(Tiina ja J-P:n tapaat Utössä, tai Eeva-lehden sivuilla)
Todella moni tutuistakin potee pelkoa. Elämä kuihtuu käsiin kun työ imee kaiken voiman. Ei jaksa parisuhdetta, lapsia, harrastuksia, ystäviä, sukulaisia...elämää. Tällöin olet palkan ja sen turvan vanki (sitä minäkin olin aina kesäkuuhun v. 2006 asti).Tuon tilanteen takana on usein kylmiä faktoja, joista suurin lienee: Jos et selviä asuntolainasta pienemmällä palkalla, olet ostanut liian kalliin asunnon. Vaihda siis se ensin halvempaan. Mitä teet liian kalliilla autolla? Pärjäisitkö ilman, tai edes halvemmalla?
Sen jälkeen sinulla on mahdollisuuksia. Mitä harrastat? Missä olet tosi hyvä? Mistä oikeasti pidät? Olisiko siitä, tai sen johdannaisesta omaksi yritykseksi? Tai voisit pitää vuorotteluvapaan? Ottaisit vuoden itsellesi ja ajatuksillesi - saisit rampauttavaan työhösi etäisyyttä. Jollei ole perikuntaa, tai puolisoa, ulkomaille voi lähteä ihan reppu selässäkin. Tai muuta, kuten Tiina ja J-P tekivät pienen lapsensa kanssa, vuodeksi Utöseen, kauimmas Suomen selkärangasta. Pääasia on, että ryhdyt toimeen, ennen kuin mentaalipuolesi on ajettu niin loppuun, että liityt 500 000 muun suomalaisen joukkoon syömään masennuslääkkeitä.
Lähde! Tee muutos, jos tunnistat liian pitkän huonon olon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti