Asennetarrat vanheneviin ruokiin?

Talossamme on kauppa, joka helpottaa elämää. Haemme sieltä (lähes) joka päivä vain tarvittavat ruuat.

Säästämme melkomoisen summan, kun ostamme vanhaksi meneviä tuotteita, jotka sitten syömme samana päivänä. Kauppa ei joudu heittämään vielä hyvää ruokaa roskiin, jotka jostain käsittämättömästä syystä ovat usein lukossa, ettei dyykkarit pääse käsiksi?

Siitä tulikin mieleeni, että kannattaisiko näiden vanhojen tuotteiden tarjouslaput olla parempia? Neonpunainen tarjouslätkä viestii vain negatiivisuutta: Tuote on jo pilaantunut ja asiakas joka sen koriinsa kourii, köyhä ja epätoivoinen.

Eikö tuo tarrapohja voisi olla esim. vihreä? Sillä siitähän on kysymys: ekologisuudesta. Ihmiset pelastavat tuotteen roskiskohtalolta. Tekstiksi joku houkutteleva kehoitus? Kyse tässäkin on asennemuutoksesta - paha onkin hyvää.

Ainakin itse ostaisin näitä tuotteita enemmän, ja säästäisin taas parikymppiä viikossa lisää. Se tekee tuhat euroa vuodessa/ talous. Tarrapohjan muutoksella.

PikkuApuri

Osula aukeaa syksyllä 2011

 (Kuten kaikkia hyviä palveluita, Osulaakin ollaan rakennettu paperin, saksien, lyijykynän, kumin ja sinitarran avulla)

Osula -nimisen palvelun idea pätkähti päähäni juoksulenkillä maaliskuussa 2007. Nyt vasta syksyllä 2011 palvelu aukeaa Turkuun pilottikäyttöön.

Väliin on mahtunut versioita ja melkein valmiita tuotteita, mutta ne ovat aina jääneet asiakastöiden varjoon. Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä hyvä niin, sillä vasta nyt aika on kypsä tällaiselle palvelulle suuressa käyttäjäryhmässä, eli myös ikäryhmässä 50-70 vuotta.

Osulassa nimittäin ei ole mitään seksikästä tai hypeä. Se on vain ja ainoastaan rakennettu meitä pienyrittäjiä varten, joilla ei ole varaa mainostaa edes paikallislehdissä.

Viimeaikoina on paljon puhuttu siitä, että ilmaiset palvelut eivät ole ilmaisia. Niiden vastineeksi joudut antamaan itsestäsi kaikki henkilökohtaiset tiedot, joilla tehdään kauppaa suurista rahoista.

Osula ei kerää käyttäjistään tietoa. Ne joutuu ja saa itse antaa. Siinä on vissi ero. Sinä päätät itse, miten tarkkaa mainontaa haluat.

Paikallinen + ekologinen + halpa + osuva markkinointipalvelu pienille yrityksille

Osula osuu tavallisen verkkosivun ja verkkokaupan väliin. Se on siis markkinointikanavana sopiva kivijalka- ja verkkokauppayrittäjille. Se on tarkoituksella sellainen. Ensi vuonna tuomme siitä julki seksikkäät mobiilisovellukset ja ehkä jopa verkkokauppalaajennuksen.

Palvelun hinnaksi tulee suurella todennäköisyydellä vain 99€/vuosi, JOS olet Turun Yrittäjien jäsen. Muillekin se on halpa, luultavasti 299€/vuosi. Sekin on vain 1/3 yhdestä pienehköstä paikallislehtimainoksesta.

Hintaan tulee lisäksi kuulumaan myös yrityksen oma sivu, josta näkee kaiken tarpeellisen (tiedot, kartta, kuvat, tuotteet, jne.).

Miksi palvelu rakennettiin?

OSULA ON HALPA
Pienyrittäjälle ei ole ollut keinoja edulliseen paikallismainontaan. Osulassa yritys maksaa vain vuosimaksun (99e-299e), jolla hän saa rajoittamattoman määrän mainoksia ja työpaikkailmoituksia palveluun, jotka kulkeutuvat Osulasta sosiaalisen median sovelluksiin. Saat samalla yrityksellesi perustiedot sisältävät verkkosivut.

SE ON EKOLOGINEN
Toinen kenkää hiertävä asia oli asuntoihimme jaettavan, osoitteettoman suoramainonnan määrä. Tilastokeskuksen mukaan v. 2008 sitä jaettiin yli 18 miljardia kappaletta. Osula tarjoaa sille nyt vaihtoehdon. Jollet siis ole osoitteettoman mainonnan ystävä, voit siirtyä sähköisen, kohdistetun mainonnan käyttäjäksi palvelumme kautta.

SE OSUU
Edullisuutensa ja ekologisuutensa lisäksi mainonta tavoittaa vain ne, jotka aidosti haluavat mainostajan tai hänen edustamansa yrityksen mainontaa. Eli yhdistämme tiukasti mainostajat ja mainoksen tilaajat.

JA
Osulan tuloista kierrätetään osa kiva.org -palvelun mikrolainoihin, ympäri maailman.

Tule mukaan!

Jos haluat mukaan ennakkoarvointoihin ja ensimmäisiin testiryhmiin, liity mukaan tykkäämään meistä facebook-sivuillemme.

Palvelun blogissa tulemme kertomaan avoimesti kaikista matkalla tapahtuneista ja tapahtuvista kommelluksista.

Twitterissä taasen tiedotamme uusimmat käänteet. Liity mukaan jo nyt. Olet kärjessä heti.

PikkuApuri

Joukkuepeliä kaikki

Kollega ja kaveri sai houkuteltua baariin katsomaan Venäjä-Suomi -välierää. Kiitos siitä. Suomi teki jotain sellaista, mitä jääkiekossa ollaan nähty viimeksi vuonna 1995. Suomi oli sisukas, taitava ja viisas. Tulevan supertähtemme veivi jää historiaan.



Suomen voittaessa mietin sellaista, että Suomi on joukkue. Samaa toivon meistä kaikista. On paljon sellaisia "yhteenliittymiä", jossa muutama päättää keskenään asioista. Muillakin olisi sana tai pari sanottavanaan, ei vaan kutsuta koskaan.

Paras tulos tulee aina siitä, että mahdollisimman moni pääsee mukaan. Jollei ole sanottavaa tai lisättävää, ainakin pääsi mukaan. Siitä syntyy henki, yhteinen sellainen.

Sunnuntaina nähdään kun nuoruuden tarmo kohtaa yhteisen hengen. Molemmat ovat joukkueita.

Pikku Apuri

Kirjastoista Lainastoja?

Huomasi juuri, että Kindle (Kindlenä tai iPadissa) lopetti kirjastokirjojen lainaamisen. 

Kirjan voi tilata laitteeseen alle 30 sekunnissa, ja se maksaa Amazonissa yleensä muutaman euron. Nyt kirjastossa käy vaan kahvilla, kun se on paikkana niin hieno, ainakin Turussa.

Miksei siis laajenneta kirjastoja lainastoiksi? Sieltä voisi lainata:

- auton tai pakettiauton

- peräkärryjä

- hiihtopaketin (sukset, monot, sauvat)

- luistimia

- polkupyöriä

- jne. sopivia, kausiluontoisia hyödykkeitä

Niitä voisi kerätä vaikka lahjoituksina ja firmat voisivat sponssata tuotteita. Eihän niiden tarvitse olla uusia, käytetytkin riittäisivät.

Tiedän että jossakin on jo jotain irtolainauksia, mutta miksei tehtäisi tästä valtiotason hanketta? Toisaalta se ei tietysti kiihdytä kuluttamista, sitä ainoaa mihin ei saa koskea. Ekologistakin se on, perkele.

Huomasin muuten etten ollut ajatukseni kanssa yksin.

Pikku Apuri

Työ on vain työtä - vai onko?

Viime vuosien täydellinen arvomuutos pääkoppani sisällä tekee työstä aina vain vaikeampaa, tai se asettaa sille näkymättömiä rajoja.

Markkinointia olen tehnyt ammatikseni 15 vuotta, ja sitä ennen olin myynnissä. Tiedän siis miten hyödytön tai hyödyllinen asia tehdään houkuttelevammaksi.

Päivä päivältä huomaan, että on vaikeampaa markkinoida tuotetta tai palvelua, jossa en itse näe pointtia. Tarkoitan tällä asioita, joita myydään vain siksi, että yritys saisi (omistajilleen) lisää rahaa ja talousjärjestelmämme rullaisi. Niistä ei siis ihminen hyödy, niille vain luodaan epäterve tarve.

Kun "hyödyttömän työn" parissa tekee työtä, niistä saa itsekin vain rahan (jota toki tarvitsee x-määrän/aikayksikkö, riippuen asuntolainan koosta). Jos taas pääsee asian tai tuotteen kimppuun, josta tietää olevan laajempaa hyötyä, joko tietona tai käytössä, saa paljon arvokkaampaa kuin rahan, nimittäin tarkoituksen, hyvän mielen ja hyödyllisyyden tunteen.

Hyödyttömyys tai hyödyllisyys -termeissä ei ole kuin yksi mutta: Termisisältö on usealle eri. Itse pidän sinällään kaunista Mini Cooperiani nyt liian hintavana kulkuneuvona, moni taas tavoittelemisen arvoisena himokkeena (jos haluat ostaa sen, pistä infoa!).

Ongelmahan on se, etten osaa hyvin muuta kuin markkinoinnin ja myynnin. Jos minulla olisi joku ympäristöalan tutkinto tai osaamista, voisin hakeutua nykyistä arvomaailmaani laajemmin hivelevään työhön. Nyt on tyydyttävä siihen mitä osaa ja yrittää luoda siitä ruusuja.

Markkinointihan kulkee yleensä trendimittarin kärkipäässä ja tämänpäiväistä luentoa varten kasailin juuri sellaisia trendejä, mitä olen havainnut siellä täällä:

• raha >>> henkinen hyvinvointi
• kuluttaminen >>> kestävä kehitys, ekologisuus
• työkeskeisyys >>> onnellisempi arki
• yritysten valta ja viestintä >>> kuluttajien valta ja valinnat
• kotitietokone >>> mobiilikoneet
• paikallinen uutisointi >>> globaali uutisointi
• mainonta >>> tietopohjainen suosittelu

Näenkö maailman väärin vai onko "bubbling under" -listani oikean suuntainen? Itselle se tuo ainakin toivoa fiksummasta maailmasta ja sitä kautta järkiperäisemmästä yhteiskunnasta ilman turhaa kuluttamispiiskaa.

PikkuApuri

Vanhusten ryhmäkodit - kun asioita mietitään maalaisjärjellä

Yksi upeimmista kunnallisista toimista koskaan on ollut Lieksan pienen kaupungin uraauurtava työ vanhusten parissa. Lieksaan on avattu jo yhdeksän ns. ryhmäkotia, joissa vanhukset saavat asua kodikkaassa talossa keskenään (tässä linkki juttuun Lieksan ryhmäkodeista).

Jokaisella on oma huone, mutta muut tilat ovat yleiskäytössä. Omassa asunnossa käy kunnallisen kotiavustajan lisäksi tarvittaessa henkilökohtainen avustaja. Lounaan valmistaa - asiakkaiden toiveiden mukaisesti - yksityinen pitopalvelu, ja jääkaapissa on jokaisella asukkaalla oma hylly. Ryhmäkotiin tilatut ruoka-annokset maksavat saman verran kuin kaupungin ateriapalvelussa.

Ryhmäasuminen tulee niin asukkaalle kuin kunnallekin huomattavasti laitoshoitoa edullisemmaksi. Asukkaat maksavat asumisestaan kohtuullista vuokraa, kun taas kunnalle yhden vanhuksen asuminen ryhmäkodissa maksaa Lieksan sosiaalijohtajan laskelmien mukaan vain 20 euroa vuorokaudessa. Laitoshoidossa vastaava asuminen maksaisi jopa kuusi kertaa enemmän.

Nyt sama malli jokaiseen suomalaiseen kuntaan. Unohtakaa ne järkyttävät laitoshoidot, joissa vanhukset jätetään "laiduntamaan käytäville kuin hylätty karja". Mmm, pitäisikö ostaa vanha talo maaseudulta...?

PikkuApuri