sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Suoraa puhetta ja omia tekoja


Minkä takia meidän pitää siistiä kaikki mitä ajattelemme? Hävittää kaikki haju ja tunne. Koska olemme kytköksissä toisiin yrityksiin ja ihmisiin. Kuitenkin: Hyviä kavereita sanotaan hyviksi juuri siksi, koska he hyväksyvät ja pitävät sinusta omana itsenäsi.

Itsekin kirjoitin taannoin yritykseni puolesta tiedotteen, joka oli fiksu. Oikeasti teki mieli sanoa vittusaatana viissataakertaa. Se olisi ollut sen tiedotteen ainoa viesti. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Viisisataa kertaa.

Olen nimittäin ollut viimeiset viikot niin saatanan kypsä. Onneksi olen tällainen laamasielu, joka rakastaa eikä osaa vihata. Itseäni vain murjon.

Silti, koko firman uudelleenluonti kolmessa viikossa ei paljon yöunia antanut. Sairasta touhua. Monesti ajattelin heittää lusikat nurkkaan. Fuck this shit. Miksi taistella taas? En kuitenkaan halunnut luopua siitä, mitä viidessä vuodessa on saatu aikaan. Meillä on hyvä maine mukavina miehinä ja rehtinä yrityksenä.

Alf Rehnin Vaaralliset ideat on ainoa oikeasti aivoa liikkuttanut "asia-/ businesskirja" koskaan. Hänkin kaipaa totuuksia tiskille. Vain siten voi edetä. Sydän edellä, niin jalat kyllä seuraavat perästä, tai:

Head first, then foot
Then heart sets sail

(Fez/ Being born by U2)

Kyse on uskalluksesta. Hylätäänkö minut suorapuheisempana? Mitä muut sanovat? Tilaako kukaan erilaiselta mitään? No Alf on esimerkki siitä, että kyllä tilaavat  - moninkertaisesti.

Nyt vasta olen alkanut varsinaisen yrittäjyyden tien, nimittäin omani. Katson, saanko aikaan jotain uutta, jotain mitä itse haluan luoda ja tehdä. Jos onnistun, läheisimmät ja rakkaimmatkin onnistuvat. Kun tekee muille muiden töitä, saa kokemusta ja rahan muiston.

Pikku Apuri

Ei kommentteja: