Japanin tuho, joka näyttää vielä olevan kesken, sekä Uuden-Seelannin järistykset, ovat saaneet täällä Hua Hinissa lomailevat hiljaisiksi. Kuinka onnekkaita olemmekaan.
Aina kaikessa on parannettavaa, mutta me, suomalaiset, satumme asumaan puhtaassa maassa, joka ei makaa mannerlaattojen saumakohdassa, eikä (ainakaan vielä) kärsi hirmumyrskyistäkään.
Tuntui jopa tyhmältä lukea Alf Rehnin luovuusopasta, joten heitin tuon liikkeenjohdon punkkarin kyseenalaistamisopuksen laukun pohjalle. Osaan jo kyseenalaistaa asioita ilman opetustakin. Kyseenalaistinhan sen loppuun lukemisenkin.
Olemme ja elämme seitinohuella langalla, jota kutsutaan maapallon ekosysteemiksi. Luultavasti olemme onnistuneet horjuttamaan sen pysyvästi loputtomassa ahneudessamme. Kun 6+ miljardia ihmistä haluaa lisää, jälki on rumaa, vitun rumaa. Ja niistä valtaosa ei tarvitse yhtään lisää, pois pitää antaa.
No, siitä on turha taas paasata. Pitää koittaa pysyä ei-kyynisenä ja positiivisella vireellä. On niin helppoa vaipua toivottomuuteen. Meillä (suomalaisilla) on oikeasti asiat aivan helvetin hyvin. Ja kun asiat ovat hyvin, paskalehdistöllä ei ole muuta myytävää kuin paskat juorut yhdentekevistä asioista.
Nytkin naputan tätä parvekkeella, iPadilla. Painan virtuaalinäppäintä ja tuotos näkyy kaikille. Sen jälkeen lähdemme rannalle kävelylle, koska leijasurffauksen MM-kisojen sponsori on Mont Clair -kuohari. Siksi sitä myydään katsomobaarissa 5,5 euroa pullo, normaalin 10 euron sijaan. Meidän pitää ostaa tuliaisiksi kotiin niitä seitsemän. Säästämme näin toimien yli 30 euroa, jolla täällä elää kaksi ihmistä lähes viikon.
Mitä kermaperseitä. Onnekkaita, todella onnekkaita kermaperseitä, ohuella langalla.
PikkuApuri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti