tiistai 17. elokuuta 2010

Puolivälissä elämää

40 vuotta tuli täyteen, ja tein välitilinpäätöksen. Yleensähän osa meistä sekoaa nyt tai hetken päästä. Minä en aio. Elämäni ei koskaan ole ollut näin hyvää: vaimo, työ, asunto, "mökki", harrastukset, kaverit - kaikki loistavia, mukavia, minulle sopivia.

Emme kaipaa enää mitään lisää. Velat saamme kohtapian maksettua, sen jälkeen menot tipahtavat. Se tarkoittaa, että tulotkin voivat pysyvästi tipahtaa. En kaipaa autoetua, 6000€ palkkaa ja hienoja puitteita. Ne yleensä tarkoittavat ympärivuorokautista työtä ja matkustamista - näennäistä vastuuta kaikesta.

Olen mielummin Leo Straniuksen linjoilla (HS 17.8.2010):
  • 82% suomalaisista kokee työpaikkojen stressin polttavan loppuun ja 40% olisi valmis tinkimään palkastaan, jos vapaa-aikaa olisi enemmän (EVA, 2010)
  • Ihmiset hakevat sisältöä elämäänsä yhä useammin palkkatyön ulkopuolelta
  • Mikä tahansa talouskasvu ei ole tavoiteltavaa
  • Lisääntyvä varallisuus ei enää tosiasiassa lisää ihmisten tyytyväisyyttä
Päätyössäni Viidakkorummussa pyrimme näihin:
  • Omatuntotalousajattelu - järjen lisäksi sydän mukana
  • Palkan lisäämisen sijaan enemmän vapaa-aikaa
  • Verkoston hyödyntämistä oman kasvun sijaan
  • Ei työaikaa, on vain tehtäviä töitä
  • Maalaisjärkeä - ei utopistisia businessennustuksia ja -oletuksia
  • Hyvää oloa kotona, töissä ja vapaa-ajalla

On tärkeää huomioida, että nuo arvot, toimet ja periaatteet sopivat minulle ja läheisilleni. Ei niiden tarvitsekaan soveltua kaikille, esim. kymmenen vuotta nuoremmille. Silloin vielä minäkin halusin enemmän.

EDIT: Tähän kirjoitukseen liittyen. Täältä voit ladata Demos Helsingin Onnellisuuspoliittisen manifestin.

2 kommenttia:

Ilcaccio kirjoitti...

Nuorena yrittäjänä on kiva kuulla miten ajatukset muuttuvat, kun on yrittäjänä pidempään.

Pikku Apuri kirjoitti...

Kiitos Ilcaccio. Kyllä ne (arvot) itsellä ainakin ovat hyvin erilaiset nyt kuin kolmikymppisenä.