Olen huomannut itsessäni ammattini tuoman ikävän piirteen: en osaa enää keskittyä, kunnolla fokusoida yhteen asiaan. Se selvisi lopullisesti kun Mikko kirjoitti blogissaan tästä loistavasta jutusta.
Minusta on siis tullut "multitaskaava digihullu". Vietän työpäiväni avokonttorissa jossa musa ja juttu pauhaa, tietokoneeni ruudulla on kuusi eri ohjelmaa auki samaan aikaan, työkaverit kysyvät tyhmiä kesken probleemien mietiskelyn: "Mihin meidän piti mennä kolmannen viikon torstaina?". "Öööööööö....kato meilistäs" ja asiakas soittelee mitä maksaa ja koska saisi sellaisen digikampanjan jossa: "olis niinku ihan simppeli animaatio ja facebookin wall".
Kun tuollaista jatkaa 8-10 tuntia, seuraa digikatatonia. Se ilmenee kotona ympäripyöreänä ympäripyörimisenä. En malta päättää mitä tehdä. Luenko? Kuuntelenko musiikkia? Katsonko leffan? Kun en malta päättää, lähden lenkille. Lenkin uuvuttamana osaan ehkä tehdä yhden asian kunnolla. Yleensä se on ruuanlaitto, josta saan nykyään suurta nautintoa. Viihde on liian...työlästä, eli muistuttaa liikaa työstäni.
Teenpä työpäivän jälkeen mitä tahansa, vieressäni on aina iPhone, josta katson meilit (ja ehkä jopa sosiaalisen medioiden päivitykset) 4-5 minuutin välein. En voi olla katsomatta. Jos jotain huisintärkeää tapahtuukin, ja tietäisin siitä vasta 10 minuuttia myöhässä? Olen sairas.
Loma parantaa. Se tosin vaatii vähintään viikon "kylmän kalkkunan", jonka aikana vierotan itseni digitaalisesta maailmasta. Lipsun ja sorrun paheisiin ensin tunnin välein, sitten kolmen tunnin, sitten viiden. En usko, että olen koskaan päässyt kuutta tuntia pidemmälle ajassa, etten katsoisi edes sähköposteja. Ellen sitten ole tolkuttoman humalassa.
En ole yksin.
On siis todistettu, ettei multitaskaava ole edes tehokas. Se vain tuo addiktion turhaan paskaan - digihömppään. Ajaa sinutkin ympäripyöreäksi ympäripyörijäksi. Lopeta. Minäkin aion tehdä sen. Kohta. Jahka saan tämän blogikirjoituksen valmiiksi klo 05.11.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti