Tulin kuitenkin siihen päätökseen, että on sillä funktio. Käyntikortissa on jotain turvallista ja tuttua patinaa. Ja kyllä niitä tuosta pahvilaatikosta välillä tulee kaiveltua, ja katseltua ihmisten tietoja - kaikki kun eivät kuitenkaan tule virtuaalikavereiksi asti.
Toinen puolustava asia on moniulotteisemmaksi muuttuva roolini. Vedän Viidakkorumpua, toimin Pikku Apurina kehittäen (tai jarruttaen) asiakkaiden sosiaalisen median toimia sekä yritän pähkäillä itsellemme uutta liiketoimintaa, kuten Osula. Pakkohan ne on johonkin paketoida. Piti siis tehdä kortti.
Korteissa minua on vaivannut aina yksi asia:
Monilla firmoilla on superhienoja ja nerokkaan oivalluksen sisältäviä läpysköitä, mutta niistä ei käy selväksi minkä näköinen jamppa tai elli on kyseessä.
Ainakaan minä en kaikkia nimiä pysty naamamuistissani yhdistämään oikein. Joskus korteista puuttuu myös osoitteita, tai vaikkapa se mitä yritys tekee. Ja ei kaikki jaksa katsoa tärkeitä lisätietoja verkkosivuilta, ja useilta yrityksiltä ne eivät käy sieltäkään selväksi.
Onneksi on Pera, joka tekemistäni pohjista loi ammattimaisen kortin runsaassa tunnissa. Väriä pyysin ja sitä sain. Ja kaikki tärkeät tiedot löytyvät: Mitä? Kuka? Missä?
3 kommenttia:
Joo! Oon kans aina ajatellut että parhaita käyntikortteja on ne naamalliset! Noi sun on ainakin tosi hienot! Jee!
Hienoo et on Pra.
Etenkin tuo kuva on erittäin tarpeellinen ja auttaa tunnistamista, mistä on kiistatonta hyötyä myöhemmälle liiketoiminnalle.
"Oliks se kaveri siäl eilises palaveris simpanssi? Vai olik se gorilla? No, joku kärellinen kummiski."
terv. Aurakadun isopupu
Kiitti Tea!
Eiks oo ihmeellistä, ettei oo naamoja? Varmaan tää suomalainen häveliäisyys ja nöyryys....
Lähetä kommentti