Ei koskaan eläkkeelle?

Eläkekeskustelu velloo hurjana, mutta ihan väärissä kabineteissa. Olen v. 1970 syntynyt pienyrittäjä, ja maksan aivan käsittämättömän suuria rahoja sellaiseen pohjattomaan eläkekirstuun, josta en itse koskaan tule mitään saamaan. Jokainen omassa, suhteellisen laajassa (ja saman ikäisessä) tuttavapiirissäni ajattelee samoin, vaikkei sitä kukaan meiltä ole kysynyt, eikä annettu asiaan kommentoida.

Voin rehellisesti sanoa myös sen, joka seuraa tuosta seikasta johtopäätöksenä. En todellakaan aio tehdä työtä niin pitkään, kun sitä tähän asti on totuttu tekemään. Eli viekää eläkkeeni pois. Tiedämme jo, että jos sellaisen joskus saamme, se on ylimääräistä bonusta.

Kun olemme vaimoni kanssa saaneet asuntovelat maksettua, tuossa n. 3-5 vuoden sisään, harkitsemme jo osa-aikatyön tekemistä. Suomelle jää täten pienetkin tulomme ja panoksemme saamatta, koska aiomme viettää osan vuodesta lämpimässä maassa, poissa suomalaisten eläkejärjestöjen silmistä. Meille, ja monelle muulle riittää vähempikin, jahka olemme rehkineet katon päällemme.

Mikä siis neuvoksi? Keino on yksinkertainen, ratkaisut ehkä monimutkaisia. Suomessa olemme kansana jo saavuttaneet korkean elintason. Meillä on korkealaatuinen koulutusjärjestelmä ja (vielä) hyvä terveydenhuoltokin. Kaupoissa on jos jonkinmoista ruokaa ja juomaa – liiaksikin. Miksi siis rehkimme töissä kuin viimeistä päivää, monet kymmenen tuntia päivässä? Vähempi riittää. Tehkäämme siis vähemmän töitä pakkovelvollisuudesta, ja tehkäämme sen sijaan enemmän halusta niihin asioihin, joihin meille on luontainen taipumus ja kiinnostus annettu.

Jokainen huolehtikoot omasta kodistaan ja sen maksuista. Jos olet ostanut liian kalliin ja ison omakotitalon sekä autot, maksat niistä kauan ja paljon. Jos taas olet suunnitellut elämäsi omiin riittäviin tarpeisiisi, asunto- ja muut lainat saat maksettua jo hyvissä ajoin.

Meillä on siis kaikki tarpeellinen kohta maksettuna, ja emme tarvitse enää lisää mitään. Tarvitsemme vain tietyn kuukausirahan, jotta voimme elää vapaammin, poissa yltiöpäisen ja idioottimaisen työelämän ja -politiikan jaloista. Ja ajatuksemme on kehittää ja keksiä uusia ideoita, uusia parannuksia maailmaan. Emme siis vain aio ryystää maitaita rantsulla. Toki sitäkin.

Kaikki on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Jo pelkästään tietotekniikan hurja kehitys on tuonut globaaleja työmahdollisuuksia, jotka eivät vaadi työpaikkaa, saati paikallaolovelvollisuutta. Se myös tarkoittaa aivovuotoja niihin maihin, jotka jämähtävät vanhoihin kaavoihinsa. Koko se yhteiskunnallinen päätöksentekorakenne, millä olemme tulleet tähän asti, pitäisi muokata aikoihimme sopivammaksi. Useille päättäjille ja virkamiehille moinen ajatus on aivan liikaa, eritoten niille, ketkä ovat ”tottuneet tekemään asioita kuten ennenkin”.

Nyt pitäisi nousta sellaisten, kaupunki- ja maakeskeisten ajatushautomoiden, joihin kutsuttaisiin kansalaisia, joilla tuntuu olevan kyky miettiä asioita ”out-of-the-box”. Mm. Demos Helsingissä  tekee jo sellaista työtä, josta riittää marjoja sekä Helsingille että koko maahan.

Koska saadaan vastaava hautomo myös Turkuun, joka tuntuu kipeästi olevan sen tarpeessa? Sen sijaan, että mietitään julkisesti sitä, tuleeko meille pormestarimalli vai ei, pitäisi miettiä paljon syvemmältä, paljon laajemmin. Puolueiden ryhmäkurista voisi luopua ensimmäiseksi.

Kukaan ei kaipaa enää lisää rahaa, mutta keskustelu siitä pyörittää silti politiikkaamme ja elämäämme

Nyt se on todistettu.

Tutkimus tehtiin edellisen kerran vuonna 2005, jolloin elämänarvoja määritti yksilöllisyys ja elämyshakuisuus. Nyt korostuvat paremmat ihmissuhteet, turva ja vapaus. Kaikkiaan yhdeksän kymmenestä ei ole motivoitunut tekemään lisää rahaa ja kasvua.

Demos Helsinki järjestää edellä mainittua tutkimusta laajemman keskustelutilaisuuden, "aikapoliittisen klubin" 30.9. ja 15.10. Helsingissä. Puhujana ja alustajana on mm. Osmo Soinivaara. Tilaisuuden pohjustusta alla:

Ihmisten suhde aikaan muuttuu: työ- ja vapaa-aika sekoittuvat, mutta henkilökohtaiset tavoitteemme kehittyvät vastakkaiseen suuntaan. Unelmoimme sapattivapaista, elämyksistä, emmekä tavaroista. Voimme töissä pahoin ja suoritamme viikonloppunakin. Se, mikä alkoi näkyä ensin vain kiireisimpien arjessa, on nyt suuren yleisön todellisuutta. Vaikka aika on keskeinen hyvinvointimme lähde, emme keskustele siitä politiikassa ja työssä.

Raha on yhä politiikan keskeinen jaettava hyödyke. Työehtosopimusneuvotteluissa puhutaan yhä palkoista, ei ajasta. Politiikan kulmapöytiä dominoivat verot, leikkaukset ja erilaiset rahalliset tuet. Modernin politiikan kieli ja käsitteistö on rakentunut rahan ympärille ja vaikuttaa siihen, miten hahmotamme yhteiskuntaa, jossa elämme.

Aika, edellytyksenä yksilön työpanokselle ja aktiiviselle toiminnalle, on kuitenkin rahaa perustavanlaatuisempi tekijä.

Voisiko yksilön ja ajan suhteen muutos heijastua myös politiikkaan? Voisiko ajasta tulla politiikan keskeinen kieli, väline ja hyödyke? Pitäisikö?

Lähde! Tee muutos!

 (Tiina ja J-P:n tapaat Utössä, tai Eeva-lehden sivuilla)

Todella moni tutuistakin potee pelkoa. Elämä kuihtuu käsiin kun työ imee kaiken voiman. Ei jaksa parisuhdetta, lapsia, harrastuksia, ystäviä, sukulaisia...elämää. Tällöin olet palkan ja sen turvan vanki (sitä minäkin olin aina kesäkuuhun v. 2006 asti).

Tuon tilanteen takana on usein kylmiä faktoja, joista suurin lienee: Jos et selviä asuntolainasta pienemmällä palkalla, olet ostanut liian kalliin asunnon. Vaihda siis se ensin halvempaan. Mitä teet liian kalliilla autolla? Pärjäisitkö ilman, tai edes halvemmalla?

Sen jälkeen sinulla on mahdollisuuksia. Mitä harrastat? Missä olet tosi hyvä? Mistä oikeasti pidät? Olisiko siitä, tai sen johdannaisesta omaksi yritykseksi? Tai voisit pitää vuorotteluvapaan? Ottaisit vuoden itsellesi ja ajatuksillesi - saisit rampauttavaan työhösi etäisyyttä. Jollei ole perikuntaa, tai puolisoa, ulkomaille voi lähteä ihan reppu selässäkin. Tai muuta, kuten Tiina ja J-P tekivät pienen lapsensa kanssa, vuodeksi Utöseen, kauimmas Suomen selkärangasta. Pääasia on, että ryhdyt toimeen, ennen kuin mentaalipuolesi on ajettu niin loppuun, että liityt 500 000 muun suomalaisen joukkoon syömään masennuslääkkeitä.

Lähde! Tee muutos, jos tunnistat liian pitkän huonon olon.