(Every disco ball has it's thorn, eikös se joku sukkaheviyhtye niin lausunut joskus?)
Vetelen nyt lavealla pensselillä.
Paljasjalkaisena turkulaisena tiedän turkulaiset. Turkulainen on harmaa. (As opposed to). Tamperelainen on tumman sininen. Helsinkiläinen on punaruskea. HuaHinilainen on keltainen.
Klisee on tosi. Ihmisellä on parempi olo täällä kuin Turussa. Olemme jo pääseet raaputtamaan Huahinilaisten pinnan alle. Toki sielläkin lienee alkoholismia ja väkivaltaa, mutta täällä hymy ja huumori näyttelevät silti pääosaa. Ja ne tarttuvat.
Pelkkä lähikaupassa käynti aiheuttaa syvää hyvää oloa, josta vaimo kotona saa tartunnan ja avioelämä kukoistaa. Meillä on jo monia thaiystäviä, joiden kanssa olemme saaneet viettää aikaamme. Tulkintani on se, että Buddhalaisuus on kaiken taustalla. Jeesusta lainatakseni: tee kuten toivoisit muiden tekevän sinulle. Se on hyvä sääntö ja usein unohdettu totuus.
Turussa on vaikeampaa voida hyvin. Harva hymyilee, ja jos niin tekee, tulkitaan avopotilaaksi. Turussa lievän masennuksen alarajalla olosta on tehty taidetta. Varsinkin vanhemmat ihmiset. Harvoin näkee niin katkeraa ihmistä kuin vanhempi turkulainen, nainen tai mies. Tunteet ovat homeessa. Piilossa juurten alla. Tekee hyvää ottaa perspektiiviä jotta näkee sen.
Tampereella jo voi paremmin. Huumori on pinnassa. Sielläkin kaikilla tuntuu olevan kaikki perseestä, mutta se käännetään voimavaraksi, positiiviseksi jalat maassa asenteeksi.
Helsinkiläisestä ei ota selvää, koska ne kävelee niin nopeasti, ettei ehdi näkemään naaman taa.
Kun tulen takaisin, aion ottaa muutaman pysyvän käytännön. Jos teljetään Kupittaan lukkojen taa, saa ainakin ruokaa kolmasti päivässä.
- Avaa ovi toiselle ja anna hälle paikka istua
- Hymyile ihmisille, ja jos uskallat, tervehdi heitä
- Kehu puolisoasi kauniiksi ja rakkaaksi
- Kiitä hyvistä teoista asiakasta, vierasta, toista
- Kerro kiitos myös verkkoelämässä: Facebookissa, blogissa, firman sivuilla
Noilla pääsee jo pitkälle. Nyt on pakko lopettaa, ettei sentään mene ihan naminamiksi. Kiitos silti siitäkin pitkälle hevosmiehelle. Häpeähän moinen on tunnustaa, mutta hyvää oloa se aiheuttaa.
When we both have silver hair, And a little less time, But there still are roses on the vine
(Neil Young: Sign of love)
Thaiapuri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti