Koska saamme pankkipalvelut 2010-luvulle?

Sampo Pankin iPhone -sovellusta lukuunottamatta pankkiemme verkkopalvelut ovat jääneet 1990-luvulle. Miksi kehittää mitään, kun kansalle kelpaa Windows 3.1 -aikainenkin palvelumalli?

Täällä Thaimaassa toimivan Kasikorn -pankin verkkopankki hakkaa kaikki käyttämäni suomalaiset sähköiset pankkipalvelut ihan 6-0. Suomi, tietotekniikan tukioppilas.

Markkinoilla on tilaa, mutta ihmisillä on vielä pitkä matka kuljettavanaan, jotta luottaisimme uusiin tulokkaisiin, esim. Balancion:iin.

Seuraava esimerkki kuvastaa hyvin missä edelleen mennään, vaikka siinä suuri syyllinen onkin Europcar -autovuokraamo.

Kun yritysten palvelu ei ole maalaisjärjen tai 2010-luvun tasolla

Vuokrasimme kesäkuussa 2010 auton Munchenistä kesäreissuamme avittamaan. Ko. vuokrauksesta tuli Mastercard-tiliotteen kertomana joku ihmeellinen Super LWD:ksi nimetty veloitus marraskuun puolessa välissä - viisi kuukautta vuokraamisen jälkeen!!!?

Koska veloituksesta ei voinut päätellä mistä on kyse, yritin kysyä asiaa sähköpostitse Europcarin agentilta (Auto Europe), jolta auton vuokrasimme, mutta en ole vieläkään (viikko kysymäni jälkeen) saanut vastausta. Heillekin kelpaa palvelu vain siinä vaiheessa, kun eivät ole saaneet rahaa. Maksun jälkeen ei kiinnosta.

Tällä välin Luottokunta/Nordea suuressa viisaudessaan oli lähettänyt paperisen kirjeen kotiimme, jossa tiedustelivat onko ko. maksu aiheellinen? Kun vastausta ei tullut (koska olemme poissa kotoa), molemmat Mastercard -korttimme pantiin asiaa muuten vahvistamatta katki. Asiasta tiedämme vain, koska asunnossa oleileva ystävämme ilmoitti ko. kirjeen saapuneen. Luulimme että sekin on taas kuusisivuinen mainos-spämmi, mitä pankit harrastavat usein, ja emme käskeneet avata kirjettä.

Missä oli maalaisjärki tai edes sähköinen palvelu? Pankin suojatut sähköpostit, SMS, soitto puhelimella, jne.? 

Ainoa vahvistuspyyntö oli paperikirje kotiosoitteeseen! Edellytetään, että ihminen on vain kotonaan. Hän ei saa olla mökillä, lomareissussa, saatika kakkosasunnollaan ulkomailla? Edellytetään 1980-lukua.

Nyt olemme sitten täällä kaukomaassa ilman luottokortteja (vaimolla oli rinnakkaiskortti, niin sekin meni poikki). Onneksi meillä on pankkiliput ja -laput sekä tunnukset mukana sekä oma thaitili paikallisessa pankissa, joten ei meillä hätää ole. Jollemme olisi varautuneet itse, hätä olisi suuri.

Hävetkää pankit

Voitte olla palvelutasoltanne ylihuonoja jäänteitä menneisyydestä vain siksi, ettei meillä ole vielä vaihtoehtoa. Ei ole myöskään vielä tarpeeksi luottamusta kokonaan uusiin toimijoihin, ja täten emme voi muuta kuin valita teistä 5-6:sta huonosta vaihtoehdosta jonkun.

Tulee vielä päivä, kun joku teistä tajuaa (veikkaukseni juuri nyt on S-pankki), että hyvällä offline ja online -palveluilla on mahdollisuus saada äkkiä monen kilpailijan asiakkaista suuri osa itselle.

Pikku Apuri

Uusia palveluita ei käytä

Olen kehitellyt muutamaa uutta palvelua verkkoon. Ammattini johdosta myös seuraan ja koitan monia uusia palveluita.

Viimeisinä kahtena vuotena uusia, yrittäjien sydänverellään värjäämiä palveluita onkin plumpsahdellut tasatahtiin: Netcycle, Foodie, Hunch, Fruugo, Kuinoma, Tupalo, Dooxe, Pronto jne.

Huomaatteko muuten palveluiden nimistä, että on mietitty ja päädytty helppoon, lyhyenläntään kansainväliseen nimeen, jonka muistaa. Nimiin on päädytty myös siksi, koska "Suomessa ei riitä käyttäjäpotentiaali niihin miljoonien eurojen tavoitteisiin", jotka kiiluvat kehittäjien sydämissä ja silmissä.

Anyway. Olen myös huomannut sellaisen, että vaikka palvelut ovat hyviä ja hyvin tehtyjä, ne eivät jää käyttöön. Lataan osan niistä jopa iPhoneeni sovelluksiksi, mutta ei. Ei lähde. En käytä niitä. Miksi?

Oma "hunchini" on se, että arkeni on jo täynnä. En jaksa/ kaipaa/ tarvitse enää sinne mitään lisää. Haluan pikemminkin arjesta jotain pois ja tyhjää tilalle. Siitä päästäänkin aasien rakentamaa Myllysiltaa pitkin omaan tulevaan palveluumme Osulaan.

Osula on tehty poistamaan arjestamme yksi vittumainen arkityö: Mainoslehtisten kantaminen eteisen lattialta lehtikoriin ja sieltä lehtiroskikseen.

Jokainen meistä moisen postin sallivista tekee sen noin kerran viikossa, ja pino on sanomalehtineen n. 48cm korkea ja painaa 2,4 kiloa. Yhteensä kannoimme osoitteetonta mainospostia lehtiroskikseen vuonna 2007 noin 18 miljardia kiloa! Eli siis 18 tuhatta miljoonaa kiloa!

Jos et halua kantaa enää, voit aloittaa liittymällä Osulan omaan Facebook-ryhmään, jossa pääset jopa vaikuttamaan sovelluksen valmistumiseen, ja saat siitä vaivan palkaksi kaikkea kivaa. Ottakaamme selistämme selkävoitto!

Jari, PIKKUAPURI + VIIDAKKORUMMUN HOPEASELKÄ

Miten luoda uusia menestyviä verkkopalveluita, osa II

Kirjoitin muutama viikko sitten "emoyhtiöni" Viidakkorummun blogissa uusista verkkopalveluista ja niiden toteuttamisesta. Sain tekstin lopussa esittämääni täkyyn heti vastaukset haluamiltani kumppaneilta (Aucor, Gekko), ja nyt näyttää siltä, että Pikku Apuri, Aucor ja Gekko alkavat yhdessä möyhentää ja kiillottaa uusia verkkopalveluita.

Olen vain ollut niin kiireinen Viidakkorummun ja Turun Yrittäjien asioiden takia, että sovittu aloituspalaveri on nyt siirretty Maaliskuun loppuun. Mutta tärkeintä ei olekaan voitto, vaan kolme hyvää yritystä!

Start me up!