Eläkekeskustelu velloo hurjana, mutta ihan väärissä kabineteissa. Olen v. 1970 syntynyt pienyrittäjä, ja maksan aivan käsittämättömän suuria rahoja sellaiseen pohjattomaan eläkekirstuun, josta en itse koskaan tule mitään saamaan. Jokainen omassa, suhteellisen laajassa (ja saman ikäisessä) tuttavapiirissäni ajattelee samoin, vaikkei sitä kukaan meiltä ole kysynyt, eikä annettu asiaan kommentoida.
Voin rehellisesti sanoa myös sen, joka seuraa tuosta seikasta johtopäätöksenä. En todellakaan aio tehdä työtä niin pitkään, kun sitä tähän asti on totuttu tekemään. Eli viekää eläkkeeni pois. Tiedämme jo, että jos sellaisen joskus saamme, se on ylimääräistä bonusta.
Kun olemme vaimoni kanssa saaneet asuntovelat maksettua, tuossa n. 3-5 vuoden sisään, harkitsemme jo osa-aikatyön tekemistä. Suomelle jää täten pienetkin tulomme ja panoksemme saamatta, koska aiomme viettää osan vuodesta lämpimässä maassa, poissa suomalaisten eläkejärjestöjen silmistä. Meille, ja monelle muulle riittää vähempikin, jahka olemme rehkineet katon päällemme.
Mikä siis neuvoksi? Keino on yksinkertainen, ratkaisut ehkä monimutkaisia. Suomessa olemme kansana jo saavuttaneet korkean elintason. Meillä on korkealaatuinen koulutusjärjestelmä ja (vielä) hyvä terveydenhuoltokin. Kaupoissa on jos jonkinmoista ruokaa ja juomaa – liiaksikin. Miksi siis rehkimme töissä kuin viimeistä päivää, monet kymmenen tuntia päivässä? Vähempi riittää. Tehkäämme siis vähemmän töitä pakkovelvollisuudesta, ja tehkäämme sen sijaan enemmän halusta niihin asioihin, joihin meille on luontainen taipumus ja kiinnostus annettu.
Jokainen huolehtikoot omasta kodistaan ja sen maksuista. Jos olet ostanut liian kalliin ja ison omakotitalon sekä autot, maksat niistä kauan ja paljon. Jos taas olet suunnitellut elämäsi omiin riittäviin tarpeisiisi, asunto- ja muut lainat saat maksettua jo hyvissä ajoin.
Meillä on siis kaikki tarpeellinen kohta maksettuna, ja emme tarvitse enää lisää mitään. Tarvitsemme vain tietyn kuukausirahan, jotta voimme elää vapaammin, poissa yltiöpäisen ja idioottimaisen työelämän ja -politiikan jaloista. Ja ajatuksemme on kehittää ja keksiä uusia ideoita, uusia parannuksia maailmaan. Emme siis vain aio ryystää maitaita rantsulla. Toki sitäkin.
Kaikki on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Jo pelkästään tietotekniikan hurja kehitys on tuonut globaaleja työmahdollisuuksia, jotka eivät vaadi työpaikkaa, saati paikallaolovelvollisuutta. Se myös tarkoittaa aivovuotoja niihin maihin, jotka jämähtävät vanhoihin kaavoihinsa. Koko se yhteiskunnallinen päätöksentekorakenne, millä olemme tulleet tähän asti, pitäisi muokata aikoihimme sopivammaksi. Useille päättäjille ja virkamiehille moinen ajatus on aivan liikaa, eritoten niille, ketkä ovat ”tottuneet tekemään asioita kuten ennenkin”.
Nyt pitäisi nousta sellaisten, kaupunki- ja maakeskeisten ajatushautomoiden, joihin kutsuttaisiin kansalaisia, joilla tuntuu olevan kyky miettiä asioita ”out-of-the-box”. Mm. Demos Helsingissä tekee jo sellaista työtä, josta riittää marjoja sekä Helsingille että koko maahan.
Koska saadaan vastaava hautomo myös Turkuun, joka tuntuu kipeästi olevan sen tarpeessa? Sen sijaan, että mietitään julkisesti sitä, tuleeko meille pormestarimalli vai ei, pitäisi miettiä paljon syvemmältä, paljon laajemmin. Puolueiden ryhmäkurista voisi luopua ensimmäiseksi.
