Koska meiltä jäi järki matkasta?

Visio- ja missiokiteytykset. Arvomääritykset ja strategiset totuudet. Törmään ammatissani lähes joka viikko yritysten ytimessä oleviin lauseisiin ja sanoihin, joista en oikeasti ymmärrä yhtään mitään. Ne eivät ole suomea. Ne eivät ole edes englantia. Kuitenkin niiden pitäisi antaa paitsi minulle, myös yrityksen omalle henkilökunnalle suunta, mihin yhdessä olemme matkalla ja mitä teemme.

"We'll use the world leading integrity and embedd the highest-quality solutions and values to todays consumers."

Lause on keksitty, mutta voisi olla lähes minkä tahansa suuriyrityksen kiiltävän mainoksen allekirjoitus. Suomeksi tuo on jotakuinkin:

"Valjastamme maailman johtavan suoraselkäisyyden, ja liitämme korkeimman laatuluokan ratkaisut sekä arvot tämän päivän kuluttajia varten".

Se on ihan yhtä huono suomeksi. Mihin meiltä jäi tekojemme punainen lanka? Koska silmillemme alettiin heittämään aivan käsittämätöntä sumua, joka ei aukea kenellekään millään tasolla?

Joidenkin, joilla on mittatilauskengät jaloissaan, mielestä vakuuttavuus syntyy, kun yhdistetään maailman mahtipontisimpia sanoja vakuutusyhtiöiltä ja pankeilta lainattuihin lauserakenteisiin.

Kuluttajana (josta sanasta muuten sanoudun irti nyt, koska en ole, enkä halua olla kuluttaja) moiset jättävät naamalle puolikivisen, akuuttia halvauskohtausta jäljittelevän ilmeen, jossa kulmakarvat nousevat hieman yläviistoon, suusta alkaa erittyä lisäkuola, ja kurkun syvyyksistä kimmahtaa ilmoille rehellinen vastaus: "...ööö...rf!".

Voi kun sillä ihmisellä, jolle ensimmäisenä tuodaan yrityksen uusi strategia, toimintakehys tai muu sumutus jaettavaksi edelleen, olisi rohkeutta sanoa: "Mitä ihmeen sekopäistä helvettiä tämä on? Oletko kaappisekakäyttäjä? Mehän teemme (aseta tuote tai palvelu tähän kohtaan) ihmisille/eläimille/kasveille tmv.". Hälle nousisin taputtamaan, ja veisin seuraavana aamuna pöydälleen tuplamocchaextremepurelatten!

Leppoistamisesta, kohtuullistamisesta (Downshifting)

Mm. ansioitunut bloggaaja Koistisen Mari käväisi Ylen aamu-TV:ssa haastattelussa, jonka aihe on leppoistaminen, eli downshiftaus.

Hyvää juttua. Tuttua juttua, sillä tuon minäkin tein. Tuota vaimonikin kohta tekee.

Koska näyttää siltä, että v. 1970 syntyneinä emme ilmeisesti koskaan pääse eläkkeelle, otimme eläkkeen "omiin käsiimme". Kyse on nimittäin työn ja muun elämän järkevämmästä yhdistämisestä, jossa mukaan astuu myös ekologisuus. Tavoitteena tehdä vähemmän työtä, mielekkäämpää työtä, mutta "loppuun asti".

Työ:
Oma työni internetin parissa mahdollistaa työpaikattomuuden. Voin tehdä työtäni missä vain, koska vain.

Palaverit voi oikeasti pitää Skypen avulla. 20 vuoden aikana käymistäni palavereista ehkä 1-2% voisi sanoa olleen sellaisia, joissa oli hyvä olla samassa huoneessa. Muut olisi aivan mainiosti hoituneet sähköisesti.


Asuminen:
Muutimme isommasta vanhasta lähiörivitalosta keskustaan, pienempiin neliöihin, mutta isompiin kuutioihin (loft-asunto). Muutimme asunnon yhdeksi tilaksi, jonka seurauksena meillä ei ole yhtään neliötä, jossa ei joskus jotain tehtäisi. Muutoksen johdosta meillä on itse asiassa enemmän tilaa nyt, kuin oli vanhassa suuremmassa asunnossa.

Työpaikkaani Manillan vanhaan tehdaskiinteistöön on asunnostamme 65m hurja matka.


Liikkuminen:
Emme enää juurikaan tarvitse autoa (mutta sellainen meillä vielä kuitenkin on). Kävelemme, junailemme ja pyöräilemme kaikkialle. 

Hiilitaakkaamme rassaa kuitenkin hurjasti toinen pikku asuntomme Hua Hinissa. Sinne kun pääsee vain lentäen, ja päästöt ovat sen takia melkomoiset. Niitä kohtuullistaaksemme koitamme olla siellä pidempiä aikoja kerralla.

Ruokailu:
Talomme alakerrassa on kauppa, josta ostamme vain tarpeeseen. Emme heitä enää yhtään ruokaa pois, kuten ennen kävi silloin tällöin.


Olemme myös muokkaamassa ruokavaliotamme kasvisvoittoiseksi, koska (naudan)lihan syöminen pitäisi jokaisen lopettaa, tai ainakin sitä pitäisi vähentää rajusti.


Kuluttaminen:
Meillä on jo kaikkea. Emme siis enää kuluta juuri mihinkään rahaa. Anteeksi siitä, valtio, mutta siksi sitä jää meillä säästöönkin, joka mahdollistaa kohtuullistamisen.

Ja tärkeä pointti tässä kirjoituksessa on se, että muutos on mietitty, suunniteltu ja tekemällä tehty. Suunnittelimme asiaa vuoden, sen jälkeen ryhdyimme toimeen, ja muutoksen läpikäynti vei n. kaksi vuotta. Se vaati kovaakin tahtoa ja työtä, mutta nyt elämä on oikeasti parempaa sen takia.

Kun yrityksen johto on sairas

 (Turun Myllysiltakin näytti vielä viikko ennen romahdustaan pohjasta ihan hyvältä)

 On huvittavaa miten media keskustelee aina pinnalla olevista, kirjaimellisesti pinta-asioista, mitä tulee suomalaiseen työelämään.

Juuri nyt se on sosiaalinen media, ja miten siellä yritys voi tehdä sitä ja ei voi tehdä tätä. Ennen sitä puhuttiin CRM-järjestelmistä. Miten se ratkaiseekaan kaikki "henkilöstöpulmat" ja tekee yrityksistä kustannustehokkaita. Sitä ennen oli intranet, jne. Aina uusi tekninen kikka tuo valon.

Ei tuo. Hämmästyttää, miksi emme saa perustaa mustaa listaa, jonne saisi kertoa oikeita tarinoita siitä, miten yrityksissä toimitaan henkilötasolla. Kaikki lähtee aina johdosta, joka määrittää strategiat, joka puolestaan määrittää budjetit ja tulostavoitteet henkilötasolle. Nyt on vaan niin, että useassa yrityksessä unohdetaan ne oikeat arvot, jotka pitäisi olla kaikilla ihmisillä, ei ainoastaan yrityksillä:

Kuunteleminen
Ymmärtäminen
Läsnä oleminen
Keskusteleminen
Yhdessä tekeminen, eli tämä nytkin paljon puhuttu yhteisöllisyys
Toisten auttaminen


Sen sijaan nuo ohitetaan. Joku saattaa tuurilla joskus vilkaista peräseinän taulussa loistavia, aina valheellisia yrityksen virallisia arvoja. Mennään päätä pahkaa excel-taulukoiden kimppuun.

Kun 1990-luvun alussa aloitin työurani myymällä tietokoneita kaikille, niitä myytiin verukkeella, että niillä saa kätevästi tallennettua ruokareseptejä. Kukaan ei puhunut, eikä osannut pelätä kaiken alleen syöviä excel-lakanoita, joissa määritellään työntekijän toiminta niin tarkkaan, että siitä näkee hänen  tehokkuutensa jokaiselle tunnille:

"Pertti on selvästi alle osaston keskitason keskituntitehokkuudessa. Pertillä luku on 2,44, seuraavaksi huonommalla 2,93. Otappa Pasi Pertin kanssa asia puheeksi heti aamusta! Jollei kiinnosta, niin oven takana on jono uusia innokkaita!" ... tuo "oven takana on -ratkaisu" on muuten yksi suosituimmista vääryyksistä ikinä.

Yksi suurimista syistä ihmisten mentaaliseen ja jopa fyysiseen pahoinvointiin työpaikoilla ovat nämä CRM-järjestelmät, joita on kylvetty jopa pk-yrityksiin viime vuosina. Kävin muutaman järjestelmän esittelyssä ja laskin sen jälkeen, että jos meidän pieni yrityksemme ottaisi moisen käyttöönsä, meillä menisi keskimäärin 200 viikkotunnistamme järjestelmän täyttämiseen n. 30 tuntia. Noin kuudesosa koko työajastamme! Ja kaiken huipuksi minä yrityksen vetäjänä näkisin siitä jokaisen katetuoton per tunti per henkilö. Tehokkuus. Ainoa arvo.

CRM:n ja Exceleiden takana on aina johtaja, tai johtajia, joiden tehtävää ovat luvut ja niiden seuranta. Henkilöstön hyvinvointivastuu on (ehkä) sälytetty henkilöstöpäällikölle, jolla kuitenkaan käytännössä ei ole oikeaa vastuuta. Hän voi vain hoitaa "laastarein" kaikki, jopa silloin, kun ihmiset sairastuvat mentaalisesti, palavat loppuun. Lopullinen syyttävä sormi osuu aina korkeimpaan johtajaan. Jos hän tekee työnsä huonosti, ihmiset palavat loppuun.

Henkilöstöstä pitäisi v. 2010 vastata henkisiin sairauksiin erikoistunut psykiatri. Sillä suurin poissolojen ja työpaikanvaihdosten syy ovat jo nyt henkiset syyt. Ne eivät näy tilastoissa, koska ne kirjataan usein henkilön omaksi irtisanoutumiseksi. Johto väistää tässäkin asiassa todellisen vastuunsa.

On aivan turha läpsytellä pinnalla. Syvissä vesissä ne suurimmat ongelmat ovat. Huonovointinen ja -henkinen yritys tekee sosiaalisella medialla pahaa itselleen, mutta hyvää työntekijöilleen ja meille muille. Paska nimittäin nousee sosiaalisessa mediassa pintaan.

EDIT: uunituore aiheeseen liittyvä uutinen YLE:lta.

Sosiaalinen media haisee

Sosiaalisen median kultakausi suomalaisessa mediassa on ohi. Se kesti lähes puoli vuotta. Nyt sen mollaaminen on alkanut. On vastaiskun aika.

Jos blogimaailma nyt alkaa haukkua aihetta, valtamedia tulee hetken päästä perässä.

Haukkumalla suosituinta erotut heti. Se myös luo kuvaa ammattilaisesta, joka ei uusista asioista hätkähdä. Hän tekee työtään johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Hän on nähnyt alaa niin paljon, että tietää pintamuodin ja sen kantajan heikkoudet.

Olen sekä samaa että eri mieltä. Näen hyödyt tekemilleni asiakkaille, mutta samalla olen törmännyt asiakkaihin, joille SoMe ei vaan sovi, ja joille siitä ei ole mielestäni mitään hyötyä. Heille olenkin sanonut, että trimmatkaa verkkosivunne Googlea varten ja pankaa mainoseurot sinne.

Ei SoMe siis haise eikä se ole pahaa, vaikka muotia juuri nyt onkin. Kuten sen viholliset nyt kertovat, siitä on tullut valtamedia. SoMe ei terminä enää kerro mitään, koska kaikki on sitä, sosiaalista mediaa. Staattisten, yksisuuntaisten verkkosivujen aika on ohi.

Kohta meillä on verkkosivuihin kytkettyjä chat-ominaisuuksia, joiden takana on pakko istua joku vastaamassa asiakkaiden kysymyksiin - reaaliajassa. Rohkeimmilla sovellus on videota. Niin se vaan tulee menemään.

Itse olen kurkkuani myöten täynnä yrityksiä, jotka eivät vastaa. He eivät vastaa sähköposteihin, he eivät vastaa lomakkeisiinsa. Puhelimessa joudun odottelemaan jopa tunnin, koska asiakaspalvelijansa ovat niin perkeleen kiireisiä. Luurista tilutetaan pöydälleni huonoa muzakia, jota minun on kuunneltava tarpeettoman kovaa, jotta kuulisin, kun joku vihdoin vastaa puheluuni. Koska en, insinöörien väärän olettamuksen mukaan, istukaan kiltisti puhelin korvassa kuuntelemassa, koska joku tulee. En pysty. Tuolit ja sohvat lentelevät, kun yritän epätoivoisena ehtiä puhelimeen kun muzak lakkaa, ja joku murisee luuriin kyllästyneenä avausrepliikkinsä.

Olen täynnä tätä teho-Suomea. Loppuunsa trimmattuja yrityksiä, jotka eivät palvele. Jos siinä auttaa sosiaalinen media, ja sellaiset kokonaisuudet, joita olen vielä itse saanut suunnitella, voin olla iloinen ja tyytyväinen omaan osaamiseeni. Jos minä vastaan tekemisistäni, joku vastaa puhelimeen. Ei enää Bryan Adamsia luuriini, kiitos.

Sosiaalista mediaa pk-yrittäjille

Olin eilen Turun AMK:n ja Turun Yrittäjien järjestämässä sos.dem.... sosiaalisen median koulutustilaisuudessa luennoimmassa SoMen autuudesta, vaatimuksista ja raadollisuudesta.

Edellisviikolla olin puhumassa alan opiskelijoille, viime viikolla yritysjohtajille, ja nyt siis pk-yrittäjille. Selvisi, että jokaisella ryhmällä oli samat kysymykset ja ongelmat.

Ihmekös tuo, sillä median kautta on tullut hyvin selviksi kärjiksi kaksi suurta "vääryyttä":

1. KAIKKI ON ILMAISTA
Totta, että SoMe-sovellukset itsessään ovat ilmaisia, mutta se EI tarkoita sitä, että nyt yrityksillä ei menisi enää euroja markkinointiinsa.

Itse pidän huolta muutaman yrityksen SoMe-palveluista, ja käytän niihin sekä oman yrityksen ko. asioihin keskimäärin n. kolme tuntia joka päivä. Kerropa se viidellä ja edelleen neljällä, niin tunteja menee kuukaudessa 60 kpl:tta. Se maksaa tuntipalkkanani yhteensä 4140€/kk:ssa. Ja tuo summa EI sisällä yrityksen SoMe-palveluiden tuottamista, rakentamista ja suunnittelua. Se summa tulee erikseen. Esim. KoruLiitolalle se kokonaisuus verkkosivuineen oli n. 5000€.

Ilmaisia ovat sovellukset, ei varsinainen SoMe-työskentely ja ylläpito


2. "SINNE PITÄÄ JOKAISEN YRITYKSEN MENNÄ, MUUTEN HUKKA PERII"

Jos yrityksesi toimii kuluttajarajapinnassa, tai kohderyhmääsi kuuluvat myös nuoremmat asiakkaat, SoMe on edellytys sille, että tavoitat myös heidät. Eli ehdottomasti pitää kulkea kehityksen mukana, tai jopa vähän edellä sitä.

Jos taas yrityksesi tai sinä ette omista ns. "small-talk -geeniä", eli ette ole luonnostanne sellaisia ihmisiä, jonka on luontevaa kertoa asioista avoimesti, ja ette kestä aika ajoin myös vahvaakin kritiikkiä joka avoimuudesta seuraa, harkitkaa ko. palveluiden avaamista. Jos kohtelet asiakastasi huonosti, kiukunpuuskissa tai ilman, hukka perii.

Suomalais-Ugrilainen metsäkansa on Suomalais-Ugrilainen metsäkansa myös sosiaalisessa mediassa.


Eli: Mieti, kysy asiantuntijoilta, selvitä ja tutki ... ennen kuin hutkit.

Jetpack

Ensin ajattelin, että ensi vuonna ostan meille plug-in smartin, mutta nyt tekisi mieli odottaa tovi lisää. Jos vaikka joskus saisi Jetpackin!

Uusia palveluita ei käytä

Olen kehitellyt muutamaa uutta palvelua verkkoon. Ammattini johdosta myös seuraan ja koitan monia uusia palveluita.

Viimeisinä kahtena vuotena uusia, yrittäjien sydänverellään värjäämiä palveluita onkin plumpsahdellut tasatahtiin: Netcycle, Foodie, Hunch, Fruugo, Kuinoma, Tupalo, Dooxe, Pronto jne.

Huomaatteko muuten palveluiden nimistä, että on mietitty ja päädytty helppoon, lyhyenläntään kansainväliseen nimeen, jonka muistaa. Nimiin on päädytty myös siksi, koska "Suomessa ei riitä käyttäjäpotentiaali niihin miljoonien eurojen tavoitteisiin", jotka kiiluvat kehittäjien sydämissä ja silmissä.

Anyway. Olen myös huomannut sellaisen, että vaikka palvelut ovat hyviä ja hyvin tehtyjä, ne eivät jää käyttöön. Lataan osan niistä jopa iPhoneeni sovelluksiksi, mutta ei. Ei lähde. En käytä niitä. Miksi?

Oma "hunchini" on se, että arkeni on jo täynnä. En jaksa/ kaipaa/ tarvitse enää sinne mitään lisää. Haluan pikemminkin arjesta jotain pois ja tyhjää tilalle. Siitä päästäänkin aasien rakentamaa Myllysiltaa pitkin omaan tulevaan palveluumme Osulaan.

Osula on tehty poistamaan arjestamme yksi vittumainen arkityö: Mainoslehtisten kantaminen eteisen lattialta lehtikoriin ja sieltä lehtiroskikseen.

Jokainen meistä moisen postin sallivista tekee sen noin kerran viikossa, ja pino on sanomalehtineen n. 48cm korkea ja painaa 2,4 kiloa. Yhteensä kannoimme osoitteetonta mainospostia lehtiroskikseen vuonna 2007 noin 18 miljardia kiloa! Eli siis 18 tuhatta miljoonaa kiloa!

Jos et halua kantaa enää, voit aloittaa liittymällä Osulan omaan Facebook-ryhmään, jossa pääset jopa vaikuttamaan sovelluksen valmistumiseen, ja saat siitä vaivan palkaksi kaikkea kivaa. Ottakaamme selistämme selkävoitto!

Jari, PIKKUAPURI + VIIDAKKORUMMUN HOPEASELKÄ

Tarjolla sosiaalisen median osaamista

Pikku Apuri aloittaa tarjoamaan sosiaalisen median palveluita. 

Olen viime aikoina kiertänyt aiheesta puhumassa opiskelijoille sekä suuremmille että pienemmille yrityksille, ja tarve tuntuu olevan suuri. Ennen kaikkea sen strategisessa suunnittelemisessa: minne? miksi? koska? miten? kuka? missä?

Nyt sitä siis saa. Yhdeksi esimerkiksi nousevat Pikku Apurin omat sivut, joissa ei tule olemaan mitään muuta kuin linkkejä eri sosiaalisen median palveluihin. Eli linkkien takana tapahtuu, sivuilla itsessään ei mitään.

Täältä näet yhden esimerkin lisää pk-yrityksen sosiaalisen median hyödyntämisestä.

Onko kiire?

(kuva Facebookin Leppoistelijan elämäntapa -ryhmästä)

Uudet keinot viilentää ilmastoa

HS oli tehnyt Tiedesivuilleen 9.3.2010 oivan yhteenvedon New Scientist -lehden materiaaleista. Kuvasta näkee hienosti erilaisten ilmaston viilentämiseen tähtäävien hankkeiden hyvät ja huonot puolet.

Happy Planet Index

New Economic Foundation julkaisee mielenkiintoista tilastoa, Happy Planet Indeksiä (HPI).

Vertailussa on mukana 143 maata, jotka kattavat 99 prosenttia maailman väestöstä. Sijoitukseen ja tuloksiin vaikuttavat: eliniän odote, ihmisten tyytyväisyys sekä ekologinen jalanjälki.

Suomella, tai Pohjoismailla ei siinä listassa pyyhikään enää niin hyvin, kuin medioiden sivuilta voisi kuvitella. Olemme melkein pohjalla (punainen on huonoin väri, Suomelta löytyvä tumman oranssi toiseksi huonoin, keltainen keskitasoa ja vihreä paras).

Suomen Luontoliiton pääsihteeri Leo Straniuksella on hienoja keinoja värin parantamiseen. Ns. degrowth -menetelmä:

Esteenä onnellisille yhteiskunnille on kuitenkin usein juuri se mitä niin kovasti päättäjien toimesta tavoittelemme: talouskasvu. 

Lapsellekin on selvää, että rajaton kasvu rajallisella maapallolla ei ole mahdollista. Monet taloustieteilijät ja poliittiset päättäjät tuntuvat kuitenkin uskovan näin toisin.

Talouskasvuun perustuvalla yhteiskunnalle olisi löydettävä vaihtoehtoja. Degrowth-taloudella tarkoitetaan sellaista talousjärjestelmää, joka ei ajaudu kriisiin, vaikka se ei kasvaisikaan.

Talousjärjestelmämme kohtaa vääjäämättä välillä lasku- ja noususuhdanteita. Näin ollen ihmisten hyvinvointia lisäisi ennenkaikkea se, että laskusuhdanteessa voitaisiin varmistaa ihmisten perustoimeentulo ja noususuhdanteessa taas se, että luonnonvarojen kulutus ei lisäänny.

Siirtyminen degrowth-talouteen on mahdollista kun:

1. Siirrymme palkankorotuksista vapaa-ajankorotuksiin.
2. Verotamme enemmän luonnonvarojen kulutusta ja vähemmän työntekoa.
3. Otamme käyttöön perustulon ja maksimielintason sekä henkikökohtaiset päästökiintiöt.
4. Hylkäämme harhaiset kuvitelmat talouskasvun auvoisuudesta ja luomme uusia mittareita kuvaamaan hyvinvointia.

Tässä eväitä onnellisuuspuolueen ohjelmaan – tietysti armeijan lakkauttamisen, luonnonsuojelun ja hiilineutraalisuuden ohella.

Hans Rosling - rock´n´rollia akateemiseen maailmaan

Karoliinisen Instituutin professori Hans Rosling tietää faktat, mutta poikkeuksena muista, hän myös osaa saada faktat eloon. TEDtalkin pätkää ohessa. Lisää löytyy YouTubesta. Hienoa. Fiksua. Hyvää.