Pimeää juttua ja kosmoksen siruja

Uteliaisuus on suurin voimani. Se ajaa minut aamulla ylös rakkauden avittamana. Vain laiskuus estää sen, etten uteliaisuuteni voimalla kirjoita kirjaa tai sävellä levyllistä biisejä. Muuten, Tremen katsottuani teki meili juosta musiikkikauppaan hakemaan torvi tai alttosaksofoni. Tyydyn kuitenkin laiskuuttani siinäkin vain muutamaan kymmeneen New Orleansin musan klassikkolevyn kuuntelemiseen ja halvan kitaran kömpelöön tapailuun.

Luen lähes kaiken mitä eteeni tömpsähtää, mutta osan luovutan jo alkuvaiheessa, jos lukemani ei tunnu mielenkiintoiselta. Esko Valtaoja on toista maata, tai ainakin sitkeämpiä aineita. Miehen kirjahyllyn sisältö on kunnioitusta herättävä: kaikkea Goottilaisten katedraalien rakennustekniikasta Traci Lordsin elämänkertaan. Oma uteliaisuuteni lienee 5 promillea hänen vastaavastaan, aivan kuten kaikki aine (planeetat, tähdet, me, jne.) universumissamme muodostavat vain 5 promillea "kaiken kokonaisuudesta". Suuri osa on pimeää energiaa, pimeää jotakin.

Eskon uusin kolumni- ja juttukokoelma Kosmoksen siruja, on mielestäni parasta Valtaojaa siksi, että aihelaajuus on paljon muutakin kuin "vain avaruusrojua" (siinäpä oksymoroneiden moroni). Lempeä risuparta kykenee selkeään ilmaisuun aiheesta kuin aiheesta.

Suurinta hupia on kuitenkin miehen kirjoitustyyli, joka on kovin lähellä omaani. Hän paljastaa ja kertoo kirjoissaan paljon itsestään. Se on tyyliseikka ja valinta, kuten itsellänikin. Vaarana tyylissä on se, että moinen kääntyy kehuksi, kerskailuksi tai leuhkimiseksi. Se ei varmasti ole Eskon, eikä minunkaan tarkoitukseni niissä pienissä lastuissani, jota täältä idästäkin veistelen. Tarkoitus on rehellisesti kertoa muille miten myös voi elää, millaista elämä on meille. Josko siitä vaikka joku saisi samanlaisen inspiraation elämäänsä, kuten itsekin olen saanut omilta tutuiltani? Älä lue jos tuntuu pahalta, tai kirjoita ja kerro itse omat tarinasi.

Kuitenkin ihminen on vain suuri eläin, joka suurimmaksi osaksi voi parhaiten silloin, kun muut ovat kuten hän itsekin. Jos joku tekee tai elää toisin, laventaa reviiriään tai (God forbid), vielä kertoo siitä muille, hän saa tuta jumittuneiden katkeruuden (tämä seikka ei voi olla tulematta esille, kun elää varsinais-suomalaisten keskuudessa).

Meitä taivaan valoja ja varjoja näkeviä yksilöitä on pikkuriikkisellä pallollamme kohtapian 10 miljardia. Jollei sinne mahdu kohtapian 10 miljardia hieman toisestaan poikkeavaa yksilöä, tulkoon kuumuus ja polttakoot meidät uusien tähtien raaka-aineiksi.

Sallittakoon eri mielipiteet, kuvat, laulut ja tekstit. Sallittakoon eri rodut, kielet ja seksuaaliset halut. Otetaan selvää muista. Kysytään ja jutellaan. Siinä yksi elämän simppeleistä rikkauksista.

Maailmankaikkeus on kuitenkin, kaiken kaikkiaan, ymmärryksellemme sangen pimeä juttu (Esko Valtaoja). Siitä selvää ottaminen on elämän vahvin polttoaine.

Pikkuapuri