Vuorotteluvapaa on taivaan mannaa

Viimeinen päivä mökillä, Hua Hinissa. Aika kurkata 9kk:tta taaksepäin päivään, jolloin rakas vaimoni jäi vuorotteluvapaalleen.

Nainen, joka kesäkuussa kampesi itsensä Munchenin koneeseen ei ollut sama kuin se, johon aikoja sitten rakastuin, tai se, kuka nyt vieressäni kasaa pyykkejä respaan jätettäväksi. Tämä on mallia 2.0 GT. Se kesän koneeseen laahustava Klonkun siskon oloinen versio oli esimerkki nykysuomalaisesta (liian) kuuliaisesta tyontekijästä, josta oli imetty kaikki pihalle. Ellei Piuski olisi silloin päässyt irti, olisi hän liittynyt niiden 500 000 suomalaisen massaan, jotka syövät päivittäin lääkkeitä pysyäkseen arjessa. Se oli viime hetken pelastus.

Vapaata on vielä 3kk:tta jäljellä, mutta olemme jo nyt eläneet sellaisen jakson elämää, jota harva koskaan voi käsittää, saati kokea: Näimme Alpit ja uimme niiden koskissa ja järvissä, maistoimme hienointa maalaiselämää Italian Umbriassa, poseerasimme Fussenin linnanpihoilla, ja ennen kaikkea, vietimme kuukausia täällä mökillämme Thaimaassa.

Omassa työssäni jouduin vapauden hintana ottamaan pari vasenta koukkua ja yhden palleaan, mutta ne oli odotettavissa ja hyväksyttävissä. Tällaiselle onnekkaalle kermaperseelle oli vain hyvä, ettei kaikki ollut koko ajan uskomatonta. Se oli myös herätys liian tasaiselle tyytyväisyydelle.

Ihmiset täällä hierovat väsyneiden kroppien lisäksi sielun. Ei Thaimaa ole Phuket ja Pattaya. Se on hengeltään rikas maa, jossa asuu ihmeellisiä ihmisiä. Voimme nyt ylpeänä sanoa, että olemme saaneet täältä rakkaimpien suomiystävien jatkoksi thaivahvistuksia, jotka raivasivat tilan sydämistämme ja rakensivat sinne vaivatta bambusta oman majansa.

Uskokaa nyt te kaikki työssänne näivettyneet: Ottakaa vuorotteluvapaata. Sen jälkeen otatte sen automaattisesti elämästänne, joka ei ole maksamaton ylityö tai tylsät tiistait. Se ei ole liian kireä asuntolainalyhennys tai hieno Audi. Parempi elämä on tahdon asia. Kysykää Piuskilta, se tietää.

Pikku Apuri

Ohuella langalla

Japanin tuho, joka näyttää vielä olevan kesken, sekä Uuden-Seelannin järistykset, ovat saaneet täällä Hua Hinissa lomailevat hiljaisiksi. Kuinka onnekkaita olemmekaan.

Aina kaikessa on parannettavaa, mutta me, suomalaiset, satumme asumaan puhtaassa maassa, joka ei makaa mannerlaattojen saumakohdassa, eikä (ainakaan vielä) kärsi hirmumyrskyistäkään.

Tuntui jopa tyhmältä lukea Alf Rehnin luovuusopasta, joten heitin tuon liikkeenjohdon punkkarin kyseenalaistamisopuksen laukun pohjalle. Osaan jo kyseenalaistaa asioita ilman opetustakin. Kyseenalaistinhan sen loppuun lukemisenkin.

Olemme ja elämme seitinohuella langalla, jota kutsutaan maapallon ekosysteemiksi. Luultavasti olemme onnistuneet horjuttamaan sen pysyvästi loputtomassa ahneudessamme. Kun 6+ miljardia ihmistä haluaa lisää, jälki on rumaa, vitun rumaa. Ja niistä valtaosa ei tarvitse yhtään lisää, pois pitää antaa.

No, siitä on turha taas paasata. Pitää koittaa pysyä ei-kyynisenä ja positiivisella vireellä. On niin helppoa vaipua toivottomuuteen. Meillä (suomalaisilla) on oikeasti asiat aivan helvetin hyvin. Ja kun asiat ovat hyvin, paskalehdistöllä ei ole muuta myytävää kuin paskat juorut yhdentekevistä asioista.

Nytkin naputan tätä parvekkeella, iPadilla. Painan virtuaalinäppäintä ja tuotos näkyy kaikille. Sen jälkeen lähdemme rannalle kävelylle, koska leijasurffauksen MM-kisojen sponsori on Mont Clair -kuohari. Siksi sitä myydään katsomobaarissa 5,5 euroa pullo, normaalin 10 euron sijaan. Meidän pitää ostaa tuliaisiksi kotiin niitä seitsemän. Säästämme näin toimien yli 30 euroa, jolla täällä elää kaksi ihmistä lähes viikon.

Mitä kermaperseitä. Onnekkaita, todella onnekkaita kermaperseitä, ohuella langalla.

PikkuApuri

Kotona toisella puolella palloa

Oli hienoa muutaman kuukauden tauon jälkeen taas palata toiseen kotiin, toiselle puolelle palloa. Paikallistutut ottivat iloisina vastaan nipistellen vatsasta ja halaten. Hymyjä kaipaa, koska niitä Suomessa harvoin näkee.

Ensimmäinen vuorokausi vietettiin ostoksilla Bangkokissa, joten se ahdistava osuus ja meluisa metropoli meni siinä lentoväsymyksen ohella hyvin. Nyt saa vaan olla.

Elomme täällä on muutenkin sopivasti vakiintunutta - arkiolemista. Ei ole sellaista turistin säntäilyä, vaan jos jalka astuu eteen, sitä seurataan, mutta suuria suunnitelmia koitetaan välttää.

Aamut alkavat edelleen kuntosali+uinti -käynnillä, jonka jälkeen juodaan pitkät aamukahvit partsilla. Sitten keli sanelee mitä tehdään.

Tänä aamuna oli mahtava ukkossade, kun kävimme uimassa. Muunmaalaiset luikkivat parvekkeilleen, kun suomalaiset uivat ja melskasivat vedessä ukkosen pauhatessa ja sateen vihmoessa veden pintaa. Ei nähty salamia, joten sitä oli turvassa oman tyhmyytensä sisällä.

Ruokavalioksi ovat taas vakiintuneet vihannespitoiset paikallisherkut, kana- tai kalapohjaisina. Kunhan on chiliä riittävästi. Ystävämme ja luottokokkimme Pom pitää aina laukussaan tuoretta chilijauhetta, jota voi sujauttaa ateriaan mukaan, jos ravintolan kokki ei uskalla. Suomessa se kuulemma oli tosi tarpeeseen.

Suuri juttu täällä on huomenna alkavat Kite Boardingin MM-kisat, jotka houkuttelevat tuhansia rannalle katsomaan kymmensien metrien lentoja, voltteja ja muita ketkutuksia. Nuo selät todella jaksavat heilua! Sinne siis mekin suuntaamme, koska tuultakin on luvattu reippaasti ja sen ylle aurinkoa, ilman pilviä.

Eipä tässä muuta raportoitavaa kuin kansanedustaja Tyllin legendaarinen: "Siitä lähdetään että tähän on tultu!"

PikkuApuri