Pieni kotikuntosali

Olimme 1,5 vuotta vaimoni kanssa Elixian kuntosalijäseniä. Sen hinta oli n. 70€/kk.

Koska asumme aivan salin vieressä, emme koskaan käyneet siellä saunassa, vaan aina kotona. Aina silloin tällöin itsestään ilmoittama selkäkipu teki puolestaan siitä selvää, etten jumpissa hypiskellyt. Tuntui siis hieman kalliilta käydä punttisalin puolella tuohon hintaan.

Ja onhan se sairasta, ettei tervettä vaihtoehtoa löydy esim. Elixian vaihtoehdoista. Miksei olisi 10 kerran kortteja, kertakäyntejä, jne.? No, kehittäkööt itse toimintaansa.

Kotimme parvella oli sopiva 10m2:n tila, jolle emme olleet keksineet aiemmin järkevää käyttöä: siellä oli Fat Boy -lukunurkkaa, musiikkitilaa, jne., mutta eivät koskaan tulleet arkikäyttöön.

Vuodenvaihteessa päätimme tehdä sinne tilaa pienimuotoiselle kotikuntosalille. Hankin meille hyvän, matalan kuntopyörän, Tunturin F30R rekumbentin, joka onkin osoittautunut loistavaksi kuntoiluvälineeksi. Jo 30 minuutin intervallipolkeminen (n. 130-140 sykkeellä) kuluttaa 350 kilokaloria.

Aerobisen vastapainoksi ostin vastapainot ;) Selailin internetin sopukoita vuorokauden, ennen kuin törmäsin hakemaani. Flexbell -käsipainot ovat loistavat. Molemmissa oma jykevä telineensä, mihin painot laskea, mutta niiden mekanismi vasta nerokas onkin: Kahvasta väännetään haluttu paino, 2-10kg:aa, ja kun nostat painot ylös, haluttu painomäärä tulee mukana.

Musiikit korville tai Kindle hyllylle ja polkemaan. Päivittäin vähintään se 30 minuuttia. Siihen päälle 15 minuutin punttikuuri ja venyttely. Sen jälkeen omaan höyrysaunaan. Tekee sen ennen tai jälkeen työpäivän, olo on mahtava.

Investointi maksoi 620 euroa, koska ostin alunperin Tunturin Outletista vanhemman pyörämallin, josta kuitenkin puuttui osa. Sain siis uuden mallin 55% alennuksella tilalle ;). Jos ajattelee, että molemmat käytämme laitteita lähes päivittäin, maksaa investointi itsensä takaisin nopeasti, ja ennen kaikkea: "Salilla" tulee käytyä!

PikkuApuri

Thaimaalainen Green Curry

Okei, ei tämä ole ihan se, mitä master chef Pom meille taituroi Hua Hinissa, I Rice -raflassaan, mutta tämä on hänen opeillaan väsätty, niistä aineksista mitä Suomesta saa talvella. Varsinaiset mausteet olemme kuitenkin tuoneet Thaimaasta (curry, chilit, jne.)

HUOM! Ruuanlaitto aloitetaan tietysti kaatamalla kokeille isot viinilasilliset tai Sandeman Old Invalid -portviinit. Onko muuta tapaa?

 Mikään ruoka ei voi olla huono, jos sen alkuvaiheessa pilkotaan sipulit, valkosipulit ja limet. Kuvassa liikaa limeä, mutta niistä osa tuleekin drinksuihin :)

 Kanafileet saa halkoa sopiviksi könteiksi.

 Homma alkaa kuullottamalla sipulit ja valkkarit öljyssä.

 Sitten lisätään kookosmaito ja Thai Green Curry Paste + tuore currymauste, jos löytyy. Chiliäkin voi lisätä joukkoon, jos on tulisen ystävä. Kiehautus.

Tiput sekaan. Lopuksi kun kanaset on hiljaisella tulella kiikkuneet 15 minuuttia, lisätään Thai Fish Sauce, Soy Sauce, sekä ruskea sokeri. (Limelohkotkin voi lisätä, jos haluaa happamuutta/ kirpeyttä mukaan). Annetaan tytistä minuutti ja koristellaan korianterin lehdillä.

>>>

Thai Green Curry -resepti, (jota voi siis säädellä omien makutottumusten mukaan):

500-600g kanafiletta (luuton)

400 ml kookosmaitoa

3 kukkupäällistä teelusikallista Thai Green Curry Pastea

1 tl Thai Fish Saucea

2 tl Thai Soy Saucea

2 sipulia

1 kokonainen valkosipuli
Chilipalkoja kellumaan, makua antamaan (jos tykkää)

(1-2 limelohkoa, mikäli haluat happamuutta/kirpeyttä)

2 tl tuoretta currya

1-2 tl ruskeaa sokeria

Tarkoitus on siis saada limen happamuus, curryn pehmeä tuli ja sokerin makeus tasapainoon, joten maista, maista, maista - joka vaiheessa. Itse suosimme hyvin vähäistä limeä, 1 lohko tai jopa vain lohkomehu puristettuna kastikkeeseen, muuten tulee tosi hapanta, sanoi kettukin sadussa.

Lopuksi Jasmiini-/ Basmatiriisiä kylkeen ja koko hösseli naatitaan rauhassa. Sen jälkeen koisataan pehmein vatsoin. Ja nautitaan viiniä.

Pikku Apuri

Olet mitä syöt

Nielaise mikroanturi joka vuosi. Kännykässäsi on siihen kytketty skanneri, joka kertoo mitä voit vielä sinä päivänä syödä ja mitä et. Lisäksi se tietää allergiasi ja sinulle epäsopivat ruoka-ainesosat.

Philipsin think tank Eindhovenissa kehittää tekniikkaa. Lisää aiheesta löydät Wiredin Atomic Kitchen -jutusta.

Olennaista tuossa on se, paljonko "työtä" tuokin käyttäjältään vaatii. Jos perustamistietojen jälkeen homma toimii mahdollisimman automaattisesti, ok.

Pikku Apuri

Levi´s nostamassa kaupunkia uusille jaloilleen?

Muistatteko Levikset? Silloin joskus 80-luvulla piti olla aidot Levikset. Sen jälkeen ovat tulleet muut, ja Levikset jäivät kaappeihin, kehityksen alle.

Itselläni oli onneksi 10 vuotta vanhat Levikset kaapin perällä pölyttymässä. Kun näin ja kuulin Leviksen uudesta Go Forth -kampanjasta, ne housut oli pakko tampata ja pukea jalkaan, edes tukimielessä.

Ja voi sitä henkilökohtaista iloa jo siitä, että vuoden 2001 Levikset sujahtivat paitsi jalkoihin, myös vyötärölle.

 

(ne istuvat vieläkin paremmin kuin muut farkut)

Mutta kampanjasta, joka on jakanut jenkkikansan kahtia: Levi´s siis investoi taantuneessa Braddockin kaupungissa rakennettavaan nuorisokeskukseen, sekä auttaa kaupungin uutta pormestaria haalimaan ryvettyneeseen paikkaan uutta henkeä ja eloa.

Kampanjasta ja sen etenemisestä kertovat mm. We are all workers -dokumenttivideot.



Ei silti käy kieltäminen, mieleen hiipii hyväksikäytön mahdollisuus. Kuinka tosissaan itsekin taantumassa ollut jättibrändi on aitojen ihmiskohtaloiden kanssa? Jollei kampanja tehoa, tipahtavatko hanskat heti?

Mutta. Tuli myös mieleen johdannaisia koto-Suomeen.

Pulassa olevia vanhoja teollisuus- tai muuttotappiokuntia, johon joku iso, nouseva, tai muuten vain sopiva brändi, tai jopa useat brändit yhdessä voisivat investoida, innostaa ja luoda uutta eloa?

Pienelläkin auttamisella voisi saada hienoa jälkeä, kunhan on tosissaan?

Pikku Apuri

Yksiä huutajia kaikki - toivottavasti

Mitä haluaisin elämässä toteuttaa? En itseäni vaan omaa tahtoani. Kliseenomaisesti: Haluan että teen elämässäni jotain merkittävää, että toivon mukaan siitä jää edes joku pieni jälki.

Ongelma siitä tulee muiden ihmisten takia. Kohta omaa tahtoa haluaa, tahtomattaan tai vahingossa, toteuttaa 7 miljardia ihmistä, ei ole tilaa. On pakko sopeutua.

Huutajat sopeuttavat muut. Kun huutaa, saa Thaimaassakin tingattua suomenkielellä t-paidan, puhumattakaan muusta. Kun huutaa, muut ovat hiljaa väkisinkin. Huutaminen on väki & vallaton tapa viedä Suomea muualle. Oma tahto ei kysy brändityöryhmän lupaa tai saa tuomarien hyväksyntää. Vittu tehdään, on se ajatus jonka jälkeen tapahtuu tai ei.

Yksi rakkaimmista ystävistäni (niitä on maailmassa kolme) on NCC:n kirvesmies. Hän on tehnyt urakalla kattoja ja vesikattoja 20 plusvuotta. Selkä miehellä meni, rahaa vaan tuli ja meni. Velaton, tyytyväinen perhe asuu peruskämppää ja mökkiä. En ole koskaan kysynyt, mutta jos ajaisi autolla rakennuksen ohi, jonka ystäväni on auttanut rakentamaan, hän saattaisi sanoa sen, tai ei.

Osaa meistä ei kiinnosta oma tekeminen: "Olen vain töissä täällä" on oma jenginsä, eikä siinä mitään, itselleni se ei vaan riitä.

Kukaan ei muista nettijengiä, joka teki n-määrän kampanjoita 2006-2015. Kukaan ei tiedä sitäkään, että teimme ihmisille apua antavan verkkopalvelun tulevaisuudessa. Minä tiedän että tein osan sitä. Minä olin osallisena.

Anunsheh Ansari maksoi 20 miljoonaa dollaria päästäkseen avaruuteen, päästäkseen ISS:lle. Kun hän tuli pois, hän sanoi, että jokaisen pitäisi saada kokea maapallo avaruudesta, ilman rajoja, ilman kahnauksia, sillä se on kaunis. Hän lupasi pyhittää loppuelämänsä siihen, että osa meistä pääsee samaan. Siitä mm. Ansari-palkinto.

Ja ei, se ei ole se pointti että muut näkee jälkesi, jälkeesi. Sinä tiedät jättäneesi jäljen. Se on se pointti.

Pikku Apuri

Työelämän kentillä on käsittämätön määrä mulkkuja

No niin. Tarkoitus oli lopettaa, tai ainakin pitää tauko oman blogikirjoittamisen kanssa, mutta ei voi mitään, tämä on terapiaa jonka avulla pää kevenee.

Ja toiseksi, teidän lukijoiden määrä tuntuu vain kasvavan, mitä henkilökohtaisempia kirjoituksia kirjoitan täällä tai Viidakkorummun blogissa. Nyt teitä on jo yhteensä melkein 2000 lukijaa/kk blogeissamme!

Kiitos. Nöyrä kiitos. Toivottavasti nämä eivät ole vain viihdettä, vaan niistä olisi myös tukea, apua tai edes rinnakkaisvitutuskanavaksi!

Niin, aiheeseen. 20 vuoden työssäolo it-/tietotekniikka-/markkinointi-/mainontakentillä on tuonut tukun hienoja asiakkaita, jopa ystäviä, mutta olen tavannut myös käsittämättömän määrän täysiä mulkkuja.

Sellaisia, jolla He-Man tai Kaalimaan Kakara on ollut liian tiukalla patterin ja seinän välissä joskus 1960-1970 lukujen varrella. Ei mitään käytöstapoja, ei empatiaa, ei huumoria. Jos kotona on kamalaa, vittuako sitä työkentälle kaatamaan! Menkää terapiaan, juokaa kaverin kanssa hyvä viski, puhukaa puolisollenne!

Nyt kun asiakaspalvelu on uusi markkinointi ja palvelun väylinä ovat digitaaliset kanavat, joissa puhe on kirjoitusta, tutustukaa nyt herran nimessä ainakin näihin teoksiin:Uusi käytöksen kultainen kirja ja Netiketti.

Ei kuulkaas siitä tule myöskään mitään, jos oma tietämättömyys peitetään vittuilulla tai muuten keljulla käytöksellä. Asioista otetaan ensin selvää, hutkitaan vasta kun ollaan varmoja törttöilystä, ja silloinkin lempeästi. Jos edustat matkailuyritystä, kauppaa tai mitä-vaan yritystä, voit olla varma siitä, että huudan mulkkuutesi kaikille tutuilleni, lempeästi hymyillen. Käykö sitten kauppa?



Jos luulet käyttäytyneesi kuin the true mulkku ainakin, hanki käteesi David Lynchin mestarielokuva, Straight Story. Tunge se ... elokuvakoneeseesi ja ota rakastasi kädestä. Istukaa ja katsokaa se elokuva.

Leppeämpään huomiseen ja alkuvuoteen.

Pikku Apuri