keskiviikko 20. lokakuuta 2010

(thaiapurilta) Mai pen rai, eli "vedä Eikalle"

(työpaikan ikkunasta näkyy Black Mountains Aurajoen sijaan)

Turkulaisittain, tai tarkemmin rajattuna Kärsämäkiläisittäin sanonta lienee "vedä Eikalle", mutta siihen thaimaassa törmää väkisikin. Kukaan ei tule sovittuun aikaan tapaamiseen, ei soita kun sovitaan, ei tee kun tilataan. Mai pen rai = ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan elämä.

Ollaan nyt kolmatta päivää thaikotona, ja jotta voin työskennellä täällä ja täältä, tarvitsen netin, joka on modeemiyhteyttä nopeampi ja ei pätki minuutin välein. Sellainen nimittäin on taloyhtiömme jaettu 1 Mb:n langaton yhteys. Sen kapasiteetista vielä 90% lienee säädetty alakerran respan koneille, jossa respan työntekijöiden muksut pelaavat jotain modernia versiota "pue nainen hienoihin vaatteisiin" -peliä 12 tuntia vuorokaudessa. Loppu 10%, eli 100Kb jaetaan meidän 50 paikalla samaan aikaan olevan Farangin kesken. No fuckin way, Joses!

Kävelin nettikauppaan tilaamaan nopean netin. Yes yes ja joo joo -sanoivat. Sawahdee kap our all asses, sanoin minä. Viisi tuntia sovitusta alkoi tapahtua. Kämppään ryntäsi (lyhyen koputuksen perään) kolme asentajaa. Thaimaassa jokainen firma on kuin Turun kaupungin työntekijäporukka: yksi katsoo kun yksi seisoo ja yksi puhuu tärkeitä puheluita. Niin nämäkin. Kirjoitan blogia tässä vieressä kun miehet "asentavat". Sosiaalisessa mediassa sanoisivat tätä "pöhinäksi" - kauhea kiirus ja touhu, mitään konkreettista ei tapahdu.

No, jahka saamme oman 5Mb:n langattoman laajakaistan, pääsen töihin. Olisiko huomenna jo valmista? Mai pen rai. Vain Clint tietää.

Thaiapuri 2010.2010

Ei kommentteja: