Näytetään tekstit, joissa on tunniste downshifting. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste downshifting. Näytä kaikki tekstit
perjantai 17. kesäkuuta 2011
On ihmisen vuoro suorittaa downsizing
Synkät pilvet
Osa Euroopan maista (Kreikka, Irlanti, Italia, Portugali, jne.) on jo konkurssikypsiä, mutta USA:n tilanne on huolestuttavin. Jos se ryhmittymä menee polvilleen ällistyttävän velkataakkansa alla, vaikuttanee se kaikkiin.
Bensan hinta on ottanut maailmalla lopullisen suuntansa, ja se on ylöspäin. Suomenkin uusi hallitus, jahka saavat sen kasaan, verottaa jatkossa sitä entistä enemmän. Hetken päästä muistelemme aikoja, jolloin bensalitra maksoi alle kaksi euroa. Fossiilit muistelevat fossiilisia.
Suomessa asuntolainan korkovähennykset leikataan muutaman vuoden porrasmenetelmällä pois. Se tarkoittaa suurvelallisille tuhansien eurojen tappioita vuodessa.
Ruuan hintakin näyttää olevan nousussa. Jo viimeisen vuoden aikana useat ns. perusruokatuotteetkin ovat nouseet jopa 20-45%. Se valitettavasti ei todellakaan lisää lähi- ja luomuruuan kysyntää, ainakaan globaalilla mittakaavalla.
Downsizing
Suuryrityksethän toimivat niin, että voitollisenkin vuoden jälkeen, jatkuvan kasvun pakon takia, ne pistävät ihmisiä pellolle tuhansittain. Se on ainoa keino. Jollei tulot kasva, menot pienenevät, vaikka sitten väkisin. Osakkeenomistajat pitää pitää tyytyväisenä. Sitä sanotaan downsizingiksi.
On aika ihmisen downsizingin. Jokaisen kannattaa vähentää omaa taloudellista riskiään, sillä elämisen kulut vain nousevat.
Tarvitseeko nelihenkinen perhe 250m2 uutta omakotitaloa kaukana palveluista (koska etäisyys vaatii autoja)? Tarvitseeko pariskunta? Kenelle sinä asut, itsellesi ja perheellesi vai muille? Siitä kysymyksestä kaikki lähtee. Kun sen on analysoinut, voidaan siirtyä autoihin, mökkeihin, veneisiin, vaatteisiin, jne.
Kaiken voi muuttaa jos tahtoo. Se vaatii aikaa ja vaivaa, mutta maksaa vaivan. On huomattavasti helpompaa ottaa vastaan uhat ja mahdollisuudet, kun selkää ei paina velka. Toki se vaatii kaiken pienentämistä ja luopumista, mutta so what? Se on vain tavaraa.
Leave it behind
You got to leave it behind
All that you fashion
All that you make
All that you build
All that you break
All that you measure
All that you feel
All this you can leave behind
All that you reason
All that you sense
All that you speak
All you dress-up
All that you scheme...
All this you can leave behind
(Walk on by U2)
Pikku Apuri
Tunnisteet:
asuntovelka,
downshifting,
downsizing,
velattomuus
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Kuluttaminen on muuttumassa taas järkeväksi
Uusi, tarpeeksi suuren otannan kulutustutkimus on tehty Suomessa. Muuttuvan kuluttamisen kärjessä ovat järkevimmät meistä - naiset.
Downshifting eli omaehtoinen elämän kohtuullistaminen on kasvanut länsimaissa, kun ympäristöajattelu on voimistunut, työuupumus lisääntynyt ja yhteiskunnalliset liikkeet ovat yksilöllistyneet.
Se todistaa sen, mitä meidänkin perhe on tehnyt jo muutaman vuoden - lopettanut kaiken ylimääräisen kuluttamisen ja säästänyt/sijoittanut rahansa.
Meillä se muuttuu selvemmäksi konkretiaksi ensi viikolla, kun rakas vaimoni jää vuodeksi vuorotteluvapaalle. Aiomme käyttää suuren osan siitä ajasta matkailuun ja uusien harrastusten opetteluun. Paikkaamme säästöistä elämisen, jos meidän edes tarvitsee niin tehdä.
Oma työni on tietokoneen kautta tehtävää, joten voin tehdä sitä 80%:sti missä vain. Uusi iPhone mahdollistaa langattomassa verkossa jopa videoneuvottelun, ja Skype tarjoaa samaa ilmaiseksi jo viidelle henkilölle. Miksi emme käyttäisi niitä?
Kun kulutus muuttuu järkevämmäksi, koko yhteiskuntarakenteenkin on muututtava. Tällä mustavalkoisella tiellä, jossa joko verotusta ja maksuja kiristetään tai palveluita ja etuja lakkautetaan (lue. yksityistetään Friedmanilaiseen malliin), ei voida enää jatkaa. Nyt lähdössä on asuntolainan verovähennys.
Markkinoijana aivoni saavat vihdoinkin seuraa sydämestä
Kohta pärjäävät vain oikeasti hyvät, ekologiset ja avoimesti tiedottavat yritykset. Kuluttaja valitsee ja määrää, ei yritys (paitsi S- ja K-ryhmät Suomessa duopolillaan).
Kuluttaja -sanalle pitänee keksiä uusi nimike? Järkevöittäjä? Järkivoittaja? Ihminen?
Tunnisteet:
downshifting,
etätyö,
kuluttajatutkimus,
kuluttamisen muutos,
kulutustutkimus
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Leppoistamisesta, kohtuullistamisesta (Downshifting)
Mm. ansioitunut bloggaaja Koistisen Mari käväisi Ylen aamu-TV:ssa haastattelussa, jonka aihe on leppoistaminen, eli downshiftaus.
Hyvää juttua. Tuttua juttua, sillä tuon minäkin tein. Tuota vaimonikin kohta tekee.
Koska näyttää siltä, että v. 1970 syntyneinä emme ilmeisesti koskaan pääse eläkkeelle, otimme eläkkeen "omiin käsiimme". Kyse on nimittäin työn ja muun elämän järkevämmästä yhdistämisestä, jossa mukaan astuu myös ekologisuus. Tavoitteena tehdä vähemmän työtä, mielekkäämpää työtä, mutta "loppuun asti".
Työ:
Oma työni internetin parissa mahdollistaa työpaikattomuuden. Voin tehdä työtäni missä vain, koska vain.
Palaverit voi oikeasti pitää Skypen avulla. 20 vuoden aikana käymistäni palavereista ehkä 1-2% voisi sanoa olleen sellaisia, joissa oli hyvä olla samassa huoneessa. Muut olisi aivan mainiosti hoituneet sähköisesti.
Asuminen:
Muutimme isommasta vanhasta lähiörivitalosta keskustaan, pienempiin neliöihin, mutta isompiin kuutioihin (loft-asunto). Muutimme asunnon yhdeksi tilaksi, jonka seurauksena meillä ei ole yhtään neliötä, jossa ei joskus jotain tehtäisi. Muutoksen johdosta meillä on itse asiassa enemmän tilaa nyt, kuin oli vanhassa suuremmassa asunnossa.
Työpaikkaani Manillan vanhaan tehdaskiinteistöön on asunnostamme 65m hurja matka.
Liikkuminen:
Emme enää juurikaan tarvitse autoa (mutta sellainen meillä vielä kuitenkin on). Kävelemme, junailemme ja pyöräilemme kaikkialle.
Hiilitaakkaamme rassaa kuitenkin hurjasti toinen pikku asuntomme Hua Hinissa. Sinne kun pääsee vain lentäen, ja päästöt ovat sen takia melkomoiset. Niitä kohtuullistaaksemme koitamme olla siellä pidempiä aikoja kerralla.
Ruokailu:
Talomme alakerrassa on kauppa, josta ostamme vain tarpeeseen. Emme heitä enää yhtään ruokaa pois, kuten ennen kävi silloin tällöin.
Olemme myös muokkaamassa ruokavaliotamme kasvisvoittoiseksi, koska (naudan)lihan syöminen pitäisi jokaisen lopettaa, tai ainakin sitä pitäisi vähentää rajusti.
Kuluttaminen:
Meillä on jo kaikkea. Emme siis enää kuluta juuri mihinkään rahaa. Anteeksi siitä, valtio, mutta siksi sitä jää meillä säästöönkin, joka mahdollistaa kohtuullistamisen.
Ja tärkeä pointti tässä kirjoituksessa on se, että muutos on mietitty, suunniteltu ja tekemällä tehty. Suunnittelimme asiaa vuoden, sen jälkeen ryhdyimme toimeen, ja muutoksen läpikäynti vei n. kaksi vuotta. Se vaati kovaakin tahtoa ja työtä, mutta nyt elämä on oikeasti parempaa sen takia.
Hyvää juttua. Tuttua juttua, sillä tuon minäkin tein. Tuota vaimonikin kohta tekee.
Koska näyttää siltä, että v. 1970 syntyneinä emme ilmeisesti koskaan pääse eläkkeelle, otimme eläkkeen "omiin käsiimme". Kyse on nimittäin työn ja muun elämän järkevämmästä yhdistämisestä, jossa mukaan astuu myös ekologisuus. Tavoitteena tehdä vähemmän työtä, mielekkäämpää työtä, mutta "loppuun asti".
Työ:
Oma työni internetin parissa mahdollistaa työpaikattomuuden. Voin tehdä työtäni missä vain, koska vain.
Palaverit voi oikeasti pitää Skypen avulla. 20 vuoden aikana käymistäni palavereista ehkä 1-2% voisi sanoa olleen sellaisia, joissa oli hyvä olla samassa huoneessa. Muut olisi aivan mainiosti hoituneet sähköisesti.
Asuminen:
Muutimme isommasta vanhasta lähiörivitalosta keskustaan, pienempiin neliöihin, mutta isompiin kuutioihin (loft-asunto). Muutimme asunnon yhdeksi tilaksi, jonka seurauksena meillä ei ole yhtään neliötä, jossa ei joskus jotain tehtäisi. Muutoksen johdosta meillä on itse asiassa enemmän tilaa nyt, kuin oli vanhassa suuremmassa asunnossa.
Työpaikkaani Manillan vanhaan tehdaskiinteistöön on asunnostamme 65m hurja matka.
Liikkuminen:
Emme enää juurikaan tarvitse autoa (mutta sellainen meillä vielä kuitenkin on). Kävelemme, junailemme ja pyöräilemme kaikkialle.
Hiilitaakkaamme rassaa kuitenkin hurjasti toinen pikku asuntomme Hua Hinissa. Sinne kun pääsee vain lentäen, ja päästöt ovat sen takia melkomoiset. Niitä kohtuullistaaksemme koitamme olla siellä pidempiä aikoja kerralla.
Ruokailu:
Talomme alakerrassa on kauppa, josta ostamme vain tarpeeseen. Emme heitä enää yhtään ruokaa pois, kuten ennen kävi silloin tällöin.
Olemme myös muokkaamassa ruokavaliotamme kasvisvoittoiseksi, koska (naudan)lihan syöminen pitäisi jokaisen lopettaa, tai ainakin sitä pitäisi vähentää rajusti.
Kuluttaminen:
Meillä on jo kaikkea. Emme siis enää kuluta juuri mihinkään rahaa. Anteeksi siitä, valtio, mutta siksi sitä jää meillä säästöönkin, joka mahdollistaa kohtuullistamisen.
Ja tärkeä pointti tässä kirjoituksessa on se, että muutos on mietitty, suunniteltu ja tekemällä tehty. Suunnittelimme asiaa vuoden, sen jälkeen ryhdyimme toimeen, ja muutoksen läpikäynti vei n. kaksi vuotta. Se vaati kovaakin tahtoa ja työtä, mutta nyt elämä on oikeasti parempaa sen takia.
Tunnisteet:
downshifting,
leppoistaminen,
Mari K
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

