Pakko myöntää, mutta taas yksi (hieman muunneltu) klisee on tosi: Vierivä kiva ei sammaloidu.
Kuukausi sitten työmaailma kaatui päälle. Nyt, kuukausi myöhemmin, kaikki on paremmin kuin koskaan ikinä. Neljän vuoden unelmaa päästään vihdoin rakentamaan, uudet "työkaverit" tuntuvat mahtavilta, täysin uusi sivujuonne uralla on alkumetreillä ja taas on kipinää monissa silmissä.
Enää pitää hoitaa Mini pois tallista, sillä tarvitsemme Piuskin kanssa autoa nyt ja jatkossa yhtä paljon kuin Libyan kansa Gaddaffiaan.
Ensi viikko aikaa konseptoida uuden asiakkaan työ ja perjantaina Finskin kallistuvin siivin mökille Hua Hiniin, vaimon viekkuun.
Vaikka olo onkin nyt mahtava, niin takki on täysin tyhjä. Pakko ladata pari viikkoa ja tulla sitten täydellä takilla tyhjentämään Manillan tilat. Tuoleja, sohvakalustoja anyone?
Jahas, Bushmills onkin lasista loppu. Se on moro!
P.S. Sagaformin (viski)lasit ovat pohjastaan hyrräpyöriviä. Eipä pääse kiva sammaloitumaan niissäkään.
PikkuApuri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti