keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Yhteiskunnallinen yrittäjyys


Päivän Turun Sanomissa oli mielenkiintoinen juttu englantilaisesta The Hub -kollektiivista, joka aikoo nousta yhteiskunnallisen yrittäjyyden "globaaliksi risteykseksi", paikaksi, joka yhdistää ko. yrittäjyydestä kiinnostuneet kautta maailman.

Suomen valtiokin on avannut ko. kohderyhmälle palvelun nimeltä Yhteinen Yritys. Sekin koittaa toimia ko. foorumin apusivustona, joka yhdistää ja jakaa tietoa.

Molemmat ovat oivia konsepteja. Nyt vaan tarvitsee saada palloa ja tietoa enemmän liikkelle, niin ideasta voi tulla oikeasti hienoja asioita ja yrityksiä

Jos tiedät kuka muu Suomessa tekee kierrätyskankaista ja materiaaleista tuotteita kuin Punainen Norsu ja Globe Hope, viskaa meilillä jari(at)pikkuapuri.fi, sillä minullakin on idea yhteiskunnalliseksi yrityspalveluksi.

EDIT: Demos Helsinki niputtaa yhteiskunnallisen yrittäjyyden yhdeksi TOP5 -tulevaisuuden valtailmiöistä, ja avaa termin luontevasti:

Aika, jolloin yrityksen ainoaksi tehtäväksi ymmärrettiin voiton keruu, on ohi. Yritykset ovat yhä enemmän työntekijöidensä summa ja juuri niin hyviä kuin niiden työntekijöiden motivaatio on. Yksi aikamme keskeisin positiivinen muutoslupaus on ihmisissä, jotka tunnistavat yhteiskunnallisia ongelmia ja ovat valmiita tekemään itse niille ratkaisuja. Heitä kutsutaan yhteiskunnallisiksi yrittäjiksi. Yhteiskunnalliset yritykset nousevat julkisen sektorin rinnalle tuottamaan yhteistä hyvää. He saavat myös parhaat työntekijät.

perjantai 22. tammikuuta 2010

torstai 21. tammikuuta 2010

Lihansyöjää lyödään


Find out more at Meat.org.

Ei koskaan eläkkeelle?

Eläkekeskustelu velloo hurjana, mutta ihan väärissä kabineteissa. Olen v. 1970 syntynyt pienyrittäjä, ja maksan aivan käsittämättömän suuria rahoja sellaiseen pohjattomaan eläkekirstuun, josta en itse koskaan tule mitään saamaan. Jokainen omassa, suhteellisen laajassa (ja saman ikäisessä) tuttavapiirissäni ajattelee samoin, vaikkei sitä kukaan meiltä ole kysynyt, eikä annettu asiaan kommentoida.

Voin rehellisesti sanoa myös sen, joka seuraa tuosta seikasta johtopäätöksenä. En todellakaan aio tehdä työtä niin pitkään, kun sitä tähän asti on totuttu tekemään. Eli viekää eläkkeeni pois. Tiedämme jo, että jos sellaisen joskus saamme, se on ylimääräistä bonusta.

Kun olemme vaimoni kanssa saaneet asuntovelat maksettua, tuossa n. 3-5 vuoden sisään, harkitsemme jo osa-aikatyön tekemistä. Suomelle jää täten pienetkin tulomme ja panoksemme saamatta, koska aiomme viettää osan vuodesta lämpimässä maassa, poissa suomalaisten eläkejärjestöjen silmistä. Meille, ja monelle muulle riittää vähempikin, jahka olemme rehkineet katon päällemme.

Mikä siis neuvoksi? Keino on yksinkertainen, ratkaisut ehkä monimutkaisia. Suomessa olemme kansana jo saavuttaneet korkean elintason. Meillä on korkealaatuinen koulutusjärjestelmä ja (vielä) hyvä terveydenhuoltokin. Kaupoissa on jos jonkinmoista ruokaa ja juomaa – liiaksikin. Miksi siis rehkimme töissä kuin viimeistä päivää, monet kymmenen tuntia päivässä? Vähempi riittää. Tehkäämme siis vähemmän töitä pakkovelvollisuudesta, ja tehkäämme sen sijaan enemmän halusta niihin asioihin, joihin meille on luontainen taipumus ja kiinnostus annettu.

Jokainen huolehtikoot omasta kodistaan ja sen maksuista. Jos olet ostanut liian kalliin ja ison omakotitalon sekä autot, maksat niistä kauan ja paljon. Jos taas olet suunnitellut elämäsi omiin riittäviin tarpeisiisi, asunto- ja muut lainat saat maksettua jo hyvissä ajoin.

Meillä on siis kaikki tarpeellinen kohta maksettuna, ja emme tarvitse enää lisää mitään. Tarvitsemme vain tietyn kuukausirahan, jotta voimme elää vapaammin, poissa yltiöpäisen ja idioottimaisen työelämän ja -politiikan jaloista. Ja ajatuksemme on kehittää ja keksiä uusia ideoita, uusia parannuksia maailmaan. Emme siis vain aio ryystää maitaita rantsulla. Toki sitäkin.

Kaikki on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Jo pelkästään tietotekniikan hurja kehitys on tuonut globaaleja työmahdollisuuksia, jotka eivät vaadi työpaikkaa, saati paikallaolovelvollisuutta. Se myös tarkoittaa aivovuotoja niihin maihin, jotka jämähtävät vanhoihin kaavoihinsa. Koko se yhteiskunnallinen päätöksentekorakenne, millä olemme tulleet tähän asti, pitäisi muokata aikoihimme sopivammaksi. Useille päättäjille ja virkamiehille moinen ajatus on aivan liikaa, eritoten niille, ketkä ovat ”tottuneet tekemään asioita kuten ennenkin”.

Nyt pitäisi nousta sellaisten, kaupunki- ja maakeskeisten ajatushautomoiden, joihin kutsuttaisiin kansalaisia, joilla tuntuu olevan kyky miettiä asioita ”out-of-the-box”. Mm. Demos Helsingissä  tekee jo sellaista työtä, josta riittää marjoja sekä Helsingille että koko maahan.

Koska saadaan vastaava hautomo myös Turkuun, joka tuntuu kipeästi olevan sen tarpeessa? Sen sijaan, että mietitään julkisesti sitä, tuleeko meille pormestarimalli vai ei, pitäisi miettiä paljon syvemmältä, paljon laajemmin. Puolueiden ryhmäkurista voisi luopua ensimmäiseksi.

tiistai 12. tammikuuta 2010

2000-luvun merkittävimmät luonnontieteen löydöt


Hesari listasi 12.1.2010 näin:


1) Ihmisen geenikartoitus, jonka sadat geneetikot saivat päätökseen 2003.

2) Vuotta myöhemmin Wmap-luotain varmensi universumin iän noin 13,7 miljardiksi vuodeksi.

3) Tieteenteon luonne muuttui verkon laajakaistojen, grid-verkon ja avoimien open acces-julkaisujen myötä. Samalla maallikotkin pääsivät tieteenteon avustajiksi eri hajautetun laskennan @hankkeissa.


Muut sijat:
 
4) Ihmisen esihistoria eli matka Afrikasta muualle maailmaan tunnetaan yhä tarkemmin. Sen mahdollistivat dna:n muutoksia mittaavat molekyylikellot.
5) Supertietokoneiden laskentatehot kasvoivat huikeisiin mittoihin, ja ennustaminen ja mallintaminen tehostuivat eri tieteenaloilla.
6) Kantasolujemme tuntemus voi tarjota mahdollisuuden siihen, että ihminen kasvattaa omia varaosiaan 2010-luvulla. Kasvatus alkaa ehkä hampaista ja ihosta.
7) Grafeenia löytyi tavallisen lyijykynän päästä Manchesterin yliopistossa. Sen yhden atomin paksuinen hiilikerros on maailman vahvinta – ja kalleinta – ainetta.
8) Maapallon väkiluku tasaantuu 2050-luvun jälkeen, ennustivat väestötieteilijät. Syynä on se, että naiset kouluttautuvat kaikkialla ja tietävät ehkäisystä.
9) Metamateriaalit sirottavat esineiden säteilyä. Periaatteessa niistä voisi joskus tehdä näkymättömiä esineitä.
10) Robotiikassakin otettiin edistysaskeleita. Ihmisen muotoon tehty japanilainen Asimo osaa jo juosta, ja imurit, Trilobiitit, tulivat siivoamaan koteja.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Elämämme ensimmäinen taidehankinta


Teimme su 10.1.2010 elämämme ensimmäisen taidehankinnan. Ostimme Galleria Joellan näyttelystä Aleksanteri Järvenpään tekemän kuparilaatta/sekatyön, "Yölinnun oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee".
Se oli meidän mielestä niin hieno, että piti ostaa.

Bucket list - eli mitä vielä pitää elämässä kokea ja nähdä

Kokea kunnon koirarekiajelu
Nähdä Alpit ja sen pienet kylät (edessä kesällä 2010)
Nauttia Italian maaseudusta, Umbria, Toscana (edessä kesällä 2010)
Kokea Irlannin Atlannin puoli, Galway, Dingle Bay, jne.
Nähdä Norjan vuonot
Ajaa avoautolla/ moottoripyörillä San Franciscosta Vancouveriin, Kanadaan (route 101)
Matka Etelä-Afrikkaan ja Keniaan, Nakurun lapset Ry:n toimipaikkaan
Uinti delfiinien kanssa (ja ehkä myös haiden)

lauantai 9. tammikuuta 2010

Ihminen on luonnon tyhmin eläin


Vaikka meillä on kaikkea, osaamme tieteitä, kävimme kuussa, menemme Marsiin, ja kykenemme laskemaan ja miettimään "kaiken suoraksi", emme ymmärrä mitään. Dokumentti Saving Luna -kertoo yhden tarinan tietämättömyydestämme. Ehkä alkuperäiskansojen tarinoiden, perinteiden ja elämän "tallentaminen" voi auttaa tulevia sukupolvia ymmärtämään miten täällä pitäisi elää.

P.S. Ammattiini liittyvä kommentti. Paras spiikkiääni ja spiikkeri ikinä.




EDIT: Oli pakko lähettää tuottajapariskunnalle Kanadaan (Känädä!) kehut. Vastaus tuli muutaman tunnin kuluttua:

>To: mountainsidefilms@gmail.com
Subject: Thank you and hello from Finland!

Hi guys.

We just needed to thank you Michael and Suzanne for your documentary
Saving Luna - form all our hearts. That means myself and my wife Pia.

It was propably the best ever "air time" we've ever spent beside TV, and
it really spoke in between the lines how we, the people, are still so
dumb of a species. We've been in the moon and are going to Mars, and
yet, there's so much in this planet of ours we still don't understand.

So thank you, stay safe and - make more things like Saving Luna ;)

From Turku, Finland,

Jari Liitola and Pia Nolvi-Liitola

--

>Hi Jari and Pia

Thanks very much for writing. We are very glad to hear that you liked SAVING
LUNA. And we are happy that our film was broadcast in Finland (we love
Finland!)

Yes, it's true what you say about the moon and Mars...

Best wishes from Canada,
Suzanne and Mike

Suzanne Chisholm
Producer, Saving Luna: A whale story
Mountainside Films, Sidney, BC, Canada

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

If on a winter's night

Tämä levy on meille mietiskelijöille talven kynttilävaloon.

Edessä kymmenien vuosien muutospyörre


Yhteiskunta on alkumetreillään muutoksessa, joka tulee ravistelemaan kaikkia sen rakenteita. Nyt pitäisi saada eduskunnalle, yritysjohtajille, virkamiehille ja muille päättäjille "suomennettua" kansan nykyvisiot ja -missiot. Sillä nyt siinä mihin kansa matkaa, ja miten sen maa matkaa ohjaa, on suuren suuri railo.

Verotus ympäristöä ja epäeettistä kulutusta rankaisevaksi, työsopimuksiin ja työaikalakiin suuria muutoksia mm. joustavuuden suhteen (ylhäältä määrättyjen viikkotuntimäärien aika on ohi), kansalaispalkka KELAn ja muiden turhakkeiden sijaan, jne. jne.

Meidän on pyrittävä BKT (BruttoKansanTuote):sta GNH (Gross National Happiness) suuntaan. Ihmisen matka maan päällä pitää olla onnellisempaa. Emme elä enää "kun pääsen eläkkeelle, kierrän maailman" -ajassa, vaan nyt koko matka on päämäärää tärkeämpää.

Talouselämän artikkelissa lisää tästä - tärkeimmästä:


"Talouskasvu ja raha eivät ole tutkimusten mukaan enää pitkään aikaan lisänneet ihmisten onnellisuutta. Eikä pelkkä palkka riittänyt työn motivaattoriksi. Silti työelämä kulkee entistä rataansa, ja työ on monelle kuin 40 vuoden vankilatuomio. Asiantuntijan mukaan nyt tarvitaan inhimillisyyden vallankumousta – muutoin yhä useampi putoaa työelämästä uupumisen vuoksi."

lauantai 2. tammikuuta 2010

Suomi, silmittömän väkivallan maa

Anna Karismon juttuun päivän Hesarissa ei ole lisättävää:

VÄLIHUOMIO
Anna Karismo anna.karismo@hs.fi Kirjoittaja on HS:n uutistoimituksen uutispäällikkö.
Suomi, silmittömän väkivallan maa
Mistä Suomi opittiin tuntemaan maailmalla vuosituhannen kymmenen ensimmäisen vuoden aikana? Silmittömästä väkivallastaan, eipä juuri muusta.
"Suomessa taas ammuskeltu", kertoivat vuodenvaihteen lehdet ympäri maailman Ruotsista Uuteen-Seelantiin. Sitten ne listasivat kertauksena rumia väkivaltalukujamme ja kauhistelivat aseidemme määrää.
Eikä siitä ole kuin kuukausi, kun me täällä Suomessa pilkkasimme kirjailija Sofi Oksasen Tanskassa antamia lausuntoja väkivaltaisesta kulttuuristamme!
Myyrmannissa räjähti pommi syksyllä 2002 ja tappoi seitsemän sivullista. Tuolloin nukuttiin vielä Ruususen unta. Pääministeri Paavo Lipponen (sd) arvioi tapahtunutta tuoreeltaan terroristiteoksi ja halusi parantaa valtakunnan valmiustilaa.
Jokelan kouluammuskeluissa kuoli yhdeksän syksyllä 2007. Sisäministeri Anne Holmlundin (kok) mielestä kyse oli yksittäisestä teosta.
Vajaata vuotta myöhemmin yksitoista kuoli Kauhajoen ammattikorkeakoulussa rauhanajan pahimmassa verilöylyssä. Kauhajoen jälkeen on puitu lähinnä yksittäisen poliisimiehen toimia aselupa-asioissa.
Ongelman nimeltä Ibrahim Shkupolli voimme ohittaa vielä näppärämmin. Kyseessä oli ulkomaalainen, epävakaalta alueelta kotoisin oleva mies, jonka teko selittyy hänen kokemuksillaan – mitäs siitä, että hän oli asunut Suomessa jo parisenkymmentä vuotta ja nähnyt täkäläiset ongelmanratkaisumallit.
"Tätä tapausta ei voi verrata kouluammuskeluun", Holmlund sanoikin uudenvuodenaattona.
Kylläpäs voi, ja pitää!
Jokin tässä yhteiskunnassa mättää nyt pahasti.
Onko jonkinlainen varmuus siitä, että Sello jäi viimeiseksi?
Mikä näitä päättäjiä vaivaa, kun he eivät tämän voimakkaammin reagoi yhteiskunnan henkiseen tilaan? Pääministeri ja presidentti esittivät osanottonsa uhrien omaisille, mutta tiukkoja puheenvuoroja väkivallan lopettamisesta on odotettu turhaan. Tarja Halosen uudenvuodenpuheessa Selloa ei mainittu sanallakaan.
Kuka siis uskaltaisi ottaa Sofi Oksaselta kopin ja vaatia asioihin vihdoinkin muutosta?