keskiviikko 11. marraskuuta 2009
eCorolla on valmis
maanantai 9. marraskuuta 2009
Eettinen sijoittaminen
Talouselämän artikkeli hieman valottaa asiaa mm. antamalla muutaman konkreettisen rahastovinkin, mutta muuten ko. aihe on ollut suomimedioissa yllättävänkin piilossa. Nimittäin jos salkkujen arvo Suomessa on kolminkertaistunut kolmessa vuodessa, luulisi tarjonnan kasvavan hurjaa vauhtia.
"Suomessa on useita ympäristöasioihin erikoistuneita rahastoja, UB:n Puhdas Ympäristö -rahaston lisäksi muun muassa eQ Clean Energy, Evli Sustainable Climate ja Fim Green Energy."
Mikäli olen ymmärtänyt oikein, eettisiin kohteisiin sijoittaminen antaa itselle paremman mielen, mutta todelliseen muutokseen moisella toiminnalla on vielä matkaa. Kääntäen aihe on mielenkiintoinen: ketkä sijoittavat epäeettisiin kohteisiin? Pankit ja muut laitokset osaavat kyllä edelleen pitää pörssimaailman sellaisena kasvottomana möykkynä joka ei maistu ja tunnu miltään. Eihän kukaan pahaa tee ellei tiedä tekevänsä?
"Suomessa on useita ympäristöasioihin erikoistuneita rahastoja, UB:n Puhdas Ympäristö -rahaston lisäksi muun muassa eQ Clean Energy, Evli Sustainable Climate ja Fim Green Energy."
Mikäli olen ymmärtänyt oikein, eettisiin kohteisiin sijoittaminen antaa itselle paremman mielen, mutta todelliseen muutokseen moisella toiminnalla on vielä matkaa. Kääntäen aihe on mielenkiintoinen: ketkä sijoittavat epäeettisiin kohteisiin? Pankit ja muut laitokset osaavat kyllä edelleen pitää pörssimaailman sellaisena kasvottomana möykkynä joka ei maistu ja tunnu miltään. Eihän kukaan pahaa tee ellei tiedä tekevänsä?
maanantai 2. marraskuuta 2009
Katso mitä luulet syöväsi
Luulin että ilmastonmuutoksen aiheuttamat katastrofit, Kiinan tulevat ydinvoimalat, huonot poliitikot tai meteoriitit voisivat olla pelkoja, kunnes katsottuani jo aiemmin mainostamani Food inc. -dokumentin huomasin, että ketsuppia tai hampurilaista on syytä pelätä vielä enemmän.
Dokumentti on jokaiselle pakko. Katso se, ja äänestä kaupassa lompakollasi orgaanisen ja luomuruuan puolesta - joka kerta!
Dokumentti on jokaiselle pakko. Katso se, ja äänestä kaupassa lompakollasi orgaanisen ja luomuruuan puolesta - joka kerta!
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Kärsimättömät optimistit
Bill ja Melinda Gatesin säätiö lahjoittaa tieteelle ja hyvään tuplasti enemmän kuin seuraavaksi antavin organisaatio. Tässä videossa he kertovat miksi.
Tässä on järkeä
STT aloittaa ensimmäisenä Suomessa seulomaan asiakkaiden tietoa ja mainetta sosiaalisista palveluista.
Directanus
Suomen Yrittäjät ovat saaneet hakemistoyritys Directalta 5000 valitusta heidän menettelystään. Poliisille on tehty 1300 rikosilmoitusta. Onhan jo noista luvuista selvää se, että firma on täysi roisto.
Myyntitilanteessa ei kerrota, että jos joku hakee firmaasi heidän palvelustaan. JOKAISESTA hausta menee maksu. Lisäksi he eivät ilmoita itsestään ennen kuin VUODEN PÄÄSTÄ laskulla. Siinä yleensä lukee, että firmaasi on haettu heidän palveluistaan 446 kertaa, ja maksu olisi 678€ + alv. Itse et ole saanut yhtään puhelua asiakkailta, mutta firmasi nimeä on haettu Directasta 446 kertaa, se riittää. Eli vastaava menettely olisi, jos joku hakisi Googlesta firmaasi nimellä ja jokaisesta hausta menisi maksu.
Directan asiakkaina on pääasiassa pieniä ja keskikokoisia yrityksiä, joille Directa tarjoaa muun muassa yrityshakemistopalvelua verkossa. Directan toimitusjohtaja Fredrik Schaumanin mielestä yhtiö harjoittaa normaalia liiketoimintaa normaalein sopimuksin.
- Pitää muistaa, että me otamme tämän yrittäjän tai pienyrittäjän riskin, me rahoitamme hänen markkinointiaan 12 kuukautta ja tämä suoriteperusteinen lasku tulee vasta vuoden päästä. On tottakai tapauksia, missä me olemme jääneet sen vuoden aikana vähemmälle huomiolle ja on saattanut käydä niin, että on unohtanut, mitä on ostanut vuosi takaperin. Näitä tilanteita syntyy.
Schauman sanoo, että sähköinen markkinointi on haastavaa ja iso osa yhtiön asiakkaista markkinoi ensimmäistä kertaa sähköisessä kanavassa.
- Silloin pitää olla tietoinen niistä pelisäännöistä, mitkä siellä vallitsevat ja niihinhän me olemme sitoutuneet koko ajan ja tulemme sitoutumaan jatkossakin ja yritämme palvella entistä paremmin.
Varjelkaa meitä moisilta "sähköisen markkinoinnin ammattilaisilta". Googlehakuihin sekin raha kannattaa pistää JOS sivut ja palvelu ovat kunnossa.
Myyntitilanteessa ei kerrota, että jos joku hakee firmaasi heidän palvelustaan. JOKAISESTA hausta menee maksu. Lisäksi he eivät ilmoita itsestään ennen kuin VUODEN PÄÄSTÄ laskulla. Siinä yleensä lukee, että firmaasi on haettu heidän palveluistaan 446 kertaa, ja maksu olisi 678€ + alv. Itse et ole saanut yhtään puhelua asiakkailta, mutta firmasi nimeä on haettu Directasta 446 kertaa, se riittää. Eli vastaava menettely olisi, jos joku hakisi Googlesta firmaasi nimellä ja jokaisesta hausta menisi maksu.
Directan asiakkaina on pääasiassa pieniä ja keskikokoisia yrityksiä, joille Directa tarjoaa muun muassa yrityshakemistopalvelua verkossa. Directan toimitusjohtaja Fredrik Schaumanin mielestä yhtiö harjoittaa normaalia liiketoimintaa normaalein sopimuksin.
- Pitää muistaa, että me otamme tämän yrittäjän tai pienyrittäjän riskin, me rahoitamme hänen markkinointiaan 12 kuukautta ja tämä suoriteperusteinen lasku tulee vasta vuoden päästä. On tottakai tapauksia, missä me olemme jääneet sen vuoden aikana vähemmälle huomiolle ja on saattanut käydä niin, että on unohtanut, mitä on ostanut vuosi takaperin. Näitä tilanteita syntyy.
Schauman sanoo, että sähköinen markkinointi on haastavaa ja iso osa yhtiön asiakkaista markkinoi ensimmäistä kertaa sähköisessä kanavassa.
- Silloin pitää olla tietoinen niistä pelisäännöistä, mitkä siellä vallitsevat ja niihinhän me olemme sitoutuneet koko ajan ja tulemme sitoutumaan jatkossakin ja yritämme palvella entistä paremmin.
Varjelkaa meitä moisilta "sähköisen markkinoinnin ammattilaisilta". Googlehakuihin sekin raha kannattaa pistää JOS sivut ja palvelu ovat kunnossa.
tiistai 27. lokakuuta 2009
maanantai 26. lokakuuta 2009
Sairaalapastorien kertomaa
Eikö se ole kumma, miten me emme usko itsestään selviä faktoja, ennen kuin meillä on rajallinen määrä aikaa? Painetaan niska limassa asuntolainoja alas jossain täysin intohimottomassa työssä. Eletään sitten joskus. Teen tämän pois alta. Tavataan ensi viikolla. Huomenna on aikaa.
Hesarin oivassa jutussa (26.10.2009) sairaalapastorit kertovat kuolevien viimeisistä mietteistä. Liitän koko jutun tänne, koska HS.fi normiversiossa se ei näy.
Kuolevalla on tarve kerrata elämänsä valintoja ja tunteikkaita tapahtumia.
Hän muistelee vaikeita tilanteita, joista hän on selviytynyt, ja ylittänyt itsensä. Hän puhuu siitä, mikä on jäänyt kokematta tai siitä, mitä vielä elämältä toivoisi. Se voi olla hyvin arkista, kuten aamukahvi auringossa kodin tai kesämökin terassilla.
Lähtö tuo pintaan asioita, jotka ovat jääneet käsittelemättä. Kuoleva suree tekemiään virheitä ja vääryyksiä lähimmäisiään kohtaan. Elämän merkittävimmäksi asiaksi nousee rakkaus tai sen puuttuminen.
Kuoleva haluaa selvittää välit Jumalan tai muun korkeamman voiman ja läheistensä kanssa. On tärkeää pyytää ja saada anteeksi.
Pitkä puhumattomuus lakkaa joskus vasta kuolinvuoteella. Siinä sanotaan kaikki, tai vaietaan iäksi.
Läheisistä ei haluaisi luopua. Heistä on huoli. Miten lapset selviytyvät? Kuoleva tekee surutyötään suunnittelemalla hautajaisiaan ja jakamalla itselle rakkaita esineitä omaisilleen.
Kiire on poissa, aika on vain yhdessäoloa varten.
Kohtalo tuntuu usein epäoikeudenmukaiselta. Tässäkö tämä oli? Miksi minua näin rangaistaan?
Masentunut käpertyy hiljaisuuteen. Vihainen purkaa pettymystään Jumalaan, elämään, ihmisiin. Hän ei halua puhua kenenkään kanssa ja kääntää selkänsä, kun joku astuu huoneeseen. Joku poistuu elämästä loppuun asti katkerana.
Lapsen kuolinvuode on yleensä vanhempien syli. He puhelevat lapselleen, toiset laulavat. Joskus lapsi on vanhempien keskellä vuoteessa. Pappi ja hoitaja ovat lähellä, jos ahdistus käy liian suureksi.
Kun aikaa on vähän, arvot saavat uuden järjestyksen. Kärkeen nousevat terveys ja uskonnolliset asiat.
Moni uskoo sairastuneensa, koska on tehnyt liikaa töitä vapaa-ajallakin. Terveys tuntui itsestään selvältä, kunnes sen menetti. Kuoleva kysyy, kuuleeko Jumala häntä nyt, vaikka hän ei ennen piitannut uskonasioista. Joku liittyy takaisin kirkkoon.
Nuori kyselee elämän tarkoitusta. Hän ei millään haluaisi kuolla, koska elämä on ihan kesken.
Keski-ikäinen on odottanut eläkevuosia voidakseen matkustella puolisonsa kanssa. Yhteistä hyvää aikaa ei tullutkaan, vaan tuli vakava sairaus.
Aina puoliso ei suostu puhumaan kuolemasta. "Et sinä kuole", hän estää, kun toinen yrittää. Asioita ei voi järjestellä, ja se surettaa kuolevaa.
Papin kanssa kuolemasta voi puhua, mutta kaikki eivät halua. Vahva toivo paranemisesta Jumalan, ruokavalion tai luonnonlääkkeiden avulla elää joskus loppuun saakka.
"Ei saa ottaa toivoa pois", kielsi vanhus vielä viime hetkinään.
Kuolinhetki pelottaa. Millainen se on, onko kipuja? Jatkuuko elämä toisessa olomuodossa? Onko olemassa taivas?
Hengellisten tarpeiden täyttäminen lievittää monen pelkoa. Vaikea-asteisesta dementiasta kärsivä vanhus saattaa muistaa ehtoollisviinin tuoksun ja maun. Musiikki ja rukoukset luovat yhteyden.
Lopussa kukaan ei jaksa puhua. On hyvä olla hiljaa, viipyä vierellä, vaistota herkästi, mitä kuoleva toivoo, tarttua kädestä, pyyhkiä otsaa. Tärkeintä on olla läsnä.
Onnettomuuden tai väkivallan uhri ei ehdi valmistautua kuolemaan. Tajuissaan oleva voi kiroilla tai huutaa isämeidän rukousta.
Tajuttoman hätä siirtyy omaisten kannettavaksi. He miettivät, aavistiko uhri kohtalonsa, vihjasiko hän sanoillaan jotain. Ihminen hakee vastauksia.
Lähtö on arvokas ja kaunis, vaikka uhrin elämä olisi ollut risaista.
Kärsimyksen kohtaaminen panee miettimään, miten armoton ihminen on itselleen. Elämän arvo tuntuu kirkastuvan vasta, kun vakava kriisi tai sairaus pysäyttää.
Työlleen omistautunut 40-vuotias nainen koki lähestyvän kuoleman vapautuksena. Saattohoidon aikana hän sai olla itselleen lempeä. Enää ei tarvinnut pinnistellä yli voimiensa ja kilpailla.
"Elämää pitää elää niin kauan kuin sitä on. Aikaansa ei kannata haaskata turhanpäiväisyyksiin", muistutti iäkäs mies kuolinvuoteellaan.
Jokainen päivä olisi rohjettava kohdata kuin se olisi viimeinen – iloita, itkeä, koetella omia rajojaan, vaalia suhteita läheisiin.
Elämä jää kuitenkin kesken.
Hesarin oivassa jutussa (26.10.2009) sairaalapastorit kertovat kuolevien viimeisistä mietteistä. Liitän koko jutun tänne, koska HS.fi normiversiossa se ei näy.
Ajatuksia kuolinvuoteella - viime hetkellä ihminen kertaa elämänsä valintoja
Jonakin päivänä elämä päättyy. Sitä ennen sairaalapappi saa kuulla ainutkertaisia vaiheita matkan varrelta.Kuolevalla on tarve kerrata elämänsä valintoja ja tunteikkaita tapahtumia.
Hän muistelee vaikeita tilanteita, joista hän on selviytynyt, ja ylittänyt itsensä. Hän puhuu siitä, mikä on jäänyt kokematta tai siitä, mitä vielä elämältä toivoisi. Se voi olla hyvin arkista, kuten aamukahvi auringossa kodin tai kesämökin terassilla.
Lähtö tuo pintaan asioita, jotka ovat jääneet käsittelemättä. Kuoleva suree tekemiään virheitä ja vääryyksiä lähimmäisiään kohtaan. Elämän merkittävimmäksi asiaksi nousee rakkaus tai sen puuttuminen.
Kuoleva haluaa selvittää välit Jumalan tai muun korkeamman voiman ja läheistensä kanssa. On tärkeää pyytää ja saada anteeksi.
Pitkä puhumattomuus lakkaa joskus vasta kuolinvuoteella. Siinä sanotaan kaikki, tai vaietaan iäksi.
Läheisistä ei haluaisi luopua. Heistä on huoli. Miten lapset selviytyvät? Kuoleva tekee surutyötään suunnittelemalla hautajaisiaan ja jakamalla itselle rakkaita esineitä omaisilleen.
Kiire on poissa, aika on vain yhdessäoloa varten.
Kohtalo tuntuu usein epäoikeudenmukaiselta. Tässäkö tämä oli? Miksi minua näin rangaistaan?
Masentunut käpertyy hiljaisuuteen. Vihainen purkaa pettymystään Jumalaan, elämään, ihmisiin. Hän ei halua puhua kenenkään kanssa ja kääntää selkänsä, kun joku astuu huoneeseen. Joku poistuu elämästä loppuun asti katkerana.
Lapsen kuolinvuode on yleensä vanhempien syli. He puhelevat lapselleen, toiset laulavat. Joskus lapsi on vanhempien keskellä vuoteessa. Pappi ja hoitaja ovat lähellä, jos ahdistus käy liian suureksi.
Kun aikaa on vähän, arvot saavat uuden järjestyksen. Kärkeen nousevat terveys ja uskonnolliset asiat.
Moni uskoo sairastuneensa, koska on tehnyt liikaa töitä vapaa-ajallakin. Terveys tuntui itsestään selvältä, kunnes sen menetti. Kuoleva kysyy, kuuleeko Jumala häntä nyt, vaikka hän ei ennen piitannut uskonasioista. Joku liittyy takaisin kirkkoon.
Nuori kyselee elämän tarkoitusta. Hän ei millään haluaisi kuolla, koska elämä on ihan kesken.
Keski-ikäinen on odottanut eläkevuosia voidakseen matkustella puolisonsa kanssa. Yhteistä hyvää aikaa ei tullutkaan, vaan tuli vakava sairaus.
Aina puoliso ei suostu puhumaan kuolemasta. "Et sinä kuole", hän estää, kun toinen yrittää. Asioita ei voi järjestellä, ja se surettaa kuolevaa.
Papin kanssa kuolemasta voi puhua, mutta kaikki eivät halua. Vahva toivo paranemisesta Jumalan, ruokavalion tai luonnonlääkkeiden avulla elää joskus loppuun saakka.
"Ei saa ottaa toivoa pois", kielsi vanhus vielä viime hetkinään.
Kuolinhetki pelottaa. Millainen se on, onko kipuja? Jatkuuko elämä toisessa olomuodossa? Onko olemassa taivas?
Hengellisten tarpeiden täyttäminen lievittää monen pelkoa. Vaikea-asteisesta dementiasta kärsivä vanhus saattaa muistaa ehtoollisviinin tuoksun ja maun. Musiikki ja rukoukset luovat yhteyden.
Lopussa kukaan ei jaksa puhua. On hyvä olla hiljaa, viipyä vierellä, vaistota herkästi, mitä kuoleva toivoo, tarttua kädestä, pyyhkiä otsaa. Tärkeintä on olla läsnä.
Onnettomuuden tai väkivallan uhri ei ehdi valmistautua kuolemaan. Tajuissaan oleva voi kiroilla tai huutaa isämeidän rukousta.
Tajuttoman hätä siirtyy omaisten kannettavaksi. He miettivät, aavistiko uhri kohtalonsa, vihjasiko hän sanoillaan jotain. Ihminen hakee vastauksia.
Lähtö on arvokas ja kaunis, vaikka uhrin elämä olisi ollut risaista.
Kärsimyksen kohtaaminen panee miettimään, miten armoton ihminen on itselleen. Elämän arvo tuntuu kirkastuvan vasta, kun vakava kriisi tai sairaus pysäyttää.
Työlleen omistautunut 40-vuotias nainen koki lähestyvän kuoleman vapautuksena. Saattohoidon aikana hän sai olla itselleen lempeä. Enää ei tarvinnut pinnistellä yli voimiensa ja kilpailla.
"Elämää pitää elää niin kauan kuin sitä on. Aikaansa ei kannata haaskata turhanpäiväisyyksiin", muistutti iäkäs mies kuolinvuoteellaan.
Jokainen päivä olisi rohjettava kohdata kuin se olisi viimeinen – iloita, itkeä, koetella omia rajojaan, vaalia suhteita läheisiin.
Elämä jää kuitenkin kesken.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Miltä sinun DNA:si näyttää?
Itsellä se näyttäisi ainakin alkumatkaltaan tältä (ei kronologisessa järjestyksessä). Osaa ei tietenkään heti muista, joten täydennän listaa kunnes se on minä.
Martti Liitola (pappa), Zico, Martti Jarkko, Sirkiän mökki ja kaverit, Neil Hardwick, Mark Knopfler, Utö, Kari Heiskanen, Monty Python (ryhmä), Irlanti (maa ja asenne) , Brian Eno,Jyväskyläläinen asenne, alkuperäiset grillimaustetut Taffelit, Martin Scorsese, Paul Hewson, David Evans, J.R.R.Tolkien, AC/DC, Levi Strauss, Krutov-Larionov-Makarov, Buddha, Daniel Lanois, Charles Bukowski, Salmiset, Bruce Springsteen, Johan Galtung, Mahatma Gandhi, Esko Valtaoja, Etelä-Ranska, Tiede, Dan Simmons, Naku, Ekologisuus, Soul, Blues, Paolo Coelho, BBC, Eddie Vedder, Morgan Freeman, Bob Marley, Nasu, David Gilmour, Ricky Gervais, Bushmills, Ronald. D. Moore, Chuck D, Sergei Fedorov, Eläimet, Larry Page, Pullila/Vehmaa, Sergei Brin, Jeremy Clarkson, Carrotmob, Tim Minchin, David Simon, Ilya Repin, Hua Hin, Led Zeppelin, Anton Corbijn, Vihreä teknologia, Apple (tuotteet), Akun Tehdas (toimintatapa), Lawrence Kasdan, Jukka Virtanen, ja lisää kun muistan.
Martti Liitola (pappa), Zico, Martti Jarkko, Sirkiän mökki ja kaverit, Neil Hardwick, Mark Knopfler, Utö, Kari Heiskanen, Monty Python (ryhmä), Irlanti (maa ja asenne) , Brian Eno,Jyväskyläläinen asenne, alkuperäiset grillimaustetut Taffelit, Martin Scorsese, Paul Hewson, David Evans, J.R.R.Tolkien, AC/DC, Levi Strauss, Krutov-Larionov-Makarov, Buddha, Daniel Lanois, Charles Bukowski, Salmiset, Bruce Springsteen, Johan Galtung, Mahatma Gandhi, Esko Valtaoja, Etelä-Ranska, Tiede, Dan Simmons, Naku, Ekologisuus, Soul, Blues, Paolo Coelho, BBC, Eddie Vedder, Morgan Freeman, Bob Marley, Nasu, David Gilmour, Ricky Gervais, Bushmills, Ronald. D. Moore, Chuck D, Sergei Fedorov, Eläimet, Larry Page, Pullila/Vehmaa, Sergei Brin, Jeremy Clarkson, Carrotmob, Tim Minchin, David Simon, Ilya Repin, Hua Hin, Led Zeppelin, Anton Corbijn, Vihreä teknologia, Apple (tuotteet), Akun Tehdas (toimintatapa), Lawrence Kasdan, Jukka Virtanen, ja lisää kun muistan.
perjantai 23. lokakuuta 2009
School of Everything
Haluatko oppia Sushin valmistusta Kapkaupungissa? Vuorikiipeilyä Punkalaitumella? Ratsastusta Malediiveilla? Vai haluaisitko mielummin opettaa jotakin?
Yksi parhaista online-ideoista tänä vuonna on School of Everything.
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Yhden suhde kahteenkymmeneenviiteen
Aika kovaa latoo Antti Nylèn esseessään HS:ssa 21.10.2009.
--
Toisen näkemyksen mukaan se on vain sana- ja kuvasaastetta, joka ei kerro mistään mitään. Äskettäin ilmestyneessä essee-eepoksessaan Taikuri, joka sai yleisönsä katoamaan Ville-Juhani Sutinen kuvailee journalismin, viihteen ja mainonnan muuttumista arvosisällöltään tasalaatuiseksi valistukseksi, "aatteelliseksi autofellaatioksi", jonka ainoana tavoitteena on pitää sama tylsä sirkus käynnissä loputtomiin, eikä "poliittista artikkelia enää erota peräpukamavoiteiden ilosanomaa julistavista mainoksista".
Joku ehkä pitää mainontaa "populaarikulttuurina". Tätäkin tulkintaa kannattaa punnita, vaikka siinä onkin ikävää haaveilua kulttuurista, jossa kaikki ovat taiteilijoita.
Jo kauan sitten mainoksia alkoivat tehdä muut kuin tuotteen myyjät, mutta nyt mainostoimistosta on tullut mainoksen todellinen signeeraaja. Sehän luo kuvat, sanat ja tunnussävelet, mutta myös ideologian ja sopivan taustatarinan mainostettavalle tavaralle. Ainoastaan itse tuotteen valmistuksen se jättää muille.
Mainostajan vastuulle jää hyväksyä työ. Olisihan moukkamaista liian yksityiskohtaisesti valittaa taiteilijalle tilaustyön laadusta.
Voisi odottaa, että mainostoimistot alkavat kohta panna oman logonsa isolla mainoksiin, mutta niin tuskin käy.
Mainostoimisto on näet ihanteellinen multimedia-ajan toimija: salanimeä käyttävä idea- ja ajatuskone, joka vastaa kaikesta eikä ota vastuuta mistään, nopea, paha suustaan ja moraaliton kuin rantarosvo.
Olette tavanneet tyypin muita inkarnaatioita "netin keskustelufoorumeilla" ja tiedätte liiankin hyvin, mitä hän kertoo ajasta.
Uudehko piirre kulutuskulttuurissamme on, että tavara on käynyt tarpeettomaksi. Sitä ei erota jätteestä.
Jossakin on valtava kuoppa, josta tavaraa louhitaan, ja vieressä kasa, johon sitä pinotaan. Siinä kaikki.
Vain aate ja sitä esittävät kuvat ovat tärkeitä.
Metron rullaportaissa oli taannoin julisteita, jotka mainostivat näennäisesti kauppakeskus Forumia mutta oikeasti karkeaa kulutushedonismia. Kehotettiin ostamaan "puheenaihe" tai "oma tyyli". Kylkiäiseksi luvattiin jotakin tavaraa: "Osta rusketusraidat. Saat bikinit kaupan päälle."
Säästäväisyyttä ja vastuullisuutta on ivattu hersyvästi myös ostoskeskus Sellon "Sembaloiden" ilmoituksissa.
Sarjakuvassa kaksi naista poukkoilee tavaratalossa. Toinen sanoo: "Tiedätsä, mitä on tiedostava kuluttaminen?" Toinen: "Joo, mä tiedostan haluavani tän ihanan puseron!"
Pari viikkoa sitten lentoyhtiö Blue1 osti puoli sivua Helsingin Sanomista naureskellakseen ekokatastrofille. "Hullu hinnoittelija" oli "osallistunut ilmastotalkoisiin" ja "lahjoittanut kansalle talven" alentamalla lentolippujen hintoja.
Ovatko nämä vitsit "kansan" mielestä hauskoja tai rohkeita?
En usko. En haluaisi ajatella, että tervettä moraalitajua esiintyy tuttavapiirissäni niin paljon enemmän kuin muualla.
Kauppakeskus Forumin mainokset oli tehnyt mainostoimisto Bob Helsinki. Firma on tuttu muistakin kampanjoista, joissa taiteellista vapautta on käytetty erityisen kekseliäästi ja kyynisesti, kuten siitä, jossa perusporvarista tehtiin "työväen presidentti".
Sama toimisto teki viime talvena kaikkialla näkyneen Älä ruoki lamaa -kampanjan, joka ei ollut niin humoristinen kuin Forumin tai Blue1:n mainokset. Se oli ainoastaan moraaliton.
Tuote kuitenkin oli sama. Eihän liberaalille kapitalismille ole vaihtoehtoa, kuten Margaret Thatcher jo kylmän sodan aikana opetti.
Käskyistä, "lamateeseistä", ensimmäinen oli ankara: "Osta kuin ennenkin." Sama mitä. Vaihtoehtoja on. Paitsi ostamiselle.
Tänä syksynä kulutushedonismin johtavat ideologit saivat vahvistusta "Suomalaisista turkiskasvattajista", jotka julkaisivat monissa lehdissä näyttävän varoituksensa pahaa aavistamattomille kuluttajille: "Turkisten lisäksi sinulta halutaan kieltää moni muukin asia."
Turkistuottajien ilmoitus ja Bob Helsingin lamasivusto ovat sinuttelumuodosta alkaen oudon samanlaisia. Toisessa kauhukuvana on liian vähäinen, toisessa vääränlainen kuluttaminen, mutta aatteellisesti ne pitävät yhtä.
Turkistuottajien mielestä eläinaktivisteja ja muita "fanaatikoita" vastustetaan tekemällä "kuten suomalaiset ovat aina tehneet": pitää keikistellä turkiksissa ja käyttää kyltymättä eläinteollisuuden tuotteita.
Kyllä, isoissa ilmoituksissa maan päälehdissä käsketään kieltäytymään kieltäytymisestä.
Vetää hiljaiseksi.
Suomessa tapetaan kaksi ja puoli miljoonaa sikaa vuodessa, eivätkä suomalaiset jaksaisi syödä sitäkään vähää. Sianlihan imago ei ole "trendikäs". On sikainfluenssa ja kaikki. Kulutus kasvaa tuskastuttavan hitaasti. Tilanne surettaa lihantuottajia.
Suomen valtiotakin se ahdisti niin paljon, että Maa- ja metsätalousministeriöstä lahjoitettiin Satafood Kehittämisyhdistys -nimiselle taholle vuoden alussa 257 000 euroa sianlihan menekin edistämiseen. Suunnitteilla olevan nettisivuston on tarkoitus antaa ihmisille "inspiroivia ja maukkaita syitä kokeilla porsaanlihaa".
Valtiolle summa on taskurahaa. Vaikka voisihan sillä maksaa 15 vuotta valtion taiteilija-apurahaakin.
Eräänlaisille taiteilijoille se toisaalta meneekin.
Inspiroivat ja maukkaat syyt on tilattu Bob Helsingiltä.
Haluan kertoa myös jotakin lohdullista.
Elokuussa avattiin nettisivusto Valitse vege, jolla puuhataan kouluihin viikoittaista kasvisruokapäivää. Asialla on turkistuottajien tarkoittamia "fanaatikkoja" neljästä eri kansalaisjärjestöstä, eivätkä he tietenkään hyödy senttiäkään, jos kasvisruokapäivä jossakin koulussa toteutuu.
Aktivistit saivat sivuston tekoon Ympäristöministeriöltä 10 000 euroa.
Summa on kahdeskymmenesviidesosa läskikauppiaiden potista, mutta jos tämä on elämää suojelevien ja elämää halveksivien voimien, kohtuuden ja ahneuden suhde tässä yhteiskunnassa, en valita enempää.
--
Mainostoimisto vastaa kaikesta mutta ei ota vastuuta mistään
Koska mainonta pyrkii keksimään ja ilmaisemaan ihmisjoukkojen piilevät halut, tuntuu luontevalta olettaa, että se kertoo jotakin "ajasta".Toisen näkemyksen mukaan se on vain sana- ja kuvasaastetta, joka ei kerro mistään mitään. Äskettäin ilmestyneessä essee-eepoksessaan Taikuri, joka sai yleisönsä katoamaan Ville-Juhani Sutinen kuvailee journalismin, viihteen ja mainonnan muuttumista arvosisällöltään tasalaatuiseksi valistukseksi, "aatteelliseksi autofellaatioksi", jonka ainoana tavoitteena on pitää sama tylsä sirkus käynnissä loputtomiin, eikä "poliittista artikkelia enää erota peräpukamavoiteiden ilosanomaa julistavista mainoksista".
Joku ehkä pitää mainontaa "populaarikulttuurina". Tätäkin tulkintaa kannattaa punnita, vaikka siinä onkin ikävää haaveilua kulttuurista, jossa kaikki ovat taiteilijoita.
Jo kauan sitten mainoksia alkoivat tehdä muut kuin tuotteen myyjät, mutta nyt mainostoimistosta on tullut mainoksen todellinen signeeraaja. Sehän luo kuvat, sanat ja tunnussävelet, mutta myös ideologian ja sopivan taustatarinan mainostettavalle tavaralle. Ainoastaan itse tuotteen valmistuksen se jättää muille.
Mainostajan vastuulle jää hyväksyä työ. Olisihan moukkamaista liian yksityiskohtaisesti valittaa taiteilijalle tilaustyön laadusta.
Voisi odottaa, että mainostoimistot alkavat kohta panna oman logonsa isolla mainoksiin, mutta niin tuskin käy.
Mainostoimisto on näet ihanteellinen multimedia-ajan toimija: salanimeä käyttävä idea- ja ajatuskone, joka vastaa kaikesta eikä ota vastuuta mistään, nopea, paha suustaan ja moraaliton kuin rantarosvo.
Olette tavanneet tyypin muita inkarnaatioita "netin keskustelufoorumeilla" ja tiedätte liiankin hyvin, mitä hän kertoo ajasta.
Uudehko piirre kulutuskulttuurissamme on, että tavara on käynyt tarpeettomaksi. Sitä ei erota jätteestä.
Jossakin on valtava kuoppa, josta tavaraa louhitaan, ja vieressä kasa, johon sitä pinotaan. Siinä kaikki.
Vain aate ja sitä esittävät kuvat ovat tärkeitä.
Metron rullaportaissa oli taannoin julisteita, jotka mainostivat näennäisesti kauppakeskus Forumia mutta oikeasti karkeaa kulutushedonismia. Kehotettiin ostamaan "puheenaihe" tai "oma tyyli". Kylkiäiseksi luvattiin jotakin tavaraa: "Osta rusketusraidat. Saat bikinit kaupan päälle."
Säästäväisyyttä ja vastuullisuutta on ivattu hersyvästi myös ostoskeskus Sellon "Sembaloiden" ilmoituksissa.
Sarjakuvassa kaksi naista poukkoilee tavaratalossa. Toinen sanoo: "Tiedätsä, mitä on tiedostava kuluttaminen?" Toinen: "Joo, mä tiedostan haluavani tän ihanan puseron!"
Pari viikkoa sitten lentoyhtiö Blue1 osti puoli sivua Helsingin Sanomista naureskellakseen ekokatastrofille. "Hullu hinnoittelija" oli "osallistunut ilmastotalkoisiin" ja "lahjoittanut kansalle talven" alentamalla lentolippujen hintoja.
Ovatko nämä vitsit "kansan" mielestä hauskoja tai rohkeita?
En usko. En haluaisi ajatella, että tervettä moraalitajua esiintyy tuttavapiirissäni niin paljon enemmän kuin muualla.
Kauppakeskus Forumin mainokset oli tehnyt mainostoimisto Bob Helsinki. Firma on tuttu muistakin kampanjoista, joissa taiteellista vapautta on käytetty erityisen kekseliäästi ja kyynisesti, kuten siitä, jossa perusporvarista tehtiin "työväen presidentti".
Sama toimisto teki viime talvena kaikkialla näkyneen Älä ruoki lamaa -kampanjan, joka ei ollut niin humoristinen kuin Forumin tai Blue1:n mainokset. Se oli ainoastaan moraaliton.
Tuote kuitenkin oli sama. Eihän liberaalille kapitalismille ole vaihtoehtoa, kuten Margaret Thatcher jo kylmän sodan aikana opetti.
Käskyistä, "lamateeseistä", ensimmäinen oli ankara: "Osta kuin ennenkin." Sama mitä. Vaihtoehtoja on. Paitsi ostamiselle.
Tänä syksynä kulutushedonismin johtavat ideologit saivat vahvistusta "Suomalaisista turkiskasvattajista", jotka julkaisivat monissa lehdissä näyttävän varoituksensa pahaa aavistamattomille kuluttajille: "Turkisten lisäksi sinulta halutaan kieltää moni muukin asia."
Turkistuottajien ilmoitus ja Bob Helsingin lamasivusto ovat sinuttelumuodosta alkaen oudon samanlaisia. Toisessa kauhukuvana on liian vähäinen, toisessa vääränlainen kuluttaminen, mutta aatteellisesti ne pitävät yhtä.
Turkistuottajien mielestä eläinaktivisteja ja muita "fanaatikoita" vastustetaan tekemällä "kuten suomalaiset ovat aina tehneet": pitää keikistellä turkiksissa ja käyttää kyltymättä eläinteollisuuden tuotteita.
Kyllä, isoissa ilmoituksissa maan päälehdissä käsketään kieltäytymään kieltäytymisestä.
Vetää hiljaiseksi.
Suomessa tapetaan kaksi ja puoli miljoonaa sikaa vuodessa, eivätkä suomalaiset jaksaisi syödä sitäkään vähää. Sianlihan imago ei ole "trendikäs". On sikainfluenssa ja kaikki. Kulutus kasvaa tuskastuttavan hitaasti. Tilanne surettaa lihantuottajia.
Suomen valtiotakin se ahdisti niin paljon, että Maa- ja metsätalousministeriöstä lahjoitettiin Satafood Kehittämisyhdistys -nimiselle taholle vuoden alussa 257 000 euroa sianlihan menekin edistämiseen. Suunnitteilla olevan nettisivuston on tarkoitus antaa ihmisille "inspiroivia ja maukkaita syitä kokeilla porsaanlihaa".
Valtiolle summa on taskurahaa. Vaikka voisihan sillä maksaa 15 vuotta valtion taiteilija-apurahaakin.
Eräänlaisille taiteilijoille se toisaalta meneekin.
Inspiroivat ja maukkaat syyt on tilattu Bob Helsingiltä.
Haluan kertoa myös jotakin lohdullista.
Elokuussa avattiin nettisivusto Valitse vege, jolla puuhataan kouluihin viikoittaista kasvisruokapäivää. Asialla on turkistuottajien tarkoittamia "fanaatikkoja" neljästä eri kansalaisjärjestöstä, eivätkä he tietenkään hyödy senttiäkään, jos kasvisruokapäivä jossakin koulussa toteutuu.
Aktivistit saivat sivuston tekoon Ympäristöministeriöltä 10 000 euroa.
Summa on kahdeskymmenesviidesosa läskikauppiaiden potista, mutta jos tämä on elämää suojelevien ja elämää halveksivien voimien, kohtuuden ja ahneuden suhde tässä yhteiskunnassa, en valita enempää.
tiistai 20. lokakuuta 2009
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Koti
Koti on hieno sana. Se kietoo sisäänsä hirmumäärän tunteita ja tuntoja. Tässä blogissa on jotenkin päästy sen sanan sisään kuvin. Hienoa kamaa. Kiitos Maria linkistä!
tiistai 13. lokakuuta 2009
maanantai 12. lokakuuta 2009
Vuoden luontokuva 2009
On se hieno tämä Kari Leon näppäämä, Vuoden Luontokuvaksi 2009 valittu "Metsän emäntä". Täällä myös muut ehdokit.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Valmista itse shampoota
Tuli törmättyä shampoo-ohjeeseen, jota on pakko koittaa:
- 1,25dl kuumaa vettä, johon sekoitat
- 0,5dl ruokasoodaa
Lisää viiden minuutin hämmennyksen jälkeen 1-2 tippaa aromaterapiaöljyä, kuten teepuuöljyä tai rosmariinia. Joululahjaongelma lienee ratkaistu.
Ja jollet jaksa "kokata", aina on Pieni Ekopuoti, mistä saa kaikkea hyvää. Nimittäin perus-shampoissa on niin paljon e-sitä ja happo-tätä, etten aluksi meinannut uskoa. Päästä se sitten kulkeutuu viemäriverkoston kautta vesiimme. Not cool.
- 1,25dl kuumaa vettä, johon sekoitat
- 0,5dl ruokasoodaa
Lisää viiden minuutin hämmennyksen jälkeen 1-2 tippaa aromaterapiaöljyä, kuten teepuuöljyä tai rosmariinia. Joululahjaongelma lienee ratkaistu.
Ja jollet jaksa "kokata", aina on Pieni Ekopuoti, mistä saa kaikkea hyvää. Nimittäin perus-shampoissa on niin paljon e-sitä ja happo-tätä, etten aluksi meinannut uskoa. Päästä se sitten kulkeutuu viemäriverkoston kautta vesiimme. Not cool.
perjantai 9. lokakuuta 2009
Valassodat
Yksi koukuttavimmista tv-viihdehetkistä juuri nyt on Animal Planetilta tuleva Whale Wars, Valassodat -sarja. Siinä Sea Shepardin miehistö taistelee japanilaisia valaanpyyntilauksia vastaan eteläisellä pallonpuoliskolla. Sea Shepardin porukka heittelee voihappopalloilla japseja, jotka ampuvat LRAD-ääniaseilla takaisin! Huimaa meininkiä vuonna 2009!
Nythän on niin, että valaanpyynti on sallittu vain tutkimustarkoituksiin, ja japsikahjothan tutkivat niin perkeleesti, monen miljoonan tonnin edestä vuosittain. On se hullua porukkaa. Tosin sitä on vastapuolikin. Mutta viihdettä puhtaimmillaan. Voit muuten hakea sotaan mukaan Sea Shepardin sivuilla olevan hakemuksen kautta. Pitäiskös...?
EDIT: Ja samoissa vesissä kun pysytään, tämä pitää nähdä: The Cove.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Uusi yhteisöllisyys ja aktiivinen kuluttaja
Mari K lainaa blogissaan Kulttuuriosaaminen -kirjan osaa: Uusi yhteisöllisyys ja aktiivinen kuluttaja (Joonas Rokka), sellaisia heittoja, että pitääpä ostaa opus.
”Joka tapauksessa markkinoijan ja kuluttajayhteisöjen välisen yhteistyön vaatimus korostuu, sillä toiminnan synnyttämä yhteishenki on huomattavasti voimakkaampi kuin yritysväen suunnittelema usein keinotekoinen yhteisöllisyys. [- - -] Yrityksillä on taipumus eristäytyä päämajoihinsa ja luoda omia strategioitaan, ja asiakkaan kohtaamista pyritään välttämään viimeiseen saakka. Markkinatutkimustakin tehdään mieluiten etäältä, keräämällä uutta tilastollista tietoa.”
”Virtuaaliyhteisöjen tai -heimojen jäsenet ovat kuitenkin ”oikeita” henkilöitä, jotka ovat yhteydessä virtuaalimaailmaan verkon välityksellä. Vaikka suuri osa virtuaaliyhteisöjen kanssakäymisestä tapahtuu ainoastaan verkossa, niiden jäsenet saattavat kohdata myös virtuaalimaailmojen ulkopuolella todellisessa maailmassa tai niin kutsutussa off-line -maailmassa.”
”Joka tapauksessa markkinoijan ja kuluttajayhteisöjen välisen yhteistyön vaatimus korostuu, sillä toiminnan synnyttämä yhteishenki on huomattavasti voimakkaampi kuin yritysväen suunnittelema usein keinotekoinen yhteisöllisyys. [- - -] Yrityksillä on taipumus eristäytyä päämajoihinsa ja luoda omia strategioitaan, ja asiakkaan kohtaamista pyritään välttämään viimeiseen saakka. Markkinatutkimustakin tehdään mieluiten etäältä, keräämällä uutta tilastollista tietoa.”
”Virtuaaliyhteisöjen tai -heimojen jäsenet ovat kuitenkin ”oikeita” henkilöitä, jotka ovat yhteydessä virtuaalimaailmaan verkon välityksellä. Vaikka suuri osa virtuaaliyhteisöjen kanssakäymisestä tapahtuu ainoastaan verkossa, niiden jäsenet saattavat kohdata myös virtuaalimaailmojen ulkopuolella todellisessa maailmassa tai niin kutsutussa off-line -maailmassa.”
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Ilmastonmuutos harvinaisen selkeästi
HS:n Juhana Rossi kirjoittaa päivän lehdessä niin selkeästi ilmastonmuutoksesta ja ihmisestä siinä, ettei se jätä mitään lisättävää.
--
Maapallo syntyi 4,5 miljardia vuotta sitten. Noin 0,3–0,5 miljardia vuotta sitten alkoivat syntyä öljy- ja hiilivarat. Nykyihminen eli homo sapiens syntyi joskus 100 000–200 000 vuotta sitten. Höyrykoneen keksiminen ajoitetaan tavallisesti noin 250 vuoden päähän. Öljyä alettiin hyödyntää raaka-aineena ja energianlähteenä sillä tavoin kuin me nämä käsitteet ymmärrämme 150 sitten.
Näiden tosiasioiden perusteella voi tehdä kaksi johtopäätöstä. Me otamme nykyisen helpon elämämme selviönä, mutta sen aika on ollut typerryttävän lyhyt, kun se suhteutetaan geologiseen historiaan tai ihmisen historiaan.
Toinen johtopäätös liittyy hiileen ja öljyyn, jotka ovat helpon elämän ehdottomia edellytyksiä.
Kun ottaa huomioon hiilen ja öljyn pitkän historian ja sen, että ne eivät uusiudu, ihminen on kuluttanut niistä suuren osan räjähdysmäisen nopeasti.
On kaikki syyt uskoa, että ihminen hyödyntää öljyä ja hiiltä, kunnes ne loppuvat. Tähän liittyy iso mutta. Kun öljyä ja hiiltä hyödynnetään, vapautuu hiilidioksidia. Nyt vallitsee näkemys, että hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä kuumentaa maapalloa ja muuttaa sen ilmastoa.
Yleisesti hyväksytään myös ajatus, että tätä ilmastonmuutosta pitää hillitä.
Kysymys kuuluu: miten?
Periaatteessa vastaus on yksinkertainen. Hiilidioksidipäästöille eli öljyn ja hiilen käytölle pitäisi asettaa hinta. Kun tämä hinta olisi kyllin korkea, ihmiset vähentäisivät niiden käyttöä. Korkea hinta myös kannustaisi ihmisiä tuottamaan tavaroita, palveluita ja energiaa ilman hiiltä ja öljyä. Toisaalta korkea hinta johtaisi siihen, että ihmiset joutuisivat tinkimään vauraudestaan. Niinpä hiilen ja öljyn käytölle ei ole missään pantu niin kovaa hintaa, että niiden käyttö olisi merkittävästi supistunut.
Tämän seikan tietää brittiläinen ekonomisti Nicholas Stern. Stern laati Britannian hallitukselle selvityksen ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista vuonna 2006. Hän laski, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatisi 20 seuraavan vuoden aikana joka vuosi summan, joka vastaa prosenttia maailman bruttokansantuotteesta (bkt). Myöhemmin Stern korotti arviotaan kahteen prosenttiin. Maailman bkt oli viime vuonna noin 70 000 miljardia dollarin. Nyt puhutaan siis Sternin luvuilla noin 1 400 miljardin dollarin menoerästä.
Sternin laskelmia on kritisoitu, mutta hänen perusajatuksensa on kiistaton: ilmastonmuutoksella on hintansa. Kukaan ei vain halua sitä maksaa. Siksi valtiot eivät sijoita rajaa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Vasta kun sen vaikutukset alkavat tuntua, valtiot maksavat haittojen lievittämisestä ja sopeutumisesta.
Valtioiden välillä on eroja. Hollanti ja Bangladesh sijaitsevat alavilla rantamailla. Kummallekin valtiolle merenpinnan kohoaminen olisi merkittävä uhka. Hollantilaisilla on rahaa ja tekniikkaa vahvistaa rantavalleja. Bangladeshillä ei ole. Tämä ei ole akateemista saivartelua vaan totta jo nyt.
Malediivien saarivaltio sijaitsee käytännössä merenpinnan tasalla. Vuosi sitten maan presidentti ilmoitti, että Malediivit yrittää kerätä turistituloistaan niin paljon rahaa säästöön, että Malediivien kansa eli noin 300 000 ihmistä pystyy ostamaan itselleen uuden kotimaan jostain muualta.
Malediivejä voi tuskin pitää merkittävänä hiilidioksidipäästöjen aiheuttajana. Kun malediiviläiset ostavat uuden kotimaan, he maksavat ilmiöstä, jonka synnyssä heidän oma osuutensa on ollut häviävän pieni. Kärsijä siis maksaa sopeutumisesta ilmiöön, jota hän ei ole itse aiheuttanut.
Stern totesi raportissaan, että ilmastonmuutos "on suurin ja laajin markkinamekanismin epäonnistuminen, jonka olemme koskaan nähneet". Se johtuu ihmisestä itsestään. Me olemme biologisen evoluution muokkaama organismi, joka osaa selviytyä hengissä ja lisääntyä.
Ihminen ei kuitenkaan kykene sellaiseen sukupolvien ylitse ulottuvaan epäitsekkääseen ajatteluun, jota ilmastonmuutoksen torjunta vaatisi. Kun Kööpenhaminassa järjestetään joulukuussa ilmastonmuutoskokous, siellä tehdään kompromissi, jossa vältetään asettamasta hiilen ja öljyn käytölle niin kovaa hintaa, että niiden käyttö vähenisi. Lopuksi vielä yksi syy, miksi emme ota ilmastonmuutosta tosissamme. Jos ihmisen on pakko valita kuumuuden ja kylmyyden välillä, hän valitsee kuumuuden.
--
Itsekäs ihminen ei maksa ilmastonmuutoksen hintaa
Maapallo syntyi 4,5 miljardia vuotta sitten. Noin 0,3–0,5 miljardia vuotta sitten alkoivat syntyä öljy- ja hiilivarat. Nykyihminen eli homo sapiens syntyi joskus 100 000–200 000 vuotta sitten. Höyrykoneen keksiminen ajoitetaan tavallisesti noin 250 vuoden päähän. Öljyä alettiin hyödyntää raaka-aineena ja energianlähteenä sillä tavoin kuin me nämä käsitteet ymmärrämme 150 sitten.
Näiden tosiasioiden perusteella voi tehdä kaksi johtopäätöstä. Me otamme nykyisen helpon elämämme selviönä, mutta sen aika on ollut typerryttävän lyhyt, kun se suhteutetaan geologiseen historiaan tai ihmisen historiaan.
Toinen johtopäätös liittyy hiileen ja öljyyn, jotka ovat helpon elämän ehdottomia edellytyksiä.
Kun ottaa huomioon hiilen ja öljyn pitkän historian ja sen, että ne eivät uusiudu, ihminen on kuluttanut niistä suuren osan räjähdysmäisen nopeasti.
On kaikki syyt uskoa, että ihminen hyödyntää öljyä ja hiiltä, kunnes ne loppuvat. Tähän liittyy iso mutta. Kun öljyä ja hiiltä hyödynnetään, vapautuu hiilidioksidia. Nyt vallitsee näkemys, että hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä kuumentaa maapalloa ja muuttaa sen ilmastoa.
Yleisesti hyväksytään myös ajatus, että tätä ilmastonmuutosta pitää hillitä.
Kysymys kuuluu: miten?
Periaatteessa vastaus on yksinkertainen. Hiilidioksidipäästöille eli öljyn ja hiilen käytölle pitäisi asettaa hinta. Kun tämä hinta olisi kyllin korkea, ihmiset vähentäisivät niiden käyttöä. Korkea hinta myös kannustaisi ihmisiä tuottamaan tavaroita, palveluita ja energiaa ilman hiiltä ja öljyä. Toisaalta korkea hinta johtaisi siihen, että ihmiset joutuisivat tinkimään vauraudestaan. Niinpä hiilen ja öljyn käytölle ei ole missään pantu niin kovaa hintaa, että niiden käyttö olisi merkittävästi supistunut.
Tämän seikan tietää brittiläinen ekonomisti Nicholas Stern. Stern laati Britannian hallitukselle selvityksen ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista vuonna 2006. Hän laski, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatisi 20 seuraavan vuoden aikana joka vuosi summan, joka vastaa prosenttia maailman bruttokansantuotteesta (bkt). Myöhemmin Stern korotti arviotaan kahteen prosenttiin. Maailman bkt oli viime vuonna noin 70 000 miljardia dollarin. Nyt puhutaan siis Sternin luvuilla noin 1 400 miljardin dollarin menoerästä.
Sternin laskelmia on kritisoitu, mutta hänen perusajatuksensa on kiistaton: ilmastonmuutoksella on hintansa. Kukaan ei vain halua sitä maksaa. Siksi valtiot eivät sijoita rajaa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Vasta kun sen vaikutukset alkavat tuntua, valtiot maksavat haittojen lievittämisestä ja sopeutumisesta.
Valtioiden välillä on eroja. Hollanti ja Bangladesh sijaitsevat alavilla rantamailla. Kummallekin valtiolle merenpinnan kohoaminen olisi merkittävä uhka. Hollantilaisilla on rahaa ja tekniikkaa vahvistaa rantavalleja. Bangladeshillä ei ole. Tämä ei ole akateemista saivartelua vaan totta jo nyt.
Malediivien saarivaltio sijaitsee käytännössä merenpinnan tasalla. Vuosi sitten maan presidentti ilmoitti, että Malediivit yrittää kerätä turistituloistaan niin paljon rahaa säästöön, että Malediivien kansa eli noin 300 000 ihmistä pystyy ostamaan itselleen uuden kotimaan jostain muualta.
Malediivejä voi tuskin pitää merkittävänä hiilidioksidipäästöjen aiheuttajana. Kun malediiviläiset ostavat uuden kotimaan, he maksavat ilmiöstä, jonka synnyssä heidän oma osuutensa on ollut häviävän pieni. Kärsijä siis maksaa sopeutumisesta ilmiöön, jota hän ei ole itse aiheuttanut.
Stern totesi raportissaan, että ilmastonmuutos "on suurin ja laajin markkinamekanismin epäonnistuminen, jonka olemme koskaan nähneet". Se johtuu ihmisestä itsestään. Me olemme biologisen evoluution muokkaama organismi, joka osaa selviytyä hengissä ja lisääntyä.
Ihminen ei kuitenkaan kykene sellaiseen sukupolvien ylitse ulottuvaan epäitsekkääseen ajatteluun, jota ilmastonmuutoksen torjunta vaatisi. Kun Kööpenhaminassa järjestetään joulukuussa ilmastonmuutoskokous, siellä tehdään kompromissi, jossa vältetään asettamasta hiilen ja öljyn käytölle niin kovaa hintaa, että niiden käyttö vähenisi. Lopuksi vielä yksi syy, miksi emme ota ilmastonmuutosta tosissamme. Jos ihmisen on pakko valita kuumuuden ja kylmyyden välillä, hän valitsee kuumuuden.
perjantai 2. lokakuuta 2009
Ota itsellesi Kiva tapa
Fausatiu is 42 years old and she has 2 children. Her children are allschooling. She sells tailoring materials and sarongs. She started this business in 2006. The demands for her tailoring materials is high and she hopes to meet the demands of her customers. She hopes for the loan amount of N140,000 to purchase more tailoring materials to sell. She says thanks to all kiva lenders.
Anna mikrolainaa heille ketkä sitä tarvitsevat. Autat sillä ihmisiä yrittäjiksi. Takaisinmaksuprosentti Kivassa on huimat 98,46%. Älä siis mieti vaan auta.
Autoin itseni alkuun lainaamalla kuvassa esiintyvälle Fausatiu Akintomidelle pyydetyn summan.
Hävettää olla nisäkäs nimeltä ihminen
Amerikassa on innostuttu Kööpenhaminan ilmastokokouksen aattona mainostamaan hiiltä ja sen ainutlaatuista voimaa ja tarvetta maapallolle. Ja eipä jää Suomikaan jälkeen. Alkoi oikein oksettaa kun tutustui tähän kampanjaan.
Sananvapaus on toki yksi parhaista puolustettavista asioista, mutta...
Sananvapaus on toki yksi parhaista puolustettavista asioista, mutta...
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Käsinvalmistettu thaivalaisin lähtee nyt edullisesti
Nyt loppuunmyynnissä (kolme kappaletta) upeita, käsinvalmistettuja thaivalaisimia, jotka on itse tuotu HuaHinista, Thaimaasta.
- runkovahvike valurautaa
- runko aasialaista tummaa puuta
- japanilainen luonnonvaalea tatamikupu
- EU-hyväksytty (CE-leima)
- Koko: 170cm korkea, 80cm leveä, 40cm syvä
Nouto Turusta, painaa 30-40kg. Hinta nyt vain 279€ (norm 445€).
jari@pikkuapuri.fi / 040 827 5658
perjantai 25. syyskuuta 2009
Googlen Project 10 to the 100 -kilpailu
Odotin mielenkiinnolla millaiset ideat Googlen jättikisassa valitaan kymmenen kärkeen. En tiedä teistä muista, mutta minusta nuo vaikuttavat vähän ... yleisvaljuilta?
torstai 24. syyskuuta 2009
Toriparkki tai jotain ihan muuta
Olen seurannut kaupunkimme toriparkkiasiaa alusta asti, ja tutkaillut sitä "molemmilta puolilta". Isäni on vieläkin keskusta-alueen yrittäjä - kokonaista kuusi päivää, kunnes hän siirtää liikkeen pois itseltään, mutta silti perhepiiriin. Ymmärrän hyvin pienyrittäjän näkökulman asiaan. He haluavat mitä tahansa aseita automarketteja vastaan. Toriparkki voisi olla yksi sellainen. Valitettavasti voisi ei nyt riitä.
Minä, ja tuhannet muutkaan emme usko, että ihmiset ryntäisivät toriparkin takia keskustaan. Siellähän on jo puolityhjät Louhi ja muutama muu parkkihalli. Väitän, että keskustan vetovoimatekijöistä suurimmat ovat jatkossa ekologisuus, ns. eurooppalaisuus, yksityiset erikoisliikkeet sekä lähituottajien ruoka. Toriparkki on Turun suurten pelurien voimannäyte. Taas yksi asia siihen jatkumoon, jollaista Turussa on harrastettu jo vuosikymmeniä. Ei suunnitella yhdessä tai kuunnella, vaan revitään ja tehdään, oman näkökulman viitoittamana ja edun tavoittelun nimissä. Eikä se ole pätevä puolustus, että moinen toimii Kuopiossakin. On selvää, että Toriparkista on ilmastonmuutoksen ja taloudellisen laman keskellä tullut symbolinen asia meille kaikille kaupunkilaisille. Se kertoo suunnan mihin kaupunki kulkee.
Meidän pitää muuttaa elintapojamme radikaalisti seuraavien vuosien aikana, jotta saamme tämän pallomme edes jossakin kunnossa säilytettyä tuleville sukupolville. Kaupunki on sopivan kokoinen esimerkki ja kuvastin, josta näkee käytännössä, mihin me kykenemme tai emme kykene yhdessä. Se on tarpeeksi suuri ja pieni siihen. Turulla olisi nyt mahdollisuus olla kaupunkien etujoukossa näyttämässä mallia muille. Esimerkkinä: Kööpenhaminassa työmatkapyöräilyn osuus aiotaan tsempata jo hurjasta 37%:sta 50%:iin. Työ-matka-pyöräily. Ei tori-parkki.
Turulla on siis mahdollisuus. Se voisi kulttuuripääkaupunkivuotensa jatkoksi markkinoida itsensä esim. muuttamalla ydinkeskustan kokonaan autottomaksi ja rakentamalla lisää pyöräilyteitä toriparkin sijaan, muuttamalla torin ihmisten olohuoneeksi ja siitä viher-reitti täynnä katukahviloita alas jokirantaan, jne. Luoda kulttuurille, eli asukkailleen kauniin, ekologisen ja inspiroivan ilmapiirin.
Moni ei usko, että Toriparkki rakennetaan ilman kaupunkilaisten rahoja. Ei olisi ensi kerta, kun korjaus tmv. joutuisi Turkukin roponsa laittamaan. Turku on nyt köyhä kaupunki. Täytyy miettiä tarkkaan ja yh-des-sä, mitä köyhän mutta upean kaupungin kannattaa jatkossa tehdä. Emme voi enää jatkaa niin, että valtuusto toimii kumileimasimena suurille kaupallisille tahoille.
Turku voisi olla ensimmäinen aito kansalaisten kaupunki, kaupunki 2.0. Teimme runsas vuosi sitten TPS:n jääkiekolle sloganin - Joukkue Olemme Me. Sen voisi laventaa koskemaan koko Turkua - Kaupunki Olemme Me. Sillä me yhdessä on tästä lähin se voimavara ja tapa, jolla kaupunkiimme saadaan jatkossakin veronmaksajia, eli omassa kotikaupungissaan viihtyviä asukkaita, jotka kehuvat omaansa muille. Vetovoimatekijät eivät tule julistamalla tai tyhjää markkinoimalla. Ne tulevat omista teoista ja päätöksistä.
P.S. Kuluttajaliike on aloittanut boikotin liittyen toriparkkiasiaan.
Minä, ja tuhannet muutkaan emme usko, että ihmiset ryntäisivät toriparkin takia keskustaan. Siellähän on jo puolityhjät Louhi ja muutama muu parkkihalli. Väitän, että keskustan vetovoimatekijöistä suurimmat ovat jatkossa ekologisuus, ns. eurooppalaisuus, yksityiset erikoisliikkeet sekä lähituottajien ruoka. Toriparkki on Turun suurten pelurien voimannäyte. Taas yksi asia siihen jatkumoon, jollaista Turussa on harrastettu jo vuosikymmeniä. Ei suunnitella yhdessä tai kuunnella, vaan revitään ja tehdään, oman näkökulman viitoittamana ja edun tavoittelun nimissä. Eikä se ole pätevä puolustus, että moinen toimii Kuopiossakin. On selvää, että Toriparkista on ilmastonmuutoksen ja taloudellisen laman keskellä tullut symbolinen asia meille kaikille kaupunkilaisille. Se kertoo suunnan mihin kaupunki kulkee.
Meidän pitää muuttaa elintapojamme radikaalisti seuraavien vuosien aikana, jotta saamme tämän pallomme edes jossakin kunnossa säilytettyä tuleville sukupolville. Kaupunki on sopivan kokoinen esimerkki ja kuvastin, josta näkee käytännössä, mihin me kykenemme tai emme kykene yhdessä. Se on tarpeeksi suuri ja pieni siihen. Turulla olisi nyt mahdollisuus olla kaupunkien etujoukossa näyttämässä mallia muille. Esimerkkinä: Kööpenhaminassa työmatkapyöräilyn osuus aiotaan tsempata jo hurjasta 37%:sta 50%:iin. Työ-matka-pyöräily. Ei tori-parkki.
Turulla on siis mahdollisuus. Se voisi kulttuuripääkaupunkivuotensa jatkoksi markkinoida itsensä esim. muuttamalla ydinkeskustan kokonaan autottomaksi ja rakentamalla lisää pyöräilyteitä toriparkin sijaan, muuttamalla torin ihmisten olohuoneeksi ja siitä viher-reitti täynnä katukahviloita alas jokirantaan, jne. Luoda kulttuurille, eli asukkailleen kauniin, ekologisen ja inspiroivan ilmapiirin.
Moni ei usko, että Toriparkki rakennetaan ilman kaupunkilaisten rahoja. Ei olisi ensi kerta, kun korjaus tmv. joutuisi Turkukin roponsa laittamaan. Turku on nyt köyhä kaupunki. Täytyy miettiä tarkkaan ja yh-des-sä, mitä köyhän mutta upean kaupungin kannattaa jatkossa tehdä. Emme voi enää jatkaa niin, että valtuusto toimii kumileimasimena suurille kaupallisille tahoille.
Turku voisi olla ensimmäinen aito kansalaisten kaupunki, kaupunki 2.0. Teimme runsas vuosi sitten TPS:n jääkiekolle sloganin - Joukkue Olemme Me. Sen voisi laventaa koskemaan koko Turkua - Kaupunki Olemme Me. Sillä me yhdessä on tästä lähin se voimavara ja tapa, jolla kaupunkiimme saadaan jatkossakin veronmaksajia, eli omassa kotikaupungissaan viihtyviä asukkaita, jotka kehuvat omaansa muille. Vetovoimatekijät eivät tule julistamalla tai tyhjää markkinoimalla. Ne tulevat omista teoista ja päätöksistä.
P.S. Kuluttajaliike on aloittanut boikotin liittyen toriparkkiasiaan.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Amerikkalainen Kööpenhaminassa
Huh. Olipa hyvä ja tyhjentävä tarina, jonka Alex Steffen kirjoitti ollessaan Kööpenhaminassa. Ehkei Pohjoismaat kuitenkaan ihan noin hyviä ole, ainakaan Suomi.
--
What gives me hope, what leaves me optimistic despite the general despoiling of my country, are the thousands and thousands of (mostly) young citizens who get all this. Examples of them trying to remake their cities are popping up all over the place-- they're pushing through a hostile status quo and a horrible economy like grass coming up between the sidewalk slabs; cross-pollinating through international networks, little shoots, spreading, everywhere.
Copenhagen is not a city of magicians. The people there have no secret powers. What they have is a belief in their power to work together using their city as a tool for changing their lives and transforming the world. Each new bike lane, each new windmill, each new green building, each new design, each new public art project: each builds upon the success of the last, and offers promise to the next. It's that engaged, happy, progressive spirit that I think is Copenhagen's real message to the world: imagine it, build it, and the world will change.
--
What gives me hope, what leaves me optimistic despite the general despoiling of my country, are the thousands and thousands of (mostly) young citizens who get all this. Examples of them trying to remake their cities are popping up all over the place-- they're pushing through a hostile status quo and a horrible economy like grass coming up between the sidewalk slabs; cross-pollinating through international networks, little shoots, spreading, everywhere.
Copenhagen is not a city of magicians. The people there have no secret powers. What they have is a belief in their power to work together using their city as a tool for changing their lives and transforming the world. Each new bike lane, each new windmill, each new green building, each new design, each new public art project: each builds upon the success of the last, and offers promise to the next. It's that engaged, happy, progressive spirit that I think is Copenhagen's real message to the world: imagine it, build it, and the world will change.
Kukaan ei kaipaa enää lisää rahaa, mutta keskustelu siitä pyörittää silti politiikkaamme ja elämäämme
Nyt se on todistettu.
Demos Helsinki järjestää edellä mainittua tutkimusta laajemman keskustelutilaisuuden, "aikapoliittisen klubin" 30.9. ja 15.10. Helsingissä. Puhujana ja alustajana on mm. Osmo Soinivaara. Tilaisuuden pohjustusta alla:
Ihmisten suhde aikaan muuttuu: työ- ja vapaa-aika sekoittuvat, mutta henkilökohtaiset tavoitteemme kehittyvät vastakkaiseen suuntaan. Unelmoimme sapattivapaista, elämyksistä, emmekä tavaroista. Voimme töissä pahoin ja suoritamme viikonloppunakin. Se, mikä alkoi näkyä ensin vain kiireisimpien arjessa, on nyt suuren yleisön todellisuutta. Vaikka aika on keskeinen hyvinvointimme lähde, emme keskustele siitä politiikassa ja työssä.
Raha on yhä politiikan keskeinen jaettava hyödyke. Työehtosopimusneuvotteluissa puhutaan yhä palkoista, ei ajasta. Politiikan kulmapöytiä dominoivat verot, leikkaukset ja erilaiset rahalliset tuet. Modernin politiikan kieli ja käsitteistö on rakentunut rahan ympärille ja vaikuttaa siihen, miten hahmotamme yhteiskuntaa, jossa elämme.
Aika, edellytyksenä yksilön työpanokselle ja aktiiviselle toiminnalle, on kuitenkin rahaa perustavanlaatuisempi tekijä.
Voisiko yksilön ja ajan suhteen muutos heijastua myös politiikkaan? Voisiko ajasta tulla politiikan keskeinen kieli, väline ja hyödyke? Pitäisikö?
Tutkimus tehtiin edellisen kerran vuonna 2005, jolloin elämänarvoja määritti yksilöllisyys ja elämyshakuisuus. Nyt korostuvat paremmat ihmissuhteet, turva ja vapaus. Kaikkiaan yhdeksän kymmenestä ei ole motivoitunut tekemään lisää rahaa ja kasvua.
Ihmisten suhde aikaan muuttuu: työ- ja vapaa-aika sekoittuvat, mutta henkilökohtaiset tavoitteemme kehittyvät vastakkaiseen suuntaan. Unelmoimme sapattivapaista, elämyksistä, emmekä tavaroista. Voimme töissä pahoin ja suoritamme viikonloppunakin. Se, mikä alkoi näkyä ensin vain kiireisimpien arjessa, on nyt suuren yleisön todellisuutta. Vaikka aika on keskeinen hyvinvointimme lähde, emme keskustele siitä politiikassa ja työssä.
Raha on yhä politiikan keskeinen jaettava hyödyke. Työehtosopimusneuvotteluissa puhutaan yhä palkoista, ei ajasta. Politiikan kulmapöytiä dominoivat verot, leikkaukset ja erilaiset rahalliset tuet. Modernin politiikan kieli ja käsitteistö on rakentunut rahan ympärille ja vaikuttaa siihen, miten hahmotamme yhteiskuntaa, jossa elämme.
Aika, edellytyksenä yksilön työpanokselle ja aktiiviselle toiminnalle, on kuitenkin rahaa perustavanlaatuisempi tekijä.
Voisiko yksilön ja ajan suhteen muutos heijastua myös politiikkaan? Voisiko ajasta tulla politiikan keskeinen kieli, väline ja hyödyke? Pitäisikö?
maanantai 21. syyskuuta 2009
Vastuullisen markkinoinnin opas
Ostaminen = Politiikka 2.0
Kirjoitin aiemmin alustusta vastuullisuudesta (pienyrittäjän näkökulmasta) Viidakkorummun blogiin, mutta laajemmassa skaalassa moinen on vinhassa vauhdissa. Esim. USA:ssa, joka edelleen lienee kuluttamisen Mecca, ostamisesta on tullut poliittinen tekijä.
"We are again entering a period of social change as Americans are recalibrating our sense of what it means to be a citizen, not just through voting or volunteering but also through commerce: by what we buy. There is a new dimension to civic duty that is growing in America — it's the idea that we can serve not only by spending time in our communities and classrooms but by spending more responsibly. We are starting to put our money where our ideals are. We are seeing the rise of the citizen consumer — and the beginnings of a responsibility revolution."
Tuo merkitsisi Suomessa suurten kauppaketjujen ja -keskuksien taantumista. Ihmiset alkaisivat tukea lähikauppoja, -tuottajia sekä käsityötä...eli sitä mitä jo ruohonjuuritasolla tapahtuu. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että S-etuperhe hylkäisi helppouden ja bonukset, mutta jospa S-ryhmä osaisi muuttua? Jospa siellä joku valopää osaisi jo ennakoida väistämättä eteen tulevaa muutosta? Enkä tarkoita nyt irralisen perunatarjonnan tuomista lähimaatilalta, vaan kokonaisia osastoja, josta valita vastuullista lähiruokaa esim. luonnollisen vuosikierron mukaan.
Amerikassa tunnetuin konsepti ostamisen politisoinnille on RED. Se on rikkaammille suunnattu järjestö, joka tekee merkkituotteiden kanssa yhteistyötä. Jokaisesta ostoksesta tietty prosentti menee järjestön kautta mm. Afrikan eri kohteisiin. Tuollaisessa toiminnassa on myös suuret vaaransa: Afrikka tulee "brändätyksi jälleen väärin", 10% lahjoitus merkkibrändiltä - onko se markkinointikulu vai todellinen keino?, jne. jne.
Aidon vastuullisuuden ja busineksen yhdistäminen ei ole helppoa, mutta hienoa että sitä jo tehdään. Itselleni läheisin moisista on Virgance, joka ainakin alkuvaiheessa tuntuu haalivan monenlaisia amerikkalaisia konsepteja sateenvarjonsa alle. Olisiko kohta jo aika Eurooppalaisen Virgancen?
Loppujen lopuksi kyse on yksinkertaisesti rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä. Uskallatko vaiko et? Kestääkö toimintasi päivänvalon vai ei? Monella ei kestä.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Taas yksi keskinkertaisen fiksu ihminen
Yksi niistä on tietysti Esko Valtaoja. Toinen on Johan Galtung. Kolmannen sijan autuudesta kilpailee mm. filosofi Maija-Riitta Ollila. Kannattaa katsoa mm. Punaisen Langan uusintahaastattelu, ja lukea kirjojaan.
"Jo Platon oli sitä mieltä, että yhteiskunnan rikkain saa olla korkeintaan neljä kertaa vauraampi kuin köyhin. Hän ajatteli, että jos tuloerot ovat valtavia, silloin kansalaisten kokema epäoikeudenmukaisuus johtaa yhteiskunnan murtumiseen", toteaa Ollila.
"Jo Platon oli sitä mieltä, että yhteiskunnan rikkain saa olla korkeintaan neljä kertaa vauraampi kuin köyhin. Hän ajatteli, että jos tuloerot ovat valtavia, silloin kansalaisten kokema epäoikeudenmukaisuus johtaa yhteiskunnan murtumiseen", toteaa Ollila.
Maailman luominen
Pieni aihe. Pieni mies. Suuret aivot. Stephen Hawking puhui 9.9.2009 maailman luomisesta.
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Porkkanamafia palkittiin
Juh! City -lehden Vuoden Ekoteko 2009 Turussa oli Porkkanamafiamme maaliskuun tempaus. Pitänee mennä pokkaamaan palkinto gaalasta. Ja: Uutta tempausta mietitään 21.9. Kirjakahvilassa, joten tervetuloa mukaan kaikki hyväntekemiselle persot.
Mutteripannu, mokkapannu eli espressopannu
Kuvittelin sen olevan helppoa: Google käyntiin ja tilaamaan. Nimittäin mutteripannua, joka on hieno esine, halpa, ja jolla saa oivaa espressoa. Paskan marjantaimenet. Espresson valmistus tuntuu olevan pyhä asia, jonka äärelle on, pelkästään Suomessa, kirjoitettu blogi jos toinenkin. Meillä haussa oli klassinen Bialetti, mutta teräksisenä, koska meillä on induktioliesi. No kan du, totesin. Löytyy vaan moderneita, sulavalinjaisia tötteröitä.
Tunnin tonkimisen jälkeen löysin italialaisen webbikaupan, joka myi suht´tyylikästä teräspannua, joka sopii induktiolle, Stella nimeltään. Jos haluat säästää tunnin, löydät sen tästä.
Kaiken lisäksi olemme alkaneet juomaan teetä, joka on vatsalle ystävällisempää. Ihminen on.
P.S. Aiheen sivulta. On muuten yksi parhaista nimistä ikinä tämä kauppa, josta saa kahvipapuja tilata. Hasbean. Buhahahah!
maanantai 7. syyskuuta 2009
Auta lapsi kouluun
Autat kummilastasi käymään koulua omalla vuosittaisella tukimaksullasi. Viidakkorummulta löytyy kaksi kummia, teinipoika nimeltään Kizito, joka on jo matkalla collegeen, sekä pikkutyttö Mary, joka vasta piirtelee soikeita aurinkoja.
Ole ystävällinen, ja ota sinäkin yrityksellesi, tai itsellesi kummius vastaan tästä.
Ja autathan meitä levittämään sanaa eteenpäin? Sen voit tehdä tästä.
Nakurun lapset ry on sitoutumaton pieni kansalaisjärjestö, jonka kautta tuki menee perille lyhentämättömänä Keniassa Nakurun kaupungissa elävien lasten hyväksi.
Viidakkorumpu kiittää ja toivottaa mukavaa syksyä 2009.
torstai 3. syyskuuta 2009
Joku muu puhuu näppäimistöni kautta?
Tämä teksti on taatusti luiskahtanut näppikseltäni Mari K:lle, niin on samaa puuta että! On muuten hyvää parempi koko bloginsa.
Kickstarter
Amerikan suurissa kaupungeissa isot kaatuu rymisten ja pieniä innovatiivisia yrityksiä syntyy rajulla vauhdilla. Oli pakko pienistä ideoista esittelyyn Kickstarter, joka kerää aloittevan yrittäjän idealle "seuraajia" ja tukea ihan rahankin keinoin. Todellinen crowdsourcing -sovellus siis. Pitäisikö muuttaa San Fransiscoon tai Nykiin, olisi enemmän "henkisesti kotonaan"?
tiistai 1. syyskuuta 2009
Lahjoitetaan ja saadaan ilmaiseksi!
Onpas oiva sovellus tämä Freecycle. Perustan palveluun Turun seudulle oman ryhmän (jahka saavat tilivahvistuksen meiliini!), eli jos haluat lahjoittaa Turun seudulla sinulle ylimääräistä, tai saada tarpeellista ilmaiseksi, pysy bloginpäässä lisäuutisista!
maanantai 31. elokuuta 2009
Joukkovoima
Olen pitkään miettinyt tapoja, jossa voisi hyödyntää joukkovoimaa eri tavoin. Teemme sitä toki jo Porkkanamafiassa, mutta mietin vielä suurempia ja laajempia voimia (joista yksi on kyllä Ilmastomaajoukkue -projekti).
Porkkanamafian isä, eli Brent Schulkin ja hänen yrityksensä Virgance, on jo kehitellyt erilaisia konsepteja, joista osa lentää, osa ei. Heillä kenttänä on USA, joten siellä pienikin joukko on voima. Suomessa moisia pitäisi kehittää suomalaisesti, suomalaiseen tarpeeseen.
Joukkovoiman alustaksi simppeli verkkosovellus olisi oiva tapa. Siitä jatko Facebookiin. Yksi pääidea voisi olla erilaisten tarpeellisten tuotteiden ja/tai palveluiden osto suoraan valmistajilta. Tuohon voisi vielä liittää eettisen puolen, eli ostaisi vain pienemmiltä kotimaisilta tarjoajilta. Ajatelkaas esim. aurinkopaneeleita tai tuulivoimalaa kotipihoille? 560 ihmistä saisi varmaan edullisemmin moisen pihalleen tönöttämään kuin yksi? Raaka-ajatuksia kyllä riittää, mutta mikä olisi paras?
Oletko sinä miettinyt moisia? Oletko halukas kehittämään joukkovoimaa eteenpäin? Otahan yhteyttä jari@pikkuapuri.fi, niin mietitään lisää.
sunnuntai 30. elokuuta 2009
Lähde! Tee muutos!
(Tiina ja J-P:n tapaat Utössä, tai Eeva-lehden sivuilla)
Todella moni tutuistakin potee pelkoa. Elämä kuihtuu käsiin kun työ imee kaiken voiman. Ei jaksa parisuhdetta, lapsia, harrastuksia, ystäviä, sukulaisia...elämää. Tällöin olet palkan ja sen turvan vanki (sitä minäkin olin aina kesäkuuhun v. 2006 asti).Tuon tilanteen takana on usein kylmiä faktoja, joista suurin lienee: Jos et selviä asuntolainasta pienemmällä palkalla, olet ostanut liian kalliin asunnon. Vaihda siis se ensin halvempaan. Mitä teet liian kalliilla autolla? Pärjäisitkö ilman, tai edes halvemmalla?
Sen jälkeen sinulla on mahdollisuuksia. Mitä harrastat? Missä olet tosi hyvä? Mistä oikeasti pidät? Olisiko siitä, tai sen johdannaisesta omaksi yritykseksi? Tai voisit pitää vuorotteluvapaan? Ottaisit vuoden itsellesi ja ajatuksillesi - saisit rampauttavaan työhösi etäisyyttä. Jollei ole perikuntaa, tai puolisoa, ulkomaille voi lähteä ihan reppu selässäkin. Tai muuta, kuten Tiina ja J-P tekivät pienen lapsensa kanssa, vuodeksi Utöseen, kauimmas Suomen selkärangasta. Pääasia on, että ryhdyt toimeen, ennen kuin mentaalipuolesi on ajettu niin loppuun, että liityt 500 000 muun suomalaisen joukkoon syömään masennuslääkkeitä.
Lähde! Tee muutos, jos tunnistat liian pitkän huonon olon.
Lahjoita käyttämättömät takkisi Punaiselle Ristille
Suomen Punainen Risti, Halti ja Intersport keräävät hyviä, käytettyjä takkeja. Kampanja alkaa 11. syyskuuta ja päättyy 4. lokakuuta. Kerätyt takit viedään katastrofialueille puutteessa eläville perheille.
Onko komerossasi hyvälaatuinen ulkoilutakki käyttämättömänä? Nyt voit kierrättää sen tarvitsevalle.
Idean isä on Haltin varatoimitusjohtaja Martti Uusitalo. Kun Zanda ja Madi-takit valmistetaan pitkälle kierrätysmateriaalista, miksi emme kierrättäisi enemmänkin, hän ajatteli. Kun vaate kierrätetään tarvitseville, ilon saa sekä takin uusi omistaja että sen antaja.
Voit viedä vanhan takkisi Intersportin liikkeeseen, joita on yli 60 ympäri Suomen. Vastaan otetaan kaikkia ulkoilutakkeja, mutta niiden on oltava puhtaita ja ehjiä. Jos ostat tilalle Haltin kampanjatakin, saat hinnasta alennusta 80 euroa. Kampanjatakissa on paljon kierrätysmateriaalia, ja päällys on tehty kokonaan kierrätetystä, muoviteollisuuden keräämästä aineesta.
Haluatko tietää, minne lahjoittamasi takki menee? Sujauta siinä tapauksessa nimesi ja sähköpostiosoitteesi taskuun. Saat aikanaan tietää, missä päin maailmaa takkisi on käytössä.
Suomen Punainen Risti lähetti viime vuonna yli 110 000 kiloa vaatetta katastrofialueille. Suurin tarve on talvivaatteilla, niitä tarvittaisiin enemmän kuin on tarjolla.
Talvitakkeja menee usein Aasiaan, esimerkiksi Tadzhikistaniin ja Mongoliaan, jossa köyhyyttä on paljon ja talvet voivat olla hyytävän kylmiä.
Esko Valtaoja tänään tv:ssa
Kannattaa katsoa: Punainen lanka, Tv2 klo 20.10 tänään 30.8.2009
Evoluution näkökulmasta moni muukin arkipäivän uskomus on huuhaata. Vahvat eivät syö hitaita eikä eloonjäämiskamppailu ole yksilölaji. Yhteistyö on voimaa.
- Vahvin ei voita eikä heikot sorru elontiellä. Päinvastoin elämässä menestyvät sopivimmat ja sopeutuvimmat.
Punaisessa langassa Valtaoja puhuu myös henkilökohtaisesta ongelmastaan. Tähtitieteilijä pelkää pimeää. Pimeänpelollekin löytyy evolutiivinen selityksensä.
Myös hylkäämisen pelolla, josta hän kertoo kärsivänsä, on juuret ihmisen historiassa. Jos lauma hylkää lapsensa, lapsi on tuhoon tuomittu.
Ja sitä paitsi maailmanloppu on tulossa.
Esko Valtaojaa haastattelee Maarit Tastula.
Tiedemiehen usko, toivo ja rakkaus. Tähtitieteen professori Esko Valtaoja pelkää mörköjä mutta rakastaa sairaan kaunista maailmaa.
Onko rakkaus sokea, kuten moni meistä uskoo? Ei ole, väittää luonnontieteilijä Esko Valtaoja Punaisessa langassa. Rakkaus on paljon rationaalisempaa hommaa kuin tunnehuumassa arvaisikaan.Evoluution näkökulmasta moni muukin arkipäivän uskomus on huuhaata. Vahvat eivät syö hitaita eikä eloonjäämiskamppailu ole yksilölaji. Yhteistyö on voimaa.
- Vahvin ei voita eikä heikot sorru elontiellä. Päinvastoin elämässä menestyvät sopivimmat ja sopeutuvimmat.
Punaisessa langassa Valtaoja puhuu myös henkilökohtaisesta ongelmastaan. Tähtitieteilijä pelkää pimeää. Pimeänpelollekin löytyy evolutiivinen selityksensä.
Myös hylkäämisen pelolla, josta hän kertoo kärsivänsä, on juuret ihmisen historiassa. Jos lauma hylkää lapsensa, lapsi on tuhoon tuomittu.
Ja sitä paitsi maailmanloppu on tulossa.
Esko Valtaojaa haastattelee Maarit Tastula.
Miksi?
Olen jo pitkään ollut elämääni erittäin tyytyväinen. Olen 39-vuotias terve mies. Minulla on ihana vaimo, riittävä asunto Turun keskustassa, kaksi puolikasta autoa (smart fortwo), pieni condo Hua Hinissa (Thaimaassa), hyvä työpaikka yrittäjänä, ja vieläkin liikaa vaatteita ja tavaraa. Olen siis yksi rikkaista ja hyväosaisista maapallolla, jossa 20% ihmisistä, eli n. 1,3 miljardia henkilöä, elää alle dollarilla päivässä. Minä tienaan keskimäärin 67 euroa, eli n. 96 dollaria päivässä. Siis satakertaisesti maapallon 20% verrattuna!
Tämän blogin tarkoitus on:
a) kerätä yhteen samanmielisiä ihmisiä, jotka eivät halua enää kuluttaa turhaan,
b) kerätä vinkkejä ja jakaa linkkejä aihetta käsitteleviin artikkeleihin, dokumentteihin, jne.,
c) sekä tietysti viestittää asiaa eteenpäin
d) ...ehkä jopa jatkossa kehittää ydinajatuksen ympärille jotain konkreettista - yhdessä.
Blogin oikeassa lohkossa on otsikko Liity mukaan oikealla nimelläsi, jos asia ja idea kiinnostaa.
Jari Liitola
Tämän blogin tarkoitus on:
a) kerätä yhteen samanmielisiä ihmisiä, jotka eivät halua enää kuluttaa turhaan,
b) kerätä vinkkejä ja jakaa linkkejä aihetta käsitteleviin artikkeleihin, dokumentteihin, jne.,
c) sekä tietysti viestittää asiaa eteenpäin
d) ...ehkä jopa jatkossa kehittää ydinajatuksen ympärille jotain konkreettista - yhdessä.
Blogin oikeassa lohkossa on otsikko Liity mukaan oikealla nimelläsi, jos asia ja idea kiinnostaa.
Jari Liitola
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Ensimmäiset thaivalaisimet nyt myynnissä!
Saimme ensierän upeita käsinvalmistettuja thaivalaisimia, joissa japanilaiset tatamikuvut.
Kaikki mallit ovat EU-hyväksyttyjä (CE-leimoineen). Mallit näkee elävänä Manillan toimistossa, itäinen rantakatu 64, 20810 Turku. Nyt nopeimmille jäljellä vielä:
* 5 kpl:tta suuria (170cm*80cm*40cm) näyttäviä valaisimia. Malleja on kolmea erilaista: kaksi tummapuista ja yksi vaaleapuinen. Kupuja saa luonnovalkoisena tai punaisena. Hinta: 445€/kpl, sis. alv.
* 5 kpl:tta pienempiä "yöpöytävalaisimia" (55cm*30cm*20cmcm). Hinta 195€/kpl, sis. alv.
Kuvia valaisimista löydät mm. Facebook-sivuiltamme.
Otahan yhteyttä sopiaksesi esittelyajan: jari@pikkuapuri.fi / 040-8275658
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Mai pen rai -käsintehdyt thaivalaisimet
.JPG)
Markkinoinnin parissa puuhastelun lisäksi Pikku Apuri aloittaa tuomaan käsinvalmistettuja thaivalaisimia ja -tauluja Suomeen.
Ensierä käsittää kuusi erilaista valaisinmallia (kuvissa yllä pari esimerkkiä), ja ne saapuvat myyntiin kesäkuun alussa. Valaisinten lisäksi tuomme myös perinteisiä öljyvärimaalauksia koossa 120cm*120cm.
Valaisimet valmistetaan käsin erilaisista aasialaisista puista, ja niiden kuvut tehdään japanilaisesta tatamista. Nyt ei siis puhuta halvoista kiinatuonneista, vaan erikoisvalmistetuista, upeista katseenvangitsijoista.
Mai pen rai -valaisinten hinnat ovat 179-499 euron välillä (sis. alv.). Taulun saa kehystettynä omakseen 199 eurolla (sis. alv).
Kesän aikana avaamme upouudet Pikku Apurin sivut, jossa tuotteita on helpompaa selailla ja tilata. Jokainen yksittäinen tuotetilaus kerätään yhteistilaukseen, jonka tulo maahan kestää n. kuukauden. Sivuilla voit myös rekisteröityä valaisinten myyntihenkilöksi. Se vaatii sinulta vain toiminimen. Myyntipalkkio jokaisesta tuotteesta tulee olemaan porrastettu prosenttiluku (yhdestä tuotteesta vähemmän kuin kahdeksasta ;).
Lisätietoja tai tuote-esittelyt:
Jari Liitola
jari@pikkuapuri.fi
040-827 5658
* Mai pen rai on thainkielinen yleisilmaus, jonka voi kääntää suomeksi: "aivan sama", tai "kyllä se siittä".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)