Petelius tietää rakkaudesta

Joskus ei tarvita kuin rakkaudella sopivasti riviin tiputeltuja sanoja, niin sunnuntaipäivästä kasvaa hieno hetki. Tässä yksi sellainen. Kiitos PPP.

Ihmisten uniikkius

Kelaa runsaaseen viiteen minuuttiin, ja nyrjäytä aivosi kohdalleen. Robert Sapolsky osaa puhua kuin ihminen.

Kultasepänliikkeen kierrätyspäivät

Loimme KoruLiitolalle teemapäivien ilmoituksen. Teemana on tällä kertaa kierrättäminen. Teetimme kuvan 3D-tekijällä ja paketoimme sen simppeliksi.

Liikkeellä on takanaan yli 20-vuotta jatkunut korujen ja arvoesineiden kierrättäminen, joten olihan siitä jo aika kertoa muillekin.

Rahan mielivalta - Mind over money

Globaalin talouden pohjasäännöt perustuvat sille oletukselle, että kaikki ihmiset toimivat ja ajattelevat tärkeitä (raha)asioita rationaalisesti. Emmepä ajattelekaan, vaan tunteella.

YLEn lähettämä ykkösdokumentti kertoo mielenkiintoisten psykologisten testien avulla mitä vääristymiä taloutemme pohjalta löytyykään.

Suuret ja kalliit hankinnatkin ihminen pyörittää ensin järkiperäisesti: Tekee tarkkoja laskelmia ja suunnitelmia. Sen jälkeen jossakin vaiheessa tulee himopimahdus ja ostat megahankintasi täysin mieltä vailla. "High'n" jälkeen voi tulla nopea kankkunen: "Mitä helvettiä mä olen mennyt ostamaan?".

Itselle kävi juuri muutama päivä sitten päinvastoin. Hivelin uutta Mini Countryman -autoa autoliikkeessä. Katsoin jo lisävarustehintojakin, kunnes heräsin. Miksi katsoin uutta autoa, joka näyttää Amazonin majavalajilta, Capybaralta?

Kun maksoin aivan sairaan summan auton perusvuosihuollosta, aloin uuden ostamisen sijaan miettimään pärjäisimmekö kokonaan ilman autoa, kun meille tulee enää vain 4000km mittariin vuodessa. Jos vuokraisi auton aina tarpeen mukaan?

Urheilua ilmaiseksi tietokoneen ruudulle?

Kyllä. Unohda maksukorttikanavien keskinäinen vuositaistelu tai pätkivät nettilähetykset.

1) Lataa tämä ohjelma (ainakin kaikki MAC-ihmiset).
2) Mene tänne.
3) Katso valitsemasi peli.

Anthem by Leonard Cohen

 

 

Oli niin hieno chorus, että se pitää muistaa. Eikä tämä kanadalainen buddhisti ja runoilija muutenkaan huono ole.

Ring the bells that still can ring
Forget your perfect offering
There is a crack in everything
That's how the light gets in.
 

Olipa kerran suuri yhtiö

Yritys nousi vakaasti suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes se oli globaali ykkönen alallaan.

Kuten monelle nopeaan nousun valtaan joutuneelle rock- tai elokuvatähdelle, myös suurelle yhtiölle nousi pissa päähän. Se laiskistui ja alkoi olla ylimielinen sekä nokkava. Se jopa käskytti valtiota missä eli.

Sen suurin vika kuitenkin oli tapa, millä se kohteli ydintyöntekijöitään ja -alihankkijoitaan. Valtion suosiollisella avustuksella se yksipuolisesti ilmoitti maksavansa omat laskunsa muita paljon myöhemmin, mutta samaan aikaan veti jok'ikisen pennin työntekijöiltään aivan naurettaviin sfääreihin nousseilla kilpailutuksilla. Liittojen hampaattomuuden se myös käytti hyväkseen. Teki mitä huvitti.

Nyt sen jalustaan on tullut syviä murtumakohtia, ja murusia on kerääntynyt jalustan saumakohtiin kasoiksi asti. Tällä hetkellä se kulkee maailmalla silti itsevarmana toimistaan. Mitä muuta se voisi tehdä? Se voisi pyytää anteeksi.

Ratkaiseva ero on syntynyt puhuttujen sanojen ja ajatusten rivien väliin. Kaikki tietävät mitä se on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ne viat ja epäkohdat eivät paikkaannu enää lahjuksilla tai kliseisillä tsemppipuheilla.

Elämme nyt maailmassa, jossa ihminen valitsee yrityksen, sen tuotteet ja palvelut. Ratkaisevaa on se miten yritys käyttäytyy, miten läpinäkyvää ja rehellistä on sen toiminta. Sympaattisuus on taas hyve.

Elämme siis sen seuraavan suuren yrityksen valta-aika. Osaako se kuunnella asiakkaitaan ja omia työntekijöitään?

Ilmastonmuutos on out ja sekoitti ruokaympyrämme matkallaan

Kansalainen pyörii nyt kotonaan ja ruokakaupassa ympyrää. Mutta niin pyörivät päättäjätkin.

Ilmasto

Ihmiset vaihtoivat lamppunsa energialamppuihin, kunnes selvisi, että ne ovatkin välimalleja ja helvetin saasteisia nekin. Led-valo on parempi, mutta kun pitää vuoden välein vaihtaa digiboksia ja tv:kin, ei enää jaksaisi muita päivitettäviä. Roskien lajittelukin tuntuu niin työläältä, että puolison ollessa poissa maitotölkin voi nopeasti tunkea sinne pattereiden, lasipurnukoiden ja ruokamössöjen joukkoon. Ei ne kiinalaiset ja jenkit kuitenkaan vähennä omaansa. Ja Kööpenhaminan kokouskin päättyi haisevaan tuhnuun. Pienellä vähäkulutuksisella autollakaan ei jaksaisi enää toista vuotta ajella. Lentomatkoja nyt ei kukaan edes ajatellut vähentävänsä. Olisiko Nettiautossa hyviä katumaastureita?

Valtiomme satsaa Pekkarispuuhakkeeseen, kunnes selviää ulkopuolisessa laskutoimituksessa, että se on kivihiilen tasoinen pahis se. Siinä sivussa kolmannen ydinvoimalan (Olkiluoto 3) täydellisen fiaskosta rakennusprojektista huolimatta annetaan lupia jo neljännelle ja viidennelle. Joo, mennään täällä Suomessa tämä 400-vuotinen siirtokausi yli ydinvoimalla.

Muilla mailla (Saksa, Tanska, Israel, jne.) satsataan vahvasti aurinkoenergian pohjateknologioihin, jotta voivat olla globaalisti keulilla kun se nousee lopulta vallitsevaksi energialähteeksi ja -voimaksi.

Ruoka

Megarasvainen voi on muuten paljon parempi kuin kasvisrasva, paitsi jos se on "niistä hyvistä rasvoista tehtyä". Vehnätuotteet ovat niin syvältä, paitsi niiden gluteenittomien osalta jotka on tuotu lähitilalta sähkökuormurilla. Meillä on valikoimissa mm. laktoositon ja gluteeniton kalsiumpitoinen d-vitaminilla vahvistettu antipastöroitu rasvaton maito????

Ennen ruokakauppareissuun meni 5-12 minuuttia. Nyt menee yli tunti pelkkää leipää ostaessa, kun tihruttaa paskoista etikeistä epätoivoisesti tietoa mitä niistä ei koskaan löydy.

Voisiko ruuissa olla pakollisena samanlainen A-E -asteikko kuin sähkövempaimissa on energiamittarina, mutta tietysti yhdistettynä terveellisyys- ja päästövaikutusmittarina? Ei voi olla vaikeaa, edes Puska-Pekan projektipäälliköimänä?

Oma päätös

En lue uutisia.

Maalaisjärkiruokavalio

(Paita FeelGreenin ekomallistosta)

Vuonna 2006 alkanut elämänkatsomus- ja tapamuutos johti ennen pitkää myös ruokavalioon asti. Kulunut kesä supertapahtumineen tipahdutti valion pois ruokavaliosta, mutta nyt olemme saaneet sen takaisin.

Otin itselleni 10vko:ssa 10 kiloa pois -tavoitteen, ja nyt puolivälissä matkaa olen -6kg, eli tavoitteen saavuttaminen lienee mahdollista.

Mikä sitten on maalaisjärkiruokavalio? Mm:

- Lautanen pienemmäksi (kerta-annokset pienenee)
- Syö useammin pienemmin, eli rytmi takaisin ruokailuun (aamupala, päivällinen, illallinen)
- Ei muuta leipää kuin 100% ruis
- Ei valkoista pastaa (kokojyväpasta on jees)
- Monipuolisuus: keittoja, kalaa, kanaa, vihanneksia, salaatteja, marjoja, jne.
- Lipsahdukset sallittuja, eli saa syödä aitoa grilliruokaa, kunhan se on perusgrillistä ostettu (Turussa esim. Martinsillan grilli, Mantu)
- Liikunta 2-3 krt/vkossa, esim. juoksu, uinti
- Hyötyliikunta: kävellen/pyörällä joka paikkaan

Eli olemme maalaisjärjellä poimineet osia eri dieeteistä ja ohjeista. Tämä on siis hyviksien jakamien hyvisneuvojen "smörgårdsbord". Silti aina välillä voi myös känätkin vetää, se kuuluu henkiseen hoitoon se. Control your mind and your ass will follow.

Dressmanin groundhog day

Joka aamu klo 7.11 ja ilta klo 19.40 se toistuu kun avaan parvekkeen ovet. Vastapäisen talon takaa teputtaa Dressmanin ylisuuressa puvussa mies ja Länsi-Ylämaan terrieri. Mies on 28-vuotias, mutta näyttää 44-vuotiaalta, lievästi Hese-ylipainoiselta. Terrieri näyttää ikäistään nuoremmalta, kuten terrierit aina.

Dressmanin toisessa kädessä on kännykkä, aina. Hän ei koskaan katso koiraansa, saati tietä, jonka ylittää useasti tuon 64m pitkän lenkkinsä aikana. Koira saa "lenkin" aikana haistaa kuomiensa lataamia posteja kaksi kertaa noin sekunnin verran. Sen jälkeen hihna repäisee koiran pois. Dressman näpyttää ja lukee mobile-facebookkia, tukka jääkiekkomiesgeelissä.

Siinä on vuoden 2010 mieskuva. Dressman, joka kuluttaa työaikaa saadakseen palkkansa, ja tuhlaa palkkansa ennen työaikaansa. Me emme tahdo kuulla Dressmanista lisää, koska ei tarvitse. Terrieristä olisi kiva tietää enemmän, kuten terriereistä aina.

Elämän ytimessä

Suomea johtaville

Elämän ytimessä ei ole parempaa autoa. Lisäneliöitä. Kiirettä. Egoa. Barcelona-tuoleja. Mistään päästä pidennettyä työuraa. Ahneutta.

Elämän ytimessä voi toki olla parempaa viihdettä. Uskollisempia ystäviä. Aurinkoa. Takkatulta. Humalaa. Lihasväsymystä. Vaihtelua.

Kiitos Johanna.

Winnebago man - etkö itsekin haluaisi välillä olla avoimesti vittuuntunut?

Joskus kun näkee tai kuulee jotain oudon hienoa, se pitää jakaa. FST5-kanavan muutama päivä sitten lähettämä Winnebago man -dokumentti oli sellainen. Katso vielä kun ehdit (5.10.2010 asti YLE Areenassa).

Kaikki meistä haluaisivat olla Jack Rebney silloin tällöin, mutta kukaan ei ole. Emme uskalla. Jack sanoisi: "Vittu, mitä te sitten perkele uskallatte, ellette uskalla olla edes oma itsenne?"

Hyvää tulossa - An Idiot Abroad

Karl Pilkington. Need i say more?

Muinaistulien yö olikin muinaiskulien yö

Astuimme lauantaina klo 22.15 MS Rudolfinan kannelle vaimoni kanssa. Olimme molemmat varustautuneet kameroin, koska halusimme ikuistaa muinaistulet laivan lipuessa tyyntä merta saariston uumenissa. Mitä näimme?

- Seisovan pöydän
- Seisomaan kykenemättömiä muinaiskuleja, ts. keski-ikäisiä, jotka meinasivat heilahtaa yli laitojen

Emme nähneet ainoatakaan tulta, kun Rudolfina, tuo Aurajoen ruotsinlaiva putkutti Airiston eteläpäähän, kääntyi ja ulosti känniset takaisin laiturille.

Kun laiva lähti, kaikki 120 ihmistä ryntäsivät seisovan pöydän ääreen tuuppimaan toisiaan. Ilmeisesti oli otettu iltapäivästä asti pohjia ja nyt masuraukat olivat ihan tyhjät. Lounaan ajan saimme töniä yli satakiloisia tätejä pois ruokalautasiltamme.

Kuulimme myös Duo Komopaa Monona (ajattele jotain kauheinta mahdollisinta lelusyntikkamusiikkia ja pue se harmaaseen tampooniin, jolla on orangin kädet). Ei näin.

Kotiin päästyämme oli pakko avata 10 vuotta vanha Laphroaig ja juoda sitä suruunsa.

Tule jakamaan ideoita!

KoruLiitolan hääilmoitus

Tänään pykäsimme tämän valtakunnalliseen Häät-lehteen. Ah, niin herkkää ja romanttista. Kaunis, puhdas, pelkistetty. Hinnaksi tuli 400€.

KoruLiitolan Kultaryntäys

Loimme KoruLiitolalle teemapäivien ilmoituksen. Teemana oli Klondiken kultaryntäys. Se näytti tältä ja kesti kyllä vääntääkin tovin, siksi hinta oli 500€.

Tiina Perhon verkkosivut, esitteet sekä ilmoitukset

Teimme Tiina Perholle poliitikon abc-kirjasta tutut sivut sekä saman ilmeiset esitteet ja ilmot. Kun työn teki Apuri, hinta oli alempi, mm. verkkosivuista 1500€. Hän pääsee päivittämään sivuiltaan kaiken.

Seilin puukirkosta Bono ja Edgen syliin Helsinkiin

Torstai-iltapäivällä löysimme itsemme Satumaan vieraina Seilin saaren puukirkosta, jossa Jenni Vartiainen bändeineen esitti hienon keikan. Syöminkien, juominkien ja otettujen sekä annettujen kehujen ilta päättyi osaltani puolenyön jälkeen Aboa Vetuksen sisäpihalle.

Oli pakko saada edes muutama tunti unta, koska vaimon kanssa lähdimme kohti Helsingissä sijaitsevaa Thaimaan suurlähetystöä jo aamukahdeksalta.

Puolen päivän jälkeen muutkin kaverukset saapuivat junalla Helsinkiin, mutta vaimon kanssa olimme silloin jo seisseet 3,5 tuntia "stalkkereina" Hotelli Kämpin edustalla odottelemassa U2:n miehiä.

Odotus palkittiin, kun basisti Adam Claytonin johdolla miehet tulivat kättelemään ja jakamaan nimmareita.

Kohta kotiseinäämme koristaa oheinen "abstrakti teos", joka muodostuu Bonon ja Edgen nimmareista.

Tapasimme stadikan kallioilla Viidakkorummun Euroopankiertueelta tutun "The Möksön", joka tuntui odottavan illan keikkaa malttamattomana.

Perjantain keikka oli itsellä jo kyseisen bändin yhdestoista, mutta nousi yhdeksi parhaista. Sää oli upea ja ihmiset hienosti fiiliksissä.

Lauantai-iltapäivästä laahustimme Willi Wäinö -nimisen pubin uumeniin katsastamaan U. Kekkosen, joka soitteli akustisesti bändin tuotantoa. Samaan aikaan vaimo halaili Edgeä ja Bonoa (ei kylläkään saanut kuvia) taas Kämpin edessä.

Ja illalla koimmekin sitten parhaan U2-keikan ikinä. Bändi oli rennompi ja uskaliaampi kuin koskaan. Viimeisen biisin aikana alkoi kaatosade, ja keikka päättyikin Bonon johdatuksella 53 000 ihmisen Singin In The Rain -yhteislauluun. Hieno ilta!

Nyt on äänet poissa tai liian matalalla ja päässä oudon tyhjä olo. Elämä jatkuu uskomattoman kokemuksen rikkaampana. Kiitos kaikille mukana olleille.

EDIT: aika harva rocktoimittaja osaa asiansa. Otto Talvio osaa NYT-liitteen uusimmassa numerossa.

Puolivälissä elämää

40 vuotta tuli täyteen, ja tein välitilinpäätöksen. Yleensähän osa meistä sekoaa nyt tai hetken päästä. Minä en aio. Elämäni ei koskaan ole ollut näin hyvää: vaimo, työ, asunto, "mökki", harrastukset, kaverit - kaikki loistavia, mukavia, minulle sopivia.

Emme kaipaa enää mitään lisää. Velat saamme kohtapian maksettua, sen jälkeen menot tipahtavat. Se tarkoittaa, että tulotkin voivat pysyvästi tipahtaa. En kaipaa autoetua, 6000€ palkkaa ja hienoja puitteita. Ne yleensä tarkoittavat ympärivuorokautista työtä ja matkustamista - näennäistä vastuuta kaikesta.

Olen mielummin Leo Straniuksen linjoilla (HS 17.8.2010):

• 82% suomalaisista kokee työpaikkojen stressin polttavan loppuun ja 40% olisi valmis tinkimään palkastaan, jos vapaa-aikaa olisi enemmän (EVA, 2010)
• Ihmiset hakevat sisältöä elämäänsä yhä useammin palkkatyön ulkopuolelta
• Mikä tahansa talouskasvu ei ole tavoiteltavaa
• Lisääntyvä varallisuus ei enää tosiasiassa lisää ihmisten tyytyväisyyttä

Päätyössäni Viidakkorummussa pyrimme näihin:

• Omatuntotalousajattelu - järjen lisäksi sydän mukana
• Palkan lisäämisen sijaan enemmän vapaa-aikaa
• Verkoston hyödyntämistä oman kasvun sijaan
• Ei työaikaa, on vain tehtäviä töitä
• Maalaisjärkeä - ei utopistisia businessennustuksia ja -oletuksia
• Hyvää oloa kotona, töissä ja vapaa-ajalla

On tärkeää huomioida, että nuo arvot, toimet ja periaatteet sopivat minulle ja läheisilleni. Ei niiden tarvitsekaan soveltua kaikille, esim. kymmenen vuotta nuoremmille. Silloin vielä minäkin halusin enemmän.

EDIT: Tähän kirjoitukseen liittyen. Täältä voit ladata Demos Helsingin Onnellisuuspoliittisen manifestin.

Tule käyttämään Joukkovoimaa!

Kaukana Gordon Ramseystä, mutta lähellä omaa sydäntä

Musiikiksi valitsin The Black Crowesin Creweologyn, joka on mukavaa akustisvoittoista näppäilyä gospelmaustein. Volume on verrannollinen matkaan kaiuttimistasi ruuanvalmistusasemalle. Alla esimerkki.

Btw, kivointa tää on yhdessä puolison kanssa, mutta Piuski on nyt Zumbassa (!!=?).



Kävelin jääkaapille, josta otin:

- yhden keltaisen, yhden punaisen ja yhden vihreän paprikan
- kaksi tuoretta sipulia
- kokonaisen valkosipulin
- 12 kirsikkatomssua
- vihreitä oliiveja 22 kpl:tta
- kolme ruokalusikallista (Pataks's original) garam masala -tahnaa (jos haluat miedompaa, ota tikka masala -tahna)
- kanaa fileinä sellainen 400-500g

Kaapista mukaan:
- kirvesmiehenotteellisen oliiviöljyä
- pähkinöitä (cashew, perus)
- Nomu -sarjan indian - maustetta pari olalta lähtevää ravistusta (jos miedompi hivelee, jätä tämä kokonaan pois)

Vuokaan se oliiviöljy ja tahna. Sekoita ne keskenään ruokalusikalla. Kanafileet uimaan tahnaan. Sukella niiden kanssa ja ui. Hiputa Nomua maun mukaan lisukkeeksi tai älä (vahvaa kamaa hei sitte!).
Tää mössö saisi olla ainaskin 5-6 tuntia (itse pidetään koko päivä) imeltymässä siinä vuuassa.

Kun mössö on seissyt tunteja...

Leikkele kaikki paitsi kanafilut. Vihannekset saavat olla aikuiskokoa. Viskaa kasariin öljyä pohjalle niin että nilkat kastuu. Levy päälle. Itse käytän numerovoimakkuutena vitosta (täysillä induktiolevy näyttää ysiä). Kaikki pilkotut vihannekset, sipulit, oliivit, pähkinät pannulle. Kuullota 5 min. Redi.

Viskaa kanafilut vuuassaan uuniin ja anna muhia (kiertoilma)uunin keskiosassa, 170 asteessa 10 minuuttia.

Yhdistä muut ainesosat kasarista vuokaan. Kieritä, hinkkaa, leiki piilosta ja nattaa. Sen jälkeen koko hösseli takaisin uuniin. Itse pidän 15-20 minsaa, mutta nyt vain 120 asteessa (edelleen kiertoilmauuni). Done.

Jasmiiniriisit kaapista kattilaan. Keitä. Vedet veks. Palloks. Lautaselle. Soijakastiketta päälle. Intiavuuasta maukasta viekkuun. Juomat maun mukkaa. Jos haluat oikein brassailla, teet tietty (valkosipuli)naanleivät messiin.

Ja tärkeää! Ruoka on niin hyvää, että ylensyöt itsesi. Ota joku hyvä leffa jälkiruuaksi ja anna masun tehdä duuninsa. Ei sulla oo oikeesti kiire koskaan.

PikkuApurin keittiöstä...

Kesän jälkeen

Olipa elämämme kesä, kuten varmaan teilläkin? Nyt ollaan jo täysillä töiden keskellä, ihan kuin ei taukoa olisi ollutkaan.

Pikku Apurilla on riittänyt kesälläkin pienempiä sivustoprojekteja, ja nyt menossa mm. mielenkiintoinen paitaprojekti Turun matkailulle, tuleva luento ”Jatkuvan kasvun odotus liiketoiminnassa – järkee vai ei” Luova Tila -seminaarissa, ja monta muuta kiintoisaa prokkista. On hienoa olla terve, levännyt, ja edelleen innoissaan uusista asioista ja ihmisistä.

Akkujen lataus lisäsi myös intoa perustaa uusi yritys. Apurilla on meneillään asunto-osakeyhtiöille suunniteltu sivustopalvelu, sekä tietysti Osula, mutta intoa riittäisi johonkin täysin muuhunkin kuin verkkoprojektiin.

Ystävämme keskisessä suomessa olivat perustaneet pienpanimon, koska intoa ja aikaa riitti. Nyt muutamat ravintolat Helsingissä saavat nauttia ko. panimon pintahiivaoluesta.

Toinen puolituttu perusti ekologisen vaatemaahantuontifirman, FeelGreenin. Luulisi moiselle olevan kysyntää?

Jos siis tiedät tai tunnet minut, ja sinulla on hyvä idea, ehdota. Tehdään jotain uutta ja jännää?

jari(at)pikkuapuri.fi

Kuluttaminen on muuttumassa taas järkeväksi

Uusi, tarpeeksi suuren otannan kulutustutkimus on tehty Suomessa. Muuttuvan kuluttamisen kärjessä ovat järkevimmät meistä - naiset.

Downshifting eli omaehtoinen elämän kohtuullistaminen on kasvanut länsimaissa, kun ympäristöajattelu on voimistunut, työuupumus lisääntynyt ja yhteiskunnalliset liikkeet ovat yksilöllistyneet.

Se todistaa sen, mitä meidänkin perhe on tehnyt jo muutaman vuoden - lopettanut kaiken ylimääräisen kuluttamisen ja säästänyt/sijoittanut rahansa.

Meillä se muuttuu selvemmäksi konkretiaksi ensi viikolla, kun rakas vaimoni jää vuodeksi vuorotteluvapaalle. Aiomme käyttää suuren osan siitä ajasta matkailuun ja uusien harrastusten opetteluun. Paikkaamme säästöistä elämisen, jos meidän edes tarvitsee niin tehdä.

Oma työni on tietokoneen kautta tehtävää, joten voin tehdä sitä 80%:sti missä vain. Uusi iPhone mahdollistaa langattomassa verkossa jopa videoneuvottelun, ja Skype tarjoaa samaa ilmaiseksi jo viidelle henkilölle. Miksi emme käyttäisi niitä?

Kun kulutus muuttuu järkevämmäksi, koko yhteiskuntarakenteenkin on muututtava. Tällä mustavalkoisella tiellä, jossa joko verotusta ja maksuja kiristetään tai palveluita ja etuja lakkautetaan (lue. yksityistetään Friedmanilaiseen malliin), ei voida enää jatkaa. Nyt lähdössä on asuntolainan verovähennys.


Markkinoijana aivoni saavat vihdoinkin seuraa sydämestä

Kohta pärjäävät vain oikeasti hyvät, ekologiset ja avoimesti tiedottavat yritykset. Kuluttaja valitsee ja määrää, ei yritys (paitsi S- ja K-ryhmät Suomessa duopolillaan).

Kuluttaja -sanalle pitänee keksiä uusi nimike? Järkevöittäjä? Järkivoittaja? Ihminen?

Mitä teetkin, tee se eri tavalla kuin muut

Olen perustanut Pikku Apurin foorumiksi kaikelle sille, minkä vain voi tehdä eri tavoin kuin muut. Kehittelen uusia palveluita, markkinointikeinoja ja -kampanjoita. Usein asiakkaalla ei rohkeus riitä, mutta jonain päivänä se riittää.

Kun jotain tekee hyvin ja erilailla kuin muut, se ei aiheuta myötähäpeää, vaan naurua ja ilon kyyneleitä. Ohessa paras kuvaus moisesta.



Hyvää kesää kaikille!

Poissa toimistolta

Opettaako sosiaalinen media keskustelemaan ja palvelemaan paremmin?

Sosiaalisen median nousu ei tarkoita sitä, että ihmiset ja yritykset koulutetaan uusien sosiaalisten palveluiden valjastamiseen. Se tarkoittaa sitä, että meidät, yrityksissä työssä olevat ihmiset opetetaan puhumaan paremmin asiakkaillemme ja muille yrityksille.

Olin taas viime keskiviikkoaamuna jutustelemassa yritysten johtohenkilöille verkkopalveluista ja sosiaalisesta mediasta. Aamurähmäisin aivoin unohdin kuitenkin kotiin MAC-koneeni ja tarjolla olevan PC-tykin yhdistävän adapterin. Olin tietysti polkupyörällä liikkeellä, joten en olisi ehtinyt edes hakemaan puuttuvaa liitintä. 

Kylmä hiki ehti kohota otsalle ennen shown alkua, kunnes oivalsin, että nythän kykyni vasta mitataankin oikein: Miten osaan olla verkkopalveluiden asiantuntija ilman hienon grafiikan ja tarkoin harkittujen lauseiden tukea? Kyseessä oli siis aito sosiaalisen median testi. Jazzmuusikonkin pitää osata musiikki läpikotaisin, jotta osaa improvisoida oikein, oikeissa paikoissa. Selviytyisinkö?

Siitä tuli yksi parhaista puhekeikoistani koskaan. Keskustelimme, en luennoinut. Sain teräviä kysymyksiä. Osasin puhua asiaa, mutta kevyellä otteella. Tilaisuuden jälkeen erään suuren vakuutusyhtiön johtaja tuli kysymään: "Miten he saisivat samanlaisen otteen siirrettyä palveluihinsa?"

Ajatelkaa mitä pankki- ja vakuutusyhtiöt saisivat aikaan, jos he esiintyisivät tiskeillä, puhelimessa ja verkossa riittävän rennosti ja rehellisesti sen kankeuden ja turboluokan lakimiesjargonin sijaan? Minun ei tarvitsisi 40 minuuttia hakea etsimääni vakuutusta vakuutusyhtiön sivuilta. Joku palvelisi ja kysyisi tarpeitani suoraan, perkaisi päällekäisyydet perheeni vakuutuksista JA myisi meille sopivimpia palveluita vaikka ne tuottaisivatkin yhtiölle lyhytaikaista rahaa vähemmän.

Sosiaalinen media opettaa palvelemaan paremmin. Ne ketkä eivät halua, tai eivät viitsi, eivät enää pärjää.

Vältä ketjuja kun ostat ruokaa?

Tässä yksi esimerkki haastesta tai toiveesta, jota itsekin olen ajatellut kokeilevani: jos ostaisi ruokansa vain muualta kun ketjukaupoista. Kauppahalli ja tori palvelevat Turussa ihan mallikkaasti ainakin kesäaikana. Miksei?

Vieno julkinen pyyntöni on, että saisin lipsua säännöstä hieman? Talomme alakerrassa on nimittäin Sale. Jos sitä ei käytä, sitä ei kohta ole.

We are the culture - ihmisketju Turusta Tallinnaan

Turun kulttuuripääkaupunkihankkeessa ei ole tähän asti ollut mitään yhdistävää linkkiä Turun ja Tallinnan välillä (Tallinna on Turun lisäksi se toinen kulttuuripääkaupunki vuonna 2011).

Se mihin sitten päädyttiin yhdessä Koko Jukan kanssa, oli yksinkertainen sovellus facebookkiin. We are the culture -sovelluksessa ketjutetaan meitä ihmisiä Turusta Tallinnaan.

Jos ajatellaan yhden ihmisen vievän kädet levällään n. 150cm:n tilan, tarvitaan runsas 100 000 ihmistä muodostamaan ketju Turusta Tallinnaan. Facebook on yhteisösivustojen kuningas, niin päädyimme tekemään ideamme sinne pienenä ja simppelinä sovelluksena, josta näkee kuinka pitkälle "virtuaali-ihmisketju" on edennyt.

Olisi tietysti kivaa, jos ketjun saisi yhdistettyä ennen vuotta 2011, joten liity mukaan ja kutsuthan kaverisikin ketjuuntumaan kanssamme!

(sanattomaksi vetää)

Ympäripyöreä ympäripyörijä

Olen huomannut itsessäni ammattini tuoman ikävän piirteen: en osaa enää keskittyä, kunnolla fokusoida yhteen asiaan. Se selvisi lopullisesti kun Mikko kirjoitti blogissaan tästä loistavasta jutusta.

Minusta on siis tullut "multitaskaava digihullu". Vietän työpäiväni avokonttorissa jossa musa ja juttu pauhaa, tietokoneeni ruudulla on kuusi eri ohjelmaa auki samaan aikaan, työkaverit kysyvät tyhmiä kesken probleemien mietiskelyn: "Mihin meidän piti mennä kolmannen viikon torstaina?". "Öööööööö....kato meilistäs" ja asiakas soittelee mitä maksaa ja koska saisi sellaisen digikampanjan jossa: "olis niinku ihan simppeli animaatio ja facebookin wall".

Kun tuollaista jatkaa 8-10 tuntia, seuraa digikatatonia. Se ilmenee kotona ympäripyöreänä ympäripyörimisenä. En malta päättää mitä tehdä. Luenko? Kuuntelenko musiikkia? Katsonko leffan? Kun en malta päättää, lähden lenkille. Lenkin uuvuttamana osaan ehkä tehdä yhden asian kunnolla. Yleensä se on ruuanlaitto, josta saan nykyään suurta nautintoa. Viihde on liian...työlästä, eli muistuttaa liikaa työstäni.

Teenpä työpäivän jälkeen mitä tahansa, vieressäni on aina iPhone, josta katson meilit (ja ehkä jopa sosiaalisen medioiden päivitykset) 4-5 minuutin välein. En voi olla katsomatta. Jos jotain huisintärkeää tapahtuukin, ja tietäisin siitä vasta 10 minuuttia myöhässä? Olen sairas.

Loma parantaa. Se tosin vaatii vähintään viikon "kylmän kalkkunan", jonka aikana vierotan itseni digitaalisesta maailmasta. Lipsun ja sorrun paheisiin ensin tunnin välein, sitten kolmen tunnin, sitten viiden. En usko, että olen koskaan päässyt kuutta tuntia pidemmälle ajassa, etten katsoisi edes sähköposteja. Ellen sitten ole tolkuttoman humalassa.

En ole yksin.



On siis todistettu, ettei multitaskaava ole edes tehokas. Se vain tuo addiktion turhaan paskaan - digihömppään. Ajaa sinutkin ympäripyöreäksi ympäripyörijäksi. Lopeta. Minäkin aion tehdä sen. Kohta. Jahka saan tämän blogikirjoituksen valmiiksi klo 05.11.

Sijoittamisesta

Jos joku asia on täysin meediohommaa, se on sijoittaminen.

Pankeissa sijoitusneuvoja antavat siihen täysin osaamattomat henkilöt viikon koulutusjakson turvin. Sijoitusyhtiöt taas nojaavat täysin IMF:n ja itsenäisten kansainvälisten analyytikoiden arvioihin tulevasta. Mehän kaikki olemme nähneet kuinka hyviä ne arviot ovat viime aikoina olleet.

Nyt kun maailma on oikeasti globaali, se tarkoittaa myös sitä, että tulivuoren paukahdus Islannissa vaikuttaa myös korealaisen it-yrittäjän arkeen. Emme siis voi yhtään ennakoida, koska talonpoikaiskapina Kiinassa alkaa, tai milloin seuraava jättitsaunami, mutavyöry tai sotilasvallankaappaus tuhoaa taas pörssikursseja ja syö valuuttojen arvoja.

Meille myydään rahastopaketteja ja erilaisia hajautettuja osaketäkyjä tiukoilla merkintäajoilla (päätä heti ja maksa -meiningillä). Pakettien sisältämistä firmoista ainoat tiedot ovat kolmen rivin löyhä synopsis, tyyliin "it-osaaja Malesiasta joka erikoistunut LCD-tekniikkaan".

Minä sijoittajana haluaisin sijoittaa aurinkopaneeleiden kuningasyritykseen, vesivoiman sulttaaneihin, sähköautoteknologian voittajiin ja raakamateriaalikierrätyksen keisareihin. Mistä löydän tahon joka niistä jotain tietäisi?

Itse pitänee sekin kaivaa mutta koska? Mistä?

Osuva artikkeli Foursquare -palvelusta

Nyt tärppäsi. Olen täsmälleen samaa mieltä kuin nämä amerikan nerotkin. "Olen nyt tämän kaupan/kadun/lossin pormestari" - who gives a shit?

EDIT: Eikös sieltä saa valittua sellaista asetusta, että "kerro sijaintini vain muille Foursquare-käyttäjille? Jos on - käyttäkää sitä ihmiset!

Vihreä vastarinta

Eri puolella maapalloa kasvaa suuri joukko "johtajattomia" kansalaisia, jotka haluavat elää järkevämmin, luonnonvaroja tuhlaamatta ja kuluttamista vähentämällä. Tiesitkö muuten, että New Yorkissa heitetään joka päivä 40-50% (sinne) tuodusta ruuasta pois? Se on yhteensä n. 13 miljoonaa kiloa hyvää ruokaa roskiksiin, kaatopaikoille - päivässä!

Vihreä vastarinta -niminen dokumentti avaa hienosti mm. Freeganien toimintaa, sekä erilaisia omavaraisyhteisöjen ajatuksia.

Sci-Fi saapui taloon (iClebo siivousrobotti)

iClebo oli juuri niin hyvä, mitä uusimman MikroBitin arvostelussa mainittiin. Kaveri veteli vajaan tunnin asunnossamme ja teki tosi puhdasta jälkeä. Sen jälkeen se suunnisti telakkaansa "nukkumaan ja latautumaan". Nyt se puuhaa kämppämme puhtaaksi joka päivä klo 12.00-12.30, kun olemme töissä. Loistavaa. Siitä ei puutu kuin hyvät äänet - sellaiset kun oli M-O:lla WALL-E -leffassa, siivousrobotti sekin.

Elämisen ohjeita meille Serotoniinivammaisille

Kuulun, paitsi Maija-Riitta Ollilan faneihin, myös hänen määrittelemiinsä Serotoniinivammaisiin.

Rouva Ollila on mielestäni terävänäköisin suomalainen nykyelämämme havainnoitsija. Suosittelen kaikille lämpimästi tämän, Maarit Tastulan 7 taivas -ohjelman katsomista. Siihen kuluu elämästäsi 49 minuuttia ja 56 sekuntia, mutta se antanee sinulle monen monta parempaa päivää. YLE hei, miksi näitä hyviä keskusteluohjelmia ei voi tilata podcastina?

Yksi hänen kuuluista ohjeistaan on "sisar Kuolemaa" käsittelevä, yksinkertainen laskutoimitus: Jos ajatellaan että elämme 80 vuotta, tekee se noin 29 200 vuorokautta. Minulla on siis jäljellä enää 14 600 vuorokautta. Mihin ja miten ne käytän? Käytänkö ne murehtimalla vai parantamalla?

Maijan kirjoihin kannattaa myös tutustua, jos haluaa pyrkiä parempaan elämään ja sen elämiseen.

Nämä viisaat asiathan ovat sellaisia, jotka unohtaa toistuvasti. Kun vaimo motkottaa aiheesta, itse mökötät aiheetta, työkaveri on hakoteillä, tai asiakas on tyhmä ja pelottava, ei näitä muista. Kun niistä lukee ja kuulee, kaikki ratkeaa.

Nyt otan itselleni muistiin kaksi tärkeää Ollilan teoriaa: toinen on tuo "sisar Kuolema", ja toinen itse asiassa itselleni jo aiemmin tuttu, Buddhalainen "kahden korin huoliharjoitus". Ai mikä? Katso ohjelma.

Onnellisuuspoliittinen manifesti

Demos on oikeassa. Lue miksi.

SYY.fi - yhteiskunnallinen yrittäjyys nousuun

Pikku Apuri on nyt liittynyt aktiiviksi SYY-organisaatioon. Sen tehtävä on edistää yhteiskunnallisten yrittäjien matkaa ideoista konkretiaan.

Koitan kehittää ideoita, joissa mm. "crowdsourcingin" avulla saataisiin tuotettua maahamme jotain järkevää. Sen tarvitsisi tuottaa osallistujille mielihyvää ja ehkä jopa pientä korvausta vaivoistaan. Sen pitäisi ratkaista arjen pulmia. Sen täytyisi auttaa muita. Mikä se olisi? Jos olet samasta kiinnostunut, heitäpä postia jari(at)pikkuapuri.fi.

Maailmalla moisia on jo hyvässä toiminnassa, mm. Threadless -yhteisön liikevaihto on jo kymmeniä miljoonia euroja, mutta siinä kyse onkin muodista ja kulutuksesta. Se ei siis ole esimerkki, jota itse tavoittelen.

Toinen, jo paljon järkevämpi on InnoCentive, jossa vaikeitakin tieteellisiä pulmia ratkotaan yhdessä.

Olen vakuuttunut siitä, että yhteiskunnallinen yrittäjyys on voimaa tulevaisuudessa. Miksi nyhräisimme yksin salaa, jos voimme yhdessä ratkaista suuriakin ongelmia, ja samalla työllistää monia samanhenkisiä?

Kun päätösvalta on liian harvalla (www.jatkoaika.com)

Olen ollut jääkiekkofani n. vuodesta 1976, kun pappani vei minut ensimmäiseen TPS:n matsiin Kupittaalle. Viimeisin työnäytteeni jääkiekon puolesta on ollut TPS:n "Joukkue Olemme Me" -slogan ja konsepti yhdessä Revolverin porukan kanssa.

Kun TPS pääsi tämän vuoden SM-liigan loppuotteluihin, päätin kunnioittaa Tepsin valmentajan Kai Suikkasen työtä omalla Facebook-ryhmällä. Päätin myös kertoa siitä jatkoaika.comin, tunnetun jääkiekkofoorumin kautta muille TPS-faneille. Ei olisi pitänyt. Olen lukenut aktiivisesti ko. sivustoa ja sen foorumeita vuosikausia. Ei olisi sitäkään pitänyt tehdä.

Sieltä löytyy Espanjan Inkvisitiolaitosta vastaava ymmärrys jääkiekkofaniuteen. Kun aikomukseni oli taas mennä foorumeille lukemaan fanien juttua, törmäsin tällaiseen.

Kysyin sähköpostitse ihan asiallisesti, että mistä moinen, sain vielä tylympää vastausta takaisin. Ohessa kysymysketjua:

>>>> Moikka.>>>> Mikäs se tällainen on?

>>>> Olet saanut kirjoituskiellon keskustelupalstalle, syy:
>>>> Viestien olematon taso.
>>>>
>>>> Pelikielto päättyy: Ei ikinä
>>>>
>>>> terveisin, Jari

>> Jatkoajan Moderaattorit kirjoitti:
>>> Tervehdys!
>>>
>>> Mistähän nimimerkistä on nyt kyse?
>>>
>>>
>>> Moderaattorit

>> liitoja on nimimerkkini....en ole edes kommentoinut keskusteluun kuin kaksi kertaa viime viikolla.
>>
>> Silloinkin laitoin linkin Facebookin Kai Suikkanen ryhmään K.S. -keskusteluryhmään. Ei kai keskustelun aiheen mukainen linkkaus voi olla kiellettyä?
>>
>> J

Jatkoajan Moderaattorit kirjoitti 25.4.2010 kello 16.16:

> Jos sisältöä tai tarvetta keskusteluun ei ole antaa, niin ei ole meilläkään tarvetta pitää oikeuksia päällä.

> Moderaattorit

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kun liian harva saa liikaa päätäntävaltaa. Toivon, että kyseessä on joku liian pienellä ÄO-määrällä varustettu HPK/LUKKO/JYP -fani, joka käyttäytyy näin katkerana omiensa tippumisesta. Jos kyseessä on täysissä voimissa oleva aikuinen ihminen, olen todella ihmeissäni.

Kehotan kaikkia boikotoimaan ko. foorumia, jos meininki on tällaista. Huhhuh.

Käyntikortti - käyttääkö niitä joku?

Olen viikkoja pähkäillyt mitä tehdä kun vanhat käyntikortit loppuvat. Onko moiselle enää tarvetta, koska kaikki ovat tapaamisten jälkeen Facebook ja/tai LinkedIn -tuttuja?

Tulin kuitenkin siihen päätökseen, että on sillä funktio. Käyntikortissa on jotain turvallista ja tuttua patinaa. Ja kyllä niitä tuosta pahvilaatikosta välillä tulee kaiveltua, ja katseltua ihmisten tietoja - kaikki kun eivät kuitenkaan tule virtuaalikavereiksi asti.

Toinen puolustava asia on moniulotteisemmaksi muuttuva roolini. Vedän Viidakkorumpua, toimin Pikku Apurina kehittäen (tai jarruttaen) asiakkaiden sosiaalisen median toimia sekä yritän pähkäillä itsellemme uutta liiketoimintaa, kuten Osula. Pakkohan ne on johonkin paketoida. Piti siis tehdä kortti.

Korteissa minua on vaivannut aina yksi asia:

Monilla firmoilla on superhienoja ja nerokkaan oivalluksen sisältäviä läpysköitä, mutta niistä ei käy selväksi minkä näköinen jamppa tai elli on kyseessä. 

Ainakaan minä en kaikkia nimiä pysty naamamuistissani yhdistämään oikein. Joskus korteista puuttuu myös osoitteita, tai vaikkapa se mitä yritys tekee. Ja ei kaikki jaksa katsoa tärkeitä lisätietoja verkkosivuilta, ja useilta yrityksiltä ne eivät käy sieltäkään selväksi.

Onneksi on Pera, joka tekemistäni pohjista loi ammattimaisen kortin runsaassa tunnissa. Väriä pyysin ja sitä sain. Ja kaikki tärkeät tiedot löytyvät: Mitä? Kuka? Missä?

Universumin Keisari ja minikaivuriyrittäjä

Eilen illalla, n. klo 19.45, TPS siirtyi jääkiekon SM-liigan välierässä 6-1 johtoon JYP:aa vastaan.
Siinä vaiheessa päätin, ihan ansiosta, että TPS:n valmentaja Kai Suikkaselle pitää nostaa virtuaalihattua.

Perustin Facebookkiin Kai Suikkanen Universumin Keisariksi -ryhmän, ja aloitin lataamaan ryhmän seinälle sisältöjä. Samalla kylvin linkkiä Facebookin sisällä sekä Jatkoaika-sivuston keskusteluryhmässä.

Klo 23.15 ryhmässä oli jo yli 300 jäsentä ja aamusella lähes 500. Nyt linkki on kaikkien vapaata riistaa, ja HC TPS:lle yksi tiedotuskanava lisää.

Astetta rajumpi oli muuramelaisen kaivurikuskin kokeilu. Kaveri perusti ryhmän nimeltä Jos yhteisöön liittyy yli 50 000 fania, ajan minikaivurilla Hangosta Kuusamoon. Ryhmä sai aikamoista lykintäapua Iltalehdeltä, mutta nyt siellä on jo lähes 60 000 fania. Eli yrittäjäparka joutuu toteuttamaan oman Straight Storynsa. Matka alkaa kesäkuun 1. päivänä ja kestää viikkoja, kaivuri kun kulkee kävelyvauhtia.

Facebook on tehokas markkinointipöhinäväline, jos sitä käyttää oikein. Ajoitus ja "hyvä älyttömyys" ovat kaikki kaikessa.

Kuuden askeleen yhteys

Verkostotiede on noussut yhdeksi tärkeimmistä keinoista hahmottaa globaalistunutta maailmaamme. Ylen Prisma -dokumentissa käydään läpi, ja todistetaan vanha myytti, joka väittää, että jokainen meistä on maksimissaan kuuden askeleen päässä kenestä tahansa tuntemattomasta henkilöstä maapallolla.

Myytin lisäksi tutkijoille selvisi, että lähes kaikkea laajaa aihetta (sairaudet, sähköverkot, internetvirusten torjunta, jne.) voidaan ymmärtää, parantaa ja kehittää saman kaavan avulla.

Kaikki satunnaisella tavalla leviävä asia laajenee saman kaavan mukaan. Kaavalle olennaista ovat ns. supersolut, eli laajat tietokeskukset tai ihmiset, jotka tuntevat hurjan määrän muita ihmisiä.

Eli jos haluat viestittää jotakin tärkeää suurelle joukolle, pitää sinun löytää aihepiirisi supersolu.



Koko verkostotiedeala alkoi Hollywoodilaisopiskelijoiden harmittomasta Six degrees of Kevin Bacon -pelistä. Nyt se peli on hurjan laaja six degrees -hyväntekeväisyysverkosto, keulakuvanaan tietysti Kalevi Pekoni.

Yrityksemme Viidakkorumpu haluaa, että Osulapalvelustamme tulee suosittu pienyrittäjien ja ekologisesti ajattelevien kuluttajien ryhmässä. Mihin tahoon meidän siis kannattaa panostaa markkinointi ja viestintä? Ei varmaan haittaa, jos ohjaamme toimet yrittäjä- ja kansalaisjärjestöihin?

Tilaaminen jenkkiverkkokaupasta

Tilasin muutama viikko sitten itselleni kunnolliset kesäsandaalit, joilla voi kävellä pitkiäkin matkoja vaikeissakin maastoissa sekä vedessä.

Kokoni on 13, joten moisia ei joka oksalla myydä. Loistavasta Shopstylestä tossukat löytyivät kuitenkin helposti. Ja ilahdukseni oli suuri, kun 95 dollarin hintaiset popottimet sai ilmaisella kuljetuksella Suomeen saakka!

Sain myyjältä parin päivän välein raportteja, joista selvisi tarkalleen missä kenkäni menevät. Sen jälkeen tuli pitkä hiljaisuus, ja arvasin kenkien päässeen Kekkoslovakialaisen Tullilaitoksemme huomaan.

Se laitos toimii täysin random-tekniikalla. Välillä sinne jämähtää tavarat, välillä ei. Välillä he käskevät noutamaan tavarat Vantaalta, välillä ne häviävät kokonaan. Yhtäkkiä kuitenkin kenkäni tulivat kuljetuksella kotiin asti, ilman mitään ilmoituksia. Testasin ja totesin ne loistavaksi ostokseksi.

Nyt sitten sain tällaisen sähköpostin.

Hei,

Olemme tullanneet lähetyksenne awb: xxxxxxxxxxx
Tullin kulut ovat yhteensä EUR 26,88
Tilinumeromme on: XXXXXXXXXX
        
Saaja: Federal Express Corporation

VIESTI kenttään laitettava rahtikirjannumero:xxxxxxxxxxx

Pyydämme suorittamaan maksun 10 pvä:n kuluessa. Mikäli emme ole vastaanottaneet suoritustanne mainitussa ajassa, tulemme veloittamaan maksupalvelupalkkion yllä mainittujen tullin maksujen lisäksi. Maksupalvelupalkkio 2.5 % min. 16,42 eur (sis. alv 22%)

Ystävällisin terveisin,
XXXXX

Eli jos en nyt jostakin syystä olisi ollut sähköpostin tavoitettavissa, olisin joutunut pulittamaan lähes 45€ summan lisää!!??

Miksei tästä kukaan ilmoita puhelimitse/sms:nä/normaalilla laskulla? Miten voidaan olettaa pelkän sähköpostin toimivan?

Parasta tietysti olisi, etten joutuisi tilaamaan tuotteitani Suomen ulkopuolelta (72% suomalaisten rahoista verkossa kulkeutuu Suomen ulkopuolelle), mutta kuka tekisi tänne ensimmäisen aidosti hyvän verkkokaupan?

Logorama - voittoisa ja palkittu lyhytfilmi

Ohessa Logorama, joka oli tarkoitettu mainosalaa ironisoivaksi lyhytfilmiksi, mutta johon ala rakastui ironiasta tietämättä, tai sen takia. Filmi voitti lähes kaikki alan palkinnot.


Logorama from Marc Altshuler - Human Music on Vimeo.

Kuka perustaisi HUB Turun?

Päivän Hesarissa oli hyvä puffi HUB Tampereesta. Se kuuluu globaaliin HUB-verkostoon, jossa esim. pienet yritykset, koulusta valmistuneet ammatinharjoittajat, tai muuten verkostoa hakevat yrittäjät pääsevät samaan tilaan vaihtamaan osaamisiaan ja kauppaamaan niitä. Lisäksi he automaattisesti kuuluvat HUB Atlantaan, Lontooseen, Piilaaksoon jne. Kyseessä on siis globaali yhteisö, HUB (http://en.wikipedia.org/wiki/Hub).

Idea on loistava. Kerätään innokkaat ja halukkaat samaan avoimeen työtilaan. Neljällä kympillä kuukaudessa pääsee jäseneksi verkostoon, 400€/kk saa työtilaan avaimet.

Jollei minulla olisi jo kuusi rautaa tulessa, perustaisin moisen Turkuun. Kuka tekisi sen?

Ohessa virallinen esittelyteksti:

---

Mistä on kyse?

Hub on uudenlainen yhteisöllinen työtila. Se on paikka yrittäjille, yrityksille ja muille toimijoille työskennellä ja verkostoitua yhdessä. Hubin käyttö perustuu aikapohjaiseen jäsenyyteen. Hub on avoin tila, jossa on tarjolla vapaita työpöytiä, sohvia, neuvotteluhuoneita ja kaikki muut modernin toimiston palvelut, jotta Hubin jäsenet voivat keskittyä olennaiseen.

Hubin juttu on avoimen yhteisen työtilan ja uusia mahdollisuuksia hakevien jäsenten mahdollistama vuorovaikutus ja yhteistoiminta. Hubissa on aina host, tilan ja yhteisön hoitaja, jonka päätehtävä on tuoda yhteen erilaisia ihmisiä ja verkostoja ja mahdollistaa epätodennäköisistä kohtaamisista syntyvät uudet ideat ja innovaatiot.
Hub on kansainvälinen verkosto, jolla on toimipisteitä kohta 20 kaupungissa ympäri maailman. Hubin jäsenet voivat hyödyntää koko kansainvälistä verkostoa omassa toiminnassaan. Hub on samalla yhteiskunnallinen yritys ja liike, joka pyrkii kokoamaan yhteen muutoksentekijöitä ja vastaamaan ruohonjuuritasolta maailman suuriin sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin.

Miten tyhminä meitä pidetään?

Olen toiminut markkinoinnin parissa nyt noin 15 vuotta. Sitä ennen olin myynnissä vajaat kymmenen vuotta. Mietin jo silloin, v. 1992, kun aloitin varsinaisen työurani, että onpa mainokset ja muut keinot saada meidät kuluttamaan tyhmiä. Hirveän surullista on, että vasta nyt, v. 2010, alkaa näkymään muutoksen tuulia.

Muutokset tulevat nyt mainoksien uhreilta. Osa ihmisistä ei enää kestä tyhmyyttä. Ja turha kulutuskaan ei ole enää ilmastonmuutoksen vuoksi sallittua. Siitä hyviä esimerkkejä näkyy jo dokumenttipuolella, radiossa, podcasteissa sekä verkossa.

Eräs parhaista uusista ohjelmista, on YLEn radio/blogi/facebook/podcast -pläjäys, Uusi Musta, jossa tarkastellaan kriittisesti, huumoria unohtamatta sitä, millaisia ostosignaaleja joudumme kestämään, mitä ostamme, syömme, juomme ja miten elämme. Toinen hyvä alku on House of Eco, kotimaisten, ekologisten toimijoiden yhteinen verkkokauppa. Ei se vielä häikäise, koska sinne vaan linkataan kauppoja, mutta jos he saavat sen Shopstylen mukaisesti yhtenäistettyä, aletaan puhua uudesta Stockmannista.

Hyvä esimerkki valtiotason tyhmyydestä taas on tv-ohjelmien mainoskatkouudistus. Katkojen määrää sallittiin EU-alueella lisättäväksi yhdellä. Nyt ei yksinkertaisesti voi katsoa "livenä" mainoskanavien ohjelmaa: kahdeksan minuutin välein tulee neljä minuuttia mainoksia, jotka tuhoavat senkin vähäisen draaman kaaren, mitä ohjelmasta löytyy. Ja millaisia mainoksia! Saksalaisia toffeekarkkimainoksia, jotka on törkeästi päällespiikattu suomeksi, "vapauttavia" tampooni-iskuja, 86% pidentäviä ripsivärejä, jne. Olemmeko edelleen 50-luvun amerikassa? Ja asiakkaat maksavat hymyssä suin kymmensiä tuhansia euroja tyhmyyksien levittämisestä. Tuntuu siltä, kuin kaikki jo tietäisivät vanhan kaavan lopun tulevan, mutta vielä rutistetaan viimeisetkin rippeet kuolevasta hevosesta.

Meidät pelastaa onneksi tallentava digiboksi. Sillä saa kaikki mainokset skipattua kokonaan. Top of the field!

Tässäkin asiassa Suomi olisi voinut näyttää mallia. Mitenkä vaikeaa voi olla muuttaa mainosrahotteista mallia? Jos mainoksia pitää iskeä ruutuun, iskekää ohjelmien väleihin aina 15 minuuttia. Eipä ainakaan tuhoa ohjelmaa, ja luultavasti niitä tapittaisi yhtä paljon katselijoita! Asiaan liittyen: kuka on enää pitkään aikaa luottanut Finnpanelin tv-katsojalukuihin? Sehän määrittää, mihin mainostajat haluavat taiteellisen kauhistuksensa tunkea.

Toinen tyhmyys ovat animoidut bannerit, tai tarkemmin sanottuna se, mitä niiden takaa ei löydy! Älkää tosin kertoko että kerroin, sillä niiden teosta tulee muutama prosentti vuosittaisesta liikevaihdostamme. Moniko ostaa bannerin mainostaman tuotteen, jos sitä ei saa ostettua sieltä, mihin bannerin klikkaus johtaa? Eli sen bannerin takaa pitää löytyä ostomahdollisuus! Ensin perusasiat kuntoon, sitten mainostetaan, eikä toisinpäin.

Printtimainokset eivät pääse pälkähästä. Suurin osa niistä on kauniita ja hyvin tehtyjä. That's it. Mainosten tekemisestä maksetaan 10%. Mainoksen mediapaikka lehdessä maksaa sen 90%, toistokertoineen tai ilman. Yksi paikka on kuitenkin tuhansia euroja.

Verkko, internet. Se eroaa muista paremman mitattavuutensa ansiosta (onneksi useat nyt mittaavat tehoja). Hakukonemarkkinoinnista (Google) on tullut kuningas. Sosiaalisen median mainoseurot ovat nousussa. Molemmissa mainostavoissa on yksi unohdetumpi nerous: niiden viesti on usein vain tekstiä, ja sekin rankasti rajoitettua. Asiakas ei voi jauhaa eikä näyttää niitä valheita, mitä printtiin ja televisioon mahtuu. Niitä, jotka tekevät mainosviestistä usein huonon.

Ehkä olemme saaneet kylliksemme runsautta. Ehkä haluamme nyt vain rauhallista faktaa? Sitä voisi selittää myös laajempi trendi, joka on tieteen seuraamisen nousu. Tiededokumentteja ja -juttuja luetaan, katsotaan ja kuunnellaan yhä enemmän.

Olemme nyt itse lanseeraamassa mediaa, eritoten pienyrittäjille, jossa mainostaminen on halpaa, "kymmeniä" euroja/ viikko. Pienyrittäjillä, johon ryhmään kuulumme itsekin, ei ole rahaa markkinoida. Pieni paikallislehtimainoskin maksaa monta sataa euroa, ja se vilahtaa useimmilta ohi. Ja pienyrittäjä ei ole ollut kenellekään kiinnostava ryhmä juuri siksi, koska meillä ei ole rahaa. Meitä on kuitenkin tässä maassa 140 000 - 200 000, riippuen siitä rajanvedosta mikä on pienyrittäjä. Minulle se on alle kymmenen hengen yritys, joillekin alle 50 hengen.

Osulassa mainoksen saajat etukäteistilaavat mainoksensa (JOS saamme heidät näkemään sen vaivan). Eli sinä tilaat vain sitä mainontaa mitä haluat. Ja mainostaja mainostaa asiasanoin (lyhyt teksti) ja yhdellä kuvalla vain niille, ketkä ovat tilanneet hänen mainontaansa. Koitetaan siis pysyä faktoissa ja yritetään osua mahdollisimman tarkasti.

Toivon, että tyhmyys loppuisi, ja alkaisimme arvostamaan itseämme sen verran, ettei meille enää puhuttaisi kuin 50-luvun amerikkalaisille. Homo Sapiens on ajatteleva, viisas ihminen. Hyvä markkinoija tai mainoksentekijä pitäytyy faktassa ja kertoo sen uudella, mielenkiintoisella tavalla. Ja jos tuote tai palvelu on oikeasti huono, ei sitä kannata mainostaa. KISS.

I made that!

Hyvä etteivät vie tuhkia pesästä. Nöyriä sentään. Minähän tuon suunnittelin.

Yritysten johto ja päättäjät aiheuttavat tulevaisuuden eläkepommin

Kauppalehdessä oli tänään artikkeli, jonka aihetta olen jo useammin kuin kerran pohtinut tämänkin blogin sivuilla. Nyt se on faktaa.

"Alle 35-vuotiaiden eläkekustannukset ovat suorastaan räjähtäneet. Elämänsä alkutaipaleella olevien nuorten ihmisten eläköityminen maksaa yhteiskunnalle jo 6,6 miljardia euroa hoitokustannuksina ja menetettyinä verotuloina. Summa on kasvanut viidessä vuodessa kahdella miljardilla."

"- Valtionbudjetti on 50 miljardia euroa vuodessa. Siihen verrattuna 6,6 miljardia on paljon rahaa, terveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio kertoo."

"Masennus on yhä merkittävämpi sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syy. Mielialalääkkeitä käyttää säännöllisesti 700 000 suomalaista. Nuorten naisten masennusoireilu on kaksi kertaa yleisempää kuin nuorten miesten."

"- Työelämän käytännöt ovat ristiriidassa juhlapuheiden kanssa. Liikaa on puhuttu vanhuuseläkkeen alarajasta. Suomen tulevaisuuden kannalta paljon suurempi ongelma on nuorissa aikuisissa, Vainio toteaa."

Kaikki ilmoittavat ettei ole keinoja. ?????!!!!!!

Keinot lähtevät siitä, että työntekijää, ihmistä, aletaan työpaikoissa kuunnella ja kunnioittaa. Yhä kovenevat vaatimukset johdolta sekä työnteon ainoa määre, nopeus, aiheuttavat ristiriidan, jossa työntekijä murtuu jättimäisen työtaakan alle tietäen, että oman tehdyn työn laatu on täyttä paskaa, koska aika ei riitä työn kunnolliseen tekemiseen. Kiitosta ei tule koskaan mistään, vain lisää uusia vaatimuksia.

Jos olisin itse moisessa paskassa, ottaisin ja lähtisin. Sen jälkeen jännäisin itkusilmin, pärjäänkö punaisilla vai sinisillä pillereillä? Ja koska itsetuntoni nousee edes siihen pisteeseen, että uskallan ottaa seuraavan askeleen elämässäni?

Hyvä hallitus! Hienoa yritysjohtajat! Mahtavaa suurosakkaat! Te tämän teitte.

EDIT: Asiasta lisää Talouselämässä.

"Tutkimukset kertovat, että masennuksen aktiivinen hoito varhaisvaiheessa ja jaksamista tukevat työelämän käytännöt palauttavat useimpien työkyvyn.

Tuoreimmat tilastot kertovat, että asiaan ollaan ilmeisesti viimein havahtumassa. Vuosina 2008–2009 masennuksen vuoksi myönnetyt eläkkeet ovat kääntyneet laskuun. 

Vai olisiko niin, että eläkkeelle vain ei enää päästetä?

Ilmastodieetti

YLE Teema pitää taas tasonsa. Ohjelma nimeltä Ilmastodieetti on loistavasti toteutettu ja selkeä. Siinä seurataan viittä erilaista ihmistä ja perhettä, heidän kulutustottumuksiaan, ja sitä mistä heidän kannattaisi nipistää pois.

Ohjelmasta käy selväksi suuret paheet:
- Lentäminen
- Yksityisautoilu
- (Naudan)liha
- Juustot
- Ruuan pois heittäminen
- Suuret automarketit, ja mm. niiden satametriset avonaiset kylmäleikkeletiskit!?!?!
- Suomalainen lihan ja muun ruuan idioottimainen tukeminen
- Meidän ihmisten yltiöpäinen tavaroiden uusiminen, kuluttaminen ja pois heittäminen

Ohjelmalla on myös verkkosivut, mistä löytyy suhteellisen tarkka päästöpuntari, mutta näin verkkopalveluiden suunnittelijana ja tuottajana on pakko todeta, että sivuston tekninen toteutus on valitettavasti vielä ala-arvoinen (se ilmoitetaankin Beta-vaiheen tuotannoksi).

Meillä arvot ovat luokkaa 6000kg CO2-päästöjä vuodessa, koska lennämme Thaimaahan kahdesti vuodessa. Muuten olisimme n. 3000kg:n CO2-päästöissä per nenä. Se olisi lähes kolme kertaa vähemmän kuin suomalaisen keskiarvo, n. 8800kg CO2-päästöjä. Ainakaan lähivuosina emme vielä siihen pääse, mutta muut kulutustottumuksemme ovat onneksi menossa erittäin hyvään suuntaan.

Ohjelman konseptiin kuuluu myös "ilmastotohtori", jonka neuvoja pääset seuraamaan täällä.

EDIT: Ilmastotohtorin blogista hyvää asiaa:

Ympäristönsuojelua ei kuitenkaan tarvitse miettiä joka hetki. Tehokkainta on tehdä harkittuja päätöksiä suurimpien asioiden suhteen. Kotona näitä ovat asunnon lämmitys ja ilmanvaihto, mahdolliset kodin remontit ja energiakorjausten yhdistäminen aina niihin, lämpimän veden kulutus ja kodin sähkölaitteiden valinta ja käyttö. Aterioilla näitä ovat lihansyönnin ja maitotuotteiden vähentäminen ja muun muassa palkokasvien ja kotimaisen luonnonkalan käyttö proteiininlähteenä. Arkiliikkumisessa keskeistä on ajokilometrien vähentäminen ja pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen suosiminen. Monissa muissa tavaroissa ja palveluissa pohjoismainen ja EU:n ympäristömerkki osoittavat valintoja, joissa ilmastovaikutuksille on tiukat ehdot. Kaukolennot ovat huono juttu ilmastolle ja henkilökohtaiselle ilmastotaseelle.

On tärkeä huomata, että muutama valinta määrää päästöt pitkälle tulevaisuuteen. Kodin vaihdon yhteydessä olennaista on asunnon koko ja sijainti, joka ei pakota jatkuvaan auton käyttöön. Jos alueella on matalaenergiataloja ja uusiutuvalla energialla lämpiäviä ja sähköistettyjä taloja, ne ovat hyvä valinta. Auton valinnan yhteydessä olennaista on vähäpäästöisyys. Usein näistä valintaperusteista on myös rahallista etua.

"Everythings amazing, nobody´s happy"

(Thanks Pera linkistä!)

Koomikko Louis CK analysoi tätä vierailuaan Conanin showssa. Miten tämä liittyy Pikku Apurin toimiin? Kaikki tässä liittyy siihen.