keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Kuluttaminen on muuttumassa taas järkeväksi


Uusi, tarpeeksi suuren otannan kulutustutkimus on tehty Suomessa. Muuttuvan kuluttamisen kärjessä ovat järkevimmät meistä - naiset.

Downshifting eli omaehtoinen elämän kohtuullistaminen on kasvanut länsimaissa, kun ympäristöajattelu on voimistunut, työuupumus lisääntynyt ja yhteiskunnalliset liikkeet ovat yksilöllistyneet.

Se todistaa sen, mitä meidänkin perhe on tehnyt jo muutaman vuoden - lopettanut kaiken ylimääräisen kuluttamisen ja säästänyt/sijoittanut rahansa.

Meillä se muuttuu selvemmäksi konkretiaksi ensi viikolla, kun rakas vaimoni jää vuodeksi vuorotteluvapaalle. Aiomme käyttää suuren osan siitä ajasta matkailuun ja uusien harrastusten opetteluun. Paikkaamme säästöistä elämisen, jos meidän edes tarvitsee niin tehdä.

Oma työni on tietokoneen kautta tehtävää, joten voin tehdä sitä 80%:sti missä vain. Uusi iPhone mahdollistaa langattomassa verkossa jopa videoneuvottelun, ja Skype tarjoaa samaa ilmaiseksi jo viidelle henkilölle. Miksi emme käyttäisi niitä?

Kun kulutus muuttuu järkevämmäksi, koko yhteiskuntarakenteenkin on muututtava. Tällä mustavalkoisella tiellä, jossa joko verotusta ja maksuja kiristetään tai palveluita ja etuja lakkautetaan (lue. yksityistetään Friedmanilaiseen malliin), ei voida enää jatkaa. Nyt lähdössä on asuntolainan verovähennys.


Markkinoijana aivoni saavat vihdoinkin seuraa sydämestä

Kohta pärjäävät vain oikeasti hyvät, ekologiset ja avoimesti tiedottavat yritykset. Kuluttaja valitsee ja määrää, ei yritys (paitsi S- ja K-ryhmät Suomessa duopolillaan).

Kuluttaja -sanalle pitänee keksiä uusi nimike? Järkevöittäjä? Järkivoittaja? Ihminen?

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Mitä teetkin, tee se eri tavalla kuin muut

Olen perustanut Pikku Apurin foorumiksi kaikelle sille, minkä vain voi tehdä eri tavoin kuin muut. Kehittelen uusia palveluita, markkinointikeinoja ja -kampanjoita. Usein asiakkaalla ei rohkeus riitä, mutta jonain päivänä se riittää.

Kun jotain tekee hyvin ja erilailla kuin muut, se ei aiheuta myötähäpeää, vaan naurua ja ilon kyyneleitä. Ohessa paras kuvaus moisesta.



Hyvää kesää kaikille!

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Opettaako sosiaalinen media keskustelemaan ja palvelemaan paremmin?

Sosiaalisen median nousu ei tarkoita sitä, että ihmiset ja yritykset koulutetaan uusien sosiaalisten palveluiden valjastamiseen. Se tarkoittaa sitä, että meidät, yrityksissä työssä olevat ihmiset opetetaan puhumaan paremmin asiakkaillemme ja muille yrityksille.

Olin taas viime keskiviikkoaamuna jutustelemassa yritysten johtohenkilöille verkkopalveluista ja sosiaalisesta mediasta. Aamurähmäisin aivoin unohdin kuitenkin kotiin MAC-koneeni ja tarjolla olevan PC-tykin yhdistävän adapterin. Olin tietysti polkupyörällä liikkeellä, joten en olisi ehtinyt edes hakemaan puuttuvaa liitintä. 

Kylmä hiki ehti kohota otsalle ennen shown alkua, kunnes oivalsin, että nythän kykyni vasta mitataankin oikein: Miten osaan olla verkkopalveluiden asiantuntija ilman hienon grafiikan ja tarkoin harkittujen lauseiden tukea? Kyseessä oli siis aito sosiaalisen median testi. Jazzmuusikonkin pitää osata musiikki läpikotaisin, jotta osaa improvisoida oikein, oikeissa paikoissa. Selviytyisinkö?

Siitä tuli yksi parhaista puhekeikoistani koskaan. Keskustelimme, en luennoinut. Sain teräviä kysymyksiä. Osasin puhua asiaa, mutta kevyellä otteella. Tilaisuuden jälkeen erään suuren vakuutusyhtiön johtaja tuli kysymään: "Miten he saisivat samanlaisen otteen siirrettyä palveluihinsa?"

Ajatelkaa mitä pankki- ja vakuutusyhtiöt saisivat aikaan, jos he esiintyisivät tiskeillä, puhelimessa ja verkossa riittävän rennosti ja rehellisesti sen kankeuden ja turboluokan lakimiesjargonin sijaan? Minun ei tarvitsisi 40 minuuttia hakea etsimääni vakuutusta vakuutusyhtiön sivuilta. Joku palvelisi ja kysyisi tarpeitani suoraan, perkaisi päällekäisyydet perheeni vakuutuksista JA myisi meille sopivimpia palveluita vaikka ne tuottaisivatkin yhtiölle lyhytaikaista rahaa vähemmän.

Sosiaalinen media opettaa palvelemaan paremmin. Ne ketkä eivät halua, tai eivät viitsi, eivät enää pärjää.