Yritys nousi vakaasti suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes se oli globaali ykkönen alallaan.
Kuten monelle nopeaan nousun valtaan joutuneelle rock- tai elokuvatähdelle, myös suurelle yhtiölle nousi pissa päähän. Se laiskistui ja alkoi olla ylimielinen sekä nokkava. Se jopa käskytti valtiota missä eli.
Sen suurin vika kuitenkin oli tapa, millä se kohteli ydintyöntekijöitään ja -alihankkijoitaan. Valtion suosiollisella avustuksella se yksipuolisesti ilmoitti maksavansa omat laskunsa muita paljon myöhemmin, mutta samaan aikaan veti jok'ikisen pennin työntekijöiltään aivan naurettaviin sfääreihin nousseilla kilpailutuksilla. Liittojen hampaattomuuden se myös käytti hyväkseen. Teki mitä huvitti.
Nyt sen jalustaan on tullut syviä murtumakohtia, ja murusia on kerääntynyt jalustan saumakohtiin kasoiksi asti. Tällä hetkellä se kulkee maailmalla silti itsevarmana toimistaan. Mitä muuta se voisi tehdä? Se voisi pyytää anteeksi.
Ratkaiseva ero on syntynyt puhuttujen sanojen ja ajatusten rivien väliin. Kaikki tietävät mitä se on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ne viat ja epäkohdat eivät paikkaannu enää lahjuksilla tai kliseisillä tsemppipuheilla.
Elämme nyt maailmassa, jossa ihminen valitsee yrityksen, sen tuotteet ja palvelut. Ratkaisevaa on se miten yritys käyttäytyy, miten läpinäkyvää ja rehellistä on sen toiminta. Sympaattisuus on taas hyve.
Elämme siis sen seuraavan suuren yrityksen valta-aika. Osaako se kuunnella asiakkaitaan ja omia työntekijöitään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti