perjantai 15. lokakuuta 2010

Muutto Hua Hiniin, Thaimaahan

Pakkaamme vaimoni kanssa kolmet alushousut, kaksi pakettia kovaa ruisleipää, 12 kiloa kirjoja sekä elektroniikkaa matkalaukkuihin, ja suuntaamme "mökillemme" Hua Hiniin, Thaimaahan.


Aiomme viettää siellä seuraavat kaksi kuukautta ja palaamme jouluksi Suomeen. Monelle työtutulle moinen on ollut shokki: Mitä? Miten? Miksi te? Kaverimme tietävät paremmin tilanteen ja eivät kysele.

Elämä on omia valintoja. Ajattelinkin valaista, miten ja miksi hetkellinen muutto ja työnteko muualla kuin Suomessa on meille mahdollista.
  • Vuonna 2006 irtisanouduin hyvästä työpaikasta, jossa olisin luultavasti nyt jo hyvissä asemissa
  • Perustimme tyhjästä yrityksemme Viidakkorummun
  • Saimme yrityksemme toimimaan, nyt jo 4,5 vuotta positiivisella tuloksella
  • Voimme tehdä työtämme missä vaan, koska vaan
  • Uskalsimme sijoittaa kasan euroja Thaimaahan silloin, kun rakennuksemme oli vasta suunnitelma paperilla
  • Muutimme keskustaan, suht pieneen kerrostaloasuntoon, ja emme ottaneet satoja tuhansia euroja pankkilainaa, jotta saisimme oman omakotitalon
  • Olemme Viidakkorummussa valinneet strategian, joka ei vaadi fyysisiä asiakaskäyntejä
  • Vaimoni uskalsi ottaa vuoden virkavapaan suuren ruotsalaisyrityksen johtotehtävistä, jolloin palkkansa putosi 1/3:aan normaalista
  • Emme ole voineet ottaa koiraa, vaikka maailmassa ei ole rakkaampaa asiaa meille kuin koira
  • Olemme harrastaneet lapsentekoa, muttemme voi koskaan päästää niitä ulos
Teen toki työtäni myös thaikotonamme. Siellä kello on viisi tuntia edessä Suomea, joten työpäiväni alkaa n. klo 13-14 iltapäivällä ja päättyy auringon tipahtaessa vuorten taakse.

Minulle jää siis joka aamu aikaa golfille, uimiselle, juoksulenkeille sekä uudelle harrastukselle jota meinaan koittaa jos selkäni kestää, Kiteboardingille.


Aion kirjoittaa säännöllisesti tänne. Toivon mukaan siitä selviää millaista on tehdä työtä ja elää hieman normaalista poikkeavalla tavalla.

Olen kyllä tiistaista lähtien paikallisen thaipuhelinnumeron päässä työkavereilleni, muille poissa puhelimen ulottuvilta (koska thaitaksat puheluissa Suomeen ja Suomesta ovat liianvitunälyttömät). Sähköposti, Facebook ja Skype saavat kelvata. Ota siis yhteyttä kun siltä tuntuu.

Kaikkea hyvää. Nähdään jouluna!

Thaiapuri

Ei kommentteja: