(thaiapurilta) Kävellen näkee, skootterilla tuntee

Liikkuminen thaimaassa on oma lajinsa. Liikenne tuntuu ensikävijältä kaookselta. Kun rytmin hiljaa koppaa ugrilaisiin luihinsa, se paljastuukin hallituksi kaaokseksi: täällä pitää epäpohjoismaisen konsensusvihan sijaan hiljaa tunkea risteyksiin ja tapahtumien keskipisteisiin. Oppimista auttaa, että kävelee ensin sellaiset 800km:a thaimaan kaupungeissa ja kujilla. Liikenteen rytmi tarttuu kävellessä.

Nappasimme 100cm3:n Surffi-Hondan allemme ja lähdimme kartoittamaan alueita 8+ km:a Hua Hinista etelään. Surffi-Honda, kuten kaikki moiset, maksavat 200BHT/vrk, eli 4,5 euroa. Joka kuja, väylä, vuoren huippu ja laakso tuli ajeltua.

(Aina kauempana ovat luonnostaankin utuiset muistot 0,7km:n pituisesta taksimatkasta Turun keskustasta kotiin, josta maksan aina 14,3 - 16 euroa).

  

Kao Takiabin pyhä vuori on täynnä apinoita sekä nais- että miesmunkkeja. Pari irtoturistia löytyy toki myös. 

Takiab on meille peruspaikka käydä joka kerta. Buddhalaismunkin siunaus tuntuu syvälle ja "katukoirien huoltopisteen" toiminnan livenä todistaminen tekee hyvää sielulle (jota ihmisellä ei todistettavasti ole?).

Takiabilta jatkoimme etelään, vuoren takaa löytyvälle rannalle, josta bongasimme ensimmäisen pahan thairuuan koskaan missään sekä liikaa ruotsalaisia (vaimo kulta tosin ei näytä liian ei-ruotsalaiselta hänkään).

Yököttävän kanasotkun maistajais-session jälkeen päätimme karistaa vuoribiitsin pölyt, ja suuntasimme 8km:a etelämmäs Kaoh Taolle, joka paljastui autioksi rannaksi ja kalastajakyläksi, joka näytti kuin suoraan Etelä-Ranskasta tai Italian Comojärveltä vetäistyltä (highly recommended!).

Tosi mukava ajelu päätettiin ottaa täällä tavaksi. Jos hieman ylipitkä surffihippi oppii navigoimaan surffiskootterilla thaimaan liikenteessä, opit sinäkin. Another one bites the dust, we hope! Peace out.

Thaiapuri

(thaiapurilta) Paratiisissa on myös hyttysiä

Paikalliset hyttyset eivät inise, pistävät vain. Mutta on täällä sitten ne toisenlaiset hyttyset, jotka inisevät, mutteivät pistä:

"Elou, masaas!"
"Eelou madaaam!"
"Maesaaaaas!"
"Terrrrrrve, terrrrve. Hjyva paita! Ossssta!"
"Mooolning madaaaam. Ziip, ziip"
"Antila hinta, stokmani laatu!"
"Shiiiiilt, snääks, dliiinks!"

Klikkaa linkkiä (videon upotusta ei ollut sallittu).

Thaiapuri

(thaiapurilta) Same same, but different

Ei mikään tärkeä meitä erota, olimmepa Turun Kärsämäessä tai Soi 56:lla Hua Hinissa.

Löysin itseni kopion sieltä, intialaisen, samanikäisen miehen muodossa. X+Y=Z, vaikken sitä koskaan pitkän, tahi lyhyen matematiikan opettajalta hyväksynyt. Numeroilla olin yksi parhaista, kirjaimet kun tuli, Jari was off with an O.

Sen samanlaisen intialaisen puheesta löysin myös Viidakkorummun, oman firmani. Hänellä oli sama ideologia, sama työntekijä / paino -suhdeluku, ja sama tarve kehittää joka toinen kuukausi jotain muuta, kuin "sometimes boring netsite" -projekteja.

Olipa salama että tapasimme. Sama salama iski, kun Saarijärven Hänniset tutustuttivat Sabai-Sabai-Heikkiin, mieheen parhaasta Top 10:stä, ja erittäin tietävään Hua Hin/Thai -lähteeseen. Heikki on Hua Hinin Matti Huhta. Huhdan Matti oli uskonnonopettajani yläasteella, joka (hänkin) tiesi kaikesta kaiken.

Niin se menee, pallo pyörii, sen sisällä sitä heitellään, kunnes se lävähtää takaisin omaan syliin. Jos olet kiltti, kohtelias, taitava ja mukava, tällä pallolla pärjää pyörimisnopeudella.

Thaiapuri

Kultasepän paluu

Teimme ilmoitus-sarjan Turun paikallislehtiin, koska kultaseppien Harrison Ford täyttää puolitasavuosia, eli 65 vuotta, ja tulee eläkkeeltään moikkaamaan tuttuja ja kaatamaan kahvia. Eli ensiviikolla laatu on halpaa ja kahvi kuumaa. Tervettä menoa kultasepälle!

(thaiapurilta) Täällä ei teeskennellä työntekoa

Jos ravintolassa ei ole syöjiä, patja heitetään tiskin taakse ja itse saman tien pötkölleen siihen. Kun joku tulee syömään, tukan kampaus lennosta ja: "Sawahdee kap, what would you like, Sir?".

(Dogitkin vetää lonkkaa)

Lähiravintolamme I Ricen pitäjä, nainen nimeltään Pom (eli siis Pommi) kertoi, että hän avaa klo 11 ja pistää puljun kiinni klo 02, eli kellottaa 15 tuntia joka päivä. Mutta. Hän myös kertoi ettei täällä tehdä niin tyhmällä tavalla töitä kuin Suomessa (hän on ollut suomalaisen miehen kanssa naimisissa 10 vuotta, ja tietää maamme). Kun ei ole töitä, nukutaan, levätään, mennään kaupungille, jutellaan naapuriyrittäjien kanssa jne. Ei teeskennellä.

Suomessa ollaan mestareita näennäistyönteossa. Luterilainen DNA-ruoska laulaa näkymätöntä gospeliaan, ja porukka feikkaa: "Mulla on kyl just nyt ihan kauhee kiirus, hyvä kun ehtii kotiin yöksi". Ei ole. Ehdit kyllä. Lopeta.

Itse olen huomannut 5-6 tuntia päivässä olevan hyvän ja tehokkaan työajan. Loppuaika on löllöttelyä. Toki jotkut jaksavat edelleen kehuskella ympäripyöreillä työpäivillään. Kaikki tehköön toki kuten haluavat ja nauttivat. Pääasia on, että olemme onnellisia elämässämme.

Thaiapuri

(thaiapurilta) Miljardööri ovivahtina

Aivan asuntomme lähellä sijaitsee hyvä ja halpa jättimäinen tukkumarket, josta mekin ruokamme kannamme. Sieltä saa halvalla kaikkea. Keskimäärin neljä muovikassillista kaikkea maksaa 20 euroa.

 (otin kuvan salaa kassajonossa, koska kaupassa ei sallita kameroita)

Sen, ja kymmeniä vastaavia omistaa mies, jolle olen meinannut muutaman kerran kauppareissullamme heittää lantin tai pari, koska luulin kyseessä olevan hätäavuntarpeisen spurgun.

Mutta hyvä etten heittänyt, sillä kuulimme viime viikolla, että tämä "puliveivari" tosiaan omistaa kauppoja siellä sun täällä pitkin Thaikkuja. Hän vaan haluaa (joka päivä) pitää vahtia ja kuunnella kassakoneen iloista kilinää samassa, parhaat päivänsä nähneessä Grungehenkisessä kalastajagarderoobissaan.

Ja minä kun luulin, että Ingvar Kamprad on outo.

Thaiapuri

(thaiapurilta) Palvelu, muistatteko sen?

Yksi asia täällä Thaimaassa nousee silmille melkein heti, palvelu. Kaikkea mitä teet, sinun ei tarvitse tehdä, sillä sinua palvellaan.

Esimerkki

Eilen kävimme pankissa, koska en muistanut paikallisen pankkimme Kasikornin verkkopankin salasanaa. Päivä muuten oli lauantai. Muistatkos koska kävit kotimaassa lauantaina pankissa?

Ensi töikseen otti korvaan musiikki, kuinkas muuten. Ämyreissä pauhasi Rod Stewartin loistava Every picture tells a story, eikä mikään hissimusa!

Konttorin johtaja otti ongelmamme heti omakseen ja soitti puhelimellaan. Hetken kuluttua hän ojensi sen minulle, ja sain ohjeet miten saada uuden salasanan. Asia kesti kaksi minuuttia.

Sen jälkeen minun piti siirtää omalta thaitililtämme taloyhtiömme omalle tilille rahaa, jotta respan henkilöt voivat sieltä nostaa ja maksaa kulujamme täällä (vesi, sähkö, vastike, jne.). Minut ohjattiin nätisti thaipankkinaisen huomaan, joka täytti liput ja laput, kysyi passia ja ohjasi minut tiskille, jossa raha siirrettiin heti.

Käykääpäs Suomessa pankissa, niin muistatte mikä sieltä puuttuu.

Netistä tai sen huonoudesta pauhasin alun blogissa, mutta nyt se toimii kuin rasvattu, ja asentajaukkelit heittelevät jengikädenpuristuksia, kun tulevat taloon asentamaan nopeita yhteyksiä muillekin.

Älä tee itse

Kaikkeen mitä täällä tekee, pitää opetella ei-tekemään itse. Suomessa meidät on 20 vuodessa opetettu tekemään kaikki itse: osta, syö, juo, kanna, hae, vie. Näin yritykset pääsevät kalliista työtekijäroskasta eroon ja kiristämään tuloksensa positiiviseksi. Suomessa säästämme itsemme pois maailmankartalta.

Ja ihan turha tulla lässyttämään kalleudesta. Jos Suomessa vielä olisi palveleva pikaruokaketju, bensa-asema, tulli, posti, ruokakauppa, ravintola, urheiluliike, rautakauppa, autoliike, operaattori, kenkäkauppa - olisin juuri sen asiakas, ja kertoisin siitä kaikille tutuilleni. Ko. yrityksen ei tarvitsisi heittää miljoonia euroja digiboksien pikakelauksen alle, kuten kaltaisensa tekevät.

Ihminen välittää täällä vielä asiakkaastaan.

P.S. Olimme täällä viimeksi vuosi sitten. Siitä huolimatta minut muistettiin takkikaupassa ja farkkuliikkeessä, kuin olisin käynyt siellä viime viikolla. Käteltiin, halailtiin ja taputeltiin vatsaa. Turisteja täällä kuitenkin liikkuu miljoonia vuodessa.

Thaiapuri

(thaiapurilta) Kiteboarding tarvitsee terveen selän

 (Kite eagle has landed)

Huomasin sen äkkiä, ettei "slipped disk" -selkävialla ko. homma ole suotavaa. Siksi on jatkossa tyydyttävä ihailemaan kaukaa ja vain juttelemaan kouluttajien kanssa.

Kiteboarding on yksi Hua Hinin suosituimmista harrastuksista golfin lisäksi, koska meillä on pitkä ranta ja täällä tuulee usein tarpeeksi.

 (Kite on kaunista katsottavanakin)

Lajiin voi tutustua tunnin ilmaisella pikakäynnillä, mutta päivän tutustumiskurssi, jolla saavuttaa jo IKO1-tason, maksaa 4000BHT:a, eli n. 90€. Aloittelijakurssi kestää kolme päivää, ja maksaa jo 11 000BHT:a, eli 240€. Tunnetuin Hua Hinin Kiteboarding-kouluista on KBA, Kiteboarding Asia.

Täällä Hua Hinissa järjestettiin tänä vuonna lajin mestaruuskisatkin, josta 26 minuutin loistava video täällä, tai alta katsottavana.




thaiapuri

(thaiapurilta) Moni klisee on tosi, niin tämäkin

(Every disco ball has it's thorn, eikös se joku sukkaheviyhtye niin lausunut joskus?)

Vetelen nyt lavealla pensselillä.

Paljasjalkaisena turkulaisena tiedän turkulaiset. Turkulainen on harmaa. (As opposed to). Tamperelainen on tumman sininen. Helsinkiläinen on punaruskea. HuaHinilainen on keltainen.

Klisee on tosi. Ihmisellä on parempi olo täällä kuin Turussa. Olemme jo pääseet raaputtamaan Huahinilaisten pinnan alle. Toki sielläkin lienee alkoholismia ja väkivaltaa, mutta täällä hymy ja huumori näyttelevät silti pääosaa. Ja ne tarttuvat.

Pelkkä lähikaupassa käynti aiheuttaa syvää hyvää oloa, josta vaimo kotona saa tartunnan ja avioelämä kukoistaa. Meillä on jo monia thaiystäviä, joiden kanssa olemme saaneet viettää aikaamme. Tulkintani on se, että Buddhalaisuus on kaiken taustalla. Jeesusta lainatakseni: tee kuten toivoisit muiden tekevän sinulle. Se on hyvä sääntö ja usein unohdettu totuus.

Turussa on vaikeampaa voida hyvin. Harva hymyilee, ja jos niin tekee, tulkitaan avopotilaaksi. Turussa lievän masennuksen alarajalla olosta on tehty taidetta. Varsinkin vanhemmat ihmiset. Harvoin näkee niin katkeraa ihmistä kuin vanhempi turkulainen, nainen tai mies. Tunteet ovat homeessa. Piilossa juurten alla. Tekee hyvää ottaa perspektiiviä jotta näkee sen.

Tampereella jo voi paremmin. Huumori on pinnassa. Sielläkin kaikilla tuntuu olevan kaikki perseestä, mutta se käännetään voimavaraksi, positiiviseksi jalat maassa asenteeksi.

Helsinkiläisestä ei ota selvää, koska ne kävelee niin nopeasti, ettei ehdi näkemään naaman taa.

Kun tulen takaisin, aion ottaa muutaman pysyvän käytännön. Jos teljetään Kupittaan lukkojen taa, saa ainakin ruokaa kolmasti päivässä.

• Avaa ovi toiselle ja anna hälle paikka istua
• Hymyile ihmisille, ja jos uskallat, tervehdi heitä
• Kehu puolisoasi kauniiksi ja rakkaaksi
• Kiitä hyvistä teoista asiakasta, vierasta, toista
• Kerro kiitos myös verkkoelämässä: Facebookissa, blogissa, firman sivuilla

Noilla pääsee jo pitkälle. Nyt on pakko lopettaa, ettei sentään mene ihan naminamiksi. Kiitos silti siitäkin pitkälle hevosmiehelle. Häpeähän moinen on tunnustaa, mutta hyvää oloa se aiheuttaa.

When we both have silver hair,   And a little less time,   But there still are roses on the vine
(Neil Young: Sign of love)

Thaiapuri

(thaiapurilta) Ruokaa ja juomaa

Jos Thaimaassa syö paikallista ruokaa, säästää rahaansa ja syö aina hyvää. Kuva yllä kertoo hintatasosta Hua Hinissa (sata bahtia = n. 2,3 euroa).

Täällä syö toki myös hyvää intialaista, italialaista tai jopa pihviä, mutta niissä hinnat ovat 2-5 kertaa korkeammat kuin paikallisruuassa. Ja koska henk. koht. tavoitteeni on laihtua kahdessa kuukaudessa, thairuokaa voi lapata aika vapaasti naamariinsa myös kunto- ja laihdutuskuurilla.

Tässä kuvassa näkyykin sitten kantabaarimme. Se on n. 1,5 metriä * 2 metriä pieni kärrättävä lava, a`2 euroa per drinksu, ja sitä pitää maailman sympaattisin thaihippipariskunta tyttärensä kera. Olemme tunteneet heidät jo vuosia. Kun baarinpitäjä huomaa meidät kaukana väkijoukossa, tiskille ilmestyy automaattisesti erittäin hyvällä maulla sekoitetut Gin tonicit ja levylautaselle 60-luvun B.B. Kingiä.

thaiapuri

(thaiapurilta) Black Mountain Hop

 (tyylikkään kentän logo)

Saarijärviläis-turkulais-ruotsalaisryhmämme hyppäsi golfmailoineen jeeppiin ja suuntasi 20 min. ajomatkan päässä olevalle Black Mountain -golf clubille. Se on Aasian 4:ksi paras ja siellä järjestetään maailmancupin kisat nyt joulukuussa.

(Ruotsivahvistuksen swing-näyte)

Ei muuten ole golf kevyttä urheilua Thaimaassa. Kun kävelimme vuoristogolfradan läpi, se teki 11 km tarpomista ylä- ja alamäkineen 32C helteessä (auringon paahteen alla varmaan 45C). Aikaa kierros vie taukoineen n. viisi tuntia, vettä tulee juoduksi noin kaksi litraa, hikeä valuu varmaan kolme. Asiaa helpottaa Thaimaan radoilla pakolliset Caddiet, eli joku vetää golfbägiäsi, sinä vain kävelet ja lyöt palloa.

Lyhyesti: järjettömän hieno päivä, uskomaton golfrata.

Muuten: Langaton nettiyhteys toimi yhden päivän. Nyt kolmatta päivää on ollut virtuaalielämässä hiljaista. Yllätys? Ei todellakaan. Korjaajan pitäisi tulla 10 minuutin päästä.

Thaiapuri

(thaiapurilta) Mai pen rai, eli "vedä Eikalle"

(työpaikan ikkunasta näkyy Black Mountains Aurajoen sijaan)

Turkulaisittain, tai tarkemmin rajattuna Kärsämäkiläisittäin sanonta lienee "vedä Eikalle", mutta siihen thaimaassa törmää väkisikin. Kukaan ei tule sovittuun aikaan tapaamiseen, ei soita kun sovitaan, ei tee kun tilataan. Mai pen rai = ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan elämä.

Ollaan nyt kolmatta päivää thaikotona, ja jotta voin työskennellä täällä ja täältä, tarvitsen netin, joka on modeemiyhteyttä nopeampi ja ei pätki minuutin välein. Sellainen nimittäin on taloyhtiömme jaettu 1 Mb:n langaton yhteys. Sen kapasiteetista vielä 90% lienee säädetty alakerran respan koneille, jossa respan työntekijöiden muksut pelaavat jotain modernia versiota "pue nainen hienoihin vaatteisiin" -peliä 12 tuntia vuorokaudessa. Loppu 10%, eli 100Kb jaetaan meidän 50 paikalla samaan aikaan olevan Farangin kesken. No fuckin way, Joses!

Kävelin nettikauppaan tilaamaan nopean netin. Yes yes ja joo joo -sanoivat. Sawahdee kap our all asses, sanoin minä. Viisi tuntia sovitusta alkoi tapahtua. Kämppään ryntäsi (lyhyen koputuksen perään) kolme asentajaa. Thaimaassa jokainen firma on kuin Turun kaupungin työntekijäporukka: yksi katsoo kun yksi seisoo ja yksi puhuu tärkeitä puheluita. Niin nämäkin. Kirjoitan blogia tässä vieressä kun miehet "asentavat". Sosiaalisessa mediassa sanoisivat tätä "pöhinäksi" - kauhea kiirus ja touhu, mitään konkreettista ei tapahdu.

No, jahka saamme oman 5Mb:n langattoman laajakaistan, pääsen töihin. Olisiko huomenna jo valmista? Mai pen rai. Vain Clint tietää.

Thaiapuri 2010.2010

Muutto Hua Hiniin, Thaimaahan

Pakkaamme vaimoni kanssa kolmet alushousut, kaksi pakettia kovaa ruisleipää, 12 kiloa kirjoja sekä elektroniikkaa matkalaukkuihin, ja suuntaamme "mökillemme" Hua Hiniin, Thaimaahan.

Aiomme viettää siellä seuraavat kaksi kuukautta ja palaamme jouluksi Suomeen. Monelle työtutulle moinen on ollut shokki: Mitä? Miten? Miksi te? Kaverimme tietävät paremmin tilanteen ja eivät kysele.

Elämä on omia valintoja. Ajattelinkin valaista, miten ja miksi hetkellinen muutto ja työnteko muualla kuin Suomessa on meille mahdollista.

• Vuonna 2006 irtisanouduin hyvästä työpaikasta, jossa olisin luultavasti nyt jo hyvissä asemissa
• Perustimme tyhjästä yrityksemme Viidakkorummun
• Saimme yrityksemme toimimaan, nyt jo 4,5 vuotta positiivisella tuloksella
• Voimme tehdä työtämme missä vaan, koska vaan
• Uskalsimme sijoittaa kasan euroja Thaimaahan silloin, kun rakennuksemme oli vasta suunnitelma paperilla
• Muutimme keskustaan, suht pieneen kerrostaloasuntoon, ja emme ottaneet satoja tuhansia euroja pankkilainaa, jotta saisimme oman omakotitalon
• Olemme Viidakkorummussa valinneet strategian, joka ei vaadi fyysisiä asiakaskäyntejä
• Vaimoni uskalsi ottaa vuoden virkavapaan suuren ruotsalaisyrityksen johtotehtävistä, jolloin palkkansa putosi 1/3:aan normaalista
• Emme ole voineet ottaa koiraa, vaikka maailmassa ei ole rakkaampaa asiaa meille kuin koira
• Olemme harrastaneet lapsentekoa, muttemme voi koskaan päästää niitä ulos

Teen toki työtäni myös thaikotonamme. Siellä kello on viisi tuntia edessä Suomea, joten työpäiväni alkaa n. klo 13-14 iltapäivällä ja päättyy auringon tipahtaessa vuorten taakse.

Minulle jää siis joka aamu aikaa golfille, uimiselle, juoksulenkeille sekä uudelle harrastukselle jota meinaan koittaa jos selkäni kestää, Kiteboardingille.

Aion kirjoittaa säännöllisesti tänne. Toivon mukaan siitä selviää millaista on tehdä työtä ja elää hieman normaalista poikkeavalla tavalla.

Olen kyllä tiistaista lähtien paikallisen thaipuhelinnumeron päässä työkavereilleni, muille poissa puhelimen ulottuvilta (koska thaitaksat puheluissa Suomeen ja Suomesta ovat liianvitunälyttömät). Sähköposti, Facebook ja Skype saavat kelvata. Ota siis yhteyttä kun siltä tuntuu.

Kaikkea hyvää. Nähdään jouluna!

Thaiapuri

Last chance to see -dokumenttisarja

Jos pidät luontodokumenteista ja Stephen Frysta, bongaa BBC:n Last chance to see -dokumenttisarja.

Suomitekstein se näkyy TV1:llä Kiehtova maailma -otsikon alla. Areenassa: Osa 3, osa 4. Sarja on rento, opettavainen ja hauska.

Hiilijalanjälki - muistatko vielä sen?

HS julkaisi melko hyvän uuden hiilijalanjälkitestin. Olisin sen mukaan todella kova guru, vaikka lukemani sisältävät vielä lentoja Thaimaahan ja Eurooppaan.

Tuosta kun ottaisi lennot pois, lukemani olisi 3400kg:aa. Siitäkin on vielä nipistettävää, jos mielimme olla lukemassa, joka säilyttää tämän maapallon.

Me teimme suuren muutoksen v. 2006, jolloin jalanjälkeni taisi huinia jossakin 10 000kg:n paremmalla puolella. Muutoksen kulmakiviä olivat:

- Muutto lähiön rivitaloasunnosta keskustan kerrostaloon: pienempään, mutta korkeampaan asuntoon
- Siirtyminen palkkatyöstä yrittäjäksi, toimistoon kodin lähelle
- Ruokavalion muutos (i don't care -ruokavaliosta kasvispainotteiseen ruokaan)
- Liikkumisen muutos (autosta pyörään ja kävelyyn)
- Mieltä vailla kuluttamisen lopettaminen
- Turhasta tavarasta luopuminen
- "Henkistyminen", joka ei tarkoita jumaluuksien hyväksymistä, vaan elämän prioriteettien uudelleenjärjestämistä

Kannatti. Elämäni parhaat vuodet alkoivat v. 2006.

Minä urpiloin, sinä urpiloit, me urpiloimme

Suomalaisten poliitikkojen ahneuksissaan tekevät mokat ovat päivittäistä hupia! Kuten nyt tämä Jutta Urpilaisen Neste Oil -kokouspalkkiosekoilu. Ei ehtinyt kokouksiin, mutta kyllä demarille massi silti kelpasi! Tehdäänpä Urpilaisuudesta käsite.

Unohdin palaverin -tilanne kääntyy selitykseksi: "Sori että urpiloin kokouksen". 
En muistanut maitoa kaupasta taas: "Vittu, urpiloin maidon kauppaan".

Eli jos joskus urpiloin teille liian suuren laskun, älkää urpiloiko minua turpaan. Se on vain urpilaisuutta!

Miesten vuoro

Jessus.

Elokuva, jonka jälkeen ei ole mitään sanottavaa. Elokuva, jonka jälkeen on kaikki sanottava. Kerta kaikkiaan upea suoritus tekijöiltä ja "näyttelijöiltä", eli suomalaisilta miehiltä.



Osta.
Facebookissa lisää. Ja täällä.

Ai niin. Jos se Suomen brändityöryhmä, joka sinällään on ihan absurdi asia, ymmärtää suomea, sen työn voi lakkauttaa. Keskittyisivät oikeisiin töihin.

Petelius tietää rakkaudesta

Joskus ei tarvita kuin rakkaudella sopivasti riviin tiputeltuja sanoja, niin sunnuntaipäivästä kasvaa hieno hetki. Tässä yksi sellainen. Kiitos PPP.

Ihmisten uniikkius

Kelaa runsaaseen viiteen minuuttiin, ja nyrjäytä aivosi kohdalleen. Robert Sapolsky osaa puhua kuin ihminen.

Kultasepänliikkeen kierrätyspäivät

Loimme KoruLiitolalle teemapäivien ilmoituksen. Teemana on tällä kertaa kierrättäminen. Teetimme kuvan 3D-tekijällä ja paketoimme sen simppeliksi.

Liikkeellä on takanaan yli 20-vuotta jatkunut korujen ja arvoesineiden kierrättäminen, joten olihan siitä jo aika kertoa muillekin.

Rahan mielivalta - Mind over money

Globaalin talouden pohjasäännöt perustuvat sille oletukselle, että kaikki ihmiset toimivat ja ajattelevat tärkeitä (raha)asioita rationaalisesti. Emmepä ajattelekaan, vaan tunteella.

YLEn lähettämä ykkösdokumentti kertoo mielenkiintoisten psykologisten testien avulla mitä vääristymiä taloutemme pohjalta löytyykään.

Suuret ja kalliit hankinnatkin ihminen pyörittää ensin järkiperäisesti: Tekee tarkkoja laskelmia ja suunnitelmia. Sen jälkeen jossakin vaiheessa tulee himopimahdus ja ostat megahankintasi täysin mieltä vailla. "High'n" jälkeen voi tulla nopea kankkunen: "Mitä helvettiä mä olen mennyt ostamaan?".

Itselle kävi juuri muutama päivä sitten päinvastoin. Hivelin uutta Mini Countryman -autoa autoliikkeessä. Katsoin jo lisävarustehintojakin, kunnes heräsin. Miksi katsoin uutta autoa, joka näyttää Amazonin majavalajilta, Capybaralta?

Kun maksoin aivan sairaan summan auton perusvuosihuollosta, aloin uuden ostamisen sijaan miettimään pärjäisimmekö kokonaan ilman autoa, kun meille tulee enää vain 4000km mittariin vuodessa. Jos vuokraisi auton aina tarpeen mukaan?

Urheilua ilmaiseksi tietokoneen ruudulle?

Kyllä. Unohda maksukorttikanavien keskinäinen vuositaistelu tai pätkivät nettilähetykset.

1) Lataa tämä ohjelma (ainakin kaikki MAC-ihmiset).
2) Mene tänne.
3) Katso valitsemasi peli.

Anthem by Leonard Cohen

 

 

Oli niin hieno chorus, että se pitää muistaa. Eikä tämä kanadalainen buddhisti ja runoilija muutenkaan huono ole.

Ring the bells that still can ring
Forget your perfect offering
There is a crack in everything
That's how the light gets in.
 

Olipa kerran suuri yhtiö

Yritys nousi vakaasti suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes se oli globaali ykkönen alallaan.

Kuten monelle nopeaan nousun valtaan joutuneelle rock- tai elokuvatähdelle, myös suurelle yhtiölle nousi pissa päähän. Se laiskistui ja alkoi olla ylimielinen sekä nokkava. Se jopa käskytti valtiota missä eli.

Sen suurin vika kuitenkin oli tapa, millä se kohteli ydintyöntekijöitään ja -alihankkijoitaan. Valtion suosiollisella avustuksella se yksipuolisesti ilmoitti maksavansa omat laskunsa muita paljon myöhemmin, mutta samaan aikaan veti jok'ikisen pennin työntekijöiltään aivan naurettaviin sfääreihin nousseilla kilpailutuksilla. Liittojen hampaattomuuden se myös käytti hyväkseen. Teki mitä huvitti.

Nyt sen jalustaan on tullut syviä murtumakohtia, ja murusia on kerääntynyt jalustan saumakohtiin kasoiksi asti. Tällä hetkellä se kulkee maailmalla silti itsevarmana toimistaan. Mitä muuta se voisi tehdä? Se voisi pyytää anteeksi.

Ratkaiseva ero on syntynyt puhuttujen sanojen ja ajatusten rivien väliin. Kaikki tietävät mitä se on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ne viat ja epäkohdat eivät paikkaannu enää lahjuksilla tai kliseisillä tsemppipuheilla.

Elämme nyt maailmassa, jossa ihminen valitsee yrityksen, sen tuotteet ja palvelut. Ratkaisevaa on se miten yritys käyttäytyy, miten läpinäkyvää ja rehellistä on sen toiminta. Sympaattisuus on taas hyve.

Elämme siis sen seuraavan suuren yrityksen valta-aika. Osaako se kuunnella asiakkaitaan ja omia työntekijöitään?

Ilmastonmuutos on out ja sekoitti ruokaympyrämme matkallaan

Kansalainen pyörii nyt kotonaan ja ruokakaupassa ympyrää. Mutta niin pyörivät päättäjätkin.

Ilmasto

Ihmiset vaihtoivat lamppunsa energialamppuihin, kunnes selvisi, että ne ovatkin välimalleja ja helvetin saasteisia nekin. Led-valo on parempi, mutta kun pitää vuoden välein vaihtaa digiboksia ja tv:kin, ei enää jaksaisi muita päivitettäviä. Roskien lajittelukin tuntuu niin työläältä, että puolison ollessa poissa maitotölkin voi nopeasti tunkea sinne pattereiden, lasipurnukoiden ja ruokamössöjen joukkoon. Ei ne kiinalaiset ja jenkit kuitenkaan vähennä omaansa. Ja Kööpenhaminan kokouskin päättyi haisevaan tuhnuun. Pienellä vähäkulutuksisella autollakaan ei jaksaisi enää toista vuotta ajella. Lentomatkoja nyt ei kukaan edes ajatellut vähentävänsä. Olisiko Nettiautossa hyviä katumaastureita?

Valtiomme satsaa Pekkarispuuhakkeeseen, kunnes selviää ulkopuolisessa laskutoimituksessa, että se on kivihiilen tasoinen pahis se. Siinä sivussa kolmannen ydinvoimalan (Olkiluoto 3) täydellisen fiaskosta rakennusprojektista huolimatta annetaan lupia jo neljännelle ja viidennelle. Joo, mennään täällä Suomessa tämä 400-vuotinen siirtokausi yli ydinvoimalla.

Muilla mailla (Saksa, Tanska, Israel, jne.) satsataan vahvasti aurinkoenergian pohjateknologioihin, jotta voivat olla globaalisti keulilla kun se nousee lopulta vallitsevaksi energialähteeksi ja -voimaksi.

Ruoka

Megarasvainen voi on muuten paljon parempi kuin kasvisrasva, paitsi jos se on "niistä hyvistä rasvoista tehtyä". Vehnätuotteet ovat niin syvältä, paitsi niiden gluteenittomien osalta jotka on tuotu lähitilalta sähkökuormurilla. Meillä on valikoimissa mm. laktoositon ja gluteeniton kalsiumpitoinen d-vitaminilla vahvistettu antipastöroitu rasvaton maito????

Ennen ruokakauppareissuun meni 5-12 minuuttia. Nyt menee yli tunti pelkkää leipää ostaessa, kun tihruttaa paskoista etikeistä epätoivoisesti tietoa mitä niistä ei koskaan löydy.

Voisiko ruuissa olla pakollisena samanlainen A-E -asteikko kuin sähkövempaimissa on energiamittarina, mutta tietysti yhdistettynä terveellisyys- ja päästövaikutusmittarina? Ei voi olla vaikeaa, edes Puska-Pekan projektipäälliköimänä?

Oma päätös

En lue uutisia.

Maalaisjärkiruokavalio

(Paita FeelGreenin ekomallistosta)

Vuonna 2006 alkanut elämänkatsomus- ja tapamuutos johti ennen pitkää myös ruokavalioon asti. Kulunut kesä supertapahtumineen tipahdutti valion pois ruokavaliosta, mutta nyt olemme saaneet sen takaisin.

Otin itselleni 10vko:ssa 10 kiloa pois -tavoitteen, ja nyt puolivälissä matkaa olen -6kg, eli tavoitteen saavuttaminen lienee mahdollista.

Mikä sitten on maalaisjärkiruokavalio? Mm:

- Lautanen pienemmäksi (kerta-annokset pienenee)
- Syö useammin pienemmin, eli rytmi takaisin ruokailuun (aamupala, päivällinen, illallinen)
- Ei muuta leipää kuin 100% ruis
- Ei valkoista pastaa (kokojyväpasta on jees)
- Monipuolisuus: keittoja, kalaa, kanaa, vihanneksia, salaatteja, marjoja, jne.
- Lipsahdukset sallittuja, eli saa syödä aitoa grilliruokaa, kunhan se on perusgrillistä ostettu (Turussa esim. Martinsillan grilli, Mantu)
- Liikunta 2-3 krt/vkossa, esim. juoksu, uinti
- Hyötyliikunta: kävellen/pyörällä joka paikkaan

Eli olemme maalaisjärjellä poimineet osia eri dieeteistä ja ohjeista. Tämä on siis hyviksien jakamien hyvisneuvojen "smörgårdsbord". Silti aina välillä voi myös känätkin vetää, se kuuluu henkiseen hoitoon se. Control your mind and your ass will follow.

Dressmanin groundhog day

Joka aamu klo 7.11 ja ilta klo 19.40 se toistuu kun avaan parvekkeen ovet. Vastapäisen talon takaa teputtaa Dressmanin ylisuuressa puvussa mies ja Länsi-Ylämaan terrieri. Mies on 28-vuotias, mutta näyttää 44-vuotiaalta, lievästi Hese-ylipainoiselta. Terrieri näyttää ikäistään nuoremmalta, kuten terrierit aina.

Dressmanin toisessa kädessä on kännykkä, aina. Hän ei koskaan katso koiraansa, saati tietä, jonka ylittää useasti tuon 64m pitkän lenkkinsä aikana. Koira saa "lenkin" aikana haistaa kuomiensa lataamia posteja kaksi kertaa noin sekunnin verran. Sen jälkeen hihna repäisee koiran pois. Dressman näpyttää ja lukee mobile-facebookkia, tukka jääkiekkomiesgeelissä.

Siinä on vuoden 2010 mieskuva. Dressman, joka kuluttaa työaikaa saadakseen palkkansa, ja tuhlaa palkkansa ennen työaikaansa. Me emme tahdo kuulla Dressmanista lisää, koska ei tarvitse. Terrieristä olisi kiva tietää enemmän, kuten terriereistä aina.

Elämän ytimessä

Suomea johtaville

Elämän ytimessä ei ole parempaa autoa. Lisäneliöitä. Kiirettä. Egoa. Barcelona-tuoleja. Mistään päästä pidennettyä työuraa. Ahneutta.

Elämän ytimessä voi toki olla parempaa viihdettä. Uskollisempia ystäviä. Aurinkoa. Takkatulta. Humalaa. Lihasväsymystä. Vaihtelua.

Kiitos Johanna.

Winnebago man - etkö itsekin haluaisi välillä olla avoimesti vittuuntunut?

Joskus kun näkee tai kuulee jotain oudon hienoa, se pitää jakaa. FST5-kanavan muutama päivä sitten lähettämä Winnebago man -dokumentti oli sellainen. Katso vielä kun ehdit (5.10.2010 asti YLE Areenassa).

Kaikki meistä haluaisivat olla Jack Rebney silloin tällöin, mutta kukaan ei ole. Emme uskalla. Jack sanoisi: "Vittu, mitä te sitten perkele uskallatte, ellette uskalla olla edes oma itsenne?"

Hyvää tulossa - An Idiot Abroad

Karl Pilkington. Need i say more?

Muinaistulien yö olikin muinaiskulien yö

Astuimme lauantaina klo 22.15 MS Rudolfinan kannelle vaimoni kanssa. Olimme molemmat varustautuneet kameroin, koska halusimme ikuistaa muinaistulet laivan lipuessa tyyntä merta saariston uumenissa. Mitä näimme?

- Seisovan pöydän
- Seisomaan kykenemättömiä muinaiskuleja, ts. keski-ikäisiä, jotka meinasivat heilahtaa yli laitojen

Emme nähneet ainoatakaan tulta, kun Rudolfina, tuo Aurajoen ruotsinlaiva putkutti Airiston eteläpäähän, kääntyi ja ulosti känniset takaisin laiturille.

Kun laiva lähti, kaikki 120 ihmistä ryntäsivät seisovan pöydän ääreen tuuppimaan toisiaan. Ilmeisesti oli otettu iltapäivästä asti pohjia ja nyt masuraukat olivat ihan tyhjät. Lounaan ajan saimme töniä yli satakiloisia tätejä pois ruokalautasiltamme.

Kuulimme myös Duo Komopaa Monona (ajattele jotain kauheinta mahdollisinta lelusyntikkamusiikkia ja pue se harmaaseen tampooniin, jolla on orangin kädet). Ei näin.

Kotiin päästyämme oli pakko avata 10 vuotta vanha Laphroaig ja juoda sitä suruunsa.

Tule jakamaan ideoita!

KoruLiitolan hääilmoitus

Tänään pykäsimme tämän valtakunnalliseen Häät-lehteen. Ah, niin herkkää ja romanttista. Kaunis, puhdas, pelkistetty. Hinnaksi tuli 400€.

KoruLiitolan Kultaryntäys

Loimme KoruLiitolalle teemapäivien ilmoituksen. Teemana oli Klondiken kultaryntäys. Se näytti tältä ja kesti kyllä vääntääkin tovin, siksi hinta oli 500€.

Tiina Perhon verkkosivut, esitteet sekä ilmoitukset

Teimme Tiina Perholle poliitikon abc-kirjasta tutut sivut sekä saman ilmeiset esitteet ja ilmot. Kun työn teki Apuri, hinta oli alempi, mm. verkkosivuista 1500€. Hän pääsee päivittämään sivuiltaan kaiken.

Seilin puukirkosta Bono ja Edgen syliin Helsinkiin

Torstai-iltapäivällä löysimme itsemme Satumaan vieraina Seilin saaren puukirkosta, jossa Jenni Vartiainen bändeineen esitti hienon keikan. Syöminkien, juominkien ja otettujen sekä annettujen kehujen ilta päättyi osaltani puolenyön jälkeen Aboa Vetuksen sisäpihalle.

Oli pakko saada edes muutama tunti unta, koska vaimon kanssa lähdimme kohti Helsingissä sijaitsevaa Thaimaan suurlähetystöä jo aamukahdeksalta.

Puolen päivän jälkeen muutkin kaverukset saapuivat junalla Helsinkiin, mutta vaimon kanssa olimme silloin jo seisseet 3,5 tuntia "stalkkereina" Hotelli Kämpin edustalla odottelemassa U2:n miehiä.

Odotus palkittiin, kun basisti Adam Claytonin johdolla miehet tulivat kättelemään ja jakamaan nimmareita.

Kohta kotiseinäämme koristaa oheinen "abstrakti teos", joka muodostuu Bonon ja Edgen nimmareista.

Tapasimme stadikan kallioilla Viidakkorummun Euroopankiertueelta tutun "The Möksön", joka tuntui odottavan illan keikkaa malttamattomana.

Perjantain keikka oli itsellä jo kyseisen bändin yhdestoista, mutta nousi yhdeksi parhaista. Sää oli upea ja ihmiset hienosti fiiliksissä.

Lauantai-iltapäivästä laahustimme Willi Wäinö -nimisen pubin uumeniin katsastamaan U. Kekkosen, joka soitteli akustisesti bändin tuotantoa. Samaan aikaan vaimo halaili Edgeä ja Bonoa (ei kylläkään saanut kuvia) taas Kämpin edessä.

Ja illalla koimmekin sitten parhaan U2-keikan ikinä. Bändi oli rennompi ja uskaliaampi kuin koskaan. Viimeisen biisin aikana alkoi kaatosade, ja keikka päättyikin Bonon johdatuksella 53 000 ihmisen Singin In The Rain -yhteislauluun. Hieno ilta!

Nyt on äänet poissa tai liian matalalla ja päässä oudon tyhjä olo. Elämä jatkuu uskomattoman kokemuksen rikkaampana. Kiitos kaikille mukana olleille.

EDIT: aika harva rocktoimittaja osaa asiansa. Otto Talvio osaa NYT-liitteen uusimmassa numerossa.

Puolivälissä elämää

40 vuotta tuli täyteen, ja tein välitilinpäätöksen. Yleensähän osa meistä sekoaa nyt tai hetken päästä. Minä en aio. Elämäni ei koskaan ole ollut näin hyvää: vaimo, työ, asunto, "mökki", harrastukset, kaverit - kaikki loistavia, mukavia, minulle sopivia.

Emme kaipaa enää mitään lisää. Velat saamme kohtapian maksettua, sen jälkeen menot tipahtavat. Se tarkoittaa, että tulotkin voivat pysyvästi tipahtaa. En kaipaa autoetua, 6000€ palkkaa ja hienoja puitteita. Ne yleensä tarkoittavat ympärivuorokautista työtä ja matkustamista - näennäistä vastuuta kaikesta.

Olen mielummin Leo Straniuksen linjoilla (HS 17.8.2010):

• 82% suomalaisista kokee työpaikkojen stressin polttavan loppuun ja 40% olisi valmis tinkimään palkastaan, jos vapaa-aikaa olisi enemmän (EVA, 2010)
• Ihmiset hakevat sisältöä elämäänsä yhä useammin palkkatyön ulkopuolelta
• Mikä tahansa talouskasvu ei ole tavoiteltavaa
• Lisääntyvä varallisuus ei enää tosiasiassa lisää ihmisten tyytyväisyyttä

Päätyössäni Viidakkorummussa pyrimme näihin:

• Omatuntotalousajattelu - järjen lisäksi sydän mukana
• Palkan lisäämisen sijaan enemmän vapaa-aikaa
• Verkoston hyödyntämistä oman kasvun sijaan
• Ei työaikaa, on vain tehtäviä töitä
• Maalaisjärkeä - ei utopistisia businessennustuksia ja -oletuksia
• Hyvää oloa kotona, töissä ja vapaa-ajalla

On tärkeää huomioida, että nuo arvot, toimet ja periaatteet sopivat minulle ja läheisilleni. Ei niiden tarvitsekaan soveltua kaikille, esim. kymmenen vuotta nuoremmille. Silloin vielä minäkin halusin enemmän.

EDIT: Tähän kirjoitukseen liittyen. Täältä voit ladata Demos Helsingin Onnellisuuspoliittisen manifestin.

Tule käyttämään Joukkovoimaa!

Kaukana Gordon Ramseystä, mutta lähellä omaa sydäntä

Musiikiksi valitsin The Black Crowesin Creweologyn, joka on mukavaa akustisvoittoista näppäilyä gospelmaustein. Volume on verrannollinen matkaan kaiuttimistasi ruuanvalmistusasemalle. Alla esimerkki.

Btw, kivointa tää on yhdessä puolison kanssa, mutta Piuski on nyt Zumbassa (!!=?).



Kävelin jääkaapille, josta otin:

- yhden keltaisen, yhden punaisen ja yhden vihreän paprikan
- kaksi tuoretta sipulia
- kokonaisen valkosipulin
- 12 kirsikkatomssua
- vihreitä oliiveja 22 kpl:tta
- kolme ruokalusikallista (Pataks's original) garam masala -tahnaa (jos haluat miedompaa, ota tikka masala -tahna)
- kanaa fileinä sellainen 400-500g

Kaapista mukaan:
- kirvesmiehenotteellisen oliiviöljyä
- pähkinöitä (cashew, perus)
- Nomu -sarjan indian - maustetta pari olalta lähtevää ravistusta (jos miedompi hivelee, jätä tämä kokonaan pois)

Vuokaan se oliiviöljy ja tahna. Sekoita ne keskenään ruokalusikalla. Kanafileet uimaan tahnaan. Sukella niiden kanssa ja ui. Hiputa Nomua maun mukaan lisukkeeksi tai älä (vahvaa kamaa hei sitte!).
Tää mössö saisi olla ainaskin 5-6 tuntia (itse pidetään koko päivä) imeltymässä siinä vuuassa.

Kun mössö on seissyt tunteja...

Leikkele kaikki paitsi kanafilut. Vihannekset saavat olla aikuiskokoa. Viskaa kasariin öljyä pohjalle niin että nilkat kastuu. Levy päälle. Itse käytän numerovoimakkuutena vitosta (täysillä induktiolevy näyttää ysiä). Kaikki pilkotut vihannekset, sipulit, oliivit, pähkinät pannulle. Kuullota 5 min. Redi.

Viskaa kanafilut vuuassaan uuniin ja anna muhia (kiertoilma)uunin keskiosassa, 170 asteessa 10 minuuttia.

Yhdistä muut ainesosat kasarista vuokaan. Kieritä, hinkkaa, leiki piilosta ja nattaa. Sen jälkeen koko hösseli takaisin uuniin. Itse pidän 15-20 minsaa, mutta nyt vain 120 asteessa (edelleen kiertoilmauuni). Done.

Jasmiiniriisit kaapista kattilaan. Keitä. Vedet veks. Palloks. Lautaselle. Soijakastiketta päälle. Intiavuuasta maukasta viekkuun. Juomat maun mukkaa. Jos haluat oikein brassailla, teet tietty (valkosipuli)naanleivät messiin.

Ja tärkeää! Ruoka on niin hyvää, että ylensyöt itsesi. Ota joku hyvä leffa jälkiruuaksi ja anna masun tehdä duuninsa. Ei sulla oo oikeesti kiire koskaan.

PikkuApurin keittiöstä...

Kesän jälkeen

Olipa elämämme kesä, kuten varmaan teilläkin? Nyt ollaan jo täysillä töiden keskellä, ihan kuin ei taukoa olisi ollutkaan.

Pikku Apurilla on riittänyt kesälläkin pienempiä sivustoprojekteja, ja nyt menossa mm. mielenkiintoinen paitaprojekti Turun matkailulle, tuleva luento ”Jatkuvan kasvun odotus liiketoiminnassa – järkee vai ei” Luova Tila -seminaarissa, ja monta muuta kiintoisaa prokkista. On hienoa olla terve, levännyt, ja edelleen innoissaan uusista asioista ja ihmisistä.

Akkujen lataus lisäsi myös intoa perustaa uusi yritys. Apurilla on meneillään asunto-osakeyhtiöille suunniteltu sivustopalvelu, sekä tietysti Osula, mutta intoa riittäisi johonkin täysin muuhunkin kuin verkkoprojektiin.

Ystävämme keskisessä suomessa olivat perustaneet pienpanimon, koska intoa ja aikaa riitti. Nyt muutamat ravintolat Helsingissä saavat nauttia ko. panimon pintahiivaoluesta.

Toinen puolituttu perusti ekologisen vaatemaahantuontifirman, FeelGreenin. Luulisi moiselle olevan kysyntää?

Jos siis tiedät tai tunnet minut, ja sinulla on hyvä idea, ehdota. Tehdään jotain uutta ja jännää?

jari(at)pikkuapuri.fi

Kuluttaminen on muuttumassa taas järkeväksi

Uusi, tarpeeksi suuren otannan kulutustutkimus on tehty Suomessa. Muuttuvan kuluttamisen kärjessä ovat järkevimmät meistä - naiset.

Downshifting eli omaehtoinen elämän kohtuullistaminen on kasvanut länsimaissa, kun ympäristöajattelu on voimistunut, työuupumus lisääntynyt ja yhteiskunnalliset liikkeet ovat yksilöllistyneet.

Se todistaa sen, mitä meidänkin perhe on tehnyt jo muutaman vuoden - lopettanut kaiken ylimääräisen kuluttamisen ja säästänyt/sijoittanut rahansa.

Meillä se muuttuu selvemmäksi konkretiaksi ensi viikolla, kun rakas vaimoni jää vuodeksi vuorotteluvapaalle. Aiomme käyttää suuren osan siitä ajasta matkailuun ja uusien harrastusten opetteluun. Paikkaamme säästöistä elämisen, jos meidän edes tarvitsee niin tehdä.

Oma työni on tietokoneen kautta tehtävää, joten voin tehdä sitä 80%:sti missä vain. Uusi iPhone mahdollistaa langattomassa verkossa jopa videoneuvottelun, ja Skype tarjoaa samaa ilmaiseksi jo viidelle henkilölle. Miksi emme käyttäisi niitä?

Kun kulutus muuttuu järkevämmäksi, koko yhteiskuntarakenteenkin on muututtava. Tällä mustavalkoisella tiellä, jossa joko verotusta ja maksuja kiristetään tai palveluita ja etuja lakkautetaan (lue. yksityistetään Friedmanilaiseen malliin), ei voida enää jatkaa. Nyt lähdössä on asuntolainan verovähennys.


Markkinoijana aivoni saavat vihdoinkin seuraa sydämestä

Kohta pärjäävät vain oikeasti hyvät, ekologiset ja avoimesti tiedottavat yritykset. Kuluttaja valitsee ja määrää, ei yritys (paitsi S- ja K-ryhmät Suomessa duopolillaan).

Kuluttaja -sanalle pitänee keksiä uusi nimike? Järkevöittäjä? Järkivoittaja? Ihminen?

Mitä teetkin, tee se eri tavalla kuin muut

Olen perustanut Pikku Apurin foorumiksi kaikelle sille, minkä vain voi tehdä eri tavoin kuin muut. Kehittelen uusia palveluita, markkinointikeinoja ja -kampanjoita. Usein asiakkaalla ei rohkeus riitä, mutta jonain päivänä se riittää.

Kun jotain tekee hyvin ja erilailla kuin muut, se ei aiheuta myötähäpeää, vaan naurua ja ilon kyyneleitä. Ohessa paras kuvaus moisesta.



Hyvää kesää kaikille!

Poissa toimistolta

Opettaako sosiaalinen media keskustelemaan ja palvelemaan paremmin?

Sosiaalisen median nousu ei tarkoita sitä, että ihmiset ja yritykset koulutetaan uusien sosiaalisten palveluiden valjastamiseen. Se tarkoittaa sitä, että meidät, yrityksissä työssä olevat ihmiset opetetaan puhumaan paremmin asiakkaillemme ja muille yrityksille.

Olin taas viime keskiviikkoaamuna jutustelemassa yritysten johtohenkilöille verkkopalveluista ja sosiaalisesta mediasta. Aamurähmäisin aivoin unohdin kuitenkin kotiin MAC-koneeni ja tarjolla olevan PC-tykin yhdistävän adapterin. Olin tietysti polkupyörällä liikkeellä, joten en olisi ehtinyt edes hakemaan puuttuvaa liitintä. 

Kylmä hiki ehti kohota otsalle ennen shown alkua, kunnes oivalsin, että nythän kykyni vasta mitataankin oikein: Miten osaan olla verkkopalveluiden asiantuntija ilman hienon grafiikan ja tarkoin harkittujen lauseiden tukea? Kyseessä oli siis aito sosiaalisen median testi. Jazzmuusikonkin pitää osata musiikki läpikotaisin, jotta osaa improvisoida oikein, oikeissa paikoissa. Selviytyisinkö?

Siitä tuli yksi parhaista puhekeikoistani koskaan. Keskustelimme, en luennoinut. Sain teräviä kysymyksiä. Osasin puhua asiaa, mutta kevyellä otteella. Tilaisuuden jälkeen erään suuren vakuutusyhtiön johtaja tuli kysymään: "Miten he saisivat samanlaisen otteen siirrettyä palveluihinsa?"

Ajatelkaa mitä pankki- ja vakuutusyhtiöt saisivat aikaan, jos he esiintyisivät tiskeillä, puhelimessa ja verkossa riittävän rennosti ja rehellisesti sen kankeuden ja turboluokan lakimiesjargonin sijaan? Minun ei tarvitsisi 40 minuuttia hakea etsimääni vakuutusta vakuutusyhtiön sivuilta. Joku palvelisi ja kysyisi tarpeitani suoraan, perkaisi päällekäisyydet perheeni vakuutuksista JA myisi meille sopivimpia palveluita vaikka ne tuottaisivatkin yhtiölle lyhytaikaista rahaa vähemmän.

Sosiaalinen media opettaa palvelemaan paremmin. Ne ketkä eivät halua, tai eivät viitsi, eivät enää pärjää.