Muinaistulien yö olikin muinaiskulien yö

Astuimme lauantaina klo 22.15 MS Rudolfinan kannelle vaimoni kanssa. Olimme molemmat varustautuneet kameroin, koska halusimme ikuistaa muinaistulet laivan lipuessa tyyntä merta saariston uumenissa. Mitä näimme?

- Seisovan pöydän
- Seisomaan kykenemättömiä muinaiskuleja, ts. keski-ikäisiä, jotka meinasivat heilahtaa yli laitojen

Emme nähneet ainoatakaan tulta, kun Rudolfina, tuo Aurajoen ruotsinlaiva putkutti Airiston eteläpäähän, kääntyi ja ulosti känniset takaisin laiturille.

Kun laiva lähti, kaikki 120 ihmistä ryntäsivät seisovan pöydän ääreen tuuppimaan toisiaan. Ilmeisesti oli otettu iltapäivästä asti pohjia ja nyt masuraukat olivat ihan tyhjät. Lounaan ajan saimme töniä yli satakiloisia tätejä pois ruokalautasiltamme.

Kuulimme myös Duo Komopaa Monona (ajattele jotain kauheinta mahdollisinta lelusyntikkamusiikkia ja pue se harmaaseen tampooniin, jolla on orangin kädet). Ei näin.

Kotiin päästyämme oli pakko avata 10 vuotta vanha Laphroaig ja juoda sitä suruunsa.

Tule jakamaan ideoita!

KoruLiitolan hääilmoitus

Tänään pykäsimme tämän valtakunnalliseen Häät-lehteen. Ah, niin herkkää ja romanttista. Kaunis, puhdas, pelkistetty. Hinnaksi tuli 400€.

KoruLiitolan Kultaryntäys

Loimme KoruLiitolalle teemapäivien ilmoituksen. Teemana oli Klondiken kultaryntäys. Se näytti tältä ja kesti kyllä vääntääkin tovin, siksi hinta oli 500€.

Tiina Perhon verkkosivut, esitteet sekä ilmoitukset

Teimme Tiina Perholle poliitikon abc-kirjasta tutut sivut sekä saman ilmeiset esitteet ja ilmot. Kun työn teki Apuri, hinta oli alempi, mm. verkkosivuista 1500€. Hän pääsee päivittämään sivuiltaan kaiken.

Seilin puukirkosta Bono ja Edgen syliin Helsinkiin

Torstai-iltapäivällä löysimme itsemme Satumaan vieraina Seilin saaren puukirkosta, jossa Jenni Vartiainen bändeineen esitti hienon keikan. Syöminkien, juominkien ja otettujen sekä annettujen kehujen ilta päättyi osaltani puolenyön jälkeen Aboa Vetuksen sisäpihalle.

Oli pakko saada edes muutama tunti unta, koska vaimon kanssa lähdimme kohti Helsingissä sijaitsevaa Thaimaan suurlähetystöä jo aamukahdeksalta.

Puolen päivän jälkeen muutkin kaverukset saapuivat junalla Helsinkiin, mutta vaimon kanssa olimme silloin jo seisseet 3,5 tuntia "stalkkereina" Hotelli Kämpin edustalla odottelemassa U2:n miehiä.

Odotus palkittiin, kun basisti Adam Claytonin johdolla miehet tulivat kättelemään ja jakamaan nimmareita.

Kohta kotiseinäämme koristaa oheinen "abstrakti teos", joka muodostuu Bonon ja Edgen nimmareista.

Tapasimme stadikan kallioilla Viidakkorummun Euroopankiertueelta tutun "The Möksön", joka tuntui odottavan illan keikkaa malttamattomana.

Perjantain keikka oli itsellä jo kyseisen bändin yhdestoista, mutta nousi yhdeksi parhaista. Sää oli upea ja ihmiset hienosti fiiliksissä.

Lauantai-iltapäivästä laahustimme Willi Wäinö -nimisen pubin uumeniin katsastamaan U. Kekkosen, joka soitteli akustisesti bändin tuotantoa. Samaan aikaan vaimo halaili Edgeä ja Bonoa (ei kylläkään saanut kuvia) taas Kämpin edessä.

Ja illalla koimmekin sitten parhaan U2-keikan ikinä. Bändi oli rennompi ja uskaliaampi kuin koskaan. Viimeisen biisin aikana alkoi kaatosade, ja keikka päättyikin Bonon johdatuksella 53 000 ihmisen Singin In The Rain -yhteislauluun. Hieno ilta!

Nyt on äänet poissa tai liian matalalla ja päässä oudon tyhjä olo. Elämä jatkuu uskomattoman kokemuksen rikkaampana. Kiitos kaikille mukana olleille.

EDIT: aika harva rocktoimittaja osaa asiansa. Otto Talvio osaa NYT-liitteen uusimmassa numerossa.

Puolivälissä elämää

40 vuotta tuli täyteen, ja tein välitilinpäätöksen. Yleensähän osa meistä sekoaa nyt tai hetken päästä. Minä en aio. Elämäni ei koskaan ole ollut näin hyvää: vaimo, työ, asunto, "mökki", harrastukset, kaverit - kaikki loistavia, mukavia, minulle sopivia.

Emme kaipaa enää mitään lisää. Velat saamme kohtapian maksettua, sen jälkeen menot tipahtavat. Se tarkoittaa, että tulotkin voivat pysyvästi tipahtaa. En kaipaa autoetua, 6000€ palkkaa ja hienoja puitteita. Ne yleensä tarkoittavat ympärivuorokautista työtä ja matkustamista - näennäistä vastuuta kaikesta.

Olen mielummin Leo Straniuksen linjoilla (HS 17.8.2010):

• 82% suomalaisista kokee työpaikkojen stressin polttavan loppuun ja 40% olisi valmis tinkimään palkastaan, jos vapaa-aikaa olisi enemmän (EVA, 2010)
• Ihmiset hakevat sisältöä elämäänsä yhä useammin palkkatyön ulkopuolelta
• Mikä tahansa talouskasvu ei ole tavoiteltavaa
• Lisääntyvä varallisuus ei enää tosiasiassa lisää ihmisten tyytyväisyyttä

Päätyössäni Viidakkorummussa pyrimme näihin:

• Omatuntotalousajattelu - järjen lisäksi sydän mukana
• Palkan lisäämisen sijaan enemmän vapaa-aikaa
• Verkoston hyödyntämistä oman kasvun sijaan
• Ei työaikaa, on vain tehtäviä töitä
• Maalaisjärkeä - ei utopistisia businessennustuksia ja -oletuksia
• Hyvää oloa kotona, töissä ja vapaa-ajalla

On tärkeää huomioida, että nuo arvot, toimet ja periaatteet sopivat minulle ja läheisilleni. Ei niiden tarvitsekaan soveltua kaikille, esim. kymmenen vuotta nuoremmille. Silloin vielä minäkin halusin enemmän.

EDIT: Tähän kirjoitukseen liittyen. Täältä voit ladata Demos Helsingin Onnellisuuspoliittisen manifestin.

Tule käyttämään Joukkovoimaa!

Kaukana Gordon Ramseystä, mutta lähellä omaa sydäntä

Musiikiksi valitsin The Black Crowesin Creweologyn, joka on mukavaa akustisvoittoista näppäilyä gospelmaustein. Volume on verrannollinen matkaan kaiuttimistasi ruuanvalmistusasemalle. Alla esimerkki.

Btw, kivointa tää on yhdessä puolison kanssa, mutta Piuski on nyt Zumbassa (!!=?).



Kävelin jääkaapille, josta otin:

- yhden keltaisen, yhden punaisen ja yhden vihreän paprikan
- kaksi tuoretta sipulia
- kokonaisen valkosipulin
- 12 kirsikkatomssua
- vihreitä oliiveja 22 kpl:tta
- kolme ruokalusikallista (Pataks's original) garam masala -tahnaa (jos haluat miedompaa, ota tikka masala -tahna)
- kanaa fileinä sellainen 400-500g

Kaapista mukaan:
- kirvesmiehenotteellisen oliiviöljyä
- pähkinöitä (cashew, perus)
- Nomu -sarjan indian - maustetta pari olalta lähtevää ravistusta (jos miedompi hivelee, jätä tämä kokonaan pois)

Vuokaan se oliiviöljy ja tahna. Sekoita ne keskenään ruokalusikalla. Kanafileet uimaan tahnaan. Sukella niiden kanssa ja ui. Hiputa Nomua maun mukaan lisukkeeksi tai älä (vahvaa kamaa hei sitte!).
Tää mössö saisi olla ainaskin 5-6 tuntia (itse pidetään koko päivä) imeltymässä siinä vuuassa.

Kun mössö on seissyt tunteja...

Leikkele kaikki paitsi kanafilut. Vihannekset saavat olla aikuiskokoa. Viskaa kasariin öljyä pohjalle niin että nilkat kastuu. Levy päälle. Itse käytän numerovoimakkuutena vitosta (täysillä induktiolevy näyttää ysiä). Kaikki pilkotut vihannekset, sipulit, oliivit, pähkinät pannulle. Kuullota 5 min. Redi.

Viskaa kanafilut vuuassaan uuniin ja anna muhia (kiertoilma)uunin keskiosassa, 170 asteessa 10 minuuttia.

Yhdistä muut ainesosat kasarista vuokaan. Kieritä, hinkkaa, leiki piilosta ja nattaa. Sen jälkeen koko hösseli takaisin uuniin. Itse pidän 15-20 minsaa, mutta nyt vain 120 asteessa (edelleen kiertoilmauuni). Done.

Jasmiiniriisit kaapista kattilaan. Keitä. Vedet veks. Palloks. Lautaselle. Soijakastiketta päälle. Intiavuuasta maukasta viekkuun. Juomat maun mukkaa. Jos haluat oikein brassailla, teet tietty (valkosipuli)naanleivät messiin.

Ja tärkeää! Ruoka on niin hyvää, että ylensyöt itsesi. Ota joku hyvä leffa jälkiruuaksi ja anna masun tehdä duuninsa. Ei sulla oo oikeesti kiire koskaan.

PikkuApurin keittiöstä...

Kesän jälkeen

Olipa elämämme kesä, kuten varmaan teilläkin? Nyt ollaan jo täysillä töiden keskellä, ihan kuin ei taukoa olisi ollutkaan.

Pikku Apurilla on riittänyt kesälläkin pienempiä sivustoprojekteja, ja nyt menossa mm. mielenkiintoinen paitaprojekti Turun matkailulle, tuleva luento ”Jatkuvan kasvun odotus liiketoiminnassa – järkee vai ei” Luova Tila -seminaarissa, ja monta muuta kiintoisaa prokkista. On hienoa olla terve, levännyt, ja edelleen innoissaan uusista asioista ja ihmisistä.

Akkujen lataus lisäsi myös intoa perustaa uusi yritys. Apurilla on meneillään asunto-osakeyhtiöille suunniteltu sivustopalvelu, sekä tietysti Osula, mutta intoa riittäisi johonkin täysin muuhunkin kuin verkkoprojektiin.

Ystävämme keskisessä suomessa olivat perustaneet pienpanimon, koska intoa ja aikaa riitti. Nyt muutamat ravintolat Helsingissä saavat nauttia ko. panimon pintahiivaoluesta.

Toinen puolituttu perusti ekologisen vaatemaahantuontifirman, FeelGreenin. Luulisi moiselle olevan kysyntää?

Jos siis tiedät tai tunnet minut, ja sinulla on hyvä idea, ehdota. Tehdään jotain uutta ja jännää?

jari(at)pikkuapuri.fi