Astuimme lauantaina klo 22.15 MS Rudolfinan kannelle vaimoni kanssa. Olimme molemmat varustautuneet kameroin, koska halusimme ikuistaa muinaistulet laivan lipuessa tyyntä merta saariston uumenissa. Mitä näimme?
- Seisovan pöydän
- Seisomaan kykenemättömiä muinaiskuleja, ts. keski-ikäisiä, jotka meinasivat heilahtaa yli laitojen
Emme nähneet ainoatakaan tulta, kun Rudolfina, tuo Aurajoen ruotsinlaiva putkutti Airiston eteläpäähän, kääntyi ja ulosti känniset takaisin laiturille.
Kun laiva lähti, kaikki 120 ihmistä ryntäsivät seisovan pöydän ääreen tuuppimaan toisiaan. Ilmeisesti oli otettu iltapäivästä asti pohjia ja nyt masuraukat olivat ihan tyhjät. Lounaan ajan saimme töniä yli satakiloisia tätejä pois ruokalautasiltamme.
Kuulimme myös Duo Komopaa Monona (ajattele jotain kauheinta mahdollisinta lelusyntikkamusiikkia ja pue se harmaaseen tampooniin, jolla on orangin kädet). Ei näin.
Kotiin päästyämme oli pakko avata 10 vuotta vanha Laphroaig ja juoda sitä suruunsa.
maanantai 30. elokuuta 2010
perjantai 27. elokuuta 2010
torstai 26. elokuuta 2010
KoruLiitolan hääilmoitus
Tänään pykäsimme tämän valtakunnalliseen Häät-lehteen. Ah, niin herkkää ja romanttista. Kaunis, puhdas, pelkistetty. Hinnaksi tuli 400€.
KoruLiitolan Kultaryntäys
Loimme KoruLiitolalle teemapäivien ilmoituksen. Teemana oli Klondiken kultaryntäys. Se näytti tältä ja kesti kyllä vääntääkin tovin, siksi hinta oli 500€.
Tiina Perhon verkkosivut, esitteet sekä ilmoitukset
maanantai 23. elokuuta 2010
Seilin puukirkosta Bono ja Edgen syliin Helsinkiin
Torstai-iltapäivällä löysimme itsemme Satumaan vieraina Seilin saaren puukirkosta, jossa Jenni Vartiainen bändeineen esitti hienon keikan. Syöminkien, juominkien ja otettujen sekä annettujen kehujen ilta päättyi osaltani puolenyön jälkeen Aboa Vetuksen sisäpihalle.
Oli pakko saada edes muutama tunti unta, koska vaimon kanssa lähdimme kohti Helsingissä sijaitsevaa Thaimaan suurlähetystöä jo aamukahdeksalta.
Puolen päivän jälkeen muutkin kaverukset saapuivat junalla Helsinkiin, mutta vaimon kanssa olimme silloin jo seisseet 3,5 tuntia "stalkkereina" Hotelli Kämpin edustalla odottelemassa U2:n miehiä.
Odotus palkittiin, kun basisti Adam Claytonin johdolla miehet tulivat kättelemään ja jakamaan nimmareita.
Kohta kotiseinäämme koristaa oheinen "abstrakti teos", joka muodostuu Bonon ja Edgen nimmareista.
Tapasimme stadikan kallioilla Viidakkorummun Euroopankiertueelta tutun "The Möksön", joka tuntui odottavan illan keikkaa malttamattomana.
Perjantain keikka oli itsellä jo kyseisen bändin yhdestoista, mutta nousi yhdeksi parhaista. Sää oli upea ja ihmiset hienosti fiiliksissä.
Lauantai-iltapäivästä laahustimme Willi Wäinö -nimisen pubin uumeniin katsastamaan U. Kekkosen, joka soitteli akustisesti bändin tuotantoa. Samaan aikaan vaimo halaili Edgeä ja Bonoa (ei kylläkään saanut kuvia) taas Kämpin edessä.
Ja illalla koimmekin sitten parhaan U2-keikan ikinä. Bändi oli rennompi ja uskaliaampi kuin koskaan. Viimeisen biisin aikana alkoi kaatosade, ja keikka päättyikin Bonon johdatuksella 53 000 ihmisen Singin In The Rain -yhteislauluun. Hieno ilta!
Nyt on äänet poissa tai liian matalalla ja päässä oudon tyhjä olo. Elämä jatkuu uskomattoman kokemuksen rikkaampana. Kiitos kaikille mukana olleille.
EDIT: aika harva rocktoimittaja osaa asiansa. Otto Talvio osaa NYT-liitteen uusimmassa numerossa.
tiistai 17. elokuuta 2010
Puolivälissä elämää
40 vuotta tuli täyteen, ja tein välitilinpäätöksen. Yleensähän osa meistä sekoaa nyt tai hetken päästä. Minä en aio. Elämäni ei koskaan ole ollut näin hyvää: vaimo, työ, asunto, "mökki", harrastukset, kaverit - kaikki loistavia, mukavia, minulle sopivia.
Emme kaipaa enää mitään lisää. Velat saamme kohtapian maksettua, sen jälkeen menot tipahtavat. Se tarkoittaa, että tulotkin voivat pysyvästi tipahtaa. En kaipaa autoetua, 6000€ palkkaa ja hienoja puitteita. Ne yleensä tarkoittavat ympärivuorokautista työtä ja matkustamista - näennäistä vastuuta kaikesta.
Olen mielummin Leo Straniuksen linjoilla (HS 17.8.2010):
On tärkeää huomioida, että nuo arvot, toimet ja periaatteet sopivat minulle ja läheisilleni. Ei niiden tarvitsekaan soveltua kaikille, esim. kymmenen vuotta nuoremmille. Silloin vielä minäkin halusin enemmän.
EDIT: Tähän kirjoitukseen liittyen. Täältä voit ladata Demos Helsingin Onnellisuuspoliittisen manifestin.
Emme kaipaa enää mitään lisää. Velat saamme kohtapian maksettua, sen jälkeen menot tipahtavat. Se tarkoittaa, että tulotkin voivat pysyvästi tipahtaa. En kaipaa autoetua, 6000€ palkkaa ja hienoja puitteita. Ne yleensä tarkoittavat ympärivuorokautista työtä ja matkustamista - näennäistä vastuuta kaikesta.
Olen mielummin Leo Straniuksen linjoilla (HS 17.8.2010):
- 82% suomalaisista kokee työpaikkojen stressin polttavan loppuun ja 40% olisi valmis tinkimään palkastaan, jos vapaa-aikaa olisi enemmän (EVA, 2010)
- Ihmiset hakevat sisältöä elämäänsä yhä useammin palkkatyön ulkopuolelta
- Mikä tahansa talouskasvu ei ole tavoiteltavaa
- Lisääntyvä varallisuus ei enää tosiasiassa lisää ihmisten tyytyväisyyttä
- Omatuntotalousajattelu - järjen lisäksi sydän mukana
- Palkan lisäämisen sijaan enemmän vapaa-aikaa
- Verkoston hyödyntämistä oman kasvun sijaan
- Ei työaikaa, on vain tehtäviä töitä
- Maalaisjärkeä - ei utopistisia businessennustuksia ja -oletuksia
- Hyvää oloa kotona, töissä ja vapaa-ajalla
On tärkeää huomioida, että nuo arvot, toimet ja periaatteet sopivat minulle ja läheisilleni. Ei niiden tarvitsekaan soveltua kaikille, esim. kymmenen vuotta nuoremmille. Silloin vielä minäkin halusin enemmän.
EDIT: Tähän kirjoitukseen liittyen. Täältä voit ladata Demos Helsingin Onnellisuuspoliittisen manifestin.
perjantai 13. elokuuta 2010
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Kaukana Gordon Ramseystä, mutta lähellä omaa sydäntä
Musiikiksi valitsin The Black Crowesin Creweologyn, joka on mukavaa akustisvoittoista näppäilyä gospelmaustein. Volume on verrannollinen matkaan kaiuttimistasi ruuanvalmistusasemalle. Alla esimerkki.
Btw, kivointa tää on yhdessä puolison kanssa, mutta Piuski on nyt Zumbassa (!!=?).
Kävelin jääkaapille, josta otin:
- yhden keltaisen, yhden punaisen ja yhden vihreän paprikan
- kaksi tuoretta sipulia
- kokonaisen valkosipulin
- 12 kirsikkatomssua
- vihreitä oliiveja 22 kpl:tta
- kolme ruokalusikallista (Pataks's original) garam masala -tahnaa (jos haluat miedompaa, ota tikka masala -tahna)
- kanaa fileinä sellainen 400-500g
Kaapista mukaan:
- kirvesmiehenotteellisen oliiviöljyä
- pähkinöitä (cashew, perus)
- Nomu -sarjan indian - maustetta pari olalta lähtevää ravistusta (jos miedompi hivelee, jätä tämä kokonaan pois)
Vuokaan se oliiviöljy ja tahna. Sekoita ne keskenään ruokalusikalla. Kanafileet uimaan tahnaan. Sukella niiden kanssa ja ui. Hiputa Nomua maun mukaan lisukkeeksi tai älä (vahvaa kamaa hei sitte!).
Tää mössö saisi olla ainaskin 5-6 tuntia (itse pidetään koko päivä) imeltymässä siinä vuuassa.
Kun mössö on seissyt tunteja...
Leikkele kaikki paitsi kanafilut. Vihannekset saavat olla aikuiskokoa. Viskaa kasariin öljyä pohjalle niin että nilkat kastuu. Levy päälle. Itse käytän numerovoimakkuutena vitosta (täysillä induktiolevy näyttää ysiä). Kaikki pilkotut vihannekset, sipulit, oliivit, pähkinät pannulle. Kuullota 5 min. Redi.
Viskaa kanafilut vuuassaan uuniin ja anna muhia (kiertoilma)uunin keskiosassa, 170 asteessa 10 minuuttia.
Yhdistä muut ainesosat kasarista vuokaan. Kieritä, hinkkaa, leiki piilosta ja nattaa. Sen jälkeen koko hösseli takaisin uuniin. Itse pidän 15-20 minsaa, mutta nyt vain 120 asteessa (edelleen kiertoilmauuni). Done.
Jasmiiniriisit kaapista kattilaan. Keitä. Vedet veks. Palloks. Lautaselle. Soijakastiketta päälle. Intiavuuasta maukasta viekkuun. Juomat maun mukkaa. Jos haluat oikein brassailla, teet tietty (valkosipuli)naanleivät messiin.
Ja tärkeää! Ruoka on niin hyvää, että ylensyöt itsesi. Ota joku hyvä leffa jälkiruuaksi ja anna masun tehdä duuninsa. Ei sulla oo oikeesti kiire koskaan.
PikkuApurin keittiöstä...
Btw, kivointa tää on yhdessä puolison kanssa, mutta Piuski on nyt Zumbassa (!!=?).
Kävelin jääkaapille, josta otin:
- yhden keltaisen, yhden punaisen ja yhden vihreän paprikan
- kaksi tuoretta sipulia
- kokonaisen valkosipulin
- 12 kirsikkatomssua
- vihreitä oliiveja 22 kpl:tta
- kolme ruokalusikallista (Pataks's original) garam masala -tahnaa (jos haluat miedompaa, ota tikka masala -tahna)
- kanaa fileinä sellainen 400-500g
Kaapista mukaan:
- kirvesmiehenotteellisen oliiviöljyä
- pähkinöitä (cashew, perus)
- Nomu -sarjan indian - maustetta pari olalta lähtevää ravistusta (jos miedompi hivelee, jätä tämä kokonaan pois)
Vuokaan se oliiviöljy ja tahna. Sekoita ne keskenään ruokalusikalla. Kanafileet uimaan tahnaan. Sukella niiden kanssa ja ui. Hiputa Nomua maun mukaan lisukkeeksi tai älä (vahvaa kamaa hei sitte!).
Tää mössö saisi olla ainaskin 5-6 tuntia (itse pidetään koko päivä) imeltymässä siinä vuuassa.
Kun mössö on seissyt tunteja...
Leikkele kaikki paitsi kanafilut. Vihannekset saavat olla aikuiskokoa. Viskaa kasariin öljyä pohjalle niin että nilkat kastuu. Levy päälle. Itse käytän numerovoimakkuutena vitosta (täysillä induktiolevy näyttää ysiä). Kaikki pilkotut vihannekset, sipulit, oliivit, pähkinät pannulle. Kuullota 5 min. Redi.
Viskaa kanafilut vuuassaan uuniin ja anna muhia (kiertoilma)uunin keskiosassa, 170 asteessa 10 minuuttia.
Yhdistä muut ainesosat kasarista vuokaan. Kieritä, hinkkaa, leiki piilosta ja nattaa. Sen jälkeen koko hösseli takaisin uuniin. Itse pidän 15-20 minsaa, mutta nyt vain 120 asteessa (edelleen kiertoilmauuni). Done.
Jasmiiniriisit kaapista kattilaan. Keitä. Vedet veks. Palloks. Lautaselle. Soijakastiketta päälle. Intiavuuasta maukasta viekkuun. Juomat maun mukkaa. Jos haluat oikein brassailla, teet tietty (valkosipuli)naanleivät messiin.
Ja tärkeää! Ruoka on niin hyvää, että ylensyöt itsesi. Ota joku hyvä leffa jälkiruuaksi ja anna masun tehdä duuninsa. Ei sulla oo oikeesti kiire koskaan.
PikkuApurin keittiöstä...
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Kesän jälkeen
Olipa elämämme kesä, kuten varmaan teilläkin? Nyt ollaan jo täysillä töiden keskellä, ihan kuin ei taukoa olisi ollutkaan.
Pikku Apurilla on riittänyt kesälläkin pienempiä sivustoprojekteja, ja nyt menossa mm. mielenkiintoinen paitaprojekti Turun matkailulle, tuleva luento ”Jatkuvan kasvun odotus liiketoiminnassa – järkee vai ei” Luova Tila -seminaarissa, ja monta muuta kiintoisaa prokkista. On hienoa olla terve, levännyt, ja edelleen innoissaan uusista asioista ja ihmisistä.
Akkujen lataus lisäsi myös intoa perustaa uusi yritys. Apurilla on meneillään asunto-osakeyhtiöille suunniteltu sivustopalvelu, sekä tietysti Osula, mutta intoa riittäisi johonkin täysin muuhunkin kuin verkkoprojektiin.
Ystävämme keskisessä suomessa olivat perustaneet pienpanimon, koska intoa ja aikaa riitti. Nyt muutamat ravintolat Helsingissä saavat nauttia ko. panimon pintahiivaoluesta.
Toinen puolituttu perusti ekologisen vaatemaahantuontifirman, FeelGreenin. Luulisi moiselle olevan kysyntää?
Jos siis tiedät tai tunnet minut, ja sinulla on hyvä idea, ehdota. Tehdään jotain uutta ja jännää?
jari(at)pikkuapuri.fi
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Kuluttaminen on muuttumassa taas järkeväksi
Uusi, tarpeeksi suuren otannan kulutustutkimus on tehty Suomessa. Muuttuvan kuluttamisen kärjessä ovat järkevimmät meistä - naiset.
Downshifting eli omaehtoinen elämän kohtuullistaminen on kasvanut länsimaissa, kun ympäristöajattelu on voimistunut, työuupumus lisääntynyt ja yhteiskunnalliset liikkeet ovat yksilöllistyneet.
Se todistaa sen, mitä meidänkin perhe on tehnyt jo muutaman vuoden - lopettanut kaiken ylimääräisen kuluttamisen ja säästänyt/sijoittanut rahansa.
Meillä se muuttuu selvemmäksi konkretiaksi ensi viikolla, kun rakas vaimoni jää vuodeksi vuorotteluvapaalle. Aiomme käyttää suuren osan siitä ajasta matkailuun ja uusien harrastusten opetteluun. Paikkaamme säästöistä elämisen, jos meidän edes tarvitsee niin tehdä.
Oma työni on tietokoneen kautta tehtävää, joten voin tehdä sitä 80%:sti missä vain. Uusi iPhone mahdollistaa langattomassa verkossa jopa videoneuvottelun, ja Skype tarjoaa samaa ilmaiseksi jo viidelle henkilölle. Miksi emme käyttäisi niitä?
Kun kulutus muuttuu järkevämmäksi, koko yhteiskuntarakenteenkin on muututtava. Tällä mustavalkoisella tiellä, jossa joko verotusta ja maksuja kiristetään tai palveluita ja etuja lakkautetaan (lue. yksityistetään Friedmanilaiseen malliin), ei voida enää jatkaa. Nyt lähdössä on asuntolainan verovähennys.
Markkinoijana aivoni saavat vihdoinkin seuraa sydämestä
Kohta pärjäävät vain oikeasti hyvät, ekologiset ja avoimesti tiedottavat yritykset. Kuluttaja valitsee ja määrää, ei yritys (paitsi S- ja K-ryhmät Suomessa duopolillaan).
Kuluttaja -sanalle pitänee keksiä uusi nimike? Järkevöittäjä? Järkivoittaja? Ihminen?
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Mitä teetkin, tee se eri tavalla kuin muut
Olen perustanut Pikku Apurin foorumiksi kaikelle sille, minkä vain voi tehdä eri tavoin kuin muut. Kehittelen uusia palveluita, markkinointikeinoja ja -kampanjoita. Usein asiakkaalla ei rohkeus riitä, mutta jonain päivänä se riittää.
Kun jotain tekee hyvin ja erilailla kuin muut, se ei aiheuta myötähäpeää, vaan naurua ja ilon kyyneleitä. Ohessa paras kuvaus moisesta.
Hyvää kesää kaikille!
Kun jotain tekee hyvin ja erilailla kuin muut, se ei aiheuta myötähäpeää, vaan naurua ja ilon kyyneleitä. Ohessa paras kuvaus moisesta.
Hyvää kesää kaikille!
perjantai 4. kesäkuuta 2010
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Opettaako sosiaalinen media keskustelemaan ja palvelemaan paremmin?
Sosiaalisen median nousu ei tarkoita sitä, että ihmiset ja yritykset koulutetaan uusien sosiaalisten palveluiden valjastamiseen. Se tarkoittaa sitä, että meidät, yrityksissä työssä olevat ihmiset opetetaan puhumaan paremmin asiakkaillemme ja muille yrityksille.
Olin taas viime keskiviikkoaamuna jutustelemassa yritysten johtohenkilöille verkkopalveluista ja sosiaalisesta mediasta. Aamurähmäisin aivoin unohdin kuitenkin kotiin MAC-koneeni ja tarjolla olevan PC-tykin yhdistävän adapterin. Olin tietysti polkupyörällä liikkeellä, joten en olisi ehtinyt edes hakemaan puuttuvaa liitintä.
Kylmä hiki ehti kohota otsalle ennen shown alkua, kunnes oivalsin, että nythän kykyni vasta mitataankin oikein: Miten osaan olla verkkopalveluiden asiantuntija ilman hienon grafiikan ja tarkoin harkittujen lauseiden tukea? Kyseessä oli siis aito sosiaalisen median testi. Jazzmuusikonkin pitää osata musiikki läpikotaisin, jotta osaa improvisoida oikein, oikeissa paikoissa. Selviytyisinkö?
Siitä tuli yksi parhaista puhekeikoistani koskaan. Keskustelimme, en luennoinut. Sain teräviä kysymyksiä. Osasin puhua asiaa, mutta kevyellä otteella. Tilaisuuden jälkeen erään suuren vakuutusyhtiön johtaja tuli kysymään: "Miten he saisivat samanlaisen otteen siirrettyä palveluihinsa?"
Ajatelkaa mitä pankki- ja vakuutusyhtiöt saisivat aikaan, jos he esiintyisivät tiskeillä, puhelimessa ja verkossa riittävän rennosti ja rehellisesti sen kankeuden ja turboluokan lakimiesjargonin sijaan? Minun ei tarvitsisi 40 minuuttia hakea etsimääni vakuutusta vakuutusyhtiön sivuilta. Joku palvelisi ja kysyisi tarpeitani suoraan, perkaisi päällekäisyydet perheeni vakuutuksista JA myisi meille sopivimpia palveluita vaikka ne tuottaisivatkin yhtiölle lyhytaikaista rahaa vähemmän.
Sosiaalinen media opettaa palvelemaan paremmin. Ne ketkä eivät halua, tai eivät viitsi, eivät enää pärjää.
Olin taas viime keskiviikkoaamuna jutustelemassa yritysten johtohenkilöille verkkopalveluista ja sosiaalisesta mediasta. Aamurähmäisin aivoin unohdin kuitenkin kotiin MAC-koneeni ja tarjolla olevan PC-tykin yhdistävän adapterin. Olin tietysti polkupyörällä liikkeellä, joten en olisi ehtinyt edes hakemaan puuttuvaa liitintä.
Kylmä hiki ehti kohota otsalle ennen shown alkua, kunnes oivalsin, että nythän kykyni vasta mitataankin oikein: Miten osaan olla verkkopalveluiden asiantuntija ilman hienon grafiikan ja tarkoin harkittujen lauseiden tukea? Kyseessä oli siis aito sosiaalisen median testi. Jazzmuusikonkin pitää osata musiikki läpikotaisin, jotta osaa improvisoida oikein, oikeissa paikoissa. Selviytyisinkö?
Siitä tuli yksi parhaista puhekeikoistani koskaan. Keskustelimme, en luennoinut. Sain teräviä kysymyksiä. Osasin puhua asiaa, mutta kevyellä otteella. Tilaisuuden jälkeen erään suuren vakuutusyhtiön johtaja tuli kysymään: "Miten he saisivat samanlaisen otteen siirrettyä palveluihinsa?"
Ajatelkaa mitä pankki- ja vakuutusyhtiöt saisivat aikaan, jos he esiintyisivät tiskeillä, puhelimessa ja verkossa riittävän rennosti ja rehellisesti sen kankeuden ja turboluokan lakimiesjargonin sijaan? Minun ei tarvitsisi 40 minuuttia hakea etsimääni vakuutusta vakuutusyhtiön sivuilta. Joku palvelisi ja kysyisi tarpeitani suoraan, perkaisi päällekäisyydet perheeni vakuutuksista JA myisi meille sopivimpia palveluita vaikka ne tuottaisivatkin yhtiölle lyhytaikaista rahaa vähemmän.
Sosiaalinen media opettaa palvelemaan paremmin. Ne ketkä eivät halua, tai eivät viitsi, eivät enää pärjää.
maanantai 31. toukokuuta 2010
Vältä ketjuja kun ostat ruokaa?
Tässä yksi esimerkki haastesta tai toiveesta, jota itsekin olen ajatellut kokeilevani: jos ostaisi ruokansa vain muualta kun ketjukaupoista. Kauppahalli ja tori palvelevat Turussa ihan mallikkaasti ainakin kesäaikana. Miksei?
Vieno julkinen pyyntöni on, että saisin lipsua säännöstä hieman? Talomme alakerrassa on nimittäin Sale. Jos sitä ei käytä, sitä ei kohta ole.
We are the culture - ihmisketju Turusta Tallinnaan
Se mihin sitten päädyttiin yhdessä Koko Jukan kanssa, oli yksinkertainen sovellus facebookkiin. We are the culture -sovelluksessa ketjutetaan meitä ihmisiä Turusta Tallinnaan.
Jos ajatellaan yhden ihmisen vievän kädet levällään n. 150cm:n tilan, tarvitaan runsas 100 000 ihmistä muodostamaan ketju Turusta Tallinnaan. Facebook on yhteisösivustojen kuningas, niin päädyimme tekemään ideamme sinne pienenä ja simppelinä sovelluksena, josta näkee kuinka pitkälle "virtuaali-ihmisketju" on edennyt.
Olisi tietysti kivaa, jos ketjun saisi yhdistettyä ennen vuotta 2011, joten liity mukaan ja kutsuthan kaverisikin ketjuuntumaan kanssamme!
torstai 27. toukokuuta 2010
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Ympäripyöreä ympäripyörijä
Olen huomannut itsessäni ammattini tuoman ikävän piirteen: en osaa enää keskittyä, kunnolla fokusoida yhteen asiaan. Se selvisi lopullisesti kun Mikko kirjoitti blogissaan tästä loistavasta jutusta.
Minusta on siis tullut "multitaskaava digihullu". Vietän työpäiväni avokonttorissa jossa musa ja juttu pauhaa, tietokoneeni ruudulla on kuusi eri ohjelmaa auki samaan aikaan, työkaverit kysyvät tyhmiä kesken probleemien mietiskelyn: "Mihin meidän piti mennä kolmannen viikon torstaina?". "Öööööööö....kato meilistäs" ja asiakas soittelee mitä maksaa ja koska saisi sellaisen digikampanjan jossa: "olis niinku ihan simppeli animaatio ja facebookin wall".
Kun tuollaista jatkaa 8-10 tuntia, seuraa digikatatonia. Se ilmenee kotona ympäripyöreänä ympäripyörimisenä. En malta päättää mitä tehdä. Luenko? Kuuntelenko musiikkia? Katsonko leffan? Kun en malta päättää, lähden lenkille. Lenkin uuvuttamana osaan ehkä tehdä yhden asian kunnolla. Yleensä se on ruuanlaitto, josta saan nykyään suurta nautintoa. Viihde on liian...työlästä, eli muistuttaa liikaa työstäni.
Teenpä työpäivän jälkeen mitä tahansa, vieressäni on aina iPhone, josta katson meilit (ja ehkä jopa sosiaalisen medioiden päivitykset) 4-5 minuutin välein. En voi olla katsomatta. Jos jotain huisintärkeää tapahtuukin, ja tietäisin siitä vasta 10 minuuttia myöhässä? Olen sairas.
Loma parantaa. Se tosin vaatii vähintään viikon "kylmän kalkkunan", jonka aikana vierotan itseni digitaalisesta maailmasta. Lipsun ja sorrun paheisiin ensin tunnin välein, sitten kolmen tunnin, sitten viiden. En usko, että olen koskaan päässyt kuutta tuntia pidemmälle ajassa, etten katsoisi edes sähköposteja. Ellen sitten ole tolkuttoman humalassa.
En ole yksin.
On siis todistettu, ettei multitaskaava ole edes tehokas. Se vain tuo addiktion turhaan paskaan - digihömppään. Ajaa sinutkin ympäripyöreäksi ympäripyörijäksi. Lopeta. Minäkin aion tehdä sen. Kohta. Jahka saan tämän blogikirjoituksen valmiiksi klo 05.11.
Minusta on siis tullut "multitaskaava digihullu". Vietän työpäiväni avokonttorissa jossa musa ja juttu pauhaa, tietokoneeni ruudulla on kuusi eri ohjelmaa auki samaan aikaan, työkaverit kysyvät tyhmiä kesken probleemien mietiskelyn: "Mihin meidän piti mennä kolmannen viikon torstaina?". "Öööööööö....kato meilistäs" ja asiakas soittelee mitä maksaa ja koska saisi sellaisen digikampanjan jossa: "olis niinku ihan simppeli animaatio ja facebookin wall".
Kun tuollaista jatkaa 8-10 tuntia, seuraa digikatatonia. Se ilmenee kotona ympäripyöreänä ympäripyörimisenä. En malta päättää mitä tehdä. Luenko? Kuuntelenko musiikkia? Katsonko leffan? Kun en malta päättää, lähden lenkille. Lenkin uuvuttamana osaan ehkä tehdä yhden asian kunnolla. Yleensä se on ruuanlaitto, josta saan nykyään suurta nautintoa. Viihde on liian...työlästä, eli muistuttaa liikaa työstäni.
Teenpä työpäivän jälkeen mitä tahansa, vieressäni on aina iPhone, josta katson meilit (ja ehkä jopa sosiaalisen medioiden päivitykset) 4-5 minuutin välein. En voi olla katsomatta. Jos jotain huisintärkeää tapahtuukin, ja tietäisin siitä vasta 10 minuuttia myöhässä? Olen sairas.
Loma parantaa. Se tosin vaatii vähintään viikon "kylmän kalkkunan", jonka aikana vierotan itseni digitaalisesta maailmasta. Lipsun ja sorrun paheisiin ensin tunnin välein, sitten kolmen tunnin, sitten viiden. En usko, että olen koskaan päässyt kuutta tuntia pidemmälle ajassa, etten katsoisi edes sähköposteja. Ellen sitten ole tolkuttoman humalassa.
En ole yksin.
On siis todistettu, ettei multitaskaava ole edes tehokas. Se vain tuo addiktion turhaan paskaan - digihömppään. Ajaa sinutkin ympäripyöreäksi ympäripyörijäksi. Lopeta. Minäkin aion tehdä sen. Kohta. Jahka saan tämän blogikirjoituksen valmiiksi klo 05.11.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Sijoittamisesta
Jos joku asia on täysin meediohommaa, se on sijoittaminen.
Pankeissa sijoitusneuvoja antavat siihen täysin osaamattomat henkilöt viikon koulutusjakson turvin. Sijoitusyhtiöt taas nojaavat täysin IMF:n ja itsenäisten kansainvälisten analyytikoiden arvioihin tulevasta. Mehän kaikki olemme nähneet kuinka hyviä ne arviot ovat viime aikoina olleet.
Nyt kun maailma on oikeasti globaali, se tarkoittaa myös sitä, että tulivuoren paukahdus Islannissa vaikuttaa myös korealaisen it-yrittäjän arkeen. Emme siis voi yhtään ennakoida, koska talonpoikaiskapina Kiinassa alkaa, tai milloin seuraava jättitsaunami, mutavyöry tai sotilasvallankaappaus tuhoaa taas pörssikursseja ja syö valuuttojen arvoja.
Meille myydään rahastopaketteja ja erilaisia hajautettuja osaketäkyjä tiukoilla merkintäajoilla (päätä heti ja maksa -meiningillä). Pakettien sisältämistä firmoista ainoat tiedot ovat kolmen rivin löyhä synopsis, tyyliin "it-osaaja Malesiasta joka erikoistunut LCD-tekniikkaan".
Minä sijoittajana haluaisin sijoittaa aurinkopaneeleiden kuningasyritykseen, vesivoiman sulttaaneihin, sähköautoteknologian voittajiin ja raakamateriaalikierrätyksen keisareihin. Mistä löydän tahon joka niistä jotain tietäisi?
Itse pitänee sekin kaivaa mutta koska? Mistä?
Pankeissa sijoitusneuvoja antavat siihen täysin osaamattomat henkilöt viikon koulutusjakson turvin. Sijoitusyhtiöt taas nojaavat täysin IMF:n ja itsenäisten kansainvälisten analyytikoiden arvioihin tulevasta. Mehän kaikki olemme nähneet kuinka hyviä ne arviot ovat viime aikoina olleet.
Nyt kun maailma on oikeasti globaali, se tarkoittaa myös sitä, että tulivuoren paukahdus Islannissa vaikuttaa myös korealaisen it-yrittäjän arkeen. Emme siis voi yhtään ennakoida, koska talonpoikaiskapina Kiinassa alkaa, tai milloin seuraava jättitsaunami, mutavyöry tai sotilasvallankaappaus tuhoaa taas pörssikursseja ja syö valuuttojen arvoja.
Meille myydään rahastopaketteja ja erilaisia hajautettuja osaketäkyjä tiukoilla merkintäajoilla (päätä heti ja maksa -meiningillä). Pakettien sisältämistä firmoista ainoat tiedot ovat kolmen rivin löyhä synopsis, tyyliin "it-osaaja Malesiasta joka erikoistunut LCD-tekniikkaan".
Minä sijoittajana haluaisin sijoittaa aurinkopaneeleiden kuningasyritykseen, vesivoiman sulttaaneihin, sähköautoteknologian voittajiin ja raakamateriaalikierrätyksen keisareihin. Mistä löydän tahon joka niistä jotain tietäisi?
Itse pitänee sekin kaivaa mutta koska? Mistä?
perjantai 21. toukokuuta 2010
Osuva artikkeli Foursquare -palvelusta
EDIT: Eikös sieltä saa valittua sellaista asetusta, että "kerro sijaintini vain muille Foursquare-käyttäjille? Jos on - käyttäkää sitä ihmiset!
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Vihreä vastarinta
Eri puolella maapalloa kasvaa suuri joukko "johtajattomia" kansalaisia, jotka haluavat elää järkevämmin, luonnonvaroja tuhlaamatta ja kuluttamista vähentämällä. Tiesitkö muuten, että New Yorkissa heitetään joka päivä 40-50% (sinne) tuodusta ruuasta pois? Se on yhteensä n. 13 miljoonaa kiloa hyvää ruokaa roskiksiin, kaatopaikoille - päivässä!
Vihreä vastarinta -niminen dokumentti avaa hienosti mm. Freeganien toimintaa, sekä erilaisia omavaraisyhteisöjen ajatuksia.
Vihreä vastarinta -niminen dokumentti avaa hienosti mm. Freeganien toimintaa, sekä erilaisia omavaraisyhteisöjen ajatuksia.
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Sci-Fi saapui taloon (iClebo siivousrobotti)
iClebo oli juuri niin hyvä, mitä uusimman MikroBitin arvostelussa mainittiin. Kaveri veteli vajaan tunnin asunnossamme ja teki tosi puhdasta jälkeä. Sen jälkeen se suunnisti telakkaansa "nukkumaan ja latautumaan". Nyt se puuhaa kämppämme puhtaaksi joka päivä klo 12.00-12.30, kun olemme töissä. Loistavaa. Siitä ei puutu kuin hyvät äänet - sellaiset kun oli M-O:lla WALL-E -leffassa, siivousrobotti sekin.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Elämisen ohjeita meille Serotoniinivammaisille
Rouva Ollila on mielestäni terävänäköisin suomalainen nykyelämämme havainnoitsija. Suosittelen kaikille lämpimästi tämän, Maarit Tastulan 7 taivas -ohjelman katsomista. Siihen kuluu elämästäsi 49 minuuttia ja 56 sekuntia, mutta se antanee sinulle monen monta parempaa päivää. YLE hei, miksi näitä hyviä keskusteluohjelmia ei voi tilata podcastina?
Yksi hänen kuuluista ohjeistaan on "sisar Kuolemaa" käsittelevä, yksinkertainen laskutoimitus: Jos ajatellaan että elämme 80 vuotta, tekee se noin 29 200 vuorokautta. Minulla on siis jäljellä enää 14 600 vuorokautta. Mihin ja miten ne käytän? Käytänkö ne murehtimalla vai parantamalla?
Maijan kirjoihin kannattaa myös tutustua, jos haluaa pyrkiä parempaan elämään ja sen elämiseen.
Nämä viisaat asiathan ovat sellaisia, jotka unohtaa toistuvasti. Kun vaimo motkottaa aiheesta, itse mökötät aiheetta, työkaveri on hakoteillä, tai asiakas on tyhmä ja pelottava, ei näitä muista. Kun niistä lukee ja kuulee, kaikki ratkeaa.
Nyt otan itselleni muistiin kaksi tärkeää Ollilan teoriaa: toinen on tuo "sisar Kuolema", ja toinen itse asiassa itselleni jo aiemmin tuttu, Buddhalainen "kahden korin huoliharjoitus". Ai mikä? Katso ohjelma.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
tiistai 27. huhtikuuta 2010
SYY.fi - yhteiskunnallinen yrittäjyys nousuun
Koitan kehittää ideoita, joissa mm. "crowdsourcingin" avulla saataisiin tuotettua maahamme jotain järkevää. Sen tarvitsisi tuottaa osallistujille mielihyvää ja ehkä jopa pientä korvausta vaivoistaan. Sen pitäisi ratkaista arjen pulmia. Sen täytyisi auttaa muita. Mikä se olisi? Jos olet samasta kiinnostunut, heitäpä postia jari(at)pikkuapuri.fi.
Maailmalla moisia on jo hyvässä toiminnassa, mm. Threadless -yhteisön liikevaihto on jo kymmeniä miljoonia euroja, mutta siinä kyse onkin muodista ja kulutuksesta. Se ei siis ole esimerkki, jota itse tavoittelen.
Toinen, jo paljon järkevämpi on InnoCentive, jossa vaikeitakin tieteellisiä pulmia ratkotaan yhdessä.
Olen vakuuttunut siitä, että yhteiskunnallinen yrittäjyys on voimaa tulevaisuudessa. Miksi nyhräisimme yksin salaa, jos voimme yhdessä ratkaista suuriakin ongelmia, ja samalla työllistää monia samanhenkisiä?
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Kun päätösvalta on liian harvalla (www.jatkoaika.com)
Olen ollut jääkiekkofani n. vuodesta 1976, kun pappani vei minut ensimmäiseen TPS:n matsiin Kupittaalle. Viimeisin työnäytteeni jääkiekon puolesta on ollut TPS:n "Joukkue Olemme Me" -slogan ja konsepti yhdessä Revolverin porukan kanssa.
Kun TPS pääsi tämän vuoden SM-liigan loppuotteluihin, päätin kunnioittaa Tepsin valmentajan Kai Suikkasen työtä omalla Facebook-ryhmällä. Päätin myös kertoa siitä jatkoaika.comin, tunnetun jääkiekkofoorumin kautta muille TPS-faneille. Ei olisi pitänyt. Olen lukenut aktiivisesti ko. sivustoa ja sen foorumeita vuosikausia. Ei olisi sitäkään pitänyt tehdä.
Sieltä löytyy Espanjan Inkvisitiolaitosta vastaava ymmärrys jääkiekkofaniuteen. Kun aikomukseni oli taas mennä foorumeille lukemaan fanien juttua, törmäsin tällaiseen.
Kysyin sähköpostitse ihan asiallisesti, että mistä moinen, sain vielä tylympää vastausta takaisin. Ohessa kysymysketjua:
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kun liian harva saa liikaa päätäntävaltaa. Toivon, että kyseessä on joku liian pienellä ÄO-määrällä varustettu HPK/LUKKO/JYP -fani, joka käyttäytyy näin katkerana omiensa tippumisesta. Jos kyseessä on täysissä voimissa oleva aikuinen ihminen, olen todella ihmeissäni.
Kehotan kaikkia boikotoimaan ko. foorumia, jos meininki on tällaista. Huhhuh.
Kun TPS pääsi tämän vuoden SM-liigan loppuotteluihin, päätin kunnioittaa Tepsin valmentajan Kai Suikkasen työtä omalla Facebook-ryhmällä. Päätin myös kertoa siitä jatkoaika.comin, tunnetun jääkiekkofoorumin kautta muille TPS-faneille. Ei olisi pitänyt. Olen lukenut aktiivisesti ko. sivustoa ja sen foorumeita vuosikausia. Ei olisi sitäkään pitänyt tehdä.
Kysyin sähköpostitse ihan asiallisesti, että mistä moinen, sain vielä tylympää vastausta takaisin. Ohessa kysymysketjua:
>>>> Moikka.>>>> Mikäs se tällainen on?
>>>> Olet saanut kirjoituskiellon keskustelupalstalle, syy:
>>>> Viestien olematon taso.
>>>>
>>>> Pelikielto päättyy: Ei ikinä
>>>>
>>>> terveisin, Jari
>>>> Olet saanut kirjoituskiellon keskustelupalstalle, syy:
>>>> Viestien olematon taso.
>>>>
>>>> Pelikielto päättyy: Ei ikinä
>>>>
>>>> terveisin, Jari
>> Jatkoajan Moderaattorit kirjoitti:
>>> Tervehdys!
>>>
>>> Mistähän nimimerkistä on nyt kyse?
>>>
>>>
>>> Moderaattorit
>>> Tervehdys!
>>>
>>> Mistähän nimimerkistä on nyt kyse?
>>>
>>>
>>> Moderaattorit
>> liitoja on nimimerkkini....en ole edes kommentoinut keskusteluun kuin kaksi kertaa viime viikolla.
>>
>> Silloinkin laitoin linkin Facebookin Kai Suikkanen ryhmään K.S. -keskusteluryhmään. Ei kai keskustelun aiheen mukainen linkkaus voi olla kiellettyä?
>>
>> J
>>
>> Silloinkin laitoin linkin Facebookin Kai Suikkanen ryhmään K.S. -keskusteluryhmään. Ei kai keskustelun aiheen mukainen linkkaus voi olla kiellettyä?
>>
>> J
Jatkoajan Moderaattorit kirjoitti 25.4.2010 kello 16.16:
> Jos sisältöä tai tarvetta keskusteluun ei ole antaa, niin ei ole meilläkään tarvetta pitää oikeuksia päällä.
> Moderaattorit
> Jos sisältöä tai tarvetta keskusteluun ei ole antaa, niin ei ole meilläkään tarvetta pitää oikeuksia päällä.
> Moderaattorit
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kun liian harva saa liikaa päätäntävaltaa. Toivon, että kyseessä on joku liian pienellä ÄO-määrällä varustettu HPK/LUKKO/JYP -fani, joka käyttäytyy näin katkerana omiensa tippumisesta. Jos kyseessä on täysissä voimissa oleva aikuinen ihminen, olen todella ihmeissäni.
Kehotan kaikkia boikotoimaan ko. foorumia, jos meininki on tällaista. Huhhuh.
torstai 22. huhtikuuta 2010
Käyntikortti - käyttääkö niitä joku?
Olen viikkoja pähkäillyt mitä tehdä kun vanhat käyntikortit loppuvat. Onko moiselle enää tarvetta, koska kaikki ovat tapaamisten jälkeen Facebook ja/tai LinkedIn -tuttuja?
Tulin kuitenkin siihen päätökseen, että on sillä funktio. Käyntikortissa on jotain turvallista ja tuttua patinaa. Ja kyllä niitä tuosta pahvilaatikosta välillä tulee kaiveltua, ja katseltua ihmisten tietoja - kaikki kun eivät kuitenkaan tule virtuaalikavereiksi asti.
Toinen puolustava asia on moniulotteisemmaksi muuttuva roolini. Vedän Viidakkorumpua, toimin Pikku Apurina kehittäen (tai jarruttaen) asiakkaiden sosiaalisen median toimia sekä yritän pähkäillä itsellemme uutta liiketoimintaa, kuten Osula. Pakkohan ne on johonkin paketoida. Piti siis tehdä kortti.
Korteissa minua on vaivannut aina yksi asia:
Ainakaan minä en kaikkia nimiä pysty naamamuistissani yhdistämään oikein. Joskus korteista puuttuu myös osoitteita, tai vaikkapa se mitä yritys tekee. Ja ei kaikki jaksa katsoa tärkeitä lisätietoja verkkosivuilta, ja useilta yrityksiltä ne eivät käy sieltäkään selväksi.
Onneksi on Pera, joka tekemistäni pohjista loi ammattimaisen kortin runsaassa tunnissa. Väriä pyysin ja sitä sain. Ja kaikki tärkeät tiedot löytyvät: Mitä? Kuka? Missä?
Tulin kuitenkin siihen päätökseen, että on sillä funktio. Käyntikortissa on jotain turvallista ja tuttua patinaa. Ja kyllä niitä tuosta pahvilaatikosta välillä tulee kaiveltua, ja katseltua ihmisten tietoja - kaikki kun eivät kuitenkaan tule virtuaalikavereiksi asti.
Toinen puolustava asia on moniulotteisemmaksi muuttuva roolini. Vedän Viidakkorumpua, toimin Pikku Apurina kehittäen (tai jarruttaen) asiakkaiden sosiaalisen median toimia sekä yritän pähkäillä itsellemme uutta liiketoimintaa, kuten Osula. Pakkohan ne on johonkin paketoida. Piti siis tehdä kortti.
Korteissa minua on vaivannut aina yksi asia:
Monilla firmoilla on superhienoja ja nerokkaan oivalluksen sisältäviä läpysköitä, mutta niistä ei käy selväksi minkä näköinen jamppa tai elli on kyseessä.
Ainakaan minä en kaikkia nimiä pysty naamamuistissani yhdistämään oikein. Joskus korteista puuttuu myös osoitteita, tai vaikkapa se mitä yritys tekee. Ja ei kaikki jaksa katsoa tärkeitä lisätietoja verkkosivuilta, ja useilta yrityksiltä ne eivät käy sieltäkään selväksi.
Onneksi on Pera, joka tekemistäni pohjista loi ammattimaisen kortin runsaassa tunnissa. Väriä pyysin ja sitä sain. Ja kaikki tärkeät tiedot löytyvät: Mitä? Kuka? Missä?
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Universumin Keisari ja minikaivuriyrittäjä
Eilen illalla, n. klo 19.45, TPS siirtyi jääkiekon SM-liigan välierässä 6-1 johtoon JYP:aa vastaan.
Siinä vaiheessa päätin, ihan ansiosta, että TPS:n valmentaja Kai Suikkaselle pitää nostaa virtuaalihattua.
Perustin Facebookkiin Kai Suikkanen Universumin Keisariksi -ryhmän, ja aloitin lataamaan ryhmän seinälle sisältöjä. Samalla kylvin linkkiä Facebookin sisällä sekä Jatkoaika-sivuston keskusteluryhmässä.
Klo 23.15 ryhmässä oli jo yli 300 jäsentä ja aamusella lähes 500. Nyt linkki on kaikkien vapaata riistaa, ja HC TPS:lle yksi tiedotuskanava lisää.
Astetta rajumpi oli muuramelaisen kaivurikuskin kokeilu. Kaveri perusti ryhmän nimeltä Jos yhteisöön liittyy yli 50 000 fania, ajan minikaivurilla Hangosta Kuusamoon. Ryhmä sai aikamoista lykintäapua Iltalehdeltä, mutta nyt siellä on jo lähes 60 000 fania. Eli yrittäjäparka joutuu toteuttamaan oman Straight Storynsa. Matka alkaa kesäkuun 1. päivänä ja kestää viikkoja, kaivuri kun kulkee kävelyvauhtia.
Facebook on tehokas markkinointipöhinäväline, jos sitä käyttää oikein. Ajoitus ja "hyvä älyttömyys" ovat kaikki kaikessa.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Kuuden askeleen yhteys
Verkostotiede on noussut yhdeksi tärkeimmistä keinoista hahmottaa globaalistunutta maailmaamme. Ylen Prisma -dokumentissa käydään läpi, ja todistetaan vanha myytti, joka väittää, että jokainen meistä on maksimissaan kuuden askeleen päässä kenestä tahansa tuntemattomasta henkilöstä maapallolla.
Myytin lisäksi tutkijoille selvisi, että lähes kaikkea laajaa aihetta (sairaudet, sähköverkot, internetvirusten torjunta, jne.) voidaan ymmärtää, parantaa ja kehittää saman kaavan avulla.
Kaikki satunnaisella tavalla leviävä asia laajenee saman kaavan mukaan. Kaavalle olennaista ovat ns. supersolut, eli laajat tietokeskukset tai ihmiset, jotka tuntevat hurjan määrän muita ihmisiä.
Eli jos haluat viestittää jotakin tärkeää suurelle joukolle, pitää sinun löytää aihepiirisi supersolu.
Koko verkostotiedeala alkoi Hollywoodilaisopiskelijoiden harmittomasta Six degrees of Kevin Bacon -pelistä. Nyt se peli on hurjan laaja six degrees -hyväntekeväisyysverkosto, keulakuvanaan tietysti Kalevi Pekoni.
Yrityksemme Viidakkorumpu haluaa, että Osulapalvelustamme tulee suosittu pienyrittäjien ja ekologisesti ajattelevien kuluttajien ryhmässä. Mihin tahoon meidän siis kannattaa panostaa markkinointi ja viestintä? Ei varmaan haittaa, jos ohjaamme toimet yrittäjä- ja kansalaisjärjestöihin?
Myytin lisäksi tutkijoille selvisi, että lähes kaikkea laajaa aihetta (sairaudet, sähköverkot, internetvirusten torjunta, jne.) voidaan ymmärtää, parantaa ja kehittää saman kaavan avulla.
Kaikki satunnaisella tavalla leviävä asia laajenee saman kaavan mukaan. Kaavalle olennaista ovat ns. supersolut, eli laajat tietokeskukset tai ihmiset, jotka tuntevat hurjan määrän muita ihmisiä.
Eli jos haluat viestittää jotakin tärkeää suurelle joukolle, pitää sinun löytää aihepiirisi supersolu.
Koko verkostotiedeala alkoi Hollywoodilaisopiskelijoiden harmittomasta Six degrees of Kevin Bacon -pelistä. Nyt se peli on hurjan laaja six degrees -hyväntekeväisyysverkosto, keulakuvanaan tietysti Kalevi Pekoni.
Yrityksemme Viidakkorumpu haluaa, että Osulapalvelustamme tulee suosittu pienyrittäjien ja ekologisesti ajattelevien kuluttajien ryhmässä. Mihin tahoon meidän siis kannattaa panostaa markkinointi ja viestintä? Ei varmaan haittaa, jos ohjaamme toimet yrittäjä- ja kansalaisjärjestöihin?
Tilaaminen jenkkiverkkokaupasta
Kokoni on 13, joten moisia ei joka oksalla myydä. Loistavasta Shopstylestä tossukat löytyivät kuitenkin helposti. Ja ilahdukseni oli suuri, kun 95 dollarin hintaiset popottimet sai ilmaisella kuljetuksella Suomeen saakka!
Sain myyjältä parin päivän välein raportteja, joista selvisi tarkalleen missä kenkäni menevät. Sen jälkeen tuli pitkä hiljaisuus, ja arvasin kenkien päässeen Kekkoslovakialaisen Tullilaitoksemme huomaan.
Se laitos toimii täysin random-tekniikalla. Välillä sinne jämähtää tavarat, välillä ei. Välillä he käskevät noutamaan tavarat Vantaalta, välillä ne häviävät kokonaan. Yhtäkkiä kuitenkin kenkäni tulivat kuljetuksella kotiin asti, ilman mitään ilmoituksia. Testasin ja totesin ne loistavaksi ostokseksi.
Nyt sitten sain tällaisen sähköpostin.
Hei,
Olemme tullanneet lähetyksenne awb: xxxxxxxxxxx
Tullin kulut ovat yhteensä EUR 26,88
Tilinumeromme on: XXXXXXXXXX
Saaja: Federal Express Corporation
VIESTI kenttään laitettava rahtikirjannumero:xxxxxxxxxxxOlemme tullanneet lähetyksenne awb: xxxxxxxxxxx
Tullin kulut ovat yhteensä EUR 26,88
Tilinumeromme on: XXXXXXXXXX
Saaja: Federal Express Corporation
Pyydämme suorittamaan maksun 10 pvä:n kuluessa. Mikäli emme ole vastaanottaneet suoritustanne mainitussa ajassa, tulemme veloittamaan maksupalvelupalkkion yllä mainittujen tullin maksujen lisäksi. Maksupalvelupalkkio 2.5 % min. 16,42 eur (sis. alv 22%)
Ystävällisin terveisin,
XXXXX
Eli jos en nyt jostakin syystä olisi ollut sähköpostin tavoitettavissa, olisin joutunut pulittamaan lähes 45€ summan lisää!!??
Miksei tästä kukaan ilmoita puhelimitse/sms:nä/normaalilla laskulla? Miten voidaan olettaa pelkän sähköpostin toimivan?
Parasta tietysti olisi, etten joutuisi tilaamaan tuotteitani Suomen ulkopuolelta (72% suomalaisten rahoista verkossa kulkeutuu Suomen ulkopuolelle), mutta kuka tekisi tänne ensimmäisen aidosti hyvän verkkokaupan?
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Logorama - voittoisa ja palkittu lyhytfilmi
Ohessa Logorama, joka oli tarkoitettu mainosalaa ironisoivaksi lyhytfilmiksi, mutta johon ala rakastui ironiasta tietämättä, tai sen takia. Filmi voitti lähes kaikki alan palkinnot.
Logorama from Marc Altshuler - Human Music on Vimeo.
Logorama from Marc Altshuler - Human Music on Vimeo.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Kuka perustaisi HUB Turun?
Päivän Hesarissa oli hyvä puffi HUB Tampereesta. Se kuuluu globaaliin HUB-verkostoon, jossa esim. pienet yritykset, koulusta valmistuneet ammatinharjoittajat, tai muuten verkostoa hakevat yrittäjät pääsevät samaan tilaan vaihtamaan osaamisiaan ja kauppaamaan niitä. Lisäksi he automaattisesti kuuluvat HUB Atlantaan, Lontooseen, Piilaaksoon jne. Kyseessä on siis globaali yhteisö, HUB (http://en.wikipedia.org/wiki/Hub).
Idea on loistava. Kerätään innokkaat ja halukkaat samaan avoimeen työtilaan. Neljällä kympillä kuukaudessa pääsee jäseneksi verkostoon, 400€/kk saa työtilaan avaimet.
Jollei minulla olisi jo kuusi rautaa tulessa, perustaisin moisen Turkuun. Kuka tekisi sen?
Ohessa virallinen esittelyteksti:
---
Hubin juttu on avoimen yhteisen työtilan ja uusia mahdollisuuksia hakevien jäsenten mahdollistama vuorovaikutus ja yhteistoiminta. Hubissa on aina host, tilan ja yhteisön hoitaja, jonka päätehtävä on tuoda yhteen erilaisia ihmisiä ja verkostoja ja mahdollistaa epätodennäköisistä kohtaamisista syntyvät uudet ideat ja innovaatiot.
Hub on kansainvälinen verkosto, jolla on toimipisteitä kohta 20 kaupungissa ympäri maailman. Hubin jäsenet voivat hyödyntää koko kansainvälistä verkostoa omassa toiminnassaan. Hub on samalla yhteiskunnallinen yritys ja liike, joka pyrkii kokoamaan yhteen muutoksentekijöitä ja vastaamaan ruohonjuuritasolta maailman suuriin sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin.
Idea on loistava. Kerätään innokkaat ja halukkaat samaan avoimeen työtilaan. Neljällä kympillä kuukaudessa pääsee jäseneksi verkostoon, 400€/kk saa työtilaan avaimet.
Jollei minulla olisi jo kuusi rautaa tulessa, perustaisin moisen Turkuun. Kuka tekisi sen?
Ohessa virallinen esittelyteksti:
---
Mistä on kyse?
Hub on uudenlainen yhteisöllinen työtila. Se on paikka yrittäjille, yrityksille ja muille toimijoille työskennellä ja verkostoitua yhdessä. Hubin käyttö perustuu aikapohjaiseen jäsenyyteen. Hub on avoin tila, jossa on tarjolla vapaita työpöytiä, sohvia, neuvotteluhuoneita ja kaikki muut modernin toimiston palvelut, jotta Hubin jäsenet voivat keskittyä olennaiseen.
Hub on kansainvälinen verkosto, jolla on toimipisteitä kohta 20 kaupungissa ympäri maailman. Hubin jäsenet voivat hyödyntää koko kansainvälistä verkostoa omassa toiminnassaan. Hub on samalla yhteiskunnallinen yritys ja liike, joka pyrkii kokoamaan yhteen muutoksentekijöitä ja vastaamaan ruohonjuuritasolta maailman suuriin sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Miten tyhminä meitä pidetään?
Olen toiminut markkinoinnin parissa nyt noin 15 vuotta. Sitä ennen olin myynnissä vajaat kymmenen vuotta. Mietin jo silloin, v. 1992, kun aloitin varsinaisen työurani, että onpa mainokset ja muut keinot saada meidät kuluttamaan tyhmiä. Hirveän surullista on, että vasta nyt, v. 2010, alkaa näkymään muutoksen tuulia.
Muutokset tulevat nyt mainoksien uhreilta. Osa ihmisistä ei enää kestä tyhmyyttä. Ja turha kulutuskaan ei ole enää ilmastonmuutoksen vuoksi sallittua. Siitä hyviä esimerkkejä näkyy jo dokumenttipuolella, radiossa, podcasteissa sekä verkossa.
Eräs parhaista uusista ohjelmista, on YLEn radio/blogi/facebook/podcast -pläjäys, Uusi Musta, jossa tarkastellaan kriittisesti, huumoria unohtamatta sitä, millaisia ostosignaaleja joudumme kestämään, mitä ostamme, syömme, juomme ja miten elämme. Toinen hyvä alku on House of Eco, kotimaisten, ekologisten toimijoiden yhteinen verkkokauppa. Ei se vielä häikäise, koska sinne vaan linkataan kauppoja, mutta jos he saavat sen Shopstylen mukaisesti yhtenäistettyä, aletaan puhua uudesta Stockmannista.
Hyvä esimerkki valtiotason tyhmyydestä taas on tv-ohjelmien mainoskatkouudistus. Katkojen määrää sallittiin EU-alueella lisättäväksi yhdellä. Nyt ei yksinkertaisesti voi katsoa "livenä" mainoskanavien ohjelmaa: kahdeksan minuutin välein tulee neljä minuuttia mainoksia, jotka tuhoavat senkin vähäisen draaman kaaren, mitä ohjelmasta löytyy. Ja millaisia mainoksia! Saksalaisia toffeekarkkimainoksia, jotka on törkeästi päällespiikattu suomeksi, "vapauttavia" tampooni-iskuja, 86% pidentäviä ripsivärejä, jne. Olemmeko edelleen 50-luvun amerikassa? Ja asiakkaat maksavat hymyssä suin kymmensiä tuhansia euroja tyhmyyksien levittämisestä. Tuntuu siltä, kuin kaikki jo tietäisivät vanhan kaavan lopun tulevan, mutta vielä rutistetaan viimeisetkin rippeet kuolevasta hevosesta.
Meidät pelastaa onneksi tallentava digiboksi. Sillä saa kaikki mainokset skipattua kokonaan. Top of the field!
Tässäkin asiassa Suomi olisi voinut näyttää mallia. Mitenkä vaikeaa voi olla muuttaa mainosrahotteista mallia? Jos mainoksia pitää iskeä ruutuun, iskekää ohjelmien väleihin aina 15 minuuttia. Eipä ainakaan tuhoa ohjelmaa, ja luultavasti niitä tapittaisi yhtä paljon katselijoita! Asiaan liittyen: kuka on enää pitkään aikaa luottanut Finnpanelin tv-katsojalukuihin? Sehän määrittää, mihin mainostajat haluavat taiteellisen kauhistuksensa tunkea.
Toinen tyhmyys ovat animoidut bannerit, tai tarkemmin sanottuna se, mitä niiden takaa ei löydy! Älkää tosin kertoko että kerroin, sillä niiden teosta tulee muutama prosentti vuosittaisesta liikevaihdostamme. Moniko ostaa bannerin mainostaman tuotteen, jos sitä ei saa ostettua sieltä, mihin bannerin klikkaus johtaa? Eli sen bannerin takaa pitää löytyä ostomahdollisuus! Ensin perusasiat kuntoon, sitten mainostetaan, eikä toisinpäin.
Printtimainokset eivät pääse pälkähästä. Suurin osa niistä on kauniita ja hyvin tehtyjä. That's it. Mainosten tekemisestä maksetaan 10%. Mainoksen mediapaikka lehdessä maksaa sen 90%, toistokertoineen tai ilman. Yksi paikka on kuitenkin tuhansia euroja.
Verkko, internet. Se eroaa muista paremman mitattavuutensa ansiosta (onneksi useat nyt mittaavat tehoja). Hakukonemarkkinoinnista (Google) on tullut kuningas. Sosiaalisen median mainoseurot ovat nousussa. Molemmissa mainostavoissa on yksi unohdetumpi nerous: niiden viesti on usein vain tekstiä, ja sekin rankasti rajoitettua. Asiakas ei voi jauhaa eikä näyttää niitä valheita, mitä printtiin ja televisioon mahtuu. Niitä, jotka tekevät mainosviestistä usein huonon.
Ehkä olemme saaneet kylliksemme runsautta. Ehkä haluamme nyt vain rauhallista faktaa? Sitä voisi selittää myös laajempi trendi, joka on tieteen seuraamisen nousu. Tiededokumentteja ja -juttuja luetaan, katsotaan ja kuunnellaan yhä enemmän.
Olemme nyt itse lanseeraamassa mediaa, eritoten pienyrittäjille, jossa mainostaminen on halpaa, "kymmeniä" euroja/ viikko. Pienyrittäjillä, johon ryhmään kuulumme itsekin, ei ole rahaa markkinoida. Pieni paikallislehtimainoskin maksaa monta sataa euroa, ja se vilahtaa useimmilta ohi. Ja pienyrittäjä ei ole ollut kenellekään kiinnostava ryhmä juuri siksi, koska meillä ei ole rahaa. Meitä on kuitenkin tässä maassa 140 000 - 200 000, riippuen siitä rajanvedosta mikä on pienyrittäjä. Minulle se on alle kymmenen hengen yritys, joillekin alle 50 hengen.
Osulassa mainoksen saajat etukäteistilaavat mainoksensa (JOS saamme heidät näkemään sen vaivan). Eli sinä tilaat vain sitä mainontaa mitä haluat. Ja mainostaja mainostaa asiasanoin (lyhyt teksti) ja yhdellä kuvalla vain niille, ketkä ovat tilanneet hänen mainontaansa. Koitetaan siis pysyä faktoissa ja yritetään osua mahdollisimman tarkasti.
Toivon, että tyhmyys loppuisi, ja alkaisimme arvostamaan itseämme sen verran, ettei meille enää puhuttaisi kuin 50-luvun amerikkalaisille. Homo Sapiens on ajatteleva, viisas ihminen. Hyvä markkinoija tai mainoksentekijä pitäytyy faktassa ja kertoo sen uudella, mielenkiintoisella tavalla. Ja jos tuote tai palvelu on oikeasti huono, ei sitä kannata mainostaa. KISS.
Muutokset tulevat nyt mainoksien uhreilta. Osa ihmisistä ei enää kestä tyhmyyttä. Ja turha kulutuskaan ei ole enää ilmastonmuutoksen vuoksi sallittua. Siitä hyviä esimerkkejä näkyy jo dokumenttipuolella, radiossa, podcasteissa sekä verkossa.
Eräs parhaista uusista ohjelmista, on YLEn radio/blogi/facebook/podcast -pläjäys, Uusi Musta, jossa tarkastellaan kriittisesti, huumoria unohtamatta sitä, millaisia ostosignaaleja joudumme kestämään, mitä ostamme, syömme, juomme ja miten elämme. Toinen hyvä alku on House of Eco, kotimaisten, ekologisten toimijoiden yhteinen verkkokauppa. Ei se vielä häikäise, koska sinne vaan linkataan kauppoja, mutta jos he saavat sen Shopstylen mukaisesti yhtenäistettyä, aletaan puhua uudesta Stockmannista.
Hyvä esimerkki valtiotason tyhmyydestä taas on tv-ohjelmien mainoskatkouudistus. Katkojen määrää sallittiin EU-alueella lisättäväksi yhdellä. Nyt ei yksinkertaisesti voi katsoa "livenä" mainoskanavien ohjelmaa: kahdeksan minuutin välein tulee neljä minuuttia mainoksia, jotka tuhoavat senkin vähäisen draaman kaaren, mitä ohjelmasta löytyy. Ja millaisia mainoksia! Saksalaisia toffeekarkkimainoksia, jotka on törkeästi päällespiikattu suomeksi, "vapauttavia" tampooni-iskuja, 86% pidentäviä ripsivärejä, jne. Olemmeko edelleen 50-luvun amerikassa? Ja asiakkaat maksavat hymyssä suin kymmensiä tuhansia euroja tyhmyyksien levittämisestä. Tuntuu siltä, kuin kaikki jo tietäisivät vanhan kaavan lopun tulevan, mutta vielä rutistetaan viimeisetkin rippeet kuolevasta hevosesta.
Meidät pelastaa onneksi tallentava digiboksi. Sillä saa kaikki mainokset skipattua kokonaan. Top of the field!
Tässäkin asiassa Suomi olisi voinut näyttää mallia. Mitenkä vaikeaa voi olla muuttaa mainosrahotteista mallia? Jos mainoksia pitää iskeä ruutuun, iskekää ohjelmien väleihin aina 15 minuuttia. Eipä ainakaan tuhoa ohjelmaa, ja luultavasti niitä tapittaisi yhtä paljon katselijoita! Asiaan liittyen: kuka on enää pitkään aikaa luottanut Finnpanelin tv-katsojalukuihin? Sehän määrittää, mihin mainostajat haluavat taiteellisen kauhistuksensa tunkea.
Toinen tyhmyys ovat animoidut bannerit, tai tarkemmin sanottuna se, mitä niiden takaa ei löydy! Älkää tosin kertoko että kerroin, sillä niiden teosta tulee muutama prosentti vuosittaisesta liikevaihdostamme. Moniko ostaa bannerin mainostaman tuotteen, jos sitä ei saa ostettua sieltä, mihin bannerin klikkaus johtaa? Eli sen bannerin takaa pitää löytyä ostomahdollisuus! Ensin perusasiat kuntoon, sitten mainostetaan, eikä toisinpäin.
Printtimainokset eivät pääse pälkähästä. Suurin osa niistä on kauniita ja hyvin tehtyjä. That's it. Mainosten tekemisestä maksetaan 10%. Mainoksen mediapaikka lehdessä maksaa sen 90%, toistokertoineen tai ilman. Yksi paikka on kuitenkin tuhansia euroja.
Verkko, internet. Se eroaa muista paremman mitattavuutensa ansiosta (onneksi useat nyt mittaavat tehoja). Hakukonemarkkinoinnista (Google) on tullut kuningas. Sosiaalisen median mainoseurot ovat nousussa. Molemmissa mainostavoissa on yksi unohdetumpi nerous: niiden viesti on usein vain tekstiä, ja sekin rankasti rajoitettua. Asiakas ei voi jauhaa eikä näyttää niitä valheita, mitä printtiin ja televisioon mahtuu. Niitä, jotka tekevät mainosviestistä usein huonon.
Ehkä olemme saaneet kylliksemme runsautta. Ehkä haluamme nyt vain rauhallista faktaa? Sitä voisi selittää myös laajempi trendi, joka on tieteen seuraamisen nousu. Tiededokumentteja ja -juttuja luetaan, katsotaan ja kuunnellaan yhä enemmän.
Olemme nyt itse lanseeraamassa mediaa, eritoten pienyrittäjille, jossa mainostaminen on halpaa, "kymmeniä" euroja/ viikko. Pienyrittäjillä, johon ryhmään kuulumme itsekin, ei ole rahaa markkinoida. Pieni paikallislehtimainoskin maksaa monta sataa euroa, ja se vilahtaa useimmilta ohi. Ja pienyrittäjä ei ole ollut kenellekään kiinnostava ryhmä juuri siksi, koska meillä ei ole rahaa. Meitä on kuitenkin tässä maassa 140 000 - 200 000, riippuen siitä rajanvedosta mikä on pienyrittäjä. Minulle se on alle kymmenen hengen yritys, joillekin alle 50 hengen.
Osulassa mainoksen saajat etukäteistilaavat mainoksensa (JOS saamme heidät näkemään sen vaivan). Eli sinä tilaat vain sitä mainontaa mitä haluat. Ja mainostaja mainostaa asiasanoin (lyhyt teksti) ja yhdellä kuvalla vain niille, ketkä ovat tilanneet hänen mainontaansa. Koitetaan siis pysyä faktoissa ja yritetään osua mahdollisimman tarkasti.
Toivon, että tyhmyys loppuisi, ja alkaisimme arvostamaan itseämme sen verran, ettei meille enää puhuttaisi kuin 50-luvun amerikkalaisille. Homo Sapiens on ajatteleva, viisas ihminen. Hyvä markkinoija tai mainoksentekijä pitäytyy faktassa ja kertoo sen uudella, mielenkiintoisella tavalla. Ja jos tuote tai palvelu on oikeasti huono, ei sitä kannata mainostaa. KISS.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Yritysten johto ja päättäjät aiheuttavat tulevaisuuden eläkepommin
Kauppalehdessä oli tänään artikkeli, jonka aihetta olen jo useammin kuin kerran pohtinut tämänkin blogin sivuilla. Nyt se on faktaa.
"Alle 35-vuotiaiden eläkekustannukset ovat suorastaan räjähtäneet. Elämänsä alkutaipaleella olevien nuorten ihmisten eläköityminen maksaa yhteiskunnalle jo 6,6 miljardia euroa hoitokustannuksina ja menetettyinä verotuloina. Summa on kasvanut viidessä vuodessa kahdella miljardilla."
"- Valtionbudjetti on 50 miljardia euroa vuodessa. Siihen verrattuna 6,6 miljardia on paljon rahaa, terveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio kertoo."
"Masennus on yhä merkittävämpi sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syy. Mielialalääkkeitä käyttää säännöllisesti 700 000 suomalaista. Nuorten naisten masennusoireilu on kaksi kertaa yleisempää kuin nuorten miesten."
"- Työelämän käytännöt ovat ristiriidassa juhlapuheiden kanssa. Liikaa on puhuttu vanhuuseläkkeen alarajasta. Suomen tulevaisuuden kannalta paljon suurempi ongelma on nuorissa aikuisissa, Vainio toteaa."
Kaikki ilmoittavat ettei ole keinoja. ?????!!!!!!
Keinot lähtevät siitä, että työntekijää, ihmistä, aletaan työpaikoissa kuunnella ja kunnioittaa. Yhä kovenevat vaatimukset johdolta sekä työnteon ainoa määre, nopeus, aiheuttavat ristiriidan, jossa työntekijä murtuu jättimäisen työtaakan alle tietäen, että oman tehdyn työn laatu on täyttä paskaa, koska aika ei riitä työn kunnolliseen tekemiseen. Kiitosta ei tule koskaan mistään, vain lisää uusia vaatimuksia.
Jos olisin itse moisessa paskassa, ottaisin ja lähtisin. Sen jälkeen jännäisin itkusilmin, pärjäänkö punaisilla vai sinisillä pillereillä? Ja koska itsetuntoni nousee edes siihen pisteeseen, että uskallan ottaa seuraavan askeleen elämässäni?
Hyvä hallitus! Hienoa yritysjohtajat! Mahtavaa suurosakkaat! Te tämän teitte.
EDIT: Asiasta lisää Talouselämässä.
"Tutkimukset kertovat, että masennuksen aktiivinen hoito varhaisvaiheessa ja jaksamista tukevat työelämän käytännöt palauttavat useimpien työkyvyn.
Tuoreimmat tilastot kertovat, että asiaan ollaan ilmeisesti viimein havahtumassa. Vuosina 2008–2009 masennuksen vuoksi myönnetyt eläkkeet ovat kääntyneet laskuun.
Vai olisiko niin, että eläkkeelle vain ei enää päästetä?
"Alle 35-vuotiaiden eläkekustannukset ovat suorastaan räjähtäneet. Elämänsä alkutaipaleella olevien nuorten ihmisten eläköityminen maksaa yhteiskunnalle jo 6,6 miljardia euroa hoitokustannuksina ja menetettyinä verotuloina. Summa on kasvanut viidessä vuodessa kahdella miljardilla."
"- Valtionbudjetti on 50 miljardia euroa vuodessa. Siihen verrattuna 6,6 miljardia on paljon rahaa, terveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio kertoo."
"Masennus on yhä merkittävämpi sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syy. Mielialalääkkeitä käyttää säännöllisesti 700 000 suomalaista. Nuorten naisten masennusoireilu on kaksi kertaa yleisempää kuin nuorten miesten."
"- Työelämän käytännöt ovat ristiriidassa juhlapuheiden kanssa. Liikaa on puhuttu vanhuuseläkkeen alarajasta. Suomen tulevaisuuden kannalta paljon suurempi ongelma on nuorissa aikuisissa, Vainio toteaa."
Kaikki ilmoittavat ettei ole keinoja. ?????!!!!!!
Keinot lähtevät siitä, että työntekijää, ihmistä, aletaan työpaikoissa kuunnella ja kunnioittaa. Yhä kovenevat vaatimukset johdolta sekä työnteon ainoa määre, nopeus, aiheuttavat ristiriidan, jossa työntekijä murtuu jättimäisen työtaakan alle tietäen, että oman tehdyn työn laatu on täyttä paskaa, koska aika ei riitä työn kunnolliseen tekemiseen. Kiitosta ei tule koskaan mistään, vain lisää uusia vaatimuksia.
Jos olisin itse moisessa paskassa, ottaisin ja lähtisin. Sen jälkeen jännäisin itkusilmin, pärjäänkö punaisilla vai sinisillä pillereillä? Ja koska itsetuntoni nousee edes siihen pisteeseen, että uskallan ottaa seuraavan askeleen elämässäni?
Hyvä hallitus! Hienoa yritysjohtajat! Mahtavaa suurosakkaat! Te tämän teitte.
EDIT: Asiasta lisää Talouselämässä.
"Tutkimukset kertovat, että masennuksen aktiivinen hoito varhaisvaiheessa ja jaksamista tukevat työelämän käytännöt palauttavat useimpien työkyvyn.
Tuoreimmat tilastot kertovat, että asiaan ollaan ilmeisesti viimein havahtumassa. Vuosina 2008–2009 masennuksen vuoksi myönnetyt eläkkeet ovat kääntyneet laskuun.
Vai olisiko niin, että eläkkeelle vain ei enää päästetä?
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Ilmastodieetti
YLE Teema pitää taas tasonsa. Ohjelma nimeltä Ilmastodieetti on loistavasti toteutettu ja selkeä. Siinä seurataan viittä erilaista ihmistä ja perhettä, heidän kulutustottumuksiaan, ja sitä mistä heidän kannattaisi nipistää pois.
Ohjelmasta käy selväksi suuret paheet:
- Lentäminen
- Yksityisautoilu
- (Naudan)liha
- Juustot
- Ruuan pois heittäminen
- Suuret automarketit, ja mm. niiden satametriset avonaiset kylmäleikkeletiskit!?!?!
- Suomalainen lihan ja muun ruuan idioottimainen tukeminen
- Meidän ihmisten yltiöpäinen tavaroiden uusiminen, kuluttaminen ja pois heittäminen
Ohjelmalla on myös verkkosivut, mistä löytyy suhteellisen tarkka päästöpuntari, mutta näin verkkopalveluiden suunnittelijana ja tuottajana on pakko todeta, että sivuston tekninen toteutus on valitettavasti vielä ala-arvoinen (se ilmoitetaankin Beta-vaiheen tuotannoksi).
Meillä arvot ovat luokkaa 6000kg CO2-päästöjä vuodessa, koska lennämme Thaimaahan kahdesti vuodessa. Muuten olisimme n. 3000kg:n CO2-päästöissä per nenä. Se olisi lähes kolme kertaa vähemmän kuin suomalaisen keskiarvo, n. 8800kg CO2-päästöjä. Ainakaan lähivuosina emme vielä siihen pääse, mutta muut kulutustottumuksemme ovat onneksi menossa erittäin hyvään suuntaan.
Ohjelman konseptiin kuuluu myös "ilmastotohtori", jonka neuvoja pääset seuraamaan täällä.
EDIT: Ilmastotohtorin blogista hyvää asiaa:
On tärkeä huomata, että muutama valinta määrää päästöt pitkälle tulevaisuuteen. Kodin vaihdon yhteydessä olennaista on asunnon koko ja sijainti, joka ei pakota jatkuvaan auton käyttöön. Jos alueella on matalaenergiataloja ja uusiutuvalla energialla lämpiäviä ja sähköistettyjä taloja, ne ovat hyvä valinta. Auton valinnan yhteydessä olennaista on vähäpäästöisyys. Usein näistä valintaperusteista on myös rahallista etua.
Ohjelmasta käy selväksi suuret paheet:
- Lentäminen
- Yksityisautoilu
- (Naudan)liha
- Juustot
- Ruuan pois heittäminen
- Suuret automarketit, ja mm. niiden satametriset avonaiset kylmäleikkeletiskit!?!?!
- Suomalainen lihan ja muun ruuan idioottimainen tukeminen
- Meidän ihmisten yltiöpäinen tavaroiden uusiminen, kuluttaminen ja pois heittäminen
Ohjelmalla on myös verkkosivut, mistä löytyy suhteellisen tarkka päästöpuntari, mutta näin verkkopalveluiden suunnittelijana ja tuottajana on pakko todeta, että sivuston tekninen toteutus on valitettavasti vielä ala-arvoinen (se ilmoitetaankin Beta-vaiheen tuotannoksi).
Meillä arvot ovat luokkaa 6000kg CO2-päästöjä vuodessa, koska lennämme Thaimaahan kahdesti vuodessa. Muuten olisimme n. 3000kg:n CO2-päästöissä per nenä. Se olisi lähes kolme kertaa vähemmän kuin suomalaisen keskiarvo, n. 8800kg CO2-päästöjä. Ainakaan lähivuosina emme vielä siihen pääse, mutta muut kulutustottumuksemme ovat onneksi menossa erittäin hyvään suuntaan.
Ohjelman konseptiin kuuluu myös "ilmastotohtori", jonka neuvoja pääset seuraamaan täällä.
EDIT: Ilmastotohtorin blogista hyvää asiaa:
Ympäristönsuojelua ei kuitenkaan tarvitse miettiä joka hetki. Tehokkainta on tehdä harkittuja päätöksiä suurimpien asioiden suhteen. Kotona näitä ovat asunnon lämmitys ja ilmanvaihto, mahdolliset kodin remontit ja energiakorjausten yhdistäminen aina niihin, lämpimän veden kulutus ja kodin sähkölaitteiden valinta ja käyttö. Aterioilla näitä ovat lihansyönnin ja maitotuotteiden vähentäminen ja muun muassa palkokasvien ja kotimaisen luonnonkalan käyttö proteiininlähteenä. Arkiliikkumisessa keskeistä on ajokilometrien vähentäminen ja pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen suosiminen. Monissa muissa tavaroissa ja palveluissa pohjoismainen ja EU:n ympäristömerkki osoittavat valintoja, joissa ilmastovaikutuksille on tiukat ehdot. Kaukolennot ovat huono juttu ilmastolle ja henkilökohtaiselle ilmastotaseelle.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
"Everythings amazing, nobody´s happy"
(Thanks Pera linkistä!)
Koomikko Louis CK analysoi tätä vierailuaan Conanin showssa. Miten tämä liittyy Pikku Apurin toimiin? Kaikki tässä liittyy siihen.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Koska meiltä jäi järki matkasta?
Visio- ja missiokiteytykset. Arvomääritykset ja strategiset totuudet. Törmään ammatissani lähes joka viikko yritysten ytimessä oleviin lauseisiin ja sanoihin, joista en oikeasti ymmärrä yhtään mitään. Ne eivät ole suomea. Ne eivät ole edes englantia. Kuitenkin niiden pitäisi antaa paitsi minulle, myös yrityksen omalle henkilökunnalle suunta, mihin yhdessä olemme matkalla ja mitä teemme.
"We'll use the world leading integrity and embedd the highest-quality solutions and values to todays consumers."
Lause on keksitty, mutta voisi olla lähes minkä tahansa suuriyrityksen kiiltävän mainoksen allekirjoitus. Suomeksi tuo on jotakuinkin:
"Valjastamme maailman johtavan suoraselkäisyyden, ja liitämme korkeimman laatuluokan ratkaisut sekä arvot tämän päivän kuluttajia varten".
Se on ihan yhtä huono suomeksi. Mihin meiltä jäi tekojemme punainen lanka? Koska silmillemme alettiin heittämään aivan käsittämätöntä sumua, joka ei aukea kenellekään millään tasolla?
Joidenkin, joilla on mittatilauskengät jaloissaan, mielestä vakuuttavuus syntyy, kun yhdistetään maailman mahtipontisimpia sanoja vakuutusyhtiöiltä ja pankeilta lainattuihin lauserakenteisiin.
Kuluttajana (josta sanasta muuten sanoudun irti nyt, koska en ole, enkä halua olla kuluttaja) moiset jättävät naamalle puolikivisen, akuuttia halvauskohtausta jäljittelevän ilmeen, jossa kulmakarvat nousevat hieman yläviistoon, suusta alkaa erittyä lisäkuola, ja kurkun syvyyksistä kimmahtaa ilmoille rehellinen vastaus: "...ööö...rf!".
Voi kun sillä ihmisellä, jolle ensimmäisenä tuodaan yrityksen uusi strategia, toimintakehys tai muu sumutus jaettavaksi edelleen, olisi rohkeutta sanoa: "Mitä ihmeen sekopäistä helvettiä tämä on? Oletko kaappisekakäyttäjä? Mehän teemme (aseta tuote tai palvelu tähän kohtaan) ihmisille/eläimille/kasveille tmv.". Hälle nousisin taputtamaan, ja veisin seuraavana aamuna pöydälleen tuplamocchaextremepurelatten!
"We'll use the world leading integrity and embedd the highest-quality solutions and values to todays consumers."
Lause on keksitty, mutta voisi olla lähes minkä tahansa suuriyrityksen kiiltävän mainoksen allekirjoitus. Suomeksi tuo on jotakuinkin:
"Valjastamme maailman johtavan suoraselkäisyyden, ja liitämme korkeimman laatuluokan ratkaisut sekä arvot tämän päivän kuluttajia varten".
Se on ihan yhtä huono suomeksi. Mihin meiltä jäi tekojemme punainen lanka? Koska silmillemme alettiin heittämään aivan käsittämätöntä sumua, joka ei aukea kenellekään millään tasolla?
Joidenkin, joilla on mittatilauskengät jaloissaan, mielestä vakuuttavuus syntyy, kun yhdistetään maailman mahtipontisimpia sanoja vakuutusyhtiöiltä ja pankeilta lainattuihin lauserakenteisiin.
Kuluttajana (josta sanasta muuten sanoudun irti nyt, koska en ole, enkä halua olla kuluttaja) moiset jättävät naamalle puolikivisen, akuuttia halvauskohtausta jäljittelevän ilmeen, jossa kulmakarvat nousevat hieman yläviistoon, suusta alkaa erittyä lisäkuola, ja kurkun syvyyksistä kimmahtaa ilmoille rehellinen vastaus: "...ööö...rf!".
Voi kun sillä ihmisellä, jolle ensimmäisenä tuodaan yrityksen uusi strategia, toimintakehys tai muu sumutus jaettavaksi edelleen, olisi rohkeutta sanoa: "Mitä ihmeen sekopäistä helvettiä tämä on? Oletko kaappisekakäyttäjä? Mehän teemme (aseta tuote tai palvelu tähän kohtaan) ihmisille/eläimille/kasveille tmv.". Hälle nousisin taputtamaan, ja veisin seuraavana aamuna pöydälleen tuplamocchaextremepurelatten!
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Leppoistamisesta, kohtuullistamisesta (Downshifting)
Mm. ansioitunut bloggaaja Koistisen Mari käväisi Ylen aamu-TV:ssa haastattelussa, jonka aihe on leppoistaminen, eli downshiftaus.
Hyvää juttua. Tuttua juttua, sillä tuon minäkin tein. Tuota vaimonikin kohta tekee.
Koska näyttää siltä, että v. 1970 syntyneinä emme ilmeisesti koskaan pääse eläkkeelle, otimme eläkkeen "omiin käsiimme". Kyse on nimittäin työn ja muun elämän järkevämmästä yhdistämisestä, jossa mukaan astuu myös ekologisuus. Tavoitteena tehdä vähemmän työtä, mielekkäämpää työtä, mutta "loppuun asti".
Työ:
Oma työni internetin parissa mahdollistaa työpaikattomuuden. Voin tehdä työtäni missä vain, koska vain.
Palaverit voi oikeasti pitää Skypen avulla. 20 vuoden aikana käymistäni palavereista ehkä 1-2% voisi sanoa olleen sellaisia, joissa oli hyvä olla samassa huoneessa. Muut olisi aivan mainiosti hoituneet sähköisesti.
Asuminen:
Muutimme isommasta vanhasta lähiörivitalosta keskustaan, pienempiin neliöihin, mutta isompiin kuutioihin (loft-asunto). Muutimme asunnon yhdeksi tilaksi, jonka seurauksena meillä ei ole yhtään neliötä, jossa ei joskus jotain tehtäisi. Muutoksen johdosta meillä on itse asiassa enemmän tilaa nyt, kuin oli vanhassa suuremmassa asunnossa.
Työpaikkaani Manillan vanhaan tehdaskiinteistöön on asunnostamme 65m hurja matka.
Liikkuminen:
Emme enää juurikaan tarvitse autoa (mutta sellainen meillä vielä kuitenkin on). Kävelemme, junailemme ja pyöräilemme kaikkialle.
Hiilitaakkaamme rassaa kuitenkin hurjasti toinen pikku asuntomme Hua Hinissa. Sinne kun pääsee vain lentäen, ja päästöt ovat sen takia melkomoiset. Niitä kohtuullistaaksemme koitamme olla siellä pidempiä aikoja kerralla.
Ruokailu:
Talomme alakerrassa on kauppa, josta ostamme vain tarpeeseen. Emme heitä enää yhtään ruokaa pois, kuten ennen kävi silloin tällöin.
Olemme myös muokkaamassa ruokavaliotamme kasvisvoittoiseksi, koska (naudan)lihan syöminen pitäisi jokaisen lopettaa, tai ainakin sitä pitäisi vähentää rajusti.
Kuluttaminen:
Meillä on jo kaikkea. Emme siis enää kuluta juuri mihinkään rahaa. Anteeksi siitä, valtio, mutta siksi sitä jää meillä säästöönkin, joka mahdollistaa kohtuullistamisen.
Ja tärkeä pointti tässä kirjoituksessa on se, että muutos on mietitty, suunniteltu ja tekemällä tehty. Suunnittelimme asiaa vuoden, sen jälkeen ryhdyimme toimeen, ja muutoksen läpikäynti vei n. kaksi vuotta. Se vaati kovaakin tahtoa ja työtä, mutta nyt elämä on oikeasti parempaa sen takia.
Hyvää juttua. Tuttua juttua, sillä tuon minäkin tein. Tuota vaimonikin kohta tekee.
Koska näyttää siltä, että v. 1970 syntyneinä emme ilmeisesti koskaan pääse eläkkeelle, otimme eläkkeen "omiin käsiimme". Kyse on nimittäin työn ja muun elämän järkevämmästä yhdistämisestä, jossa mukaan astuu myös ekologisuus. Tavoitteena tehdä vähemmän työtä, mielekkäämpää työtä, mutta "loppuun asti".
Työ:
Oma työni internetin parissa mahdollistaa työpaikattomuuden. Voin tehdä työtäni missä vain, koska vain.
Palaverit voi oikeasti pitää Skypen avulla. 20 vuoden aikana käymistäni palavereista ehkä 1-2% voisi sanoa olleen sellaisia, joissa oli hyvä olla samassa huoneessa. Muut olisi aivan mainiosti hoituneet sähköisesti.
Asuminen:
Muutimme isommasta vanhasta lähiörivitalosta keskustaan, pienempiin neliöihin, mutta isompiin kuutioihin (loft-asunto). Muutimme asunnon yhdeksi tilaksi, jonka seurauksena meillä ei ole yhtään neliötä, jossa ei joskus jotain tehtäisi. Muutoksen johdosta meillä on itse asiassa enemmän tilaa nyt, kuin oli vanhassa suuremmassa asunnossa.
Työpaikkaani Manillan vanhaan tehdaskiinteistöön on asunnostamme 65m hurja matka.
Liikkuminen:
Emme enää juurikaan tarvitse autoa (mutta sellainen meillä vielä kuitenkin on). Kävelemme, junailemme ja pyöräilemme kaikkialle.
Hiilitaakkaamme rassaa kuitenkin hurjasti toinen pikku asuntomme Hua Hinissa. Sinne kun pääsee vain lentäen, ja päästöt ovat sen takia melkomoiset. Niitä kohtuullistaaksemme koitamme olla siellä pidempiä aikoja kerralla.
Ruokailu:
Talomme alakerrassa on kauppa, josta ostamme vain tarpeeseen. Emme heitä enää yhtään ruokaa pois, kuten ennen kävi silloin tällöin.
Olemme myös muokkaamassa ruokavaliotamme kasvisvoittoiseksi, koska (naudan)lihan syöminen pitäisi jokaisen lopettaa, tai ainakin sitä pitäisi vähentää rajusti.
Kuluttaminen:
Meillä on jo kaikkea. Emme siis enää kuluta juuri mihinkään rahaa. Anteeksi siitä, valtio, mutta siksi sitä jää meillä säästöönkin, joka mahdollistaa kohtuullistamisen.
Ja tärkeä pointti tässä kirjoituksessa on se, että muutos on mietitty, suunniteltu ja tekemällä tehty. Suunnittelimme asiaa vuoden, sen jälkeen ryhdyimme toimeen, ja muutoksen läpikäynti vei n. kaksi vuotta. Se vaati kovaakin tahtoa ja työtä, mutta nyt elämä on oikeasti parempaa sen takia.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Kun yrityksen johto on sairas
(Turun Myllysiltakin näytti vielä viikko ennen romahdustaan pohjasta ihan hyvältä)
On huvittavaa miten media keskustelee aina pinnalla olevista, kirjaimellisesti pinta-asioista, mitä tulee suomalaiseen työelämään.
Juuri nyt se on sosiaalinen media, ja miten siellä yritys voi tehdä sitä ja ei voi tehdä tätä. Ennen sitä puhuttiin CRM-järjestelmistä. Miten se ratkaiseekaan kaikki "henkilöstöpulmat" ja tekee yrityksistä kustannustehokkaita. Sitä ennen oli intranet, jne. Aina uusi tekninen kikka tuo valon.
Ei tuo. Hämmästyttää, miksi emme saa perustaa mustaa listaa, jonne saisi kertoa oikeita tarinoita siitä, miten yrityksissä toimitaan henkilötasolla. Kaikki lähtee aina johdosta, joka määrittää strategiat, joka puolestaan määrittää budjetit ja tulostavoitteet henkilötasolle. Nyt on vaan niin, että useassa yrityksessä unohdetaan ne oikeat arvot, jotka pitäisi olla kaikilla ihmisillä, ei ainoastaan yrityksillä:
Kuunteleminen
Ymmärtäminen
Läsnä oleminen
Keskusteleminen
Yhdessä tekeminen, eli tämä nytkin paljon puhuttu yhteisöllisyys
Toisten auttaminen
Sen sijaan nuo ohitetaan. Joku saattaa tuurilla joskus vilkaista peräseinän taulussa loistavia, aina valheellisia yrityksen virallisia arvoja. Mennään päätä pahkaa excel-taulukoiden kimppuun.
Kun 1990-luvun alussa aloitin työurani myymällä tietokoneita kaikille, niitä myytiin verukkeella, että niillä saa kätevästi tallennettua ruokareseptejä. Kukaan ei puhunut, eikä osannut pelätä kaiken alleen syöviä excel-lakanoita, joissa määritellään työntekijän toiminta niin tarkkaan, että siitä näkee hänen tehokkuutensa jokaiselle tunnille:
"Pertti on selvästi alle osaston keskitason keskituntitehokkuudessa. Pertillä luku on 2,44, seuraavaksi huonommalla 2,93. Otappa Pasi Pertin kanssa asia puheeksi heti aamusta! Jollei kiinnosta, niin oven takana on jono uusia innokkaita!" ... tuo "oven takana on -ratkaisu" on muuten yksi suosituimmista vääryyksistä ikinä.
Yksi suurimista syistä ihmisten mentaaliseen ja jopa fyysiseen pahoinvointiin työpaikoilla ovat nämä CRM-järjestelmät, joita on kylvetty jopa pk-yrityksiin viime vuosina. Kävin muutaman järjestelmän esittelyssä ja laskin sen jälkeen, että jos meidän pieni yrityksemme ottaisi moisen käyttöönsä, meillä menisi keskimäärin 200 viikkotunnistamme järjestelmän täyttämiseen n. 30 tuntia. Noin kuudesosa koko työajastamme! Ja kaiken huipuksi minä yrityksen vetäjänä näkisin siitä jokaisen katetuoton per tunti per henkilö. Tehokkuus. Ainoa arvo.
CRM:n ja Exceleiden takana on aina johtaja, tai johtajia, joiden tehtävää ovat luvut ja niiden seuranta. Henkilöstön hyvinvointivastuu on (ehkä) sälytetty henkilöstöpäällikölle, jolla kuitenkaan käytännössä ei ole oikeaa vastuuta. Hän voi vain hoitaa "laastarein" kaikki, jopa silloin, kun ihmiset sairastuvat mentaalisesti, palavat loppuun. Lopullinen syyttävä sormi osuu aina korkeimpaan johtajaan. Jos hän tekee työnsä huonosti, ihmiset palavat loppuun.
Henkilöstöstä pitäisi v. 2010 vastata henkisiin sairauksiin erikoistunut psykiatri. Sillä suurin poissolojen ja työpaikanvaihdosten syy ovat jo nyt henkiset syyt. Ne eivät näy tilastoissa, koska ne kirjataan usein henkilön omaksi irtisanoutumiseksi. Johto väistää tässäkin asiassa todellisen vastuunsa.
On aivan turha läpsytellä pinnalla. Syvissä vesissä ne suurimmat ongelmat ovat. Huonovointinen ja -henkinen yritys tekee sosiaalisella medialla pahaa itselleen, mutta hyvää työntekijöilleen ja meille muille. Paska nimittäin nousee sosiaalisessa mediassa pintaan.
EDIT: uunituore aiheeseen liittyvä uutinen YLE:lta.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Sosiaalinen media haisee
Sosiaalisen median kultakausi suomalaisessa mediassa on ohi. Se kesti lähes puoli vuotta. Nyt sen mollaaminen on alkanut. On vastaiskun aika.
Jos blogimaailma nyt alkaa haukkua aihetta, valtamedia tulee hetken päästä perässä.
Haukkumalla suosituinta erotut heti. Se myös luo kuvaa ammattilaisesta, joka ei uusista asioista hätkähdä. Hän tekee työtään johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Hän on nähnyt alaa niin paljon, että tietää pintamuodin ja sen kantajan heikkoudet.
Olen sekä samaa että eri mieltä. Näen hyödyt tekemilleni asiakkaille, mutta samalla olen törmännyt asiakkaihin, joille SoMe ei vaan sovi, ja joille siitä ei ole mielestäni mitään hyötyä. Heille olenkin sanonut, että trimmatkaa verkkosivunne Googlea varten ja pankaa mainoseurot sinne.
Ei SoMe siis haise eikä se ole pahaa, vaikka muotia juuri nyt onkin. Kuten sen viholliset nyt kertovat, siitä on tullut valtamedia. SoMe ei terminä enää kerro mitään, koska kaikki on sitä, sosiaalista mediaa. Staattisten, yksisuuntaisten verkkosivujen aika on ohi.
Kohta meillä on verkkosivuihin kytkettyjä chat-ominaisuuksia, joiden takana on pakko istua joku vastaamassa asiakkaiden kysymyksiin - reaaliajassa. Rohkeimmilla sovellus on videota. Niin se vaan tulee menemään.
Itse olen kurkkuani myöten täynnä yrityksiä, jotka eivät vastaa. He eivät vastaa sähköposteihin, he eivät vastaa lomakkeisiinsa. Puhelimessa joudun odottelemaan jopa tunnin, koska asiakaspalvelijansa ovat niin perkeleen kiireisiä. Luurista tilutetaan pöydälleni huonoa muzakia, jota minun on kuunneltava tarpeettoman kovaa, jotta kuulisin, kun joku vihdoin vastaa puheluuni. Koska en, insinöörien väärän olettamuksen mukaan, istukaan kiltisti puhelin korvassa kuuntelemassa, koska joku tulee. En pysty. Tuolit ja sohvat lentelevät, kun yritän epätoivoisena ehtiä puhelimeen kun muzak lakkaa, ja joku murisee luuriin kyllästyneenä avausrepliikkinsä.
Olen täynnä tätä teho-Suomea. Loppuunsa trimmattuja yrityksiä, jotka eivät palvele. Jos siinä auttaa sosiaalinen media, ja sellaiset kokonaisuudet, joita olen vielä itse saanut suunnitella, voin olla iloinen ja tyytyväinen omaan osaamiseeni. Jos minä vastaan tekemisistäni, joku vastaa puhelimeen. Ei enää Bryan Adamsia luuriini, kiitos.
Jos blogimaailma nyt alkaa haukkua aihetta, valtamedia tulee hetken päästä perässä.
Haukkumalla suosituinta erotut heti. Se myös luo kuvaa ammattilaisesta, joka ei uusista asioista hätkähdä. Hän tekee työtään johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Hän on nähnyt alaa niin paljon, että tietää pintamuodin ja sen kantajan heikkoudet.
Olen sekä samaa että eri mieltä. Näen hyödyt tekemilleni asiakkaille, mutta samalla olen törmännyt asiakkaihin, joille SoMe ei vaan sovi, ja joille siitä ei ole mielestäni mitään hyötyä. Heille olenkin sanonut, että trimmatkaa verkkosivunne Googlea varten ja pankaa mainoseurot sinne.
Ei SoMe siis haise eikä se ole pahaa, vaikka muotia juuri nyt onkin. Kuten sen viholliset nyt kertovat, siitä on tullut valtamedia. SoMe ei terminä enää kerro mitään, koska kaikki on sitä, sosiaalista mediaa. Staattisten, yksisuuntaisten verkkosivujen aika on ohi.
Kohta meillä on verkkosivuihin kytkettyjä chat-ominaisuuksia, joiden takana on pakko istua joku vastaamassa asiakkaiden kysymyksiin - reaaliajassa. Rohkeimmilla sovellus on videota. Niin se vaan tulee menemään.
Itse olen kurkkuani myöten täynnä yrityksiä, jotka eivät vastaa. He eivät vastaa sähköposteihin, he eivät vastaa lomakkeisiinsa. Puhelimessa joudun odottelemaan jopa tunnin, koska asiakaspalvelijansa ovat niin perkeleen kiireisiä. Luurista tilutetaan pöydälleni huonoa muzakia, jota minun on kuunneltava tarpeettoman kovaa, jotta kuulisin, kun joku vihdoin vastaa puheluuni. Koska en, insinöörien väärän olettamuksen mukaan, istukaan kiltisti puhelin korvassa kuuntelemassa, koska joku tulee. En pysty. Tuolit ja sohvat lentelevät, kun yritän epätoivoisena ehtiä puhelimeen kun muzak lakkaa, ja joku murisee luuriin kyllästyneenä avausrepliikkinsä.
Olen täynnä tätä teho-Suomea. Loppuunsa trimmattuja yrityksiä, jotka eivät palvele. Jos siinä auttaa sosiaalinen media, ja sellaiset kokonaisuudet, joita olen vielä itse saanut suunnitella, voin olla iloinen ja tyytyväinen omaan osaamiseeni. Jos minä vastaan tekemisistäni, joku vastaa puhelimeen. Ei enää Bryan Adamsia luuriini, kiitos.
torstai 18. maaliskuuta 2010
Sosiaalista mediaa pk-yrittäjille
Olin eilen Turun AMK:n ja Turun Yrittäjien järjestämässä sos.dem.... sosiaalisen median koulutustilaisuudessa luennoimmassa SoMen autuudesta, vaatimuksista ja raadollisuudesta.
Edellisviikolla olin puhumassa alan opiskelijoille, viime viikolla yritysjohtajille, ja nyt siis pk-yrittäjille. Selvisi, että jokaisella ryhmällä oli samat kysymykset ja ongelmat.
Ihmekös tuo, sillä median kautta on tullut hyvin selviksi kärjiksi kaksi suurta "vääryyttä":
1. KAIKKI ON ILMAISTA
Totta, että SoMe-sovellukset itsessään ovat ilmaisia, mutta se EI tarkoita sitä, että nyt yrityksillä ei menisi enää euroja markkinointiinsa.
Itse pidän huolta muutaman yrityksen SoMe-palveluista, ja käytän niihin sekä oman yrityksen ko. asioihin keskimäärin n. kolme tuntia joka päivä. Kerropa se viidellä ja edelleen neljällä, niin tunteja menee kuukaudessa 60 kpl:tta. Se maksaa tuntipalkkanani yhteensä 4140€/kk:ssa. Ja tuo summa EI sisällä yrityksen SoMe-palveluiden tuottamista, rakentamista ja suunnittelua. Se summa tulee erikseen. Esim. KoruLiitolalle se kokonaisuus verkkosivuineen oli n. 5000€.
Ilmaisia ovat sovellukset, ei varsinainen SoMe-työskentely ja ylläpito
2. "SINNE PITÄÄ JOKAISEN YRITYKSEN MENNÄ, MUUTEN HUKKA PERII"
Jos yrityksesi toimii kuluttajarajapinnassa, tai kohderyhmääsi kuuluvat myös nuoremmat asiakkaat, SoMe on edellytys sille, että tavoitat myös heidät. Eli ehdottomasti pitää kulkea kehityksen mukana, tai jopa vähän edellä sitä.
Jos taas yrityksesi tai sinä ette omista ns. "small-talk -geeniä", eli ette ole luonnostanne sellaisia ihmisiä, jonka on luontevaa kertoa asioista avoimesti, ja ette kestä aika ajoin myös vahvaakin kritiikkiä joka avoimuudesta seuraa, harkitkaa ko. palveluiden avaamista. Jos kohtelet asiakastasi huonosti, kiukunpuuskissa tai ilman, hukka perii.
Suomalais-Ugrilainen metsäkansa on Suomalais-Ugrilainen metsäkansa myös sosiaalisessa mediassa.
Eli: Mieti, kysy asiantuntijoilta, selvitä ja tutki ... ennen kuin hutkit.
Jetpack
Ensin ajattelin, että ensi vuonna ostan meille plug-in smartin, mutta nyt tekisi mieli odottaa tovi lisää. Jos vaikka joskus saisi Jetpackin!
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Uusia palveluita ei käytä
Olen kehitellyt muutamaa uutta palvelua verkkoon. Ammattini johdosta myös seuraan ja koitan monia uusia palveluita.
Viimeisinä kahtena vuotena uusia, yrittäjien sydänverellään värjäämiä palveluita onkin plumpsahdellut tasatahtiin: Netcycle, Foodie, Hunch, Fruugo, Kuinoma, Tupalo, Dooxe, Pronto jne.
Huomaatteko muuten palveluiden nimistä, että on mietitty ja päädytty helppoon, lyhyenläntään kansainväliseen nimeen, jonka muistaa. Nimiin on päädytty myös siksi, koska "Suomessa ei riitä käyttäjäpotentiaali niihin miljoonien eurojen tavoitteisiin", jotka kiiluvat kehittäjien sydämissä ja silmissä.
Anyway. Olen myös huomannut sellaisen, että vaikka palvelut ovat hyviä ja hyvin tehtyjä, ne eivät jää käyttöön. Lataan osan niistä jopa iPhoneeni sovelluksiksi, mutta ei. Ei lähde. En käytä niitä. Miksi?
Oma "hunchini" on se, että arkeni on jo täynnä. En jaksa/ kaipaa/ tarvitse enää sinne mitään lisää. Haluan pikemminkin arjesta jotain pois ja tyhjää tilalle. Siitä päästäänkin aasien rakentamaa Myllysiltaa pitkin omaan tulevaan palveluumme Osulaan.
Osula on tehty poistamaan arjestamme yksi vittumainen arkityö: Mainoslehtisten kantaminen eteisen lattialta lehtikoriin ja sieltä lehtiroskikseen.
Jokainen meistä moisen postin sallivista tekee sen noin kerran viikossa, ja pino on sanomalehtineen n. 48cm korkea ja painaa 2,4 kiloa. Yhteensä kannoimme osoitteetonta mainospostia lehtiroskikseen vuonna 2007 noin 18 miljardia kiloa! Eli siis 18 tuhatta miljoonaa kiloa!
Jos et halua kantaa enää, voit aloittaa liittymällä Osulan omaan Facebook-ryhmään, jossa pääset jopa vaikuttamaan sovelluksen valmistumiseen, ja saat siitä vaivan palkaksi kaikkea kivaa. Ottakaamme selistämme selkävoitto!
Jari, PIKKUAPURI + VIIDAKKORUMMUN HOPEASELKÄ
Viimeisinä kahtena vuotena uusia, yrittäjien sydänverellään värjäämiä palveluita onkin plumpsahdellut tasatahtiin: Netcycle, Foodie, Hunch, Fruugo, Kuinoma, Tupalo, Dooxe, Pronto jne.
Huomaatteko muuten palveluiden nimistä, että on mietitty ja päädytty helppoon, lyhyenläntään kansainväliseen nimeen, jonka muistaa. Nimiin on päädytty myös siksi, koska "Suomessa ei riitä käyttäjäpotentiaali niihin miljoonien eurojen tavoitteisiin", jotka kiiluvat kehittäjien sydämissä ja silmissä.
Anyway. Olen myös huomannut sellaisen, että vaikka palvelut ovat hyviä ja hyvin tehtyjä, ne eivät jää käyttöön. Lataan osan niistä jopa iPhoneeni sovelluksiksi, mutta ei. Ei lähde. En käytä niitä. Miksi?
Oma "hunchini" on se, että arkeni on jo täynnä. En jaksa/ kaipaa/ tarvitse enää sinne mitään lisää. Haluan pikemminkin arjesta jotain pois ja tyhjää tilalle. Siitä päästäänkin aasien rakentamaa Myllysiltaa pitkin omaan tulevaan palveluumme Osulaan.
Osula on tehty poistamaan arjestamme yksi vittumainen arkityö: Mainoslehtisten kantaminen eteisen lattialta lehtikoriin ja sieltä lehtiroskikseen.
Jokainen meistä moisen postin sallivista tekee sen noin kerran viikossa, ja pino on sanomalehtineen n. 48cm korkea ja painaa 2,4 kiloa. Yhteensä kannoimme osoitteetonta mainospostia lehtiroskikseen vuonna 2007 noin 18 miljardia kiloa! Eli siis 18 tuhatta miljoonaa kiloa!
Jos et halua kantaa enää, voit aloittaa liittymällä Osulan omaan Facebook-ryhmään, jossa pääset jopa vaikuttamaan sovelluksen valmistumiseen, ja saat siitä vaivan palkaksi kaikkea kivaa. Ottakaamme selistämme selkävoitto!
Jari, PIKKUAPURI + VIIDAKKORUMMUN HOPEASELKÄ
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Tarjolla sosiaalisen median osaamista
Pikku Apuri aloittaa tarjoamaan sosiaalisen median palveluita.
Olen viime aikoina kiertänyt aiheesta puhumassa opiskelijoille sekä suuremmille että pienemmille yrityksille, ja tarve tuntuu olevan suuri. Ennen kaikkea sen strategisessa suunnittelemisessa: minne? miksi? koska? miten? kuka? missä?
Nyt sitä siis saa. Yhdeksi esimerkiksi nousevat Pikku Apurin omat sivut, joissa ei tule olemaan mitään muuta kuin linkkejä eri sosiaalisen median palveluihin. Eli linkkien takana tapahtuu, sivuilla itsessään ei mitään.
Täältä näet yhden esimerkin lisää pk-yrityksen sosiaalisen median hyödyntämisestä.
torstai 11. maaliskuuta 2010
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Uudet keinot viilentää ilmastoa
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Happy Planet Index
Vertailussa on mukana 143 maata, jotka kattavat 99 prosenttia maailman väestöstä. Sijoitukseen ja tuloksiin vaikuttavat: eliniän odote, ihmisten tyytyväisyys sekä ekologinen jalanjälki.
Suomella, tai Pohjoismailla ei siinä listassa pyyhikään enää niin hyvin, kuin medioiden sivuilta voisi kuvitella. Olemme melkein pohjalla (punainen on huonoin väri, Suomelta löytyvä tumman oranssi toiseksi huonoin, keltainen keskitasoa ja vihreä paras).
Suomen Luontoliiton pääsihteeri Leo Straniuksella on hienoja keinoja värin parantamiseen. Ns. degrowth -menetelmä:
Esteenä onnellisille yhteiskunnille on kuitenkin usein juuri se mitä niin kovasti päättäjien toimesta tavoittelemme: talouskasvu.
Lapsellekin on selvää, että rajaton kasvu rajallisella maapallolla ei ole mahdollista. Monet taloustieteilijät ja poliittiset päättäjät tuntuvat kuitenkin uskovan näin toisin.
Talouskasvuun perustuvalla yhteiskunnalle olisi löydettävä vaihtoehtoja. Degrowth-taloudella tarkoitetaan sellaista talousjärjestelmää, joka ei ajaudu kriisiin, vaikka se ei kasvaisikaan.
Talousjärjestelmämme kohtaa vääjäämättä välillä lasku- ja noususuhdanteita. Näin ollen ihmisten hyvinvointia lisäisi ennenkaikkea se, että laskusuhdanteessa voitaisiin varmistaa ihmisten perustoimeentulo ja noususuhdanteessa taas se, että luonnonvarojen kulutus ei lisäänny.
Siirtyminen degrowth-talouteen on mahdollista kun:
1. Siirrymme palkankorotuksista vapaa-ajankorotuksiin.
2. Verotamme enemmän luonnonvarojen kulutusta ja vähemmän työntekoa.
3. Otamme käyttöön perustulon ja maksimielintason sekä henkikökohtaiset päästökiintiöt.
4. Hylkäämme harhaiset kuvitelmat talouskasvun auvoisuudesta ja luomme uusia mittareita kuvaamaan hyvinvointia.
Tässä eväitä onnellisuuspuolueen ohjelmaan – tietysti armeijan lakkauttamisen, luonnonsuojelun ja hiilineutraalisuuden ohella.
torstai 4. maaliskuuta 2010
Hans Rosling - rock´n´rollia akateemiseen maailmaan
Karoliinisen Instituutin professori Hans Rosling tietää faktat, mutta poikkeuksena muista, hän myös osaa saada faktat eloon. TEDtalkin pätkää ohessa. Lisää löytyy YouTubesta. Hienoa. Fiksua. Hyvää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)