Nappasimme 100cm3:n Surffi-Hondan allemme ja lähdimme kartoittamaan alueita 8+ km:a Hua Hinista etelään. Surffi-Honda, kuten kaikki moiset, maksavat 200BHT/vrk, eli 4,5 euroa. Joka kuja, väylä, vuoren huippu ja laakso tuli ajeltua.
(Aina kauempana ovat luonnostaankin utuiset muistot 0,7km:n pituisesta taksimatkasta Turun keskustasta kotiin, josta maksan aina 14,3 - 16 euroa).
Kao Takiabin pyhä vuori on täynnä apinoita sekä nais- että miesmunkkeja. Pari irtoturistia löytyy toki myös.
Takiab on meille peruspaikka käydä joka kerta. Buddhalaismunkin siunaus tuntuu syvälle ja "katukoirien huoltopisteen" toiminnan livenä todistaminen tekee hyvää sielulle (jota ihmisellä ei todistettavasti ole?).
Takiabilta jatkoimme etelään, vuoren takaa löytyvälle rannalle, josta bongasimme ensimmäisen pahan thairuuan koskaan missään sekä liikaa ruotsalaisia (vaimo kulta tosin ei näytä liian ei-ruotsalaiselta hänkään).
Yököttävän kanasotkun maistajais-session jälkeen päätimme karistaa vuoribiitsin pölyt, ja suuntasimme 8km:a etelämmäs Kaoh Taolle, joka paljastui autioksi rannaksi ja kalastajakyläksi, joka näytti kuin suoraan Etelä-Ranskasta tai Italian Comojärveltä vetäistyltä (highly recommended!).
Tosi mukava ajelu päätettiin ottaa täällä tavaksi. Jos hieman ylipitkä surffihippi oppii navigoimaan surffiskootterilla thaimaan liikenteessä, opit sinäkin. Another one bites the dust, we hope! Peace out.
Thaiapuri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti