Astuimme lauantaina klo 22.15 MS Rudolfinan kannelle vaimoni kanssa. Olimme molemmat varustautuneet kameroin, koska halusimme ikuistaa muinaistulet laivan lipuessa tyyntä merta saariston uumenissa. Mitä näimme?
- Seisovan pöydän
- Seisomaan kykenemättömiä muinaiskuleja, ts. keski-ikäisiä, jotka meinasivat heilahtaa yli laitojen
Emme nähneet ainoatakaan tulta, kun Rudolfina, tuo Aurajoen ruotsinlaiva putkutti Airiston eteläpäähän, kääntyi ja ulosti känniset takaisin laiturille.
Kun laiva lähti, kaikki 120 ihmistä ryntäsivät seisovan pöydän ääreen tuuppimaan toisiaan. Ilmeisesti oli otettu iltapäivästä asti pohjia ja nyt masuraukat olivat ihan tyhjät. Lounaan ajan saimme töniä yli satakiloisia tätejä pois ruokalautasiltamme.
Kuulimme myös Duo Komopaa Monona (ajattele jotain kauheinta mahdollisinta lelusyntikkamusiikkia ja pue se harmaaseen tampooniin, jolla on orangin kädet). Ei näin.
Kotiin päästyämme oli pakko avata 10 vuotta vanha Laphroaig ja juoda sitä suruunsa.
1 kommentti:
Oh, niin aina. Niin kuin lajien harrastamisen huonoin puoli on tunnetusti ne muut lajin harrastajat, niin on myöskin matkustamisen huonoin puoli muut kanssamatkustajat.
Aina liian innokkaita ja aina liian vahva käsitys siitä, miten kuuluu harrastaa/matkustaa ja olematon kunnioitus muita mahdollisia harrastus-/matkustustapoja kohtaan.
Sympatiaa!
Lähetä kommentti