Glaedelig Jul

PikkuApuri

2kk töitä ilman puhelinta tai tapaamisia

 

2kk:n Thaimaapesti oli oiva keino testata digitaalisten medioiden tehoa työkäytössä. Puhelut Suomeen maksavat paljon, joten käyttöön jäivät Twitter, Facebook, Blogit ja sähköposti.

Yleissummauksena voinee sanoa sen, että vain Facebookissa oli tiraus kaksisuuntaista informaatiota ja sekin kourallisen "ystävän" toimesta. Samat "kuusi naamaa" kommentoivat ja keskustelivat. Kiitos heille siitä.

Aikuisten leikkikenttä

Ns. uusien mediakanavien käyttö on Suomessa ainakin vielä täysin "leikkiä".

Oli hämmästyttävää huomata, että ammattilaisetkin, joiden tehtävä on myydä ja valistaa asiakkaitaan uusista mediakanavista, eivät käytä niitä itse siihen, eli ns. asia- tai työkommunikointiin. Olemme vielä täysin sähköpostin ja puhelimen vankeja. Yritystenkin FB-sivut ovat vain mainosten pukkaamista ulos, samaa mitä ollaan totuttu tekemään lehdissä, radiossa ja tv:ssa.

Poissa olet poissa

Kaukana oli todella yksin. Työtiedot ja muu info kulkivat katkonaisina sinne kauas. Lopulta oli turvauduttava kännykkään saadakseen tietoa. Se maksoi yritykselle runsaan 1000€.

Kokeilu oli erittäin opettavainen (ja hieman lannistava). Olemme vielä jumissa vanhoissa työtavoissa ja tottumuksissa. Ainahan uuden käyttöönotto (käyttäjäevoluutio) vie aikaa, mutta nyt ollaan "leikitty" jo muutama vuosi. Olisiko aika muunkin? Kirjaudun ulos.

PikkuApuri

2kk Thaimaassa - mitä jäi päähän?

Käteen jäi vuoden vaatteet sekä taulut Suomikotiin, mutta mitä jäi päähän 2kk asumisesta Hua Hinissa?

Toinen elämä. Nyt meillä on täällä täysin erilainen, toinen elämä. Se tarvitsi turismi-tasolta siirtymistä syvemmälle. Se tarvitsi paikallisia hyviä ystäviä. On hienoa elää Turussa ja Hua Hinissa loppuikänsä.

Meillä on myös paljon opittavaa thaiasenteesta elämään, työhön ja muihin ihmisiin. Thain ystävänä on helppo ja hyvä olla. Syödä voi aina, huumori on koko ajan pinnassa ja työntekokaan ei ole niin totista puurtamista mitä Suomessa.

Täällä tehdään kuitenkin pitkää päivää. 15 tuntia on normityöpäivä palvelukeskeisessä maassa. Mutta se 15 tuntia ei ole suorittamista. Heti kun on aikaa, häivytään hetkeksi muualle tai otetaan tirsat. Aika on niin arvokasta, että se käytetään hyvästi. Ei ole eläkettä, tai eläkeikää. On vain elämä.

Nyt ns. ulkoa katsottuna Suomi ja suomalaiset juoksevat ihan älyttömästi vain työhön liittyvien asioiden perässä. Mediassa työ saa valtavan peiton. Ihmisten väliset keskustelut peilaavat oikeastaan vain työhön liittyviä asioita.

Ikään kuin "elämä" ei olisi niin tärkeää. Vain työn kautta olemme sitä jotakin. "Elämähän" on suurimmaksi osaksi tylsää täytettä työlle, koska teemme töitä aina ja kaikkialla. Me "verkostoidumme kentällä", emme pidä hauskaa ystävien kesken.

Kuten täällä Thaimaassa tehdään, tarvitsemme aikaa todellisten ystävien kesken. Se vaan ei ole helppoa. Onko meillä oikeasti sellaisia ystäviä keiden kanssa on kiva olla? On monia, keiden kanssa on kivoja iltoja, mutta mikä on ystävyyttä?

Ne tunteet, jotka ovat myllertäneet sisällä vuosia, vahvistuivat täällä - muualla. Alkaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja millaiseksi on tulossa.

Lennonin kuulu sanonta "life is what happens to you while you're busy making other plans" kannattaa ottaa todesta. Naps ja olet 68-vuotias. Ei ole eläke-elämää. Elämä on nyt.

 Elämässä on liian vähän viskiä juovia, sikareita polttavia, pleikkaripelaajabuddhamunkkeja.

 Elämän voi ottaa rennommin.

Rakkaita ystäviä on etuoikeus auttaa. Tässä Pom oppii, miten hyväksyä kommentit uusilla verkkosivuillaan.

 Elämässä kellutaan liian vähän traktorin sisäkumeilla.

terkuin,

ajoittaiseen Buddhismiin ja humalaan taipuvainen, urheileva entinen skeptikko-agnostikkohippi, joka puhuu liikaa verkossa ja liian vähän sen ulkopuolella

P.S. Hyvää Joulua ja vähemmän työkeskeistä vuotta 2011

Niinistö tai sotilasjuntta?

Täällä Thaimaassa oleillessa arvostaa Suomen poliittista tilannetta, vaikkakin politiikka itsessään siellä on täysin tyhjiössä.

Meillä taitaa Suomessa olla asiat niin hyvin, että purnausta syntyy pienistäkin turhista jutuista, koska isoja ei ole enää? Tulee (taas) mieleen Louis CK:n video Conanin showsta pari vuotta sitten.

Nyt, huikeasti rakastetun Thaimaan kuninkaan syntymäpäivän jälkeen huomaa, että ihmiset täällä rakastavat vanhaa kuningastaan, koska pelkäävät mitä tuleman pitää sen jälkeen, kun hurjat 60-vuotta maataan hyvin hallinnut monarkki kuolee. Ottaako sotilasjuntta naapuri Burman/ Myanmarin tapaan vallan väkisin?

Itsekin asunto-omistajana miettii miten maalle käy jatkossa? Uskon, että Thaimaa on jo niin kovassa taloudellisessa vauhdissa ja kansainvälisen turismin johtotähtiä, että maalle käy hyvin. Vaikkakin maa on kahtia jakautunut köyhän maaseudun ja rikkaiden kaupunkien välillä, pitää toivoa ymmärryksen ja kompromissiratkaisun nimeen.

Suomen itsenäisyypäivän jälkeen miettii, että Suomessa kaikki Soinit ja Räsäset saavat juosta vapaana puhumassa, ja saavat siitä vielä rutkasti rahaa sekä valtaa. Vapaus ja oikeus puhua ei tosiaankaan ole muualla selvää.

Naapurissa Burmassa/Myanmarissa Aung San Suu Kyi (turkulaisittain: ain saa suun kii) puhui ja tuomittiin sen jälkeen kotiarestiin, jossa vietti 15 vuotta ennen vapautumistaan viime kuussa (saa nähdä kauanko nyt vapaus kestää?).

Meillä Suomessa monet ovat näemmä jo "hyväksyneet" Niinistön seuraavaksi presidentiksemme, koska Sauli puhuu asiaa, on isäntämäisen karismaattinen, tietää taloudesta, pitää urheilusta mutta harrastaa paheitakin (nuori vaimoke, tupakka). Kuulostaako tutulta? Pisara Kekkosta perhaps?

Otan mieluusti vastaan uuden presidenttimme, oli hän kuka tahansa. Täällä Thaimaassa eletään epävarmuudessa. Hyvin alkanut nousu voi kääntyä jopa sisällissodaksi? Vapaus puhua, olla ja mennä on suuri etuoikeus.

Pikku Apuri

(thaiapurilta) Palo- ja evakuointikoulutus

Osallistuimme tänään talossamme järjestettyyn palo- ja evakuointikoulutukseen. Kaksi tuntia teoriaa, kaksi tuntia käytännön harjoituksia. Tulipa pamautettua aika monta elokuvamyyttiä tohjoksi.

Käytännön harjoitteissa sammuttelimme jauhesammuttimella paloja, tukahdutimme peukalolla palavan kaasupullovuodon, poltimme tupakkaa bensalasissa ja kaasupurkauksessa, jne.

 Taloyhtiömme omistaja sammuttaa palavan kaasuvuodon nopealla ranneliikkeellä.

Palokunnan jäsen näyttää miten 17Kg:n palavaa kaasupulloakaan ei tarvitse pelätä. Kaasu ei kulje pulloon, vaan sieltä pois.

 Tässä vedetään tupakkia kaasuvuodon läpi.

Ja samaa tupakkaa bensaa puolillaan olevassa lasissa.

 

Lopuksi kiiteltiin toisiamme ja palokuntaa hienosta koulutuksesta.

Thaiapuri

Joulu tuli jo kesäkuussa

Vaimoni jäi kesäkuussa vuodeksi vuorotteluvapaalle. Olimme jo aiemmin suunnitelleet "vapaavuodelle" asioita joita halusimme kokea, nähdä ja tehdä. Nyt vuosi on puolessa välissä, ja tämä kulunut puolivuosi on ollut elämämme paras.

(Itävallan Achenseessa lennettiin rautakotkalla 80km/h 200m korkeudessa 2km korkean vuoren päällä)

Jo kesällä näimme Itävallan alpit, Italian maaseudun ja Pearl Jamin Berliinissä. Syksy meni työputkessa lokakuulle, jolloin lensimme tänne Hua Hiniin, "mökillemme", jossa nyt olemme olleet 1,5 kuukautta.

Nyt, Joulukuun 1. päivänä on sopivaa kiittää teitä kaikkia, jotka olette mahdollistaneet meille elämämme hienoimman puolivuoden, ja tehneet kaksi ihmistä hyvin hyvin onnellisiksi. Sanat eivät koskaan riitä, ei nytkään, joten kuva kertonee lisää.

Rani Salminen ja Jukka Kokko

Kaverini ja työkaverini Viidakkorummusta. Ei mitään mahdollisuutta olisi ollut, jos eivät nämä kaksi taistelijaa olisi nostaneet profiiliaan ja ottaneet Viidakkorummusta suurempaa otetta. Toki täälläkin töitä on tehty, muttei lähellekään sitä mitä pojat Manillassa ovat venyneet. Suuri kiitos meidän molempien sydämestä ja hyvää joulua sällit!

IKEA Raision tavaratalon johtaja, Martin Bonekamp

Tackar Martin! Utan ditt varmt hjärta det här ... could not be possible. Thank you Martin from both of us.

Mainostoimisto Satumaa

Suurin ja pitkäaikaisin kumppanimme ja työnantajamme. Ilman kaikkia teitä siellä emme Pian kanssa olisi täällä. Niin simppeliä se on. Projektit kulkevat välillämme jo ilman minuakin, joten kiitos ja hyvää joulua kaikille sinne.

OSG:n Tony Alin, Place Marketingin poppoo, Revolverin jengi, Hungryn pojat, Nitron head honcho Leevi Parsama, Mainostoimisto Maaliskuu (sain Mari kuukauden oikein kirjoitettua!)

Muut työnantajamme. Ette ole tekään unohtaneet meitä, vaan töitä tulee tasaiseen tahtiin ja ne sujuvat hyvin kanssanne. Kiitos kaikille muistamisesta ja hyvää joulua jokaiselle tasapuolisesti.

Lopuksi:
Ainoa asia joka hieman tässä vielä askarruttaa, ja tarkkaavaisemmat sen varmaan havaitsevatkin, on se, että vuosi on vasta puolessa välissä. Pitää varmaan pistää anomus toisesta puoliskosta vetämään :) Älkää pojat huoliko, ei näin pitkää, mutta jos muutaman viikon vielä keväällä saisi?

Hyvää Joulua kaikille täältä kaukaa! Kha pun kap ja kha pun kaa,

Jari ja Pia

(thaiapurilta) Käveleminen

Jalkaa toisen eteen on aliarvostettu harrastus ja urheilumuoto - kaikkialla, mutta ainakin täällä, jossa jenkkityyliin mennään joka paikkaan autolla tai skootterilla. Me ei.

Joka aamu alkaa 6-12km (riippuu fiiliksestä) kävelyllä. Sen jälkeen kotiin töihin kun Suomi heräilee.

Rannalla yleensä tuulee, varsinkin aamuisin, joten sitä pitkin ja eestaas. Välillä toki pitää pulahtaa mereen, koska reipas ja pitkä kävely 32C -asteen lämmössä on hikilinkohommaa. Tässä kuvia tämän aamun kävelyltä.

 Löytyy täältä myös miesten suosittuna paitamerkkinä, siis U2.

 Hmm, tämä paljastaa, että kuntoilu vaatii välillä virvoitusta.

Benji oli jäänyt jälkeen.

Thaiapuri

Elämäyrittäjät ry.

Olen 2000-luvulla liittynyt, osallistunut ja ollut mukana useissa eri järjestöissä, koska on ollut tarkoitus vaikuttaa hyviin asioihin. Alla olen luetellut muutamat niistä tahoista, joissa olen ollut mukana sekä niiden kuvaukset:

Turun Yrittäjät ry.
- Perinteinen, lievästi vanhoillinen yrittäjäyhdistys vanhemmille perinteisemmille yrittäjille. Järjestää koulutuksia, "iltatansseja" ja kuuluu sekä Varsinais-Suomen että Suomen yrittäjäjärjestöjen alle (joka on se huonoin puoli).

Porkkanamafia (Carrotmob)
- Vapaaehtoisryhmä, joka järjestää tempauksia kauppoihin, ravintoloihin jne. Tapahtumien extratuotoilla parannetaan tapahtumakohteen ekologista jälkeä ja tuetaan kestävämmän kehityksen periaatetta. Turun Porkkanamafia on odottanut jo kaksi vuotta vastausta Turun Kaupungilta ja Kauppahalliyhdistykseltä, joille ehdotimme yhteistempausta v. 2008.

TSOY, eli Turun Seudun Ohjelmistoyrittäjät
- Ideana verkostoitua ja verkostoida Turun alueen IT-sektorin yritykset, korkeakoulut ja kaupungin tahot. Lisää kauppaa yhdessä!

Pienyrittäjät
- Pienyrityksiin ja niiden toiminnan parantamiseen keskittyvä maanlaajuinen järjestö.

Ekologiset yrittäjät
- Nimensä mukainen, ihan alkutaipaleella.

SYY ry., eli Suomen yhteiskunnallisten yrittäjien järjestö
- Nimensä mukainen kokoonkerääjä ja verkosto.

Olen osan jättänyt pois ja lisäksi ONEn, Amnestyn, KIVAn ymv. globaalit toimijat, koska ne ovat kuitenkin "vain tukirahan maksua".

Elämäyrittäjät

Yksikään luetelluista ei ole ollut se täyskymppi, joten olen ajatellut että jos perustaisi sellaisen? Uusi yhdistys voisi olla työnimeltään Elämäyrittäjät.

Siitä voisi luoda sellaisen "järjestöjen voileipäpöydän", eli tuoda kaikista muista hyviä puolia ja kehittää yhdessä lisää. Yhdistys tulisi keskittymään elämän ja työn tasapainoiseen, onnelliseen yhdistämiseen. 2010-luvun onnellinen elämä vaatii hyvän työn ja hyvä työ taas onnellisen elämän.

• Yhdistys tukisi avoimia ohjelmistoja, toimintatapoja ja oikeuksia.
• Se kannustaisi terveeseen, mutta hyvään ruokavalioon.
• Se kouluttaisi kestävän kehityksen ja omatuntotalouden voimalla, de-growth -liikkeestä myös parhaat ajatukset napsineena.
• Sen tiloissa vierailisi hyviä puhujia erilaisilta elämän aloilta. Radikaaleja ajattelun uudistajia ja lempeitä partasuita. 
• Se olisi täysin läpinäkyvä: Jäsenmaksut, tulot ja menot kaikille näkyvissä. 
• Sen lausunnot voitaisiin toteutettaa "ultrademokraattisin" tavoin, eli avoimina nimellisinä nettiäänestyksinä. Voittava kanta olisi aina oikea.
• Jne.

Jos joku olisi kiinnostunut lähtemään mukaan uuden, samanhenkisiä ihmisiä, yrittäjiä ja yrityksiä kokoavaan porukkaan, voipi pukata aluksi sähköpostia jari(at)pikkuapuri.fi.

Olisiko tuollaisessa järkeä? Tarvitaanko tai mahtuuko Suomeen vielä yksi järjestö? Onko meillä aikaa nostaa moinen kartalle?

PikkuApuri

Koska saamme pankkipalvelut 2010-luvulle?

Sampo Pankin iPhone -sovellusta lukuunottamatta pankkiemme verkkopalvelut ovat jääneet 1990-luvulle. Miksi kehittää mitään, kun kansalle kelpaa Windows 3.1 -aikainenkin palvelumalli?

Täällä Thaimaassa toimivan Kasikorn -pankin verkkopankki hakkaa kaikki käyttämäni suomalaiset sähköiset pankkipalvelut ihan 6-0. Suomi, tietotekniikan tukioppilas.

Markkinoilla on tilaa, mutta ihmisillä on vielä pitkä matka kuljettavanaan, jotta luottaisimme uusiin tulokkaisiin, esim. Balancion:iin.

Seuraava esimerkki kuvastaa hyvin missä edelleen mennään, vaikka siinä suuri syyllinen onkin Europcar -autovuokraamo.

Kun yritysten palvelu ei ole maalaisjärjen tai 2010-luvun tasolla

Vuokrasimme kesäkuussa 2010 auton Munchenistä kesäreissuamme avittamaan. Ko. vuokrauksesta tuli Mastercard-tiliotteen kertomana joku ihmeellinen Super LWD:ksi nimetty veloitus marraskuun puolessa välissä - viisi kuukautta vuokraamisen jälkeen!!!?

Koska veloituksesta ei voinut päätellä mistä on kyse, yritin kysyä asiaa sähköpostitse Europcarin agentilta (Auto Europe), jolta auton vuokrasimme, mutta en ole vieläkään (viikko kysymäni jälkeen) saanut vastausta. Heillekin kelpaa palvelu vain siinä vaiheessa, kun eivät ole saaneet rahaa. Maksun jälkeen ei kiinnosta.

Tällä välin Luottokunta/Nordea suuressa viisaudessaan oli lähettänyt paperisen kirjeen kotiimme, jossa tiedustelivat onko ko. maksu aiheellinen? Kun vastausta ei tullut (koska olemme poissa kotoa), molemmat Mastercard -korttimme pantiin asiaa muuten vahvistamatta katki. Asiasta tiedämme vain, koska asunnossa oleileva ystävämme ilmoitti ko. kirjeen saapuneen. Luulimme että sekin on taas kuusisivuinen mainos-spämmi, mitä pankit harrastavat usein, ja emme käskeneet avata kirjettä.

Missä oli maalaisjärki tai edes sähköinen palvelu? Pankin suojatut sähköpostit, SMS, soitto puhelimella, jne.? 

Ainoa vahvistuspyyntö oli paperikirje kotiosoitteeseen! Edellytetään, että ihminen on vain kotonaan. Hän ei saa olla mökillä, lomareissussa, saatika kakkosasunnollaan ulkomailla? Edellytetään 1980-lukua.

Nyt olemme sitten täällä kaukomaassa ilman luottokortteja (vaimolla oli rinnakkaiskortti, niin sekin meni poikki). Onneksi meillä on pankkiliput ja -laput sekä tunnukset mukana sekä oma thaitili paikallisessa pankissa, joten ei meillä hätää ole. Jollemme olisi varautuneet itse, hätä olisi suuri.

Hävetkää pankit

Voitte olla palvelutasoltanne ylihuonoja jäänteitä menneisyydestä vain siksi, ettei meillä ole vielä vaihtoehtoa. Ei ole myöskään vielä tarpeeksi luottamusta kokonaan uusiin toimijoihin, ja täten emme voi muuta kuin valita teistä 5-6:sta huonosta vaihtoehdosta jonkun.

Tulee vielä päivä, kun joku teistä tajuaa (veikkaukseni juuri nyt on S-pankki), että hyvällä offline ja online -palveluilla on mahdollisuus saada äkkiä monen kilpailijan asiakkaista suuri osa itselle.

Pikku Apuri

(thaiapurilta) Ruokailu ja sen hinta Hua Hinissa

Täällä syödään ulkona, koska se on edullista ja tarjontaa on niin paljon. Tähän olemme nyt keränneet tänne tuleville muutamia vinkkejä hyvän ruuan edukkaista paikoista.

Intialaista täällä saa muutamasta ravintolasta. Se on toki hieman kalliimpaa kuin thairuoka. Parhaaksi mainittuun ravintolaan emme vielä ole ehtineet, koska se sijaitsee Kaoh Takiabin (pyhä vuori) puolella kaupunkia ja kuulimme vinkin vasta hetki sitten.

Yllä kuva puoliksi syödystä isosta ateriasta Taj Mahalissa, Hua Hinin keskustassa (Hiltonin alapuolella). Tuo 6-7 ruokalajin ateria maksoi n. 14 euroa kahdelta (juomineen) ja oli maultaan hyvää keskitasoa.

 

Vakiopaikkamme aivan talomme edessä. Ystävämme Pomin pitämä thairavintola I Rice, jossa saa edullista ja hyvää thairuokaa, tilausruokaa sekä pastoja. Pasta-annokseni oluen kera maksaa n. 2 euroa ja Piuskin thaimaalainen kanacurry saman verran.

 

Mättöpäivän kuningas on läheltä juna-asemaa löytyvä LouLou's, ranskalaisrafla, jonka kebablautanen on hurjan hyvä kaloripommi. Pari sellaista oluineen ja soodavesineen kustantaa kahdelta matkaajalta 12 euroa. Keskiviikkoiltaisin ravintola järjestää avoimia jazz-iltoja, joka kannattaa kokea matkallaan.

 

Meksikolaista täältä saa tietääksemme vain Terrace90 -nimisestä paikasta, joka on Soi 90:llä, aika kaukana keskustasta, ja sielläkin keskellä jorpanderia. 

Entinen Sofitel -huippuhotellin kokki osti ja rakensi omalle tontilleen viihtyisän ruokapaikan. Hintataso on keskiluokkaa. Yllä oleva setti oluineen ja soodineen n. 13 euroa.

Matkalla biitsille/ biitsiltä poikkeamme usein tanskalais-thairafla Jailhousessa, joka on edullinen kursailematon ruokala, jossa on hyvää ruokaa. Thaisafka oluella 2,3 euroa.

Ystävämme Pom tekee huomenna meille thaimaalaisittain maustettua kala-ateriaa, mutta tässä tulos, kun päätimme pyytää hältä lihapullat muusilla. Ehtaa suomiruokaa tuli (koska Pomilla on suomalainen himopyöräilijäaviomies Marko?). Kustannus oluineen kahdelta 8 euroa.

 

Lempipaikkamme rannalla on Veranda Lodge, josta saa 10 eurolla aurinkopedit koko päiväksi ja sillä samalla hinnalla myös syö/juo ja käy melomassa kajakilla jos haluaa. Yllä ateriaosat odottavat riisejään.

Esimerkit ovat siis vain murto-osa kaikesta, mutta antavat hyvän käsityksen hinnoista ja ruuan monipuolisuudesta täällä. Bon appetit!

Thaiapuri

KoruLiitolan TAG Heuer ja Raymond Weil -ilmoitus

KoruLiitolassa on 27.11. TAG Heuer ja Raymond Weil -päivä. Siihen piti saada suuri, TS:n etusivun alaosan peittävä ilmoitus. Päätettiin mennä tällä kertaa Audimieslinjalla, ja sehän kannatti. Saimme merkkien maahantuojaltakin ison hymiön.

Pikku Apuri

Thaimaalaista ja intialaista osaamista Suomeen

Kun saavuin tänne toiseen kotiimme, aloin heti kiertämään mainos- ja it-yrityksiä tarkoituksena löytää mahdollinen kumppani täältä.

Heti kolmannella tärppäsi, ja nyt kauttamme saa thaimaalaista ja intialaista mainos- ja it-tuotantoa Suomeen.

Yrityksellä on Thaimaassa vajaa 20 työntekijää ja Intiassa n. 50. Eli ainakin intialaisen mittapuun mukaan kyse on pienestä yrityksestä.

 (...näkee kumpi oli kävellen liikenteessä)

Yhteistyöyrityksemme suunnittelee ja tuottaa alueemme suosituinta, korkealaatuista paikallislehteä, joka ilmestyy täällä kerran kuukaudessa. He toki tekevät myös paljon verkkotuotantoja, mainoksia ja muita, sekä perustivat juuri kielikoulun tiloihinsa.

Suurin tuotto heille kuitenkin tulee rakennus- sekä koulumaailmaan suunnatuista extraneteistä, joiden kautta eri ryhmittymät pääsevät ajantasalle toistensa tekemisistä.

Tuotantoihinsa tutustuneena voisin verkkosivupuolelle suositella yrityksen hyödyntämistä, jos sivujen tekoon varataan riittävästi aikaa, eikä haluttu taso ole sieltä high end -päästä. Mainos- ja taittotöissä kokemus ja nopeus tuntuu olevan suurempi.

Katsotaan tuleeko yhteistyöstä konkreettisesti toimiva? Ainakin henkilökemiat natsasivat n. 1,5 minuutin jutustelun jälkeen ja kaverivaiheeseen tarvitaan ehkä vielä yksi palaveri.

Pikku Apuri idästä

(thaiapurilta) Remontointia

Asuntomme oli muuten valmis, mutta kaipasimme tänne peiliä sekä eteiskeittiöön lisää kaappitilaa.

Yhteys respan kautta puuseppään, joka saapuikin tunnin päästä mittailemaan, röökiä polttelemaan ja mumisemaan. Tarjous oli suhteessa muuhun hintatasoon täällä kohtuu kovanlainen, 25 000BHT:a, eli 550 euroa, mutta eipä meillä ollut suuria hinkuja juosta kisaamaan siitä.

Paria viikkoa myöhemmin sisään ryntäsi seitsenhenkinen asennuskombo (ovat juuri tätä kirjoittaessa loppusuoralla). Hirveä tohina ja ryminä, mutta kyllä tapahtuukin!

Keittiötila/ eteinen saa mittatilauskaapiston, jonka sisään saamme jääkaapin lisäksi matkalaukut, varapatjan, golfbägin jne. Lisäksi vaatekaapista (joka oli ainoa säilytystilamme) saamme isot vaatteet kaappiin asennettavalle vaatetangolle.

Piuski äkkäsi, että tehdään vaatekaapin ovista peilit, ison erillispeilin tilaamisen sijaan. Nyt voi ovea kääntää peilauksen tarpeessa haluamaansa suuntaan. Pientä asuntoamme ratkaisu avartaa ihan älyttömästi. Nyt näkee partsilta istuessa vuoret kahteen suuntaan :)

Täytyy kyllä kehua toimintaa. Jälki on huippusiistiä, työnteko nopeaa ja ammattimaista, eikä kukaan jätä tulematta tai ilmoittamatta, kuten niin usein Suomessa.

EDIT: Seitsemän tuntia, seitsemän ihmistä, hienoa, hienoa.

Thaiapuri

(thaiapurilta) Treeniä ja terveellistä ruokaa

Yksi pääjuttumme tälle parin kuukauden ololle täällä oli kuntoilu. Pistetään jumittaneet päät ja lösähtäneet kropat kuntoon.

Kukka on toki ammattilainen tällaisissa jumppaohjeissa punajuuri-guava -soseineen sekä kakka- ja rautakuulineen, mutta tällaisen selkäkipuisen perusjampan kuuri näyttää hyvin erilaiselta.

(Näkymää juoksumatolta)

Aamu alkaa kuntosalilla, joka löytyy kätevästi talomme 2. kerroksesta. Sieltä löytyvät peruslaitteet, ja aina yleensä saapi rehkiä yksin/ kaksin, sillä moni ei lomaansa salilla tuhlaa.

Minulla setti on stepperi, puntti, juoksumatto, yhteensä n. tunnin, joskus vähemmän. Piuskilla kuntopyörä/ stepperi - venyttely/ jooga.

Sen jälkeen takapihalle ja altaaseen. Siellä vesivenyttelyä, yleistä pulikointia ja muutama veto altaan päästä päähän. Kuntoilun lopuksi 3-8km:n pituinen kävelylenkki, riippuen fiiliksestä ja säästä.

Tuollaisen kuurin kun yhdistää thaisafkaan, joka on aina terveellistä vaikka sitä kuinka lappaisi suuhunsa, tulokset alkavat jo nyt kolmen viikon jälkeen näkyä sekä tuntua. Hieno fiilis.

Kaverini Jaska postissaan tänne ihmettelikin, miksi muualla treenaa muttei kotona? Kotona sitä on vaan henkisestikin läskimpi.

Thaiapuri

Pimeää juttua ja kosmoksen siruja

Uteliaisuus on suurin voimani. Se ajaa minut aamulla ylös rakkauden avittamana. Vain laiskuus estää sen, etten uteliaisuuteni voimalla kirjoita kirjaa tai sävellä levyllistä biisejä. Muuten, Tremen katsottuani teki meili juosta musiikkikauppaan hakemaan torvi tai alttosaksofoni. Tyydyn kuitenkin laiskuuttani siinäkin vain muutamaan kymmeneen New Orleansin musan klassikkolevyn kuuntelemiseen ja halvan kitaran kömpelöön tapailuun.

Luen lähes kaiken mitä eteeni tömpsähtää, mutta osan luovutan jo alkuvaiheessa, jos lukemani ei tunnu mielenkiintoiselta. Esko Valtaoja on toista maata, tai ainakin sitkeämpiä aineita. Miehen kirjahyllyn sisältö on kunnioitusta herättävä: kaikkea Goottilaisten katedraalien rakennustekniikasta Traci Lordsin elämänkertaan. Oma uteliaisuuteni lienee 5 promillea hänen vastaavastaan, aivan kuten kaikki aine (planeetat, tähdet, me, jne.) universumissamme muodostavat vain 5 promillea "kaiken kokonaisuudesta". Suuri osa on pimeää energiaa, pimeää jotakin.

Eskon uusin kolumni- ja juttukokoelma Kosmoksen siruja, on mielestäni parasta Valtaojaa siksi, että aihelaajuus on paljon muutakin kuin "vain avaruusrojua" (siinäpä oksymoroneiden moroni). Lempeä risuparta kykenee selkeään ilmaisuun aiheesta kuin aiheesta.

Suurinta hupia on kuitenkin miehen kirjoitustyyli, joka on kovin lähellä omaani. Hän paljastaa ja kertoo kirjoissaan paljon itsestään. Se on tyyliseikka ja valinta, kuten itsellänikin. Vaarana tyylissä on se, että moinen kääntyy kehuksi, kerskailuksi tai leuhkimiseksi. Se ei varmasti ole Eskon, eikä minunkaan tarkoitukseni niissä pienissä lastuissani, jota täältä idästäkin veistelen. Tarkoitus on rehellisesti kertoa muille miten myös voi elää, millaista elämä on meille. Josko siitä vaikka joku saisi samanlaisen inspiraation elämäänsä, kuten itsekin olen saanut omilta tutuiltani? Älä lue jos tuntuu pahalta, tai kirjoita ja kerro itse omat tarinasi.

Kuitenkin ihminen on vain suuri eläin, joka suurimmaksi osaksi voi parhaiten silloin, kun muut ovat kuten hän itsekin. Jos joku tekee tai elää toisin, laventaa reviiriään tai (God forbid), vielä kertoo siitä muille, hän saa tuta jumittuneiden katkeruuden (tämä seikka ei voi olla tulematta esille, kun elää varsinais-suomalaisten keskuudessa).

Meitä taivaan valoja ja varjoja näkeviä yksilöitä on pikkuriikkisellä pallollamme kohtapian 10 miljardia. Jollei sinne mahdu kohtapian 10 miljardia hieman toisestaan poikkeavaa yksilöä, tulkoon kuumuus ja polttakoot meidät uusien tähtien raaka-aineiksi.

Sallittakoon eri mielipiteet, kuvat, laulut ja tekstit. Sallittakoon eri rodut, kielet ja seksuaaliset halut. Otetaan selvää muista. Kysytään ja jutellaan. Siinä yksi elämän simppeleistä rikkauksista.

Maailmankaikkeus on kuitenkin, kaiken kaikkiaan, ymmärryksellemme sangen pimeä juttu (Esko Valtaoja). Siitä selvää ottaminen on elämän vahvin polttoaine.

Pikkuapuri

(thaiapurilta) Kävellen näkee, skootterilla tuntee

Liikkuminen thaimaassa on oma lajinsa. Liikenne tuntuu ensikävijältä kaookselta. Kun rytmin hiljaa koppaa ugrilaisiin luihinsa, se paljastuukin hallituksi kaaokseksi: täällä pitää epäpohjoismaisen konsensusvihan sijaan hiljaa tunkea risteyksiin ja tapahtumien keskipisteisiin. Oppimista auttaa, että kävelee ensin sellaiset 800km:a thaimaan kaupungeissa ja kujilla. Liikenteen rytmi tarttuu kävellessä.

Nappasimme 100cm3:n Surffi-Hondan allemme ja lähdimme kartoittamaan alueita 8+ km:a Hua Hinista etelään. Surffi-Honda, kuten kaikki moiset, maksavat 200BHT/vrk, eli 4,5 euroa. Joka kuja, väylä, vuoren huippu ja laakso tuli ajeltua.

(Aina kauempana ovat luonnostaankin utuiset muistot 0,7km:n pituisesta taksimatkasta Turun keskustasta kotiin, josta maksan aina 14,3 - 16 euroa).

  

Kao Takiabin pyhä vuori on täynnä apinoita sekä nais- että miesmunkkeja. Pari irtoturistia löytyy toki myös. 

Takiab on meille peruspaikka käydä joka kerta. Buddhalaismunkin siunaus tuntuu syvälle ja "katukoirien huoltopisteen" toiminnan livenä todistaminen tekee hyvää sielulle (jota ihmisellä ei todistettavasti ole?).

Takiabilta jatkoimme etelään, vuoren takaa löytyvälle rannalle, josta bongasimme ensimmäisen pahan thairuuan koskaan missään sekä liikaa ruotsalaisia (vaimo kulta tosin ei näytä liian ei-ruotsalaiselta hänkään).

Yököttävän kanasotkun maistajais-session jälkeen päätimme karistaa vuoribiitsin pölyt, ja suuntasimme 8km:a etelämmäs Kaoh Taolle, joka paljastui autioksi rannaksi ja kalastajakyläksi, joka näytti kuin suoraan Etelä-Ranskasta tai Italian Comojärveltä vetäistyltä (highly recommended!).

Tosi mukava ajelu päätettiin ottaa täällä tavaksi. Jos hieman ylipitkä surffihippi oppii navigoimaan surffiskootterilla thaimaan liikenteessä, opit sinäkin. Another one bites the dust, we hope! Peace out.

Thaiapuri