoon, joten maista, maista, maista - joka vaiheessa. Itse suosimme hyvin vähäistä limeä, 1 lohko tai jopa vain lohkomehu puristettuna kastikkeeseen, muuten tulee tosi hapanta, sanoi kettukin sadussa.

Lopuksi Jasmiini-/ Basmatiriisiä kylkeen ja koko hösseli naatitaan rauhassa. Sen jälkeen koisataan pehmein vatsoin. Ja nautitaan viiniä.

Pikku Apuri

tiistai 25. tammikuuta 2011

Olet mitä syöt


Nielaise mikroanturi joka vuosi. Kännykässäsi on siihen kytketty skanneri, joka kertoo mitä voit vielä sinä päivänä syödä ja mitä et. Lisäksi se tietää allergiasi ja sinulle epäsopivat ruoka-ainesosat.

Philipsin think tank Eindhovenissa kehittää tekniikkaa. Lisää aiheesta löydät Wiredin Atomic Kitchen -jutusta.

Olennaista tuossa on se, paljonko "työtä" tuokin käyttäjältään vaatii. Jos perustamistietojen jälkeen homma toimii mahdollisimman automaattisesti, ok.

Pikku Apuri

maanantai 24. tammikuuta 2011

Levi´s nostamassa kaupunkia uusille jaloilleen?

Muistatteko Levikset? Silloin joskus 80-luvulla piti olla aidot Levikset. Sen jälkeen ovat tulleet muut, ja Levikset jäivät kaappeihin, kehityksen alle.



Itselläni oli onneksi 10 vuotta vanhat Levikset kaapin perällä pölyttymässä. Kun näin ja kuulin Leviksen uudesta Go Forth -kampanjasta, ne housut oli pakko tampata ja pukea jalkaan, edes tukimielessä.

Ja voi sitä henkilökohtaista iloa jo siitä, että vuoden 2001 Levikset sujahtivat paitsi jalkoihin, myös vyötärölle.

(ne istuvat vieläkin paremmin kuin muut farkut)

Mutta kampanjasta, joka on jakanut jenkkikansan kahtia: Levi´s siis investoi taantuneessa Braddockin kaupungissa rakennettavaan nuorisokeskukseen, sekä auttaa kaupungin uutta pormestaria haalimaan ryvettyneeseen paikkaan uutta henkeä ja eloa.

Kampanjasta ja sen etenemisestä kertovat mm. We are all workers -dokumenttivideot.



Ei silti käy kieltäminen, mieleen hiipii hyväksikäytön mahdollisuus. Kuinka tosissaan itsekin taantumassa ollut jättibrändi on aitojen ihmiskohtaloiden kanssa? Jollei kampanja tehoa, tipahtavatko hanskat heti?

Mutta. Tuli myös mieleen johdannaisia koto-Suomeen.

Pulassa olevia vanhoja teollisuus- tai muuttotappiokuntia, johon joku iso, nouseva, tai muuten vain sopiva brändi, tai jopa useat brändit yhdessä voisivat investoida, innostaa ja luoda uutta eloa?

Pienelläkin auttamisella voisi saada hienoa jälkeä, kunhan on tosissaan?

Pikku Apuri

lauantai 15. tammikuuta 2011

Yksiä huutajia kaikki - toivottavasti




Mitä haluaisin elämässä toteuttaa? En itseäni vaan omaa tahtoani. Kliseenomaisesti: Haluan että teen elämässäni jotain merkittävää, että toivon mukaan siitä jää edes joku pieni jälki.

Ongelma siitä tulee muiden ihmisten takia. Kohta omaa tahtoa haluaa, tahtomattaan tai vahingossa, toteuttaa 7 miljardia ihmistä, ei ole tilaa. On pakko sopeutua.

Huutajat sopeuttavat muut. Kun huutaa, saa Thaimaassakin tingattua suomenkielellä t-paidan, puhumattakaan muusta. Kun huutaa, muut ovat hiljaa väkisinkin. Huutaminen on väki & vallaton tapa viedä Suomea muualle. Oma tahto ei kysy brändityöryhmän lupaa tai saa tuomarien hyväksyntää. Vittu tehdään, on se ajatus jonka jälkeen tapahtuu tai ei.

Yksi rakkaimmista ystävistäni (niitä on maailmassa kolme) on NCC:n kirvesmies. Hän on tehnyt urakalla kattoja ja vesikattoja 20 plusvuotta. Selkä miehellä meni, rahaa vaan tuli ja meni. Velaton, tyytyväinen perhe asuu peruskämppää ja mökkiä. En ole koskaan kysynyt, mutta jos ajaisi autolla rakennuksen ohi, jonka ystäväni on auttanut rakentamaan, hän saattaisi sanoa sen, tai ei.

Osaa meistä ei kiinnosta oma tekeminen: "Olen vain töissä täällä" on oma jenginsä, eikä siinä mitään, itselleni se ei vaan riitä.

Kukaan ei muista nettijengiä, joka teki n-määrän kampanjoita 2006-2015. Kukaan ei tiedä sitäkään, että teimme ihmisille apua antavan verkkopalvelun tulevaisuudessa. Minä tiedän että tein osan sitä. Minä olin osallisena.

Anunsheh Ansari maksoi 20 miljoonaa dollaria päästäkseen avaruuteen, päästäkseen ISS:lle. Kun hän tuli pois, hän sanoi, että jokaisen pitäisi saada kokea maapallo avaruudesta, ilman rajoja, ilman kahnauksia, sillä se on kaunis. Hän lupasi pyhittää loppuelämänsä siihen, että osa meistä pääsee samaan. Siitä mm. Ansari-palkinto.

Ja ei, se ei ole se pointti että muut näkee jälkesi, jälkeesi. Sinä tiedät jättäneesi jäljen. Se on se pointti.

Pikku Apuri

maanantai 10. tammikuuta 2011

Työelämän kentillä on käsittämätön määrä mulkkuja

No niin. Tarkoitus oli lopettaa, tai ainakin pitää tauko oman blogikirjoittamisen kanssa, mutta ei voi mitään, tämä on terapiaa jonka avulla pää kevenee.

Ja toiseksi, teidän lukijoiden määrä tuntuu vain kasvavan, mitä henkilökohtaisempia kirjoituksia kirjoitan täällä tai Viidakkorummun blogissa. Nyt teitä on jo yhteensä melkein 2000 lukijaa/kk blogeissamme!

Kiitos. Nöyrä kiitos. Toivottavasti nämä eivät ole vain viihdettä, vaan niistä olisi myös tukea, apua tai edes rinnakkaisvitutuskanavaksi!

Niin, aiheeseen. 20 vuoden työssäolo it-/tietotekniikka-/markkinointi-/mainontakentillä on tuonut tukun hienoja asiakkaita, jopa ystäviä, mutta olen tavannut myös käsittämättömän määrän täysiä mulkkuja.

Sellaisia, jolla He-Man tai Kaalimaan Kakara on ollut liian tiukalla patterin ja seinän välissä joskus 1960-1970 lukujen varrella. Ei mitään käytöstapoja, ei empatiaa, ei huumoria. Jos kotona on kamalaa, vittuako sitä työkentälle kaatamaan! Menkää terapiaan, juokaa kaverin kanssa hyvä viski, puhukaa puolisollenne!

Nyt kun asiakaspalvelu on uusi markkinointi ja palvelun väylinä ovat digitaaliset kanavat, joissa puhe on kirjoitusta, tutustukaa nyt herran nimessä ainakin näihin teoksiin:Uusi käytöksen kultainen kirja ja Netiketti.

Ei kuulkaas siitä tule myöskään mitään, jos oma tietämättömyys peitetään vittuilulla tai muuten keljulla käytöksellä. Asioista otetaan ensin selvää, hutkitaan vasta kun ollaan varmoja törttöilystä, ja silloinkin lempeästi. Jos edustat matkailuyritystä, kauppaa tai mitä-vaan yritystä, voit olla varma siitä, että huudan mulkkuutesi kaikille tutuilleni, lempeästi hymyillen. Käykö sitten kauppa?



Jos luulet käyttäytyneesi kuin the true mulkku ainakin, hanki käteesi David Lynchin mestarielokuva, Straight Story. Tunge se ... elokuvakoneeseesi ja ota rakastasi kädestä. Istukaa ja katsokaa se elokuva.

Leppeämpään huomiseen ja alkuvuoteen.

Pikku Apuri