keskiviikko 22. joulukuuta 2010

maanantai 20. joulukuuta 2010

2kk töitä ilman puhelinta tai tapaamisia


2kk:n Thaimaapesti oli oiva keino testata digitaalisten medioiden tehoa työkäytössä. Puhelut Suomeen maksavat paljon, joten käyttöön jäivät Twitter, Facebook, Blogit ja sähköposti.

Yleissummauksena voinee sanoa sen, että vain Facebookissa oli tiraus kaksisuuntaista informaatiota ja sekin kourallisen "ystävän" toimesta. Samat "kuusi naamaa" kommentoivat ja keskustelivat. Kiitos heille siitä.

Aikuisten leikkikenttä

Ns. uusien mediakanavien käyttö on Suomessa ainakin vielä täysin "leikkiä".

Oli hämmästyttävää huomata, että ammattilaisetkin, joiden tehtävä on myydä ja valistaa asiakkaitaan uusista mediakanavista, eivät käytä niitä itse siihen, eli ns. asia- tai työkommunikointiin. Olemme vielä täysin sähköpostin ja puhelimen vankeja. Yritystenkin FB-sivut ovat vain mainosten pukkaamista ulos, samaa mitä ollaan totuttu tekemään lehdissä, radiossa ja tv:ssa.

Poissa olet poissa

Kaukana oli todella yksin. Työtiedot ja muu info kulkivat katkonaisina sinne kauas. Lopulta oli turvauduttava kännykkään saadakseen tietoa. Se maksoi yritykselle runsaan 1000€.

Kokeilu oli erittäin opettavainen (ja hieman lannistava). Olemme vielä jumissa vanhoissa työtavoissa ja tottumuksissa. Ainahan uuden käyttöönotto (käyttäjäevoluutio) vie aikaa, mutta nyt ollaan "leikitty" jo muutama vuosi. Olisiko aika muunkin? Kirjaudun ulos.

PikkuApuri

perjantai 10. joulukuuta 2010

2kk Thaimaassa - mitä jäi päähän?

Käteen jäi vuoden vaatteet sekä taulut Suomikotiin, mutta mitä jäi päähän 2kk asumisesta Hua Hinissa?

Toinen elämä. Nyt meillä on täällä täysin erilainen, toinen elämä. Se tarvitsi turismi-tasolta siirtymistä syvemmälle. Se tarvitsi paikallisia hyviä ystäviä. On hienoa elää Turussa ja Hua Hinissa loppuikänsä.

Meillä on myös paljon opittavaa thaiasenteesta elämään, työhön ja muihin ihmisiin. Thain ystävänä on helppo ja hyvä olla. Syödä voi aina, huumori on koko ajan pinnassa ja työntekokaan ei ole niin totista puurtamista mitä Suomessa.

Täällä tehdään kuitenkin pitkää päivää. 15 tuntia on normityöpäivä palvelukeskeisessä maassa. Mutta se 15 tuntia ei ole suorittamista. Heti kun on aikaa, häivytään hetkeksi muualle tai otetaan tirsat. Aika on niin arvokasta, että se käytetään hyvästi. Ei ole eläkettä, tai eläkeikää. On vain elämä.

Nyt ns. ulkoa katsottuna Suomi ja suomalaiset juoksevat ihan älyttömästi vain työhön liittyvien asioiden perässä. Mediassa työ saa valtavan peiton. Ihmisten väliset keskustelut peilaavat oikeastaan vain työhön liittyviä asioita.

Ikään kuin "elämä" ei olisi niin tärkeää. Vain työn kautta olemme sitä jotakin. "Elämähän" on suurimmaksi osaksi tylsää täytettä työlle, koska teemme töitä aina ja kaikkialla. Me "verkostoidumme kentällä", emme pidä hauskaa ystävien kesken.

Kuten täällä Thaimaassa tehdään, tarvitsemme aikaa todellisten ystävien kesken. Se vaan ei ole helppoa. Onko meillä oikeasti sellaisia ystäviä keiden kanssa on kiva olla? On monia, keiden kanssa on kivoja iltoja, mutta mikä on ystävyyttä?

Ne tunteet, jotka ovat myllertäneet sisällä vuosia, vahvistuivat täällä - muualla. Alkaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja millaiseksi on tulossa.

Lennonin kuulu sanonta "life is what happens to you while you're busy making other plans" kannattaa ottaa todesta. Naps ja olet 68-vuotias. Ei ole eläke-elämää. Elämä on nyt.


 Elämässä on liian vähän viskiä juovia, sikareita polttavia, pleikkaripelaajabuddhamunkkeja.

 Elämän voi ottaa rennommin.


Rakkaita ystäviä on etuoikeus auttaa. Tässä Pom oppii, miten hyväksyä kommentit uusilla verkkosivuillaan.

 Elämässä kellutaan liian vähän traktorin sisäkumeilla.


terkuin,

ajoittaiseen Buddhismiin ja humalaan taipuvainen, urheileva entinen skeptikko-agnostikkohippi, joka puhuu liikaa verkossa ja liian vähän sen ulkopuolella

P.S. Hyvää Joulua ja vähemmän työkeskeistä vuotta 2011

tiistai 7. joulukuuta 2010

Niinistö tai sotilasjuntta?

Täällä Thaimaassa oleillessa arvostaa Suomen poliittista tilannetta, vaikkakin politiikka itsessään siellä on täysin tyhjiössä.

Meillä taitaa Suomessa olla asiat niin hyvin, että purnausta syntyy pienistäkin turhista jutuista, koska isoja ei ole enää? Tulee (taas) mieleen Louis CK:n video Conanin showsta pari vuotta sitten.


Nyt, huikeasti rakastetun Thaimaan kuninkaan syntymäpäivän jälkeen huomaa, että ihmiset täällä rakastavat vanhaa kuningastaan, koska pelkäävät mitä tuleman pitää sen jälkeen, kun hurjat 60-vuotta maataan hyvin hallinnut monarkki kuolee. Ottaako sotilasjuntta naapuri Burman/ Myanmarin tapaan vallan väkisin?

Itsekin asunto-omistajana miettii miten maalle käy jatkossa? Uskon, että Thaimaa on jo niin kovassa taloudellisessa vauhdissa ja kansainvälisen turismin johtotähtiä, että maalle käy hyvin. Vaikkakin maa on kahtia jakautunut köyhän maaseudun ja rikkaiden kaupunkien välillä, pitää toivoa ymmärryksen ja kompromissiratkaisun nimeen.

Suomen itsenäisyypäivän jälkeen miettii, että Suomessa kaikki Soinit ja Räsäset saavat juosta vapaana puhumassa, ja saavat siitä vielä rutkasti rahaa sekä valtaa. Vapaus ja oikeus puhua ei tosiaankaan ole muualla selvää.

Naapurissa Burmassa/Myanmarissa Aung San Suu Kyi (turkulaisittain: ain saa suun kii) puhui ja tuomittiin sen jälkeen kotiarestiin, jossa vietti 15 vuotta ennen vapautumistaan viime kuussa (saa nähdä kauanko nyt vapaus kestää?).

Meillä Suomessa monet ovat näemmä jo "hyväksyneet" Niinistön seuraavaksi presidentiksemme, koska Sauli puhuu asiaa, on isäntämäisen karismaattinen, tietää taloudesta, pitää urheilusta mutta harrastaa paheitakin (nuori vaimoke, tupakka). Kuulostaako tutulta? Pisara Kekkosta perhaps?

Otan mieluusti vastaan uuden presidenttimme, oli hän kuka tahansa. Täällä Thaimaassa eletään epävarmuudessa. Hyvin alkanut nousu voi kääntyä jopa sisällissodaksi? Vapaus puhua, olla ja mennä on suuri etuoikeus.

Pikku Apuri

(thaiapurilta) Palo- ja evakuointikoulutus

Osallistuimme tänään talossamme järjestettyyn palo- ja evakuointikoulutukseen. Kaksi tuntia teoriaa, kaksi tuntia käytännön harjoituksia. Tulipa pamautettua aika monta elokuvamyyttiä tohjoksi.

Käytännön harjoitteissa sammuttelimme jauhesammuttimella paloja, tukahdutimme peukalolla palavan kaasupullovuodon, poltimme tupakkaa bensalasissa ja kaasupurkauksessa, jne.

 Taloyhtiömme omistaja sammuttaa palavan kaasuvuodon nopealla ranneliikkeellä.

Palokunnan jäsen näyttää miten 17Kg:n palavaa kaasupulloakaan ei tarvitse pelätä. Kaasu ei kulje pulloon, vaan sieltä pois.

 Tässä vedetään tupakkia kaasuvuodon läpi.

Ja samaa tupakkaa bensaa puolillaan olevassa lasissa.

Lopuksi kiiteltiin toisiamme ja palokuntaa hienosta koulutuksesta.

Thaiapuri

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Joulu tuli jo kesäkuussa

Vaimoni jäi kesäkuussa vuodeksi vuorotteluvapaalle. Olimme jo aiemmin suunnitelleet "vapaavuodelle" asioita joita halusimme kokea, nähdä ja tehdä. Nyt vuosi on puolessa välissä, ja tämä kulunut puolivuosi on ollut elämämme paras.

(Itävallan Achenseessa lennettiin rautakotkalla 80km/h 200m korkeudessa 2km korkean vuoren päällä)

Jo kesällä näimme Itävallan alpit, Italian maaseudun ja Pearl Jamin Berliinissä. Syksy meni työputkessa lokakuulle, jolloin lensimme tänne Hua Hiniin, "mökillemme", jossa nyt olemme olleet 1,5 kuukautta.


Nyt, Joulukuun 1. päivänä on sopivaa kiittää teitä kaikkia, jotka olette mahdollistaneet meille elämämme hienoimman puolivuoden, ja tehneet kaksi ihmistä hyvin hyvin onnellisiksi. Sanat eivät koskaan riitä, ei nytkään, joten kuva kertonee lisää.

Rani Salminen ja Jukka Kokko

Kaverini ja työkaverini Viidakkorummusta. Ei mitään mahdollisuutta olisi ollut, jos eivät nämä kaksi taistelijaa olisi nostaneet profiiliaan ja ottaneet Viidakkorummusta suurempaa otetta. Toki täälläkin töitä on tehty, muttei lähellekään sitä mitä pojat Manillassa ovat venyneet. Suuri kiitos meidän molempien sydämestä ja hyvää joulua sällit!

IKEA Raision tavaratalon johtaja, Martin Bonekamp

Tackar Martin! Utan ditt varmt hjärta det här ... could not be possible. Thank you Martin from both of us.

Mainostoimisto Satumaa

Suurin ja pitkäaikaisin kumppanimme ja työnantajamme. Ilman kaikkia teitä siellä emme Pian kanssa olisi täällä. Niin simppeliä se on. Projektit kulkevat välillämme jo ilman minuakin, joten kiitos ja hyvää joulua kaikille sinne.

OSG:n Tony Alin, Place Marketingin poppoo, Revolverin jengi, Hungryn pojat, Nitron head honcho Leevi Parsama, Mainostoimisto Maaliskuu (sain Mari kuukauden oikein kirjoitettua!)

Muut työnantajamme. Ette ole tekään unohtaneet meitä, vaan töitä tulee tasaiseen tahtiin ja ne sujuvat hyvin kanssanne. Kiitos kaikille muistamisesta ja hyvää joulua jokaiselle tasapuolisesti.

Lopuksi:
Ainoa asia joka hieman tässä vielä askarruttaa, ja tarkkaavaisemmat sen varmaan havaitsevatkin, on se, että vuosi on vasta puolessa välissä. Pitää varmaan pistää anomus toisesta puoliskosta vetämään :) Älkää pojat huoliko, ei näin pitkää, mutta jos muutaman viikon vielä keväällä saisi?

Hyvää Joulua kaikille täältä kaukaa! Kha pun kap ja kha pun kaa,

Jari ja Pia