Emme kaipaa enää mitään lisää. Velat saamme kohtapian maksettua, sen jälkeen menot tipahtavat. Se tarkoittaa, että tulotkin voivat pysyvästi tipahtaa. En kaipaa autoetua, 6000€ palkkaa ja hienoja puitteita. Ne yleensä tarkoittavat ympärivuorokautista työtä ja matkustamista - näennäistä vastuuta kaikesta.
Olen mielummin Leo Straniuksen linjoilla (HS 17.8.2010):
- 82% suomalaisista kokee työpaikkojen stressin polttavan loppuun ja 40% olisi valmis tinkimään palkastaan, jos vapaa-aikaa olisi enemmän (EVA, 2010)
- Ihmiset hakevat sisältöä elämäänsä yhä useammin palkkatyön ulkopuolelta
- Mikä tahansa talouskasvu ei ole tavoiteltavaa
- Lisääntyvä varallisuus ei enää tosiasiassa lisää ihmisten tyytyväisyyttä
- Omatuntotalousajattelu - järjen lisäksi sydän mukana
- Palkan lisäämisen sijaan enemmän vapaa-aikaa
- Verkoston hyödyntämistä oman kasvun sijaan
- Ei työaikaa, on vain tehtäviä töitä
- Maalaisjärkeä - ei utopistisia businessennustuksia ja -oletuksia
- Hyvää oloa kotona, töissä ja vapaa-ajalla
On tärkeää huomioida, että nuo arvot, toimet ja periaatteet sopivat minulle ja läheisilleni. Ei niiden tarvitsekaan soveltua kaikille, esim. kymmenen vuotta nuoremmille. Silloin vielä minäkin halusin enemmän.
EDIT: Tähän kirjoitukseen liittyen. Täältä voit ladata Demos Helsingin Onnellisuuspoliittisen manifestin.
2 kommenttia:
Nuorena yrittäjänä on kiva kuulla miten ajatukset muuttuvat, kun on yrittäjänä pidempään.
Kiitos Ilcaccio. Kyllä ne (arvot) itsellä ainakin ovat hyvin erilaiset nyt kuin kolmikymppisenä.
Lähetä kommentti