Käsinvalmistettu thaivalaisin lähtee nyt edullisesti

Nyt loppuunmyynnissä (kolme kappaletta) upeita, käsinvalmistettuja thaivalaisimia, jotka on itse tuotu HuaHinista, Thaimaasta.

- runkovahvike valurautaa
- runko aasialaista tummaa puuta
- japanilainen luonnonvaalea tatamikupu
- EU-hyväksytty (CE-leima)
- Koko: 170cm korkea, 80cm leveä, 40cm syvä

Nouto Turusta, painaa 30-40kg. Hinta nyt vain 279€ (norm 445€).
jari@pikkuapuri.fi / 040 827 5658

Hopenhagen

Pidetään positiivisuutta yllä.

Googlen Project 10 to the 100 -kilpailu

Odotin mielenkiinnolla millaiset ideat Googlen jättikisassa valitaan kymmenen kärkeen. En tiedä teistä muista, mutta minusta nuo vaikuttavat vähän ... yleisvaljuilta?

Toriparkki tai jotain ihan muuta

Olen seurannut kaupunkimme toriparkkiasiaa alusta asti, ja tutkaillut sitä "molemmilta puolilta". Isäni on vieläkin keskusta-alueen yrittäjä - kokonaista kuusi päivää, kunnes hän siirtää liikkeen pois itseltään, mutta silti perhepiiriin. Ymmärrän hyvin pienyrittäjän näkökulman asiaan. He haluavat mitä tahansa aseita automarketteja vastaan. Toriparkki voisi olla yksi sellainen. Valitettavasti voisi ei nyt riitä.

Minä, ja tuhannet muutkaan emme usko, että ihmiset ryntäisivät toriparkin takia keskustaan. Siellähän on jo puolityhjät Louhi ja muutama muu parkkihalli. Väitän, että keskustan vetovoimatekijöistä suurimmat ovat jatkossa ekologisuus, ns. eurooppalaisuus, yksityiset erikoisliikkeet sekä lähituottajien ruoka. Toriparkki on Turun suurten pelurien voimannäyte. Taas yksi asia siihen jatkumoon, jollaista Turussa on harrastettu jo vuosikymmeniä. Ei suunnitella yhdessä tai kuunnella, vaan revitään ja tehdään, oman näkökulman viitoittamana ja edun tavoittelun nimissä. Eikä se ole pätevä puolustus, että moinen toimii Kuopiossakin. On selvää, että Toriparkista on ilmastonmuutoksen ja taloudellisen laman keskellä tullut symbolinen asia meille kaikille kaupunkilaisille. Se kertoo suunnan mihin kaupunki kulkee.

Meidän pitää muuttaa elintapojamme radikaalisti seuraavien vuosien aikana, jotta saamme tämän pallomme edes jossakin kunnossa säilytettyä tuleville sukupolville. Kaupunki on sopivan kokoinen esimerkki ja kuvastin, josta näkee käytännössä, mihin me kykenemme tai emme kykene yhdessä. Se on tarpeeksi suuri ja pieni siihen. Turulla olisi nyt mahdollisuus olla kaupunkien etujoukossa näyttämässä mallia muille. Esimerkkinä: Kööpenhaminassa työmatkapyöräilyn osuus aiotaan tsempata jo hurjasta 37%:sta 50%:iin. Työ-matka-pyöräily. Ei tori-parkki.

Turulla on siis mahdollisuus. Se voisi kulttuuripääkaupunkivuotensa jatkoksi markkinoida itsensä esim. muuttamalla ydinkeskustan kokonaan autottomaksi ja rakentamalla lisää pyöräilyteitä toriparkin sijaan, muuttamalla torin ihmisten olohuoneeksi ja siitä viher-reitti täynnä katukahviloita alas jokirantaan, jne. Luoda kulttuurille, eli asukkailleen kauniin, ekologisen ja inspiroivan ilmapiirin.

Moni ei usko, että Toriparkki rakennetaan ilman kaupunkilaisten rahoja. Ei olisi ensi kerta, kun korjaus tmv. joutuisi Turkukin roponsa laittamaan. Turku on nyt köyhä kaupunki. Täytyy miettiä tarkkaan ja yh-des-sä, mitä köyhän mutta upean kaupungin kannattaa jatkossa tehdä. Emme voi enää jatkaa niin, että valtuusto toimii kumileimasimena suurille kaupallisille tahoille.

Turku voisi olla ensimmäinen aito kansalaisten kaupunki, kaupunki 2.0. Teimme runsas vuosi sitten TPS:n jääkiekolle sloganin - Joukkue Olemme Me. Sen voisi laventaa koskemaan koko Turkua - Kaupunki Olemme Me. Sillä me yhdessä on tästä lähin se voimavara ja tapa, jolla kaupunkiimme saadaan jatkossakin veronmaksajia, eli omassa kotikaupungissaan viihtyviä asukkaita, jotka kehuvat omaansa muille. Vetovoimatekijät eivät tule julistamalla tai tyhjää markkinoimalla. Ne tulevat omista teoista ja päätöksistä.

P.S. Kuluttajaliike on aloittanut boikotin liittyen toriparkkiasiaan.

Amerikkalainen Kööpenhaminassa

Huh. Olipa hyvä ja tyhjentävä tarina, jonka Alex Steffen kirjoitti ollessaan Kööpenhaminassa. Ehkei Pohjoismaat kuitenkaan ihan noin hyviä ole, ainakaan Suomi.

--

What gives me hope, what leaves me optimistic despite the general despoiling of my country, are the thousands and thousands of (mostly) young citizens who get all this. Examples of them trying to remake their cities are popping up all over the place-- they're pushing through a hostile status quo and a horrible economy like grass coming up between the sidewalk slabs; cross-pollinating through international networks, little shoots, spreading, everywhere.

Copenhagen is not a city of magicians. The people there have no secret powers. What they have is a belief in their power to work together using their city as a tool for changing their lives and transforming the world. Each new bike lane, each new windmill, each new green building, each new design, each new public art project: each builds upon the success of the last, and offers promise to the next. It's that engaged, happy, progressive spirit that I think is Copenhagen's real message to the world: imagine it, build it, and the world will change.

Kukaan ei kaipaa enää lisää rahaa, mutta keskustelu siitä pyörittää silti politiikkaamme ja elämäämme

Nyt se on todistettu.

Tutkimus tehtiin edellisen kerran vuonna 2005, jolloin elämänarvoja määritti yksilöllisyys ja elämyshakuisuus. Nyt korostuvat paremmat ihmissuhteet, turva ja vapaus. Kaikkiaan yhdeksän kymmenestä ei ole motivoitunut tekemään lisää rahaa ja kasvua.

Demos Helsinki järjestää edellä mainittua tutkimusta laajemman keskustelutilaisuuden, "aikapoliittisen klubin" 30.9. ja 15.10. Helsingissä. Puhujana ja alustajana on mm. Osmo Soinivaara. Tilaisuuden pohjustusta alla:

Ihmisten suhde aikaan muuttuu: työ- ja vapaa-aika sekoittuvat, mutta henkilökohtaiset tavoitteemme kehittyvät vastakkaiseen suuntaan. Unelmoimme sapattivapaista, elämyksistä, emmekä tavaroista. Voimme töissä pahoin ja suoritamme viikonloppunakin. Se, mikä alkoi näkyä ensin vain kiireisimpien arjessa, on nyt suuren yleisön todellisuutta. Vaikka aika on keskeinen hyvinvointimme lähde, emme keskustele siitä politiikassa ja työssä.

Raha on yhä politiikan keskeinen jaettava hyödyke. Työehtosopimusneuvotteluissa puhutaan yhä palkoista, ei ajasta. Politiikan kulmapöytiä dominoivat verot, leikkaukset ja erilaiset rahalliset tuet. Modernin politiikan kieli ja käsitteistö on rakentunut rahan ympärille ja vaikuttaa siihen, miten hahmotamme yhteiskuntaa, jossa elämme.

Aika, edellytyksenä yksilön työpanokselle ja aktiiviselle toiminnalle, on kuitenkin rahaa perustavanlaatuisempi tekijä.

Voisiko yksilön ja ajan suhteen muutos heijastua myös politiikkaan? Voisiko ajasta tulla politiikan keskeinen kieli, väline ja hyödyke? Pitäisikö?

Vastuullisen markkinoinnin opas

Kannattaa ladata ja lukea tämä Finnish Business & Societyn (FIBS) jakelema ilmainen opas vastuullisen markkinoinnin saloihin. Se jos joku on oikea tie.

Ostaminen = Politiikka 2.0

Kirjoitin aiemmin alustusta vastuullisuudesta (pienyrittäjän näkökulmasta) Viidakkorummun blogiin, mutta laajemmassa skaalassa moinen on vinhassa vauhdissa. Esim. USA:ssa, joka edelleen lienee kuluttamisen Mecca, ostamisesta on tullut poliittinen tekijä.

"We are again entering a period of social change as Americans are recalibrating our sense of what it means to be a citizen, not just through voting or volunteering but also through commerce: by what we buy. There is a new dimension to civic duty that is growing in America — it's the idea that we can serve not only by spending time in our communities and classrooms but by spending more responsibly. We are starting to put our money where our ideals are. We are seeing the rise of the citizen consumer — and the beginnings of a responsibility revolution." 

Tuo merkitsisi Suomessa suurten kauppaketjujen ja -keskuksien taantumista. Ihmiset alkaisivat tukea lähikauppoja, -tuottajia sekä käsityötä...eli sitä mitä jo ruohonjuuritasolla tapahtuu. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että S-etuperhe hylkäisi helppouden ja bonukset, mutta jospa S-ryhmä osaisi muuttua? Jospa siellä joku valopää osaisi jo ennakoida väistämättä eteen tulevaa muutosta? Enkä tarkoita nyt irralisen perunatarjonnan tuomista lähimaatilalta, vaan kokonaisia osastoja, josta valita vastuullista lähiruokaa esim. luonnollisen vuosikierron mukaan.

Amerikassa tunnetuin konsepti ostamisen politisoinnille on RED. Se on rikkaammille suunnattu järjestö, joka tekee merkkituotteiden kanssa yhteistyötä. Jokaisesta ostoksesta tietty prosentti menee järjestön kautta mm. Afrikan eri kohteisiin. Tuollaisessa toiminnassa on myös suuret vaaransa: Afrikka tulee "brändätyksi jälleen väärin", 10% lahjoitus merkkibrändiltä - onko se markkinointikulu vai todellinen keino?, jne. jne.

Aidon vastuullisuuden ja busineksen yhdistäminen ei ole helppoa, mutta hienoa että sitä jo tehdään. Itselleni läheisin moisista on Virgance, joka ainakin alkuvaiheessa tuntuu haalivan monenlaisia amerikkalaisia konsepteja sateenvarjonsa alle. Olisiko kohta jo aika Eurooppalaisen Virgancen?

Loppujen lopuksi kyse on yksinkertaisesti rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä. Uskallatko vaiko et? Kestääkö toimintasi päivänvalon vai ei? Monella ei kestä.

Taas yksi keskinkertaisen fiksu ihminen

Yksi niistä on tietysti Esko Valtaoja. Toinen on Johan Galtung. Kolmannen sijan autuudesta kilpailee mm. filosofi Maija-Riitta Ollila. Kannattaa katsoa mm. Punaisen Langan uusintahaastattelu, ja lukea kirjojaan.

"Jo Platon oli sitä mieltä, että yhteiskunnan rikkain saa olla korkeintaan neljä kertaa vauraampi kuin köyhin. Hän ajatteli, että jos tuloerot ovat valtavia, silloin kansalaisten kokema epäoikeudenmukaisuus johtaa yhteiskunnan murtumiseen", toteaa Ollila.

Maailman luominen

Pieni aihe. Pieni mies. Suuret aivot. Stephen Hawking puhui 9.9.2009 maailman luomisesta.

Porkkanamafia palkittiin

Juh! City -lehden Vuoden Ekoteko 2009 Turussa oli Porkkanamafiamme maaliskuun tempaus. Pitänee mennä pokkaamaan palkinto gaalasta. Ja: Uutta tempausta mietitään 21.9. Kirjakahvilassa, joten tervetuloa mukaan kaikki hyväntekemiselle persot.

Mutteripannu, mokkapannu eli espressopannu

Kuvittelin sen olevan helppoa: Google käyntiin ja tilaamaan. Nimittäin mutteripannua, joka on hieno esine, halpa, ja jolla saa oivaa espressoa. Paskan marjantaimenet. Espresson valmistus tuntuu olevan pyhä asia, jonka äärelle on, pelkästään Suomessa, kirjoitettu blogi jos toinenkin. Meillä haussa oli klassinen Bialetti, mutta teräksisenä, koska meillä on induktioliesi. No kan du, totesin. Löytyy vaan moderneita, sulavalinjaisia tötteröitä.

Tunnin tonkimisen jälkeen löysin italialaisen webbikaupan, joka myi suht´tyylikästä teräspannua, joka sopii induktiolle, Stella nimeltään. Jos haluat säästää tunnin, löydät sen tästä.

Kaiken lisäksi olemme alkaneet juomaan teetä, joka on vatsalle ystävällisempää. Ihminen on.

P.S. Aiheen sivulta. On muuten yksi parhaista nimistä ikinä tämä kauppa, josta saa kahvipapuja tilata. Hasbean. Buhahahah!

Auta lapsi kouluun

 

Olemme muun työmme ohessa rakentaneet tukemamme Nakurun Lapset -yhdistyksen uusia verkkosivuja. Ja nyt, lanseerauksen yhteydessä haluamme kutsua sinut kummiksi, ja samalla haastamaan oman kumppaniyrityksesi mukaan tähän arvokkaaseen tehtävään.

Autat kummilastasi käymään koulua omalla vuosittaisella tukimaksullasi. Viidakkorummulta löytyy kaksi kummia, teinipoika nimeltään Kizito, joka on jo matkalla collegeen, sekä pikkutyttö Mary, joka vasta piirtelee soikeita aurinkoja.

Ole ystävällinen, ja ota sinäkin yrityksellesi, tai itsellesi kummius vastaan tästä.

Ja autathan meitä levittämään sanaa eteenpäin? Sen voit tehdä tästä.

Nakurun lapset ry on sitoutumaton pieni kansalaisjärjestö, jonka kautta tuki menee perille lyhentämättömänä Keniassa Nakurun kaupungissa elävien lasten hyväksi.

Viidakkorumpu kiittää ja toivottaa mukavaa syksyä 2009.

Joku muu puhuu näppäimistöni kautta?

Tämä teksti on taatusti luiskahtanut näppikseltäni Mari K:lle, niin on samaa puuta että! On muuten hyvää parempi koko bloginsa.

Kickstarter

Amerikan suurissa kaupungeissa isot kaatuu rymisten ja pieniä innovatiivisia yrityksiä syntyy rajulla vauhdilla. Oli pakko pienistä ideoista esittelyyn Kickstarter, joka kerää aloittevan yrittäjän idealle "seuraajia" ja tukea ihan rahankin keinoin. Todellinen crowdsourcing -sovellus siis. Pitäisikö muuttaa San Fransiscoon tai Nykiin, olisi enemmän "henkisesti kotonaan"?

The Big Ask

Lahjoitetaan ja saadaan ilmaiseksi!

Onpas oiva sovellus tämä Freecycle. Perustan palveluun Turun seudulle oman ryhmän (jahka saavat tilivahvistuksen meiliini!), eli jos haluat lahjoittaa Turun seudulla sinulle ylimääräistä, tai saada tarpeellista ilmaiseksi, pysy bloginpäässä lisäuutisista!

Joukkovoima

Olen pitkään miettinyt tapoja, jossa voisi hyödyntää joukkovoimaa eri tavoin. Teemme sitä toki jo Porkkanamafiassa, mutta mietin vielä suurempia ja laajempia voimia (joista yksi on kyllä Ilmastomaajoukkue -projekti).

Porkkanamafian isä, eli Brent Schulkin ja hänen yrityksensä Virgance, on jo kehitellyt erilaisia konsepteja, joista osa lentää, osa ei. Heillä kenttänä on USA, joten siellä pienikin joukko on voima. Suomessa moisia pitäisi kehittää suomalaisesti, suomalaiseen tarpeeseen.

Joukkovoiman alustaksi simppeli verkkosovellus olisi oiva tapa. Siitä jatko Facebookiin. Yksi pääidea voisi olla erilaisten tarpeellisten tuotteiden ja/tai palveluiden osto suoraan valmistajilta. Tuohon voisi vielä liittää eettisen puolen, eli ostaisi vain pienemmiltä kotimaisilta tarjoajilta. Ajatelkaas esim. aurinkopaneeleita tai tuulivoimalaa kotipihoille? 560 ihmistä saisi varmaan edullisemmin moisen pihalleen tönöttämään kuin yksi? Raaka-ajatuksia kyllä riittää, mutta mikä olisi paras?

Oletko sinä miettinyt moisia? Oletko halukas kehittämään joukkovoimaa eteenpäin? Otahan yhteyttä jari@pikkuapuri.fi, niin mietitään lisää.

Lähde! Tee muutos!

 (Tiina ja J-P:n tapaat Utössä, tai Eeva-lehden sivuilla)

Todella moni tutuistakin potee pelkoa. Elämä kuihtuu käsiin kun työ imee kaiken voiman. Ei jaksa parisuhdetta, lapsia, harrastuksia, ystäviä, sukulaisia...elämää. Tällöin olet palkan ja sen turvan vanki (sitä minäkin olin aina kesäkuuhun v. 2006 asti).

Tuon tilanteen takana on usein kylmiä faktoja, joista suurin lienee: Jos et selviä asuntolainasta pienemmällä palkalla, olet ostanut liian kalliin asunnon. Vaihda siis se ensin halvempaan. Mitä teet liian kalliilla autolla? Pärjäisitkö ilman, tai edes halvemmalla?

Sen jälkeen sinulla on mahdollisuuksia. Mitä harrastat? Missä olet tosi hyvä? Mistä oikeasti pidät? Olisiko siitä, tai sen johdannaisesta omaksi yritykseksi? Tai voisit pitää vuorotteluvapaan? Ottaisit vuoden itsellesi ja ajatuksillesi - saisit rampauttavaan työhösi etäisyyttä. Jollei ole perikuntaa, tai puolisoa, ulkomaille voi lähteä ihan reppu selässäkin. Tai muuta, kuten Tiina ja J-P tekivät pienen lapsensa kanssa, vuodeksi Utöseen, kauimmas Suomen selkärangasta. Pääasia on, että ryhdyt toimeen, ennen kuin mentaalipuolesi on ajettu niin loppuun, että liityt 500 000 muun suomalaisen joukkoon syömään masennuslääkkeitä.

Lähde! Tee muutos, jos tunnistat liian pitkän huonon olon.

Lahjoita käyttämättömät takkisi Punaiselle Ristille

Julkaistu 25.8.2009 12:04

Suomen Punainen Risti, Halti ja Intersport keräävät hyviä, käytettyjä takkeja. Kampanja alkaa 11. syyskuuta ja päättyy 4. lokakuuta. Kerätyt takit viedään katastrofialueille puutteessa eläville perheille.

Onko komerossasi hyvälaatuinen ulkoilutakki käyttämättömänä? Nyt voit kierrättää sen tarvitsevalle.

Idean isä on Haltin varatoimitusjohtaja Martti Uusitalo. Kun Zanda ja Madi-takit valmistetaan pitkälle kierrätysmateriaalista, miksi emme kierrättäisi enemmänkin, hän ajatteli. Kun vaate kierrätetään tarvitseville, ilon saa sekä takin uusi omistaja että sen antaja.

Voit viedä vanhan takkisi Intersportin liikkeeseen, joita on yli 60 ympäri Suomen. Vastaan otetaan kaikkia ulkoilutakkeja, mutta niiden on oltava puhtaita ja ehjiä. Jos ostat tilalle Haltin kampanjatakin, saat hinnasta alennusta 80 euroa. Kampanjatakissa on paljon kierrätysmateriaalia, ja päällys on tehty kokonaan kierrätetystä, muoviteollisuuden keräämästä aineesta.

Haluatko tietää, minne lahjoittamasi takki menee? Sujauta siinä tapauksessa nimesi ja sähköpostiosoitteesi taskuun. Saat aikanaan tietää, missä päin maailmaa takkisi on käytössä.

Suomen Punainen Risti lähetti viime vuonna yli 110 000 kiloa vaatetta katastrofialueille. Suurin tarve on talvivaatteilla, niitä tarvittaisiin enemmän kuin on tarjolla.

Talvitakkeja menee usein Aasiaan, esimerkiksi Tadzhikistaniin ja Mongoliaan, jossa köyhyyttä on paljon ja talvet voivat olla hyytävän kylmiä.

Esko Valtaoja tänään tv:ssa

Kannattaa katsoa: Punainen lanka, Tv2 klo 20.10 tänään 30.8.2009

Tiedemiehen usko, toivo ja rakkaus. Tähtitieteen professori Esko Valtaoja pelkää mörköjä mutta rakastaa sairaan kaunista maailmaa.

Onko rakkaus sokea, kuten moni meistä uskoo? Ei ole, väittää luonnontieteilijä Esko Valtaoja Punaisessa langassa. Rakkaus on paljon rationaalisempaa hommaa kuin tunnehuumassa arvaisikaan.

Evoluution näkökulmasta moni muukin arkipäivän uskomus on huuhaata. Vahvat eivät syö hitaita eikä eloonjäämiskamppailu ole yksilölaji. Yhteistyö on voimaa.

- Vahvin ei voita eikä heikot sorru elontiellä. Päinvastoin elämässä menestyvät sopivimmat ja sopeutuvimmat.

Punaisessa langassa Valtaoja puhuu myös henkilökohtaisesta ongelmastaan. Tähtitieteilijä pelkää pimeää. Pimeänpelollekin löytyy evolutiivinen selityksensä.

Myös hylkäämisen pelolla, josta hän kertoo kärsivänsä, on juuret ihmisen historiassa. Jos lauma hylkää lapsensa, lapsi on tuhoon tuomittu.

Ja sitä paitsi maailmanloppu on tulossa.

Esko Valtaojaa haastattelee Maarit Tastula.

The Planet -dokumentti

Tämä upea dokumentti kannattaa katsoa.

George Carlin pistää asiat selviksi

Miksi?

Olen jo pitkään ollut elämääni erittäin tyytyväinen. Olen 39-vuotias terve mies. Minulla on ihana vaimo, riittävä asunto Turun keskustassa, kaksi puolikasta autoa (smart fortwo), pieni condo Hua Hinissa (Thaimaassa), hyvä työpaikka yrittäjänä, ja vieläkin liikaa vaatteita ja tavaraa. Olen siis yksi rikkaista ja hyväosaisista maapallolla, jossa 20% ihmisistä, eli n. 1,3 miljardia henkilöä, elää alle dollarilla päivässä. Minä tienaan keskimäärin 67 euroa, eli n. 96 dollaria päivässä. Siis satakertaisesti maapallon 20% verrattuna!

Tämän blogin tarkoitus on:

a) kerätä yhteen samanmielisiä ihmisiä, jotka eivät halua enää kuluttaa turhaan,
b) kerätä vinkkejä ja jakaa linkkejä aihetta käsitteleviin artikkeleihin, dokumentteihin, jne.,
c) sekä tietysti viestittää asiaa eteenpäin
d) ...ehkä jopa jatkossa kehittää ydinajatuksen ympärille jotain konkreettista - yhdessä.

Blogin oikeassa lohkossa on otsikko Liity mukaan oikealla nimelläsi, jos asia ja idea kiinnostaa.

Jari Liitola

Ensimmäiset thaivalaisimet nyt myynnissä!

Saimme ensierän upeita käsinvalmistettuja thaivalaisimia, joissa japanilaiset tatamikuvut.

Kaikki mallit ovat EU-hyväksyttyjä (CE-leimoineen). Mallit näkee elävänä Manillan toimistossa, itäinen rantakatu 64, 20810 Turku. Nyt nopeimmille jäljellä vielä:

* 5 kpl:tta suuria (170cm*80cm*40cm) näyttäviä valaisimia. Malleja on kolmea erilaista: kaksi tummapuista ja yksi vaaleapuinen. Kupuja saa luonnovalkoisena tai punaisena. Hinta: 445€/kpl, sis. alv.

* 5 kpl:tta pienempiä "yöpöytävalaisimia" (55cm*30cm*20cmcm). Hinta 195€/kpl, sis. alv.

Kuvia valaisimista löydät mm. Facebook-sivuiltamme.

Otahan yhteyttä sopiaksesi esittelyajan: jari@pikkuapuri.fi / 040-8275658

Mai pen rai -käsintehdyt thaivalaisimet

Markkinoinnin parissa puuhastelun lisäksi Pikku Apuri aloittaa tuomaan käsinvalmistettuja thaivalaisimia ja -tauluja Suomeen.

Ensierä käsittää kuusi erilaista valaisinmallia (kuvissa yllä pari esimerkkiä), ja ne saapuvat myyntiin kesäkuun alussa. Valaisinten lisäksi tuomme myös perinteisiä öljyvärimaalauksia koossa 120cm*120cm.

Valaisimet valmistetaan käsin erilaisista aasialaisista puista, ja niiden kuvut tehdään japanilaisesta tatamista. Nyt ei siis puhuta halvoista kiinatuonneista, vaan erikoisvalmistetuista, upeista katseenvangitsijoista.

Mai pen rai -valaisinten hinnat ovat 179-499 euron välillä (sis. alv.). Taulun saa kehystettynä omakseen 199 eurolla (sis. alv).

Kesän aikana avaamme upouudet Pikku Apurin sivut, jossa tuotteita on helpompaa selailla ja tilata. Jokainen yksittäinen tuotetilaus kerätään yhteistilaukseen, jonka tulo maahan kestää n. kuukauden. Sivuilla voit myös rekisteröityä valaisinten myyntihenkilöksi. Se vaatii sinulta vain toiminimen. Myyntipalkkio jokaisesta tuotteesta tulee olemaan porrastettu prosenttiluku (yhdestä tuotteesta vähemmän kuin kahdeksasta ;).

Lisätietoja tai tuote-esittelyt:

Jari Liitola
jari@pikkuapuri.fi
040-827 5658

* Mai pen rai on thainkielinen yleisilmaus, jonka voi kääntää suomeksi: "aivan sama", tai "kyllä se siittä".

Pikku Apurin palvelut

Moni kyselee juuri nyt erinäisten mainonnan neuvojen, tarpeiden ja apujen perään. Eritoten digitaalisen markkinoinnin saralla yritykset eivät tiedä mitä juuri nyt pitäisi tehdä. Ja nyt jos koskaan ei tarvita maltaita hyvän asiakassuhteen ylläpitoon ja markkinointiin, mutta silti moni kylvää edelleen kymppitonneja muutamaa printti-ilmoitusta varten! Avoimmuudella ja luovuudella pärjää pitkälle, mutta kenellekään ei yrityksissä osoiteta mahdollisuutta, aikaa, tai roolia moista varten. Eli jos yrityksenne tarvitsee apua:

- markkinointitarjouspyyntöjen laadintaan
- markkinointitarjousten hyväksymiseen/ tekijän valintaan
- yrityksen markkinointikeinojen suunnitteluun (ja tekoon)
- vaihtoehtoisten keinojen valjastamiseen (blogit, sissimarkkinointi, hakukoneet, facebook, jne.)
- asiantuntija-apuun esim. oikeiden yritysten ja/tai henkilöiden hakemisessa (verkostoituminen, yhteistyö)

...olen vapaasti käytettävissä n. 15 vuoden markkinoinnin, myynnin ja eritoten digitaalisen markkinoinnin kokemuksella - eri yrityksistä.

Asiakkaita joille olen vuosien varrella palveluitani tarjonnut ovat mm.: Orion, Mazda, Kjaerulff 1, Oras, Valmet Automotive, Strandbo Group, sekä lukuisat mainostoimistot ja pk-yritykset.

Yleisin aloitus on kuunnella haasteesi läpi ja luoda sen pohjalta ytimekäs kartoitus.
Päivähintani on 490€ (alv 0%).

Mukavin kevät-terveisin,

Jari Liitola, Pikku Apuri
jari(at)pikkuapuri.fi

Osa kansainvälistä Carrotmob -liikettä

Moi.

Olemme nyt osa kansainvälistä Carrotmob -liikettä. Olin eilen skypeillen yhteydessä liikkeen perustajaan Brent Schulkiniin ja apuriinsa Jen Drakeen. Kerroin mitä kaikkea täällä Turussa on tähän mennessä tehty, ja sovimme että toimin jatkossa Turun alasivujen editorina. Niinpä rustasin yön selässä heippa -tekstin uusille sivuillemme osoitteessa: http://turku.carrotmob.org/

Eli jos ja kun sulla on Turun mobiin liittyviä asioita, kuvia, videoita, paappa mulle mailiin jari@pikkuapuri.fi, niin ohjaan ne tuolle sivustolle.

Porkkanaa, ei keppiä.

Economic rehab, eli kuluttamisen katkaisuhoito

Nyt tuli törmättyä niin tärkeään juttuun/artikkeliin, että se on pakko levittää. Yksi suosikkihahmoistamme, Louis C.K., oli taannoin Conanin showssa vierailemassa. Hän otti esiin taantuman/laman/mikätämänytsittenonkaan hyvän pointin: meidän pitää rauhoittua ja oppia taas elämään realiteeteissa. Nyt hän jatkaa aiheesta Vanity Fairin jutussa:

You seem genuinely delighted that the foundations of capitalism are crumbling. Are you just naturally a glass-half-full kinda guy, or do you think consumerism has corrupted us?

I just don't trust any of it. Every time I read something about how there's been another ridiculous climb of the Dow Jones, there's a part of me that goes, “This can't be good.” None of this is real money. You know what I mean? It's not like there's actually more of anything. It's just ideas. When people are getting richer and richer but they're not actually producing anything, it can't end well.

Another Great Depression might do us some good. It'd be like economic rehab.

That's exactly what it is. It's forcing us back to reality. “Wait, I only have the money I make from work? How am I supposed to live on that?” Figure it out. We've spent so many years being spoiled that we don't know how to live anymore.

Technology was supposed to save us, giving us jetpacks and robot maids and making life easier. What went wrong?

I think people just got numb to it all. It seems like the better it gets, the more miserable people become. There's never a technological advancement where people think, “Wow, we can finallyWhy not?!” And I think a lot of it has to do with advertising. Americans have it constantly drilled into our heads, every fucking day, that we deserve everything to be perfect all the time. do this!” It's always, “We can't do that yet?

That's true. Most successful commercials are based on selling entitlement.

They all try to remind you of how cool you are. “You're so cool, you park your S.U.V. on a mountainside when you climb.” What? No, I don't do that at all. Nobody I know is doing that. “You deserve the best cause you work so hard!” Actually, no, I don't work hard. I waste most of my time at work. Everybody does.

Toinen vastaavanlainen case kuin Lous CK:n esille nostama kulutuksen ja mainonnan aiheuttama yliannostus, on seksin yliannostus. Sitä jauhetaan ja siitä jauhetaan joka paikassa. Sitten ihmetellään kotiolojen "ongelmia" ja kaivetaan asioita suhteiden sisältä, kun syy todellisuudessa on 24/7/365 mediarummutuksen (seksi myy... my ass!) aiheuttamaa.

Onko 2010-luvun ihminen siis vain ylitylsistynyt (englanniksi: numb) kasa lihaa ja luita, joka istuu 2500 euron portugalilaisella kotisohvallaan, täydellisesti sisustetussa kodissaan, uusinta Playstation 5:n kaukosäädintä painellen - ihan vitun velkaantuneena? Vai voisiko hän olla taas ihminen, joka elää omien varojensa ja luonnonvarojensa mukaisesti ystäviään tapaillen ja onnellisena?

It's up to you.

Porkkanamafian isku Turussa (la) 14.3.

Porkkanamafian kohteiksi 14.3.2009 ovat valikoituneet:

Kerttu

Pippurimylly

Hugo

Eli kaikilla on mahdollisuus käväistä lounaalla, päivällisellä, oluella, tai pitkällä illallisella, koska vaihtoehdoista löytyy kaikkea kaikille.

Ravintoloitsija/kohteiden omistaja ymmärsi Porkkanamafian tempauksesta olevan vain hyötyä. Siksi hän hyvin avomielisesti lupasi kaikki myyntivoitot (100%) ko. päivältä ravintoloiden ekologisemmaksi muuttamiseen. Vertailun vuoksi: Hesassa järjestetyssä tempauksessa ravintola Juttutupaan mafia sai voitoista vain 51%.

Nyt ei siis tarvita kuin väkeä. Jos olet menossa ulos lauantaina 14.3., tule johonkin porkkanakohteista - saat hyvää aikaan. Ja kerrothan tästä myös kavereillesi?

PIKKU APURI/ PORKKANAMAFIA

Porkkanamafia kiihdyttää

Porkkanamafia istui eilen alas, ja näyttää siltä että Turun toiminta on vihdoin todenteolla käynnistymässä. Päätimme että ensimmäinen iskumme kohdistuu ravintolaan x lauantaina 14.3.

Tämän mafian perusidea on puhdas, mutta itse haluan kehittää sen ulos kaupallisista iskuista, kohti laajempaa vaikutuspiiriä. Porkkanamafian perusideahan on muuntaa joukkovoiman aiheuttama kaupallinen hyöty ekologisiksi parannuskeinoiksi. Tuota ideaa laajemmin käsittelemällä päädytään esim. yrittäjäjärjestön tyyliseen "rinkiin", jossa ekologiset yritykset ja palvelut kerätään Porkkanamafian vaikutuspiiriin.

Kun jäsenmäärämme Suomessa ylittää 10 000 haamurajan, sillä on jo jonkinmoinen vaikutus meidän kuluttajien ostokäyttäytymiseen. Jos vaikka ideoidaan, että PM:lla olisi tulevaisuudessa tuollainen sivusto ja verkkokauppa, jonka kautta voisi esim. ostaa suoraan tuotteita ja palveluita ekologisesti toimivilta yrityksiltä, voitaisiin puhua jo ajatuksesta, jossa PM saisi jokaisesta ostosta komission, joka kerätään esim. Porkkanamafian säätiöön tai rahastoon. Tuota pottia voisi sitten myöhemmin käyttää ja jakaa globaalistikin merkittäviin ekologisiin hankkeisiin, kuten esim. aurinkovoiman kehitystyöhön.

Ei tämä niin vaikeaa ole, mutta hauskaa se on ;)

Tervetuloa mukaan:

Facebookissa
Verkossa 1
Verkossa 2

Pikku Apuri

Pari torkkia toriparkista

Toriparkista nousi aiheesta turkulaisten ykkösjuttu vuonna 2008. Koko episodi oli hyvä esimerkki siitä, miksi Turku oli suurempien kaupunkien imagokyselyssä pahnan pohjimmainen. Pieni päättävien ydinjoukko päätti runnoa suurten kaupallisten tahojen toivomukset nopeasti läpi, ennen kaupunkilaisten heräämistä. Ei onnistunut.

Jos halutaan elävöittää Turun keskustaa, ja taistella sen avulla suuria kauppakeskuksia vastaan, se onnistuu vaan yhdellä tavalla. Keskusta pitää sananmukaisesti elävöittää. Se tarkoittaa esim.:

• Ydinkeskustan muuttamista kokonaan aidoksi kävely- ja viihtymisalueeksi
• Bussi- ja muu julkinen liikenne Puutorille, joka jo pilattiin 90-luvulla
• Torin toiminnan ja sen ulkonäön täysi muutos. Tori tarkoittaa markkinapaikkaa, joten se mitä uusi, ihmisille tehty keskusta kaipaa, on päivittäisiä tapahtumia koko keskustan alueelle! Kahviloita, istumatilaa – eurooppalaista elintapaa
• Keinoja, jolla uusi luova ja taiteellinen jokiranta pystytään yhdistämään hienosti kaupalliseen keskusta-alueeseen
• Sekä kaupunkilaisten aitoa heräämistä ilmastonmuutokseen, ja sitä kautta laajempaa asioimista lähikaupoissa sekä erikoisliikkeissä, joita keskusta tarjoaa

Katsokaa torin seutua nyt. Näkymä on suoraan kuin jostain romanialaisesta pikkukaupungista vuonna 1972. Nyt tarvitaan tuoreita ajatuksia, koska nykymeno ei toimi. Mikä on esimerkiksi se 60-luvun avaruustoteemipaalu torin keskellä? Joulukaupunki? Kulttuuripääkaupunki? Yeah, right.

Onko se niin vaikeaa ottaa mallia esim. mistä tahansa keski-Eurooppalaisesta kaupunkikeskustasta? Mitä niillä ”opintomatkoilla” on tehty muuta kuin juhlittu? Onko kukaan tehnyt matkoista edes ideamuistiinpanoja? En voi ymmärtää millään, miksi keskustan elävöittämisasia on näin vaikeaa. Ainoa selitys on suurten kaupallisten toimijoiden valta ja toiveet nuijan takana.

Olisiko Turulle hyväksi perustaa kaupungin päättävistä elimistä erillään oleva ajatushautomo, johon voisi aina kutsua käsiteltävään asiaan sopivia kaupunkilaisia? Hautomon lopputulemana olisi aina selkeä ehdotus, joka menisi sitten asiantuntijoiden viilauksien kautta valtuuston käsittelyyn.

On aika tehdä jotain toisin. Onhan meillä vielä onneksi hieno jokiranta ja suurtorin alue, jossa kelpaa kävellä. Oikein mukavaa joulun aikaa kaikille.

Jari Liitola

Ajatushautomo Turkuun?

On ollut mukavaa syyskiirettä, joten Apurin blogiosasto on jäänyt selkeästi paitsioon.

Apuri on viime ajat toiminut plannerina ja kirjoittajana mainostoimisto Revolverille. Suurimpana työllistäjä on ollut kuntapuolen markkinointiasiat, jotka ovat erittäin mielenkiintoisia ja ihan eri tolalla kuin business-puoli. Joulukuusta eteenpäin kannattaakin kurkkia asioita, joita kerrotaan mm. erään suuren Pohjanmaalla sijaitsevan kaupungin laajentumisesta, sillä se on tästä näppiksestä ulos soljunutta tavaraa.

Muuten olen kovasti pohtinut sellaista, että kotikaupunkiini Turkuun pitäisi saada oma Think Tank. Siihen voisi kerätä kiinteän ydinjoukon, ja jokaisen eteenpäin vietävään projektiin siihen sopivia vierailijoita. Kyseisen ajatushautomon työ olisi yleisesti miettiä ja kehittää kaupungin asioita eteenpäin. Kun paketti olisi valmis, se menisi valtuuston tmv. ko. asiasta vastaavan instanssin käsittelyyn.

Syy tuohon on tietysti Turun päättäjäinstanssien surkea toimivuus. Kaikki kestää ja kulkee hahmottomasti pöydältä toiselle, ja erityisesti ihmiskeskeisten innovaatioiden puute.

Ketähän moisella ajatuksella voisi lähestyä?

Katsotaan peiliin

Turku tekee 20 miljoonaa euroa budjetoitua huonomman tuloksen (budjetoitukin oli 11 miljoonaa euroa pakkasella), ja ensi vuonna luvassa on vielä tuplasti lisää huonoja uutisia. Olisiko syytä hiljentykää toviksi ja katsoa peiliin? Jos kaupunki olisi yritys (eikö se ole?), sieltä saisi 40 % väestä lähteä ja johto vaihdettaisiin.

Mutta kaupunkihan ei ole mikään. Siellä vain asutaan, työskennellään, ja ostetaan palveluita sekä tavaraa. Se vain on. Kaupungin terveydenhuolto, jätehuolto, energiansaanti, joukkoliikenne, ja muut ”pikkuasiat” vain tulevat jostain, ja hoituvat arkirutiinina maanantain lilluvan harmauden lailla.

Lokakuun kuntavaaleissa voimme pitää huolen siitä, etteivät he, jotka löytyvät Googlesta hakusanoilla Turun valtuusto 2005 - 2008, enää jatka työssään. Tuohon sakkiin kun vielä lisää loputtomat lautakunnat ja virkamiehet, on meillä koossa se porukka, joka lopputöikseen vielä väistänee vastuunsa jättämällä tärkeitä päätöksiään tulevan valtuuston harteille. Ja vastaajille heti tiedoksi: jos kuntapoliittisia päätöksiä ei valtuustosta käsin enää pääse tekemään, tehkää asialle jotain. Eihän se että joku ei toimi, voi olla syy tekemättä asialle mitään? Valitettavasti kuntademokratian kauhtuneessa kabinettipelissä ei asukkailla juurikaan ole vaikutusmahdollisuuksia.

Yritin miettiä viimeisen parin vuoden saldosta jotain hyvääkin, ja muistin muutaman: Upea uusi kirjastokokonaisuus sekä Aurajoen (keskeneräinen) valaistus sekä jalankulkuväylät Halisten kosken suuntaan. Samoin matkailun täsmäreissut Kakolanmäelle ja Akerin laivoille ovat mukavia uusia tuulahduksia. Uusinta hyvää oli kaupunginjohtaja Pukkisen lupaus ”Turun omasta Kaapelitehtaasta keskusta-alueelle”, joka toivottavasti toteutuu heti ensi vuonna. Vinkki: Pitäisikö Turun verkkosivuilla olla lista näistä hyvistä asioista? Sinne siis voisi lähettää moisia talteen, koska ”good news is no news” – on sanonta, joka usein pitää paikkansa, eli hyvät aina unohtuvat.

Ja mitkä edellytykset kaupungillamme olisivatkaan! Turku on maantieteelliseltä sijainniltaan mahtipaikalla, kaupunkia halkoo joki, sen suusta alkaa maailman kauneimpiin kuuluva saaristo, ja muuhun suuntaan mennessä vastaan tulee upeita metsiä, soita, ja kaunista maaseutua. Helsinkiin pääsee kohta vain painamalla kaasupoljinta (jollei juna kelpaa).

Turun kannattaisi valita muutama kärkihanke, joita systemaattisesti kehittää eteenpäin. Voisimme kulttuurikaupunkistatuksen lisäksi profiloitua esim. ekologiseksi edelläkävijäksi Suomessa, joka tekee jätteistään, vedestään, tuulestaan, ja auringostaan oman sähkönsä – ja myy sitä muille. Tosin siinäkin tehdään juuri päinvastoin, laivataan jätteet Saksaan!!!?? Siinä teille ekologisuutta.

Voisimme olla myös merenkulun profiilipaikka, jonne tultaisiin erikoistumaan kaikissa ko. alaan liittyvissä toimissa. On aivan turha ampua joka suuntaan kuten nyt on tehty. Ja sitä paitsi, joka kaupunkiseudulla on omat MegaParkinsa jotka odottavat vain ajan ne puhkovan.

Tulevissa kunnallisvaaleissa jokaisen turkulaisen (työnantajina) pitää huolehtia siitä, että kokoon saadaan joukko, joka pystyy edes oman taloutensa hallitsemaan paremmin. Vielä on mahdollisuuksia kääntää Turun kurssia, ei päästetä sitä käsistä.

Pikku Apuri, "teen mitä osaan"

Joukkue olemme me

Vuonna 1976 olin kuusivuotias. Minut olisi runnottu Kupittaan viimaisessa seisomakatsomossa, ellei pappani olisi pitänyt minua tiukasti sylissään. Isot ja äänekkäät ihmiset huusivat, taputtivat, ja mölysivät ympärilläni kun Martti Jarkko (kaiketi?) harhautteli luistimillaan vastustajia kentällä, ja ”Numppa soitteli viuluaan”. Kun tuli tauko, jonotimme höyryävää makkaraa johon sai kylkeen maailman parasta Kupittaan jääkiekkohallin sinappia. Olin koukussa.

Vuonna 1995 tanssimme isäni kanssa Elysee-areenan muovipenkeillä, kun jättimäisessä hallissa soi Kai Hyttisen Dirlandaa. Saku Koivu, Raimo Summanen ja Jere Lehtinen pöllyttivät ”kulmamyllyään”. Tauolla huuma vähän laantui, sillä käytäviltä sai taskulämmintä olutta muovituopissa, ja pikkuruinen hodari maistui muoviselle. Olin silti vielä fani.

Vuonna 2005 istuin apaattisena silloisen työnantajani kausikorttipaikalla ja katselin kelloa: enää tunti niin pääsee kotiin saunomaan. Joukkue liukui haluttomana jäällä, ja katsomosta kuului jokainen yskäisy. Ajattelin että jonkun pitäisi tehdä jotain. Nyt, syksyllä 2008 olen yksi heistä ketkä yrittävät kääntää kurssin takaisin siihen ”yhteishenkeen ja Kupittaan sinappiin”.

Seuran tausta-asiat ovat pitkästä aikaa hyvällä mallilla. Tutulla valmennustiimillä on joukkue jo kasassa, omistajiksi ovat nousseet omat supertähdet, nuorisoakatemia on toiminnassa, ja talous on saatu parempaan kuntoon. On siis hyvä aika uudistaa myös muut asiat.

Ainoa mitä meiltä kaikilta (joukkue, juniorit, juniorien vanhemmat, yhteistyökumppanit ja kannattajat) puuttuu, on tiiviimpi kumppanuus, yhteishenki, se vanha kunnon yhteen hiileen puhaltaminen. Siitä suurin näkyvä muutos tulee olemaan HC TPS:n uusi markkinointi, sillä se tulee muodostumaan meidän kaikkien nimistä ja teoista.

Tarvitsemme siihen siis apuanne. Tulkaa siis mukaan talkoisiin, ja antakaa tuki nimenne muodossa osoitteessa hc.tps.fi (banneri oik. alla johtaa kampanjasivuille). Nimen voi antaa myös joukkueen yhteisessä julkistamistilaisuudessa Yliopistonkadulla 30.8., TPS Shopissa, tai Turkuhallissa.

Kaikkien nimensä 10.9. mennessä antaneiden kesken arvomme 10 kpl:tta tulevan kauden kausikortteja, sekä suuren määrän TPS:n yhteistyökumppanien tuotepaketteja.

Meidän kaikkien aidoista nimistä muodostuvat TPS:n tulevat ilmoitukset, hallimainonta, jne. Ja paljon lisää on luvassa. On uuden aika. Joukkue olemme me.

Olen 38-vuotias pitkäaikainen TPS-fani ja Jatkoajan päivittäinen lukija, Viidakkorummun vetäjä, mainostoimisto Revolverin kynä, ja viihdyttävän jääkiekon ikuinen fani.

Maailma vihertyy sittenkin

(kuva täällä olevasta blogista)

Olisipa energiainsinööri, tai muu vastaava. Ruotsin suurin ylpeys, eli IKEA lähtee sijoittamaan vahvasti aurinkopaneeleihin, vaihtoehtoisiin valonlähteisiin, valmistusmateriaaleihin, energiatehokkuuteen ja veden säästämiseen ja puhdistamiseen.

Yrityksellä on suunnitelmaa varten oma tytäryhtiö, Ikea Greentech, ja ensimmäiset halvat kuluttajatuotteet pyritään saamaan tuotantoon vuonna 2012.

Juuri näin. Ja Smart tuo töpselistä ladattavan mallinsa myyntiin jo 2010. Maailma paranee sittenkin, ja businessjätit edellä.

Pikku Apuri, ”teen mitä osaan”

Miten käy markkinoinnin kun tavaraa ei tarvitse?

Tämä on kuultu. Moni keskituloinen (joita on koko ajan enemmän) ei tarvitse enää mitään. Vaatteet on ostettu matkoilta, huoneet pursuavat uutta tekniikkaa, ja alla on vähän ajettu kulkupeli, joka ekoinnossa unohdetaan pyörän alta talliin kesäksi. Terveydestä huolehditaan, työ on fyysisesti kevyttä, ja yhä enemmän psyykkisenkin hyvinvoinnin hyväksi valitaan kevyempi uratie.

Vanhempamme omistavat enemmän maallista hyvää kuin me, ja etsivät ”vain” tervettä ja mukavaa vanhuutta. Se tarkoittaa toimivaa palvelua, alalla kuin alalla. Lapsemme (jos niitä edes saadaan/tehdään) saavat nuorena jo liikaa. Katsokaa vaikka joulukuusen alle lapsiperheissä, edes satametrinen jättipunapuu ei alustaltaan ole tarpeeksi suuri nykyisille lahjamäärille.

Evoluutio on kehittyneissä länsimaissa saavuttamassa materiaalisen kyllästymispisteensä. Mitään lisätavaraa ei tarvita, pikemminkin vanhaa halutaan tunkea pois. Miten käy siis markkinoinnin, jos tuotettakaan ei enää tarvita?

Muistaakseni noin vuoden takaisessa tutkimuksessa kysyttiin vanhemmilta, yli 70-vuotiailta ihmisiltä, mikä on elämän tärkein asia. Ylivoimainen oli rakkaus, sen jälkeen tuli ystävyys. Ei ollut BMW 116d:tä top10:ssä.

Monet sanovat markkinoinnin muuttuvan digitaalisuuden myötä henkilökohtaisemmaksi, tarkemmaksi ja asiapitoisemmaksi. Ei siitä ole kuin muutama vuosi kun ennustettiin mielikuvien hallitsevan – vain tarina ratkaisee. Ristiriitaisuudet kertovat vain siitä, ettei kukaan tiedä.

Maailma on toki iso, ja siksi yritykset siirtyvät ja siirtävät toimintojaan sinne missä leipä piilee. Tällä hetkellä niitä ovat mm. Kiina, Intia ja Itä-Eurooppa.

Olisiko meillä hyvinvointimaissa siis niin, että tavara vaihdetaan aina parempaan, uudempaan? Miten käy kaiken vanhan tavaran? Jos katsoo kaatopaikkoja, ne hylätään pois, koska ”kukaan ei sellaisesta mitään maksa”. Kestämätöntä menoa.

Pitäisikö meidän markkinoinnin suunnittelijoidenkin siis suunnata katseemme käytettyjen tavaroiden markkinoimiseen ja tavaroiden päivittämismahdollisuuksiin? Ja pitäisikö jopa valtion ja kuntien luoda selkeitä prosesseja siihen, miten käytetty, mutta täysin toimiva tavara saataisiin niille ketkä sitä arvostaisivat, etteivät hajanaiset apua vievät hyväntekeväisyysjärjestöt tukehtuisi materiaalipaljouteen?

Jos asiassa haluaa edetä, kenelle silloin pitäisi soittaa? Kenelle kuuluu yltiöpäisten, yltäkylläisten, ja hyvinvoivien auttaminen? Siitä urakasta tuskin sympatiaa keneltäkään saa kukaan. Siksi kai ”se kel onni on, sen kätkeköön”.

Pikku Apuri, ”teen mitä osaan”

Pohdintaa.

Olen lomalla pohtinut mainontatyötäni. Kirjoitan melko suurillekin asiakkaille (pääosin) mainoskampanjoita. Lähtökohta on aina se, että on xx-suuruinen budjetti joka pitäisi käyttää mahdollisimman näkyvästi, eli ts. kaikille jotakin.

Saatan nyt tehdä ammatillisen itsemurhan, mutta yritysten markkinoinnista vastaavien pitäisi kuitenkin kuunnella hieman enemmän sellaisia tekijöitä joihin on oppinut luottamaan. Suomikin on pullollaan huijareita, jotka ottavat ne ensirahat mahdollisimman helpolla, eli käyttäen hyväkseen esim. asiakasvastaavan tietämättömyyttä digimarkkinoinnista. Nuo pilaavat suunnittelijoiden maineen.

Itse olisin halukas käyttämään todella paljon enemmän aikaa mainostettavan tuotteen tai palvelun ”luonteen ja hengen” tutkimiseen. Eli haluaisin oppia tuntemaan läpikotaisin sen, mihin minun pitäisi keksiä hyvä markkinointikeino. Aina vaan on hirmukiire saada jotakin esille. Miettikää vastuussa olevat jos joskus tehtäisiin kunnolla eikä nopeasti?

Tuotteen tai palvelun markkinoinnin pitäisi aina sopia siihen aikaan, luonteeseen ja paikkaan missä sitä käytetään. Pelkkä pinta, oli se staattinen tai digi, tulee vähenemään rajusti. Toki sillekin on massamarkkinoilla paikkansa edelleen, mutta nyt kaivataan hyötyä. Ja hyödylle paras alusta on likkuvan ihmisen mukana kulkeva laite, eli sitä kautta mobiili, ja eritoten iPhone-sovellukset. Jo nyt iPhonelle on tehty muutama hyödyllinen (mainos) sovellus, josta on käytännön elämässä hyötyä. Odottakaas vuosi.

Itse kaipaan esim. tarkoin valvottua mobiilisovellusta, josta voisi kysyä parasta palvelua läheltäni (paikannus mukana). Eli kun kaipaan kotiini hyvää ja käyttäjien kehumaa kirvesmiestä, kartta näyttää minulla heti muutaman lähellä olevan yrityksen yhteystiedot. Tiedoissa olisi mukana se plussa- tai miinusmäärä, mitä ko. yritys on asiakkailtaan saanut. Pitäiskös hakea tämä ja tehdä itse ;)

Pikku Apuri, ”teen mitä osaan”

Lapsi meni.

Taas mennään lujaa työaiheen sivusta, mutta niin tärkeä on viesti, että oli pakko pistää julki.

Olemme vaimon kanssa nimittäin pakahtumassa suruun ja ikävään. Syy on kissamme (ja oikeasti maailman parhaan sellaisen) Nasun poismeno eilen, 23.6. 2008 klo 19.50. Toki 19.5.1991 syntynyt, 17-vuotias Nasu oli jo elänyt pitkän ja mahtavan elämän, ja tuonut enemmän iloa meille kuin neljätoista lottovoittoa, mutta miten nyt elää ilman ”lastaan”?

Nimittäin Nasu oli meillä yhtä pitkään kuin olemme olleet yhdessä, 16,3 vuotta, ja oli meille yhtä paljon lapsi kuin kuka tahansa oikeakin sellainen. Sitä ei sellainen ihminen käsitä joka ei ole koskaan kokenut sellaista rakkautta, tai rakastanut omaa lemmikkieläintään kuten omaa oikeaakin lastaan. Koiraa, tai varsinkin kissaa aina vähätellään, että se nyt on vaan eläin - jessus kun tekisi mieli puhkoa silmät päästä kun moista kuulee!

Enkä minäkään osaa sanoa muuta Nasustamme kuin että kyseessä oli koiran ja ihmisen sekoitus kissan muodossa. Hän haki kukka-amppelin koukkuosaa kaksin tassuin ilmasta ja toi sen heittäjälleen, ymmärsi puhetta, jutteli takaisin, katsoi kanssani jalkapalloa (ja vain sitä!), ja ei koskaan tehnyt mitään pahaa tavaroille tai ihmisille. Iltaisin hän makoili selällään rintani päällä jouskariasennossa tyytyväisenä kehräten. Ja tykkäsi pusuista kuin pullo huuruista! Kaikkea tuota siis lähes 17-vuotta.

Eli meistä lähti nyt osa pois ja tilalle jäi tyhjyys, jonka toivottavasti aika tai joku asia joskus hiljalleen täyttää hengellään. Nyt voimme vain yhdessä vaimoni kanssa itkeä sitä pois ja ihmetellä mihin kotoa karkasi osa sen lämmityksestä. Nuku rauhassa Nasu. Olit paras.

P.S. Se on muuten kumma, että kun pohjaton suru tulee taloon, sitä vannoo aina sen jälkeen ettei koskaan elämässään tee mitään mitä ei koe tärkeäksi, tai ei halua tehdä. Eli tekee täst´edes vain sitä mitä haluaa. Olisiko aika kuunnella sitä ajatusta?

JPN FOREVER

Hyvää kesää kaikille!

Antaa Leon-boyn näyttää mistä kukko pissii (kiitos Jab kuvasta)!
Olkaa Leoneja edes yhden kesän.

Pikku Apuri, "teen mitä osaan"

Finnlinesin mainokset ja sananen verkkomainonnasta

Ja uutta pukkaa mediaan. Tällä kertaa jatkoimme Finnlinesin talviprinttiä kesäversiolla. Ohessa näkyvät molemmat versiot. Kampanja jatkunee syksyllä oman lomailusivuston parissa.

P.S. Sain eilen soiton asiakkaalta - ilmoitus oli lyönyt varauskeskuksen numeron "tukkoon", eli hyvä hyvä me :)

Sitten pari sanaa suuremmasta asiasta, eli tällä kertaa verkkomediasuunnittelusta. Eritoten suuret mainostajat ovat vähentäneet verkkomediamainontaansa, koska se ei kuulemma ole vastannut tavoitteita. On totta että parin vuoden takaiset ajat, jolloin perustasoa paremmalla kampanjalla vielä sai verkossa yli 250 000 kävijää, ja sen myötä tuloksiakin, on ohi. Enää ei kaveri kerro kaverille.

Olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin miksi suurten toimijoiden mainonta vähenee verkossa? Veikkaan että syitä on pari tuon edellä mainitsemani lisäksi. Ensinnäkään en ole ollut mukana yhdessäkään kampanjassa, jossa asiakkaan puolelta ylipäätään olisi tullut tarkempaa tavoitetta kuin ”myynnin lisäys”. Toiseksi en ole kuullut mediatoimistolta yhtäkään luovaa mediasuunitelmaa. Jokainen ehdotus on ollut verkon kävijämääriltään mitattuna top-10-sivustoja: ”Laitetaan se telkkucomiin”, on se tunnetuin lause.

Hyvät hyssäläiset! Olisiko jo aika sekä mainostajan että hänen kampanjoitaan ja markkinointiaan tekevien tahojen aika tutustua mainostettavaan tuotteeseen (eikö ennen tehty niin)?

Verkko on täynnä erikois-sivustoja, joiden lukija- ja seuraajakunta on erittäin ”imukykyistä” ja vastaanottavaa, mikäli mainostettava kohde osuu. Jos tavoitteena on saada nopea muutaman tuhannen klikkaajan kävijäpiikki, laittakaa se banneri telkkucomiin. Jos taas haluatte pysyvää jalansijaa mainostettavalle tuotteelle tai palvelulle, miettikää ja sitten miettikää mitä teette.

Lopuksi: Hyvää kesää kaikille. Vietetään se mediasuunnittelun ulottumattomissa, siellä mihin ei hiiren napsutus kuulu ja jossa tuoksuu tuore tilli ja merivesi. Syksyllä taas päät jumiin!

Pikku Apuri - "teen mitä osaan"

Start me up.

Toiminta alkoi.

No niin, Pikku Apuri pääsi täysillä työn alkuun. Kertaheitoilla tuli pakerrettua kolmen suuremman markkinointikampanjan parissa. Revolverin nimissä tulee kesäkuun alussa kolme Pikku Apurin kynästä lähtenyttä kampanjaa:

1) Blue Nun –viineille tehty kampanja, joka näkyy kuun alussa HS:n NYT -liitteen lisäksi verkossa osoitteessa www.morefun.fi

2) Royal Salmiakki –snapsille ensi viikosta alkava kampanja, joka näkyy koko kesän lähes kaikissa ravintoloissa, festareilla ja verkkosivulla www.kesakuningas.fi

3) Noiden lisäksi vanhan suosikkini HC TPS:n uusi ilme näkyy Turun Sanomissa touko-kesäkuussa. Tepsin suurempi avauskampanja alkaa lomien jälkeen elokuun alussa.

Jos siis olet kiinnostunut Pikku Apurin suunnittelu-, konsultointi- tai kirjoitusavusta, saat sitä yli 12 vuoden markkinointikokemuksella molemmilta puolilta tiskiä.

Pikku Apuri
"teen mitä osaan"

Pikku Apuri on täällä.

Moikka.

On niin paljon asioita mitä voi tehdä toisin. Ja ne asiat voi tehdä omatuntotalouden keinoin. Siksi perustimme vaimoni Pian kanssa Pikku Apurin. Omatuntotaloudesta seuraavassa, PHS:n strategiajohtajan, Jaana Haapalan suin:

"Ihmiset saavat uutta vaikutusvaltaa. Ja uskovat toisiaan enemmän kuin yrityksiä, Haapala ennakoi. Kuluttajakansalaisuus on kasvava voima. Internetin mahdollisuudet ovat vasta nupussa. Omatuntotalous lyö yrityksiä korville, jos ne eivät tätä tajua."

Pikku Apuri on yritys, joka keskittyy ideoimaan, suunnittelemaan, konsultoimaan ja toimimaan tuotantoagenttina, hankkien jokaiseen työhön sopivimmat tekijät. Lisäksi luomme ja tuomme uusia liiketoimintamalleja Suomeen. . Tulevat liiketoimintamallit liittyvät kiinteästi verkon antamiin mahdollisuuksiin, eli perusliiketoiminnan voi hoitaa verkossa, joka puolelta maailmaa.

Jahka saamme lampun päämme päällä päälle, palaamme asiaan. Siihen asti – voikaa ja tehkää hyvin.

t. Pikkuapurit