keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Yhteiskunnallinen yrittäjyys


Päivän Turun Sanomissa oli mielenkiintoinen juttu englantilaisesta The Hub -kollektiivista, joka aikoo nousta yhteiskunnallisen yrittäjyyden "globaaliksi risteykseksi", paikaksi, joka yhdistää ko. yrittäjyydestä kiinnostuneet kautta maailman.

Suomen valtiokin on avannut ko. kohderyhmälle palvelun nimeltä Yhteinen Yritys. Sekin koittaa toimia ko. foorumin apusivustona, joka yhdistää ja jakaa tietoa.

Molemmat ovat oivia konsepteja. Nyt vaan tarvitsee saada palloa ja tietoa enemmän liikkelle, niin ideasta voi tulla oikeasti hienoja asioita ja yrityksiä

Jos tiedät kuka muu Suomessa tekee kierrätyskankaista ja materiaaleista tuotteita kuin Punainen Norsu ja Globe Hope, viskaa meilillä jari(at)pikkuapuri.fi, sillä minullakin on idea yhteiskunnalliseksi yrityspalveluksi.

EDIT: Demos Helsinki niputtaa yhteiskunnallisen yrittäjyyden yhdeksi TOP5 -tulevaisuuden valtailmiöistä, ja avaa termin luontevasti:

Aika, jolloin yrityksen ainoaksi tehtäväksi ymmärrettiin voiton keruu, on ohi. Yritykset ovat yhä enemmän työntekijöidensä summa ja juuri niin hyviä kuin niiden työntekijöiden motivaatio on. Yksi aikamme keskeisin positiivinen muutoslupaus on ihmisissä, jotka tunnistavat yhteiskunnallisia ongelmia ja ovat valmiita tekemään itse niille ratkaisuja. Heitä kutsutaan yhteiskunnallisiksi yrittäjiksi. Yhteiskunnalliset yritykset nousevat julkisen sektorin rinnalle tuottamaan yhteistä hyvää. He saavat myös parhaat työntekijät.

perjantai 22. tammikuuta 2010

torstai 21. tammikuuta 2010

Lihansyöjää lyödään


Find out more at Meat.org.

Ei koskaan eläkkeelle?

Eläkekeskustelu velloo hurjana, mutta ihan väärissä kabineteissa. Olen v. 1970 syntynyt pienyrittäjä, ja maksan aivan käsittämättömän suuria rahoja sellaiseen pohjattomaan eläkekirstuun, josta en itse koskaan tule mitään saamaan. Jokainen omassa, suhteellisen laajassa (ja saman ikäisessä) tuttavapiirissäni ajattelee samoin, vaikkei sitä kukaan meiltä ole kysynyt, eikä annettu asiaan kommentoida.

Voin rehellisesti sanoa myös sen, joka seuraa tuosta seikasta johtopäätöksenä. En todellakaan aio tehdä työtä niin pitkään, kun sitä tähän asti on totuttu tekemään. Eli viekää eläkkeeni pois. Tiedämme jo, että jos sellaisen joskus saamme, se on ylimääräistä bonusta.

Kun olemme vaimoni kanssa saaneet asuntovelat maksettua, tuossa n. 3-5 vuoden sisään, harkitsemme jo osa-aikatyön tekemistä. Suomelle jää täten pienetkin tulomme ja panoksemme saamatta, koska aiomme viettää osan vuodesta lämpimässä maassa, poissa suomalaisten eläkejärjestöjen silmistä. Meille, ja monelle muulle riittää vähempikin, jahka olemme rehkineet katon päällemme.

Mikä siis neuvoksi? Keino on yksinkertainen, ratkaisut ehkä monimutkaisia. Suomessa olemme kansana jo saavuttaneet korkean elintason. Meillä on korkealaatuinen koulutusjärjestelmä ja (vielä) hyvä terveydenhuoltokin. Kaupoissa on jos jonkinmoista ruokaa ja juomaa – liiaksikin. Miksi siis rehkimme töissä kuin viimeistä päivää, monet kymmenen tuntia päivässä? Vähempi riittää. Tehkäämme siis vähemmän töitä pakkovelvollisuudesta, ja tehkäämme sen sijaan enemmän halusta niihin asioihin, joihin meille on luontainen taipumus ja kiinnostus annettu.

Jokainen huolehtikoot omasta kodistaan ja sen maksuista. Jos olet ostanut liian kalliin ja ison omakotitalon sekä autot, maksat niistä kauan ja paljon. Jos taas olet suunnitellut elämäsi omiin riittäviin tarpeisiisi, asunto- ja muut lainat saat maksettua jo hyvissä ajoin.

Meillä on siis kaikki tarpeellinen kohta maksettuna, ja emme tarvitse enää lisää mitään. Tarvitsemme vain tietyn kuukausirahan, jotta voimme elää vapaammin, poissa yltiöpäisen ja idioottimaisen työelämän ja -politiikan jaloista. Ja ajatuksemme on kehittää ja keksiä uusia ideoita, uusia parannuksia maailmaan. Emme siis vain aio ryystää maitaita rantsulla. Toki sitäkin.

Kaikki on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Jo pelkästään tietotekniikan hurja kehitys on tuonut globaaleja työmahdollisuuksia, jotka eivät vaadi työpaikkaa, saati paikallaolovelvollisuutta. Se myös tarkoittaa aivovuotoja niihin maihin, jotka jämähtävät vanhoihin kaavoihinsa. Koko se yhteiskunnallinen päätöksentekorakenne, millä olemme tulleet tähän asti, pitäisi muokata aikoihimme sopivammaksi. Useille päättäjille ja virkamiehille moinen ajatus on aivan liikaa, eritoten niille, ketkä ovat ”tottuneet tekemään asioita kuten ennenkin”.

Nyt pitäisi nousta sellaisten, kaupunki- ja maakeskeisten ajatushautomoiden, joihin kutsuttaisiin kansalaisia, joilla tuntuu olevan kyky miettiä asioita ”out-of-the-box”. Mm. Demos Helsingissä  tekee jo sellaista työtä, josta riittää marjoja sekä Helsingille että koko maahan.

Koska saadaan vastaava hautomo myös Turkuun, joka tuntuu kipeästi olevan sen tarpeessa? Sen sijaan, että mietitään julkisesti sitä, tuleeko meille pormestarimalli vai ei, pitäisi miettiä paljon syvemmältä, paljon laajemmin. Puolueiden ryhmäkurista voisi luopua ensimmäiseksi.

tiistai 12. tammikuuta 2010

2000-luvun merkittävimmät luonnontieteen löydöt


Hesari listasi 12.1.2010 näin:


1) Ihmisen geenikartoitus, jonka sadat geneetikot saivat päätökseen 2003.

2) Vuotta myöhemmin Wmap-luotain varmensi universumin iän noin 13,7 miljardiksi vuodeksi.

3) Tieteenteon luonne muuttui verkon laajakaistojen, grid-verkon ja avoimien open acces-julkaisujen myötä. Samalla maallikotkin pääsivät tieteenteon avustajiksi eri hajautetun laskennan @hankkeissa.


Muut sijat:
 
4) Ihmisen esihistoria eli matka Afrikasta muualle maailmaan tunnetaan yhä tarkemmin. Sen mahdollistivat dna:n muutoksia mittaavat molekyylikellot.
5) Supertietokoneiden laskentatehot kasvoivat huikeisiin mittoihin, ja ennustaminen ja mallintaminen tehostuivat eri tieteenaloilla.
6) Kantasolujemme tuntemus voi tarjota mahdollisuuden siihen, että ihminen kasvattaa omia varaosiaan 2010-luvulla. Kasvatus alkaa ehkä hampaista ja ihosta.
7) Grafeenia löytyi tavallisen lyijykynän päästä Manchesterin yliopistossa. Sen yhden atomin paksuinen hiilikerros on maailman vahvinta – ja kalleinta – ainetta.
8) Maapallon väkiluku tasaantuu 2050-luvun jälkeen, ennustivat väestötieteilijät. Syynä on se, että naiset kouluttautuvat kaikkialla ja tietävät ehkäisystä.
9) Metamateriaalit sirottavat esineiden säteilyä. Periaatteessa niistä voisi joskus tehdä näkymättömiä esineitä.
10) Robotiikassakin otettiin edistysaskeleita. Ihmisen muotoon tehty japanilainen Asimo osaa jo juosta, ja imurit, Trilobiitit, tulivat siivoamaan koteja.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Elämämme ensimmäinen taidehankinta


Teimme su 10.1.2010 elämämme ensimmäisen taidehankinnan. Ostimme Galleria Joellan näyttelystä Aleksanteri Järvenpään tekemän kuparilaatta/sekatyön, "Yölinnun oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee".
Se oli meidän mielestä niin hieno, että piti ostaa.

Bucket list - eli mitä vielä pitää elämässä kokea ja nähdä

Kokea kunnon koirarekiajelu
Nähdä Alpit ja sen pienet kylät (edessä kesällä 2010)
Nauttia Italian maaseudusta, Umbria, Toscana (edessä kesällä 2010)
Kokea Irlannin Atlannin puoli, Galway, Dingle Bay, jne.
Nähdä Norjan vuonot
Ajaa avoautolla/ moottoripyörillä San Franciscosta Vancouveriin, Kanadaan (route 101)
Matka Etelä-Afrikkaan ja Keniaan, Nakurun lapset Ry:n toimipaikkaan
Uinti delfiinien kanssa (ja ehkä myös haiden)

lauantai 9. tammikuuta 2010

Ihminen on luonnon tyhmin eläin


Vaikka meillä on kaikkea, osaamme tieteitä, kävimme kuussa, menemme Marsiin, ja kykenemme laskemaan ja miettimään "kaiken suoraksi", emme ymmärrä mitään. Dokumentti Saving Luna -kertoo yhden tarinan tietämättömyydestämme. Ehkä alkuperäiskansojen tarinoiden, perinteiden ja elämän "tallentaminen" voi auttaa tulevia sukupolvia ymmärtämään miten täällä pitäisi elää.

P.S. Ammattiini liittyvä kommentti. Paras spiikkiääni ja spiikkeri ikinä.




EDIT: Oli pakko lähettää tuottajapariskunnalle Kanadaan (Känädä!) kehut. Vastaus tuli muutaman tunnin kuluttua:

>To: mountainsidefilms@gmail.com
Subject: Thank you and hello from Finland!

Hi guys.

We just needed to thank you Michael and Suzanne for your documentary
Saving Luna - form all our hearts. That means myself and my wife Pia.

It was propably the best ever "air time" we've ever spent beside TV, and
it really spoke in between the lines how we, the people, are still so
dumb of a species. We've been in the moon and are going to Mars, and
yet, there's so much in this planet of ours we still don't understand.

So thank you, stay safe and - make more things like Saving Luna ;)

From Turku, Finland,

Jari Liitola and Pia Nolvi-Liitola

--

>Hi Jari and Pia

Thanks very much for writing. We are very glad to hear that you liked SAVING
LUNA. And we are happy that our film was broadcast in Finland (we love
Finland!)

Yes, it's true what you say about the moon and Mars...

Best wishes from Canada,
Suzanne and Mike

Suzanne Chisholm
Producer, Saving Luna: A whale story
Mountainside Films, Sidney, BC, Canada

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

If on a winter's night

Tämä levy on meille mietiskelijöille talven kynttilävaloon.

Edessä kymmenien vuosien muutospyörre


Yhteiskunta on alkumetreillään muutoksessa, joka tulee ravistelemaan kaikkia sen rakenteita. Nyt pitäisi saada eduskunnalle, yritysjohtajille, virkamiehille ja muille päättäjille "suomennettua" kansan nykyvisiot ja -missiot. Sillä nyt siinä mihin kansa matkaa, ja miten sen maa matkaa ohjaa, on suuren suuri railo.

Verotus ympäristöä ja epäeettistä kulutusta rankaisevaksi, työsopimuksiin ja työaikalakiin suuria muutoksia mm. joustavuuden suhteen (ylhäältä määrättyjen viikkotuntimäärien aika on ohi), kansalaispalkka KELAn ja muiden turhakkeiden sijaan, jne. jne.

Meidän on pyrittävä BKT (BruttoKansanTuote):sta GNH (Gross National Happiness) suuntaan. Ihmisen matka maan päällä pitää olla onnellisempaa. Emme elä enää "kun pääsen eläkkeelle, kierrän maailman" -ajassa, vaan nyt koko matka on päämäärää tärkeämpää.

Talouselämän artikkelissa lisää tästä - tärkeimmästä:


"Talouskasvu ja raha eivät ole tutkimusten mukaan enää pitkään aikaan lisänneet ihmisten onnellisuutta. Eikä pelkkä palkka riittänyt työn motivaattoriksi. Silti työelämä kulkee entistä rataansa, ja työ on monelle kuin 40 vuoden vankilatuomio. Asiantuntijan mukaan nyt tarvitaan inhimillisyyden vallankumousta – muutoin yhä useampi putoaa työelämästä uupumisen vuoksi."

lauantai 2. tammikuuta 2010

Suomi, silmittömän väkivallan maa

Anna Karismon juttuun päivän Hesarissa ei ole lisättävää:

VÄLIHUOMIO
Anna Karismo anna.karismo@hs.fi Kirjoittaja on HS:n uutistoimituksen uutispäällikkö.
Suomi, silmittömän väkivallan maa
Mistä Suomi opittiin tuntemaan maailmalla vuosituhannen kymmenen ensimmäisen vuoden aikana? Silmittömästä väkivallastaan, eipä juuri muusta.
"Suomessa taas ammuskeltu", kertoivat vuodenvaihteen lehdet ympäri maailman Ruotsista Uuteen-Seelantiin. Sitten ne listasivat kertauksena rumia väkivaltalukujamme ja kauhistelivat aseidemme määrää.
Eikä siitä ole kuin kuukausi, kun me täällä Suomessa pilkkasimme kirjailija Sofi Oksasen Tanskassa antamia lausuntoja väkivaltaisesta kulttuuristamme!
Myyrmannissa räjähti pommi syksyllä 2002 ja tappoi seitsemän sivullista. Tuolloin nukuttiin vielä Ruususen unta. Pääministeri Paavo Lipponen (sd) arvioi tapahtunutta tuoreeltaan terroristiteoksi ja halusi parantaa valtakunnan valmiustilaa.
Jokelan kouluammuskeluissa kuoli yhdeksän syksyllä 2007. Sisäministeri Anne Holmlundin (kok) mielestä kyse oli yksittäisestä teosta.
Vajaata vuotta myöhemmin yksitoista kuoli Kauhajoen ammattikorkeakoulussa rauhanajan pahimmassa verilöylyssä. Kauhajoen jälkeen on puitu lähinnä yksittäisen poliisimiehen toimia aselupa-asioissa.
Ongelman nimeltä Ibrahim Shkupolli voimme ohittaa vielä näppärämmin. Kyseessä oli ulkomaalainen, epävakaalta alueelta kotoisin oleva mies, jonka teko selittyy hänen kokemuksillaan – mitäs siitä, että hän oli asunut Suomessa jo parisenkymmentä vuotta ja nähnyt täkäläiset ongelmanratkaisumallit.
"Tätä tapausta ei voi verrata kouluammuskeluun", Holmlund sanoikin uudenvuodenaattona.
Kylläpäs voi, ja pitää!
Jokin tässä yhteiskunnassa mättää nyt pahasti.
Onko jonkinlainen varmuus siitä, että Sello jäi viimeiseksi?
Mikä näitä päättäjiä vaivaa, kun he eivät tämän voimakkaammin reagoi yhteiskunnan henkiseen tilaan? Pääministeri ja presidentti esittivät osanottonsa uhrien omaisille, mutta tiukkoja puheenvuoroja väkivallan lopettamisesta on odotettu turhaan. Tarja Halosen uudenvuodenpuheessa Selloa ei mainittu sanallakaan.
Kuka siis uskaltaisi ottaa Sofi Oksaselta kopin ja vaatia asioihin vihdoinkin muutosta?

tiistai 15. joulukuuta 2009

Uusi ala, vanhat kujeet



Aloitin viikonloppuna kurssin The Natural Step -organisaation ohjelmassa, jonka kautta oppii kestävän kehityksen pääperiaatteita.

Ko. organisaatio on lukuisista tutkimistani paras siksi, että siellä oppi haetaan (tieteellisesti todistetuista) luonnon omista menetelmistä, esim. jätevettä puhdistetaan kasvien ja maamateriaalien avulla jne. Yllättäen tämäkin, kuten kaikki edelläkävijyys, tulee Ruotsista.

On mielenkiintoista nähdä viekö oppi kokonaan uuteen alaan? Kiintoisalle ovelle se taatusti johtaa.

Onko sinulla sydän?

Jos muistovideo Bartista, elokuvamaailman jättinallesta ei liikuta, sinulla ei ole enää sydäntä.

Tyttö, joka uskoi oikein


(Kuvaotos kirjasta Maailman ihanin tyttö)


Tässä tarinassa on jotain sellaista, joka antaa itsellekin uskoa omiin ajatuksiin ja tekoihin, vaikken ole niihin vielä kestävän kehityksen saralla osunutkaan.

Miina Savolaisen Blink Entertainment Oy osui pieneen sektoriin Maailman ihanin tyttö -valokuvillaan. Nyt oivallus kantaa jo oman pienen yrityksen verran.

Alla voimauttavan valokuvan teoria, jossa siinäkin on osuttu keskelle!

Voimauttavaa valokuvan käyttö työyhteisöjen kehittämisessä

1 Hierarkiat nurin

Mitä hierarkkisempi työyhteisö on, sitä vaikeampi asioita on ajatella toisin. Valokuvaamisen avulla ihmiset voivat oppia dialogia ja havahtua arvostamaan sekä itseään että omaa ja toisen työtä.

2 Kokonainen elämä

Kuvat tekevät näkyväksi elämän kokonaisuuden – kukaan ei elä erillistä työaikaa ja vapaa-aikaa. Kun eri elämäntilanteiden vaatimukset tulevat esille, on arkisista käytännöistä helpompi sopia.

3 Ammatti-ihmisiä

Millainen ammattilainen olen? Kuvat sysäävät ihmisen miettimään, millainen ammatillinen identiteetti hänellä on ja millaisia arvoja hän haluaa työssään edistää.

4 Roolit romuksi

Ihmiset näkevät toisensa työyhteisössä helposti aina samoin silmin, jolloin roolit kapeutuvat. Kuvat voivat tuoda ihmisistä ja heidän osaamisestaan uusia puolia esiin ja romuttaa siten vanhoja rooleja.

5 Testaa arvot


Työyhteisön arvot määrittelee yleensä johto. Aidoissa työtilanteissa otetut kuvat paljastavat, millaiset arvot työpaikalla todellisuudessa vallitsevat ja toteutuvat.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Taqwacore

Kun törmäsin tähän traileriin, tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että nyt joku on avannut uuden oven.

 

tiistai 8. joulukuuta 2009

Mainoskuplakisan tuotoksia


Vastamainoskisa Mainoskuplan tuotoksia pääset seuraamaan Luonto-Liiton sivuilta. En tiedä mutta aika väsynyttä meininkiä on. Ainoastaan pari erottui omaan silmään normaalia pidemmälle viedyllä ajattelulla.

Ilmastonmuutoksesta kartalle

Ihan näppärä tämä YLE:n kokooma kartta.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Valoa kansalle


Olen nyt ottanut tavaksi julkaista täällä juttuja, jotka mielestäni tavoittavat jotain hyvin oleellista tästä ajasta. Oheinen, Sunnuntaina 6.12.2009 HS:ssa julkaistu kirjailija Juha Itkosen juttu on juuri sitä.

perjantai 4. joulukuuta 2009

The People Speak

Amerikkalaiset ovat aina olleet hyviä julistajia ja puhujia. Nyt tuolle historialle tehdään kunniaa The People Speak -hankkeessa, jossa eturivin taiteilijat esittävät legendaarisia tekstejä joko lausumalla tai musiikin kera. Odotellaan YouTube -versioita, koska ohjelma tulee History -kanavalta, jota ei moni täällä vanhalla mantereella näe.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Se suuri totuus

Koistisen Mari osui ja jakeli hyviä linkkejä uusimmassa blogikirjoituksessaan. Pohdin pitkään vastaavaa kirjoitusta, mutta jakamisen autuuden takia ei sellaista enää tarvitse tehdä ;)

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Autoilun vallankumous

Sen ensiosa on tässä. Kyseessä on vety-/sähköauto Hondalta, nimeltään Clarity, joka tulee myyntiin tänä vuonna Kaliforniassa.

Vety, joka on maailman yleisin aine, otetaan irti jostain toisesta aineesta, jossa vety yleensä on kiinni (se on seurallinen aine), kuljetetaan vetyasemalle ja tankataan autoon. Autossa on "kone", joka muuntaa vedyn sähköenergiaksi yhteyttämällä sen happeen, jota saadaan ilmaiseksi auton liikkuessa. Koneessa on yksi liikkuva osa, joten auto ei tarvitse koskaan huoltoa (!??). Päästöinä tulee putkesta vain....vettä. Bravo!

Bensa-autot muuttuvat sunnuntain luksustuotteiksi muutamassa vuodessa.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Edward S. Curtis - intiaanihistorioitsija


Ilman Edward S. Curtisin uskomatonta intiaanitutkimusta ja -kuvaamista, emme me valkoposket tietäisi kovinkaan paljon Amerikan alkuperäiskansoista. Mies mm. kirjoitti 20-osaisen The North American Indian -kirjasarjan vuosien 1907-1931 välillä ja ohjasi muutaman intiaanielokuvan 1900-luvun alussa (!). Legendaarisesta kirjasarjasta löytyy lähes kaikki intiaaniheimot kuvineen ja elämäntapaselvityksineen. Kannattaa tutustua aivan uskomattoman tunnelatauksen sisältäviin kuviin ja töihin.

Parasta miehen töissä kuitenkin oli se, että niiden sisältämät tarkat kuvaukset ja kuvat saivat Pohjois-Amerikan intiaaniheimot elvyttämään uudelleen perinteitään. 

maanantai 16. marraskuuta 2009

Neroja yrityksiä

Ruotsalainen (what else?) Chromogenics on kehittänyt napista päälle ja pois kytkettävän kalvon, joka asennetaan tavalliseen ikkunaan. Talvella sitä pidetään auki, jolloin auringonvalo pääsee lämmittämään asuntoa, ja kesällä kiinni, jolloin kalvo pitää asunnon viileänä.

Brittiläinen Ceravision puolestaan keksi lampun uudelleen. Tavallisessa hehkulampussa valoksi muuntuu vain10% sen energiasta (muu muuttuu lämmöksi). Energiansäästölampussakin tehosuhde on 15-85, eli surkea. Ceravisionin lampussa ei ole elektrodeja, vaan mikroaallot ionisoivat pienessä lasiputkessa olevan kaasun. Tässä lampussa tehosuhde on jo 50-50.

Missä on Suomen vastaavat? Jos kansanedustajien toimia katsoo, niitä ei koskaan voi tullakaan.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Kuluta oikein. Vaikuta lompakollasi.

Maapallon, sen eläinten ja ihmisten "paremmin vointiin" auttaa vain ajattelutapamme perinpohjainen muutos.

Meistä on tehty kuluttajia. Teemme työtä, jotta voimme kuluttaa. Yhteiskuntamme lait on säädetty tukemaan olemassaoloamme kuluttajina. Politiikkamme pyörii kuluttamisen ympärillä. Käyttäkäämme siis jo olemassa olevaa infrastruktuuria hyväksi - hyvällä tavalla.

Liity mukaan ryhmään, joka muuttaa yritysmaailmaa kuluttamisen keinoin. Tämä ryhmä tukee kestäviä ja ekologisia tuotteita ja palveluita, hyvää palvelua sekä ostaa vain todelliseen tarpeeseen.

Emme anna rahaamme huonon palvelun ylläpitäjille, huonolaatuisten tuotteiden valmistajille tai epäeettisille toimijoille.

Toimimalla näin voimme kenties vaikuttaa rahan keinoin myös poliittiseen ilmapiiriin ja päätäntävaltaan, mutta ennen kaikkea - levitämme valtaa suurilta pienemmille.

Tule mukaan!

11th hour



Sain vasta nyt katsotuksi Leonardo DiCaprion tähdittämän ja tuottaman dokumentin, the 11th hour. Siinä on ilmastonmuutokseen jo perehtyneelle paljon kertausta, mutta se on aika hyvä summaus kaikesta, mistä ollaan tiedemaailmassa yhtä mieltä. Suosittelen siis. Löytyy yltä ja Googlevideoista kokonaisena.

Vaikuttavimpia filmissä tuntuivat olevan Paul Hawkenin kommentoinnit, joten lienee syytä lukaista miehen kirjoja.

Lisäksi filmi on poikinut ns. action-verkkosivuston, jossa esitellään yksittäisiä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

eCorolla on valmis


Runsaan vuoden pykätty, "avoimen politiikan sähköauto" on valmis. Projekti on hyvin mielenkiintoinen, sillä se tavoittelee tasoa, jossa päivässä voisi vaihtaa minkä tahansa polttomoottoriauton sähköautoksi. Hintaa kertyy tämän hetken kustannuksin 10 000-20 000 euroa, riippuen komponenteista.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Eettinen sijoittaminen

Talouselämän artikkeli hieman valottaa asiaa mm. antamalla muutaman konkreettisen rahastovinkin, mutta muuten ko. aihe on ollut suomimedioissa yllättävänkin piilossa. Nimittäin jos salkkujen arvo Suomessa on kolminkertaistunut kolmessa vuodessa, luulisi tarjonnan kasvavan hurjaa vauhtia.

"Suomessa on useita ympäristöasioihin erikoistuneita rahastoja, UB:n Puhdas Ympäristö -rahaston lisäksi muun muassa eQ Clean Energy, Evli Sustainable Climate ja Fim Green Energy."

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, eettisiin kohteisiin sijoittaminen antaa itselle paremman mielen, mutta todelliseen muutokseen moisella toiminnalla on vielä matkaa. Kääntäen aihe on mielenkiintoinen: ketkä sijoittavat epäeettisiin kohteisiin? Pankit ja muut laitokset osaavat kyllä edelleen pitää pörssimaailman sellaisena kasvottomana möykkynä joka ei maistu ja tunnu miltään. Eihän kukaan pahaa tee ellei tiedä tekevänsä?

maanantai 2. marraskuuta 2009

Katso mitä luulet syöväsi

Luulin että ilmastonmuutoksen aiheuttamat katastrofit, Kiinan tulevat ydinvoimalat, huonot poliitikot tai meteoriitit voisivat olla pelkoja, kunnes katsottuani jo aiemmin mainostamani Food inc. -dokumentin huomasin, että ketsuppia tai hampurilaista on syytä pelätä vielä enemmän.

Dokumentti on jokaiselle pakko. Katso se, ja äänestä kaupassa lompakollasi orgaanisen ja luomuruuan puolesta - joka kerta!

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Kärsimättömät optimistit

Bill ja Melinda Gatesin säätiö lahjoittaa tieteelle ja hyvään tuplasti enemmän kuin seuraavaksi antavin organisaatio. Tässä videossa he kertovat miksi.

Tässä on järkeä

STT aloittaa ensimmäisenä Suomessa seulomaan asiakkaiden tietoa ja mainetta sosiaalisista palveluista.

Directanus

Suomen Yrittäjät ovat saaneet hakemistoyritys Directalta 5000 valitusta heidän menettelystään. Poliisille on tehty 1300 rikosilmoitusta. Onhan jo noista luvuista selvää se, että firma on täysi roisto.

Myyntitilanteessa ei kerrota, että jos joku hakee firmaasi heidän palvelustaan. JOKAISESTA hausta menee maksu. Lisäksi he eivät ilmoita itsestään ennen kuin VUODEN PÄÄSTÄ laskulla. Siinä yleensä lukee, että firmaasi on haettu heidän palveluistaan 446 kertaa, ja maksu olisi 678€ + alv. Itse et ole saanut yhtään puhelua asiakkailta, mutta firmasi nimeä on haettu Directasta 446 kertaa, se riittää. Eli vastaava menettely olisi, jos joku hakisi Googlesta firmaasi nimellä ja jokaisesta hausta menisi maksu.

Directan asiakkaina on pääasiassa pieniä ja keskikokoisia yrityksiä, joille Directa tarjoaa muun muassa yrityshakemistopalvelua verkossa. Directan toimitusjohtaja Fredrik Schaumanin mielestä yhtiö harjoittaa normaalia liiketoimintaa normaalein sopimuksin.
- Pitää muistaa, että me otamme tämän yrittäjän tai pienyrittäjän riskin, me rahoitamme hänen markkinointiaan 12 kuukautta ja tämä suoriteperusteinen lasku tulee vasta vuoden päästä. On tottakai tapauksia, missä me olemme jääneet sen vuoden aikana vähemmälle huomiolle ja on saattanut käydä niin, että on unohtanut, mitä on ostanut vuosi takaperin. Näitä tilanteita syntyy.
Schauman sanoo, että sähköinen markkinointi on haastavaa ja iso osa yhtiön asiakkaista markkinoi ensimmäistä kertaa sähköisessä kanavassa.
- Silloin pitää olla tietoinen niistä pelisäännöistä, mitkä siellä vallitsevat ja niihinhän me olemme sitoutuneet koko ajan ja tulemme sitoutumaan jatkossakin ja yritämme palvella entistä paremmin. 

Varjelkaa meitä moisilta "sähköisen markkinoinnin ammattilaisilta". Googlehakuihin sekin raha kannattaa pistää JOS sivut ja palvelu ovat kunnossa.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Food inc.



Puhtia laihduttajille. Tämä dokumentti on pakko nähdä. Varmasti muuttaa suuresti omia ruokatottumuksia, koska ne ovat jo ennen dokumenttia muuttuneet.

maanantai 26. lokakuuta 2009

Sairaalapastorien kertomaa

Eikö se ole kumma, miten me emme usko itsestään selviä faktoja, ennen kuin meillä on rajallinen määrä aikaa? Painetaan niska limassa asuntolainoja alas jossain täysin intohimottomassa työssä. Eletään sitten joskus. Teen tämän pois alta. Tavataan ensi viikolla. Huomenna on aikaa.

Hesarin oivassa jutussa (26.10.2009) sairaalapastorit kertovat kuolevien viimeisistä mietteistä. Liitän koko jutun tänne, koska HS.fi normiversiossa se ei näy.

Ajatuksia kuolinvuoteella - viime hetkellä ihminen kertaa elämänsä valintoja

Jonakin päivänä elämä päättyy. Sitä ennen sairaalapappi saa kuulla ainutkertaisia vaiheita matkan varrelta.
Kuolevalla on tarve kerrata elämänsä valintoja ja tunteikkaita tapahtumia.
Hän muistelee vaikeita tilanteita, joista hän on selviytynyt, ja ylittänyt itsensä. Hän puhuu siitä, mikä on jäänyt kokematta tai siitä, mitä vielä elämältä toivoisi. Se voi olla hyvin arkista, kuten aamukahvi auringossa kodin tai kesämökin terassilla.
Lähtö tuo pintaan asioita, jotka ovat jääneet käsittelemättä. Kuoleva suree tekemiään virheitä ja vääryyksiä lähimmäisiään kohtaan. Elämän merkittävimmäksi asiaksi nousee rakkaus tai sen puuttuminen.
Kuoleva haluaa selvittää välit Jumalan tai muun korkeamman voiman ja läheistensä kanssa. On tärkeää pyytää ja saada anteeksi.
Pitkä puhumattomuus lakkaa joskus vasta kuolinvuoteella. Siinä sanotaan kaikki, tai vaietaan iäksi.
Läheisistä ei haluaisi luopua. Heistä on huoli. Miten lapset selviytyvät? Kuoleva tekee surutyötään suunnittelemalla hautajaisiaan ja jakamalla itselle rakkaita esineitä omaisilleen.
Kiire on poissa, aika on vain yhdessäoloa varten.
Kohtalo tuntuu usein epäoikeudenmukaiselta. Tässäkö tämä oli? Miksi minua näin rangaistaan?
Masentunut käpertyy hiljaisuuteen. Vihainen purkaa pettymystään Jumalaan, elämään, ihmisiin. Hän ei halua puhua kenenkään kanssa ja kääntää selkänsä, kun joku astuu huoneeseen. Joku poistuu elämästä loppuun asti katkerana.
Lapsen kuolinvuode on yleensä vanhempien syli. He puhelevat lapselleen, toiset laulavat. Joskus lapsi on vanhempien keskellä vuoteessa. Pappi ja hoitaja ovat lähellä, jos ahdistus käy liian suureksi.
Kun aikaa on vähän, arvot saavat uuden järjestyksen. Kärkeen nousevat terveys ja uskonnolliset asiat.
Moni uskoo sairastuneensa, koska on tehnyt liikaa töitä vapaa-ajallakin. Terveys tuntui itsestään selvältä, kunnes sen menetti. Kuoleva kysyy, kuuleeko Jumala häntä nyt, vaikka hän ei ennen piitannut uskonasioista. Joku liittyy takaisin kirkkoon.
Nuori kyselee elämän tarkoitusta. Hän ei millään haluaisi kuolla, koska elämä on ihan kesken.
Keski-ikäinen on odottanut eläkevuosia voidakseen matkustella puolisonsa kanssa. Yhteistä hyvää aikaa ei tullutkaan, vaan tuli vakava sairaus.
Aina puoliso ei suostu puhumaan kuolemasta. "Et sinä kuole", hän estää, kun toinen yrittää. Asioita ei voi järjestellä, ja se surettaa kuolevaa.
Papin kanssa kuolemasta voi puhua, mutta kaikki eivät halua. Vahva toivo paranemisesta Jumalan, ruokavalion tai luonnonlääkkeiden avulla elää joskus loppuun saakka.
"Ei saa ottaa toivoa pois", kielsi vanhus vielä viime hetkinään.
Kuolinhetki pelottaa. Millainen se on, onko kipuja? Jatkuuko elämä toisessa olomuodossa? Onko olemassa taivas?
Hengellisten tarpeiden täyttäminen lievittää monen pelkoa. Vaikea-asteisesta dementiasta kärsivä vanhus saattaa muistaa ehtoollisviinin tuoksun ja maun. Musiikki ja rukoukset luovat yhteyden.
Lopussa kukaan ei jaksa puhua. On hyvä olla hiljaa, viipyä vierellä, vaistota herkästi, mitä kuoleva toivoo, tarttua kädestä, pyyhkiä otsaa. Tärkeintä on olla läsnä.
Onnettomuuden tai väkivallan uhri ei ehdi valmistautua kuolemaan. Tajuissaan oleva voi kiroilla tai huutaa isämeidän rukousta.
Tajuttoman hätä siirtyy omaisten kannettavaksi. He miettivät, aavistiko uhri kohtalonsa, vihjasiko hän sanoillaan jotain. Ihminen hakee vastauksia.
Lähtö on arvokas ja kaunis, vaikka uhrin elämä olisi ollut risaista.
Kärsimyksen kohtaaminen panee miettimään, miten armoton ihminen on itselleen. Elämän arvo tuntuu kirkastuvan vasta, kun vakava kriisi tai sairaus pysäyttää.
Työlleen omistautunut 40-vuotias nainen koki lähestyvän kuoleman vapautuksena. Saattohoidon aikana hän sai olla itselleen lempeä. Enää ei tarvinnut pinnistellä yli voimiensa ja kilpailla.
"Elämää pitää elää niin kauan kuin sitä on. Aikaansa ei kannata haaskata turhanpäiväisyyksiin", muistutti iäkäs mies kuolinvuoteellaan.
Jokainen päivä olisi rohjettava kohdata kuin se olisi viimeinen – iloita, itkeä, koetella omia rajojaan, vaalia suhteita läheisiin.
Elämä jää kuitenkin kesken.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Miltä sinun DNA:si näyttää?

Itsellä se näyttäisi ainakin alkumatkaltaan tältä (ei kronologisessa järjestyksessä). Osaa ei tietenkään heti muista, joten täydennän listaa kunnes se on minä.

Martti Liitola (pappa), Zico, Martti Jarkko, Sirkiän mökki ja kaverit, Neil Hardwick, Mark Knopfler, Utö, Kari Heiskanen, Monty Python (ryhmä), Irlanti (maa ja asenne) , Brian Eno,Jyväskyläläinen asenne, alkuperäiset grillimaustetut Taffelit, Martin Scorsese, Paul Hewson, David Evans, J.R.R.Tolkien, AC/DC, Levi Strauss, Krutov-Larionov-Makarov, Buddha, Daniel Lanois, Charles Bukowski, Salmiset, Bruce Springsteen, Johan Galtung, Mahatma Gandhi, Esko Valtaoja, Etelä-Ranska, Tiede, Dan Simmons, Naku, Ekologisuus, Soul, Blues, Paolo Coelho, BBC, Eddie Vedder, Morgan Freeman, Bob Marley, Nasu, David Gilmour, Ricky Gervais, Bushmills, Ronald. D. Moore, Chuck D, Sergei Fedorov, Eläimet, Larry Page, Pullila/Vehmaa, Sergei Brin, Jeremy Clarkson, Carrotmob, Tim Minchin, David Simon, Ilya Repin, Hua Hin, Led Zeppelin, Anton Corbijn, Vihreä teknologia, Apple (tuotteet), Akun Tehdas (toimintatapa), Lawrence Kasdan, Jukka Virtanen, ja lisää kun muistan.

perjantai 23. lokakuuta 2009

School of Everything



Haluatko oppia Sushin valmistusta Kapkaupungissa? Vuorikiipeilyä Punkalaitumella? Ratsastusta Malediiveilla? Vai haluaisitko mielummin opettaa jotakin?

Yksi parhaista online-ideoista tänä vuonna on School of Everything.

The girl who silenced the world for 5 minutes



On vuosi 1992, ja tyttö on Severn Cullis-Suzuki.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Uusi maailma -valokuvakisan finalistit



Amatöörikuvaajille tarkoitettuun kisaan osallistui tuhansia kuvia/ kuvaajia. Tässä finalistit.

Yhden suhde kahteenkymmeneenviiteen

Aika kovaa latoo Antti Nylèn esseessään HS:ssa 21.10.2009.

--


Mainostoimisto vastaa kaikesta mutta ei ota vastuuta mistään

Koska mainonta pyrkii keksimään ja ilmaisemaan ihmisjoukkojen piilevät halut, tuntuu luontevalta olettaa, että se kertoo jotakin "ajasta".

Toisen näkemyksen mukaan se on vain sana- ja kuvasaastetta, joka ei kerro mistään mitään. Äskettäin ilmestyneessä essee-eepoksessaan Taikuri, joka sai yleisönsä katoamaan Ville-Juhani Sutinen kuvailee journalismin, viihteen ja mainonnan muuttumista arvosisällöltään tasalaatuiseksi valistukseksi, "aatteelliseksi autofellaatioksi", jonka ainoana tavoitteena on pitää sama tylsä sirkus käynnissä loputtomiin, eikä "poliittista artikkelia enää erota peräpukamavoiteiden ilosanomaa julistavista mainoksista".

Joku ehkä pitää mainontaa "populaarikulttuurina". Tätäkin tulkintaa kannattaa punnita, vaikka siinä onkin ikävää haaveilua kulttuurista, jossa kaikki ovat taiteilijoita.

Jo kauan sitten mainoksia alkoivat tehdä muut kuin tuotteen myyjät, mutta nyt mainostoimistosta on tullut mainoksen todellinen signeeraaja. Sehän luo kuvat, sanat ja tunnussävelet, mutta myös ideologian ja sopivan taustatarinan mainostettavalle tavaralle. Ainoastaan itse tuotteen valmistuksen se jättää muille.

Mainostajan vastuulle jää hyväksyä työ. Olisihan moukkamaista liian yksityiskohtaisesti valittaa taiteilijalle tilaustyön laadusta.

Voisi odottaa, että mainostoimistot alkavat kohta panna oman logonsa isolla mainoksiin, mutta niin tuskin käy.

Mainostoimisto on näet ihanteellinen multimedia-ajan toimija: salanimeä käyttävä idea- ja ajatuskone, joka vastaa kaikesta eikä ota vastuuta mistään, nopea, paha suustaan ja moraaliton kuin rantarosvo.
Olette tavanneet tyypin muita inkarnaatioita "netin keskustelufoorumeilla" ja tiedätte liiankin hyvin, mitä hän kertoo ajasta.

Uudehko piirre kulutuskulttuurissamme on, että tavara on käynyt tarpeettomaksi. Sitä ei erota jätteestä.
Jossakin on valtava kuoppa, josta tavaraa louhitaan, ja vieressä kasa, johon sitä pinotaan. Siinä kaikki.
Vain aate ja sitä esittävät kuvat ovat tärkeitä.

Metron rullaportaissa oli taannoin julisteita, jotka mainostivat näennäisesti kauppakeskus Forumia mutta oikeasti karkeaa kulutushedonismia. Kehotettiin ostamaan "puheenaihe" tai "oma tyyli". Kylkiäiseksi luvattiin jotakin tavaraa: "Osta rusketusraidat. Saat bikinit kaupan päälle."
Säästäväisyyttä ja vastuullisuutta on ivattu hersyvästi myös ostoskeskus Sellon "Sembaloiden" ilmoituksissa.

Sarjakuvassa kaksi naista poukkoilee tavaratalossa. Toinen sanoo: "Tiedätsä, mitä on tiedostava kuluttaminen?" Toinen: "Joo, mä tiedostan haluavani tän ihanan puseron!"
Pari viikkoa sitten lentoyhtiö Blue1 osti puoli sivua Helsingin Sanomista naureskellakseen ekokatastrofille. "Hullu hinnoittelija" oli "osallistunut ilmastotalkoisiin" ja "lahjoittanut kansalle talven" alentamalla lentolippujen hintoja.

Ovatko nämä vitsit "kansan" mielestä hauskoja tai rohkeita?

En usko. En haluaisi ajatella, että tervettä moraalitajua esiintyy tuttavapiirissäni niin paljon enemmän kuin muualla.

Kauppakeskus Forumin mainokset oli tehnyt mainostoimisto Bob Helsinki. Firma on tuttu muistakin kampanjoista, joissa taiteellista vapautta on käytetty erityisen kekseliäästi ja kyynisesti, kuten siitä, jossa perusporvarista tehtiin "työväen presidentti".

Sama toimisto teki viime talvena kaikkialla näkyneen Älä ruoki lamaa -kampanjan, joka ei ollut niin humoristinen kuin Forumin tai Blue1:n mainokset. Se oli ainoastaan moraaliton.

Tuote kuitenkin oli sama. Eihän liberaalille kapitalismille ole vaihtoehtoa, kuten Margaret Thatcher jo kylmän sodan aikana opetti.

Käskyistä, "lamateeseistä", ensimmäinen oli ankara: "Osta kuin ennenkin." Sama mitä. Vaihtoehtoja on. Paitsi ostamiselle.

Tänä syksynä kulutushedonismin johtavat ideologit saivat vahvistusta "Suomalaisista turkiskasvattajista", jotka julkaisivat monissa lehdissä näyttävän varoituksensa pahaa aavistamattomille kuluttajille: "Turkisten lisäksi sinulta halutaan kieltää moni muukin asia."
Turkistuottajien ilmoitus ja Bob Helsingin lamasivusto ovat sinuttelumuodosta alkaen oudon samanlaisia. Toisessa kauhukuvana on liian vähäinen, toisessa vääränlainen kuluttaminen, mutta aatteellisesti ne pitävät yhtä.

Turkistuottajien mielestä eläinaktivisteja ja muita "fanaatikoita" vastustetaan tekemällä "kuten suomalaiset ovat aina tehneet": pitää keikistellä turkiksissa ja käyttää kyltymättä eläinteollisuuden tuotteita.

Kyllä, isoissa ilmoituksissa maan päälehdissä käsketään kieltäytymään kieltäytymisestä.

Vetää hiljaiseksi.

Suomessa tapetaan kaksi ja puoli miljoonaa sikaa vuodessa, eivätkä suomalaiset jaksaisi syödä sitäkään vähää. Sianlihan imago ei ole "trendikäs". On sikainfluenssa ja kaikki. Kulutus kasvaa tuskastuttavan hitaasti. Tilanne surettaa lihantuottajia.

Suomen valtiotakin se ahdisti niin paljon, että Maa- ja metsätalousministeriöstä lahjoitettiin Satafood Kehittämisyhdistys -nimiselle taholle vuoden alussa 257 000 euroa sianlihan menekin edistämiseen. Suunnitteilla olevan nettisivuston on tarkoitus antaa ihmisille "inspiroivia ja maukkaita syitä kokeilla porsaanlihaa".

Valtiolle summa on taskurahaa. Vaikka voisihan sillä maksaa 15 vuotta valtion taiteilija-apurahaakin.
Eräänlaisille taiteilijoille se toisaalta meneekin.

Inspiroivat ja maukkaat syyt on tilattu Bob Helsingiltä.

Haluan kertoa myös jotakin lohdullista.

Elokuussa avattiin nettisivusto Valitse vege, jolla puuhataan kouluihin viikoittaista kasvisruokapäivää. Asialla on turkistuottajien tarkoittamia "fanaatikkoja" neljästä eri kansalaisjärjestöstä, eivätkä he tietenkään hyödy senttiäkään, jos kasvisruokapäivä jossakin koulussa toteutuu.
Aktivistit saivat sivuston tekoon Ympäristöministeriöltä 10 000 euroa.

Summa on kahdeskymmenesviidesosa läskikauppiaiden potista, mutta jos tämä on elämää suojelevien ja elämää halveksivien voimien, kohtuuden ja ahneuden suhde tässä yhteiskunnassa, en valita enempää.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Koti



Koti on hieno sana. Se kietoo sisäänsä hirmumäärän tunteita ja tuntoja. Tässä blogissa on jotenkin päästy sen sanan sisään kuvin. Hienoa kamaa. Kiitos Maria linkistä!

maanantai 12. lokakuuta 2009

Vuoden luontokuva 2009



On se hieno tämä Kari Leon näppäämä, Vuoden Luontokuvaksi 2009 valittu "Metsän emäntä". Täällä myös muut ehdokit.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Valmista itse shampoota

Tuli törmättyä shampoo-ohjeeseen, jota on pakko koittaa:

- 1,25dl kuumaa vettä, johon sekoitat
- 0,5dl ruokasoodaa

Lisää viiden minuutin hämmennyksen jälkeen 1-2 tippaa aromaterapiaöljyä, kuten teepuuöljyä tai rosmariinia. Joululahjaongelma lienee ratkaistu.

Ja jollet jaksa "kokata", aina on Pieni Ekopuoti, mistä saa kaikkea hyvää. Nimittäin perus-shampoissa on niin paljon e-sitä ja happo-tätä, etten aluksi meinannut uskoa. Päästä se sitten kulkeutuu viemäriverkoston kautta vesiimme. Not cool.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Valassodat



Yksi koukuttavimmista tv-viihdehetkistä juuri nyt on Animal Planetilta tuleva Whale Wars, Valassodat -sarja. Siinä Sea Shepardin miehistö taistelee japanilaisia valaanpyyntilauksia vastaan eteläisellä pallonpuoliskolla. Sea Shepardin porukka heittelee voihappopalloilla japseja, jotka ampuvat LRAD-ääniaseilla takaisin! Huimaa meininkiä vuonna 2009!

Nythän on niin, että valaanpyynti on sallittu vain tutkimustarkoituksiin, ja japsikahjothan tutkivat niin perkeleesti, monen miljoonan tonnin edestä vuosittain. On se hullua porukkaa. Tosin sitä on vastapuolikin. Mutta viihdettä puhtaimmillaan. Voit muuten hakea sotaan mukaan Sea Shepardin sivuilla olevan hakemuksen kautta. Pitäiskös...?

EDIT: Ja samoissa vesissä kun pysytään, tämä pitää nähdä: The Cove.

Ikea hacker



Aivan loistava blogi-idea: miten saat itse tuunattua Ikeakamoista jänniä omia ratkaisuja.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Uusi yhteisöllisyys ja aktiivinen kuluttaja

Mari K lainaa blogissaan Kulttuuriosaaminen -kirjan osaa: Uusi yhteisöllisyys ja aktiivinen kuluttaja (Joonas Rokka), sellaisia heittoja, että pitääpä ostaa opus.

”Joka tapauksessa markkinoijan ja kuluttajayhteisöjen välisen yhteistyön vaatimus korostuu, sillä toiminnan synnyttämä yhteishenki on huomattavasti voimakkaampi kuin yritysväen suunnittelema usein keinotekoinen yhteisöllisyys. [- - -] Yrityksillä on taipumus eristäytyä päämajoihinsa ja luoda omia strategioitaan, ja asiakkaan kohtaamista pyritään välttämään viimeiseen saakka. Markkinatutkimustakin tehdään mieluiten etäältä, keräämällä uutta tilastollista tietoa.”

”Virtuaaliyhteisöjen tai -heimojen jäsenet ovat kuitenkin ”oikeita” henkilöitä, jotka ovat yhteydessä virtuaalimaailmaan verkon välityksellä. Vaikka suuri osa virtuaaliyhteisöjen kanssakäymisestä tapahtuu ainoastaan verkossa, niiden jäsenet saattavat kohdata myös virtuaalimaailmojen ulkopuolella todellisessa maailmassa tai niin kutsutussa off-line -maailmassa.”

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Ilmastonmuutos harvinaisen selkeästi

HS:n Juhana Rossi kirjoittaa päivän lehdessä niin selkeästi ilmastonmuutoksesta ja ihmisestä siinä, ettei se jätä mitään lisättävää.

--

Itsekäs ihminen ei maksa ilmastonmuutoksen hintaa



Maapallo syntyi 4,5 miljardia vuotta sitten. Noin 0,3–0,5 miljardia vuotta sitten alkoivat syntyä öljy- ja hiilivarat. Nykyihminen eli homo sapiens syntyi joskus 100 000–200 000 vuotta sitten. Höyrykoneen keksiminen ajoitetaan tavallisesti noin 250 vuoden päähän. Öljyä alettiin hyödyntää raaka-aineena ja energianlähteenä sillä tavoin kuin me nämä käsitteet ymmärrämme 150 sitten.

Näiden tosiasioiden perusteella voi tehdä kaksi johtopäätöstä. Me otamme nykyisen helpon elämämme selviönä, mutta sen aika on ollut typerryttävän lyhyt, kun se suhteutetaan geologiseen historiaan tai ihmisen historiaan.

Toinen johtopäätös liittyy hiileen ja öljyyn, jotka ovat helpon elämän ehdottomia edellytyksiä.
Kun ottaa huomioon hiilen ja öljyn pitkän historian ja sen, että ne eivät uusiudu, ihminen on kuluttanut niistä suuren osan räjähdysmäisen nopeasti.

On kaikki syyt uskoa, että ihminen hyödyntää öljyä ja hiiltä, kunnes ne loppuvat. Tähän liittyy iso mutta. Kun öljyä ja hiiltä hyödynnetään, vapautuu hiilidioksidia. Nyt vallitsee näkemys, että hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä kuumentaa maapalloa ja muuttaa sen ilmastoa.
Yleisesti hyväksytään myös ajatus, että tätä ilmastonmuutosta pitää hillitä.
Kysymys kuuluu: miten?

Periaatteessa vastaus on yksinkertainen. Hiilidioksidipäästöille eli öljyn ja hiilen käytölle pitäisi asettaa hinta. Kun tämä hinta olisi kyllin korkea, ihmiset vähentäisivät niiden käyttöä. Korkea hinta myös kannustaisi ihmisiä tuottamaan tavaroita, palveluita ja energiaa ilman hiiltä ja öljyä. Toisaalta korkea hinta johtaisi siihen, että ihmiset joutuisivat tinkimään vauraudestaan. Niinpä hiilen ja öljyn käytölle ei ole missään pantu niin kovaa hintaa, että niiden käyttö olisi merkittävästi supistunut.
Tämän seikan tietää brittiläinen ekonomisti Nicholas Stern. Stern laati Britannian hallitukselle selvityksen ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista vuonna 2006. Hän laski, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatisi 20 seuraavan vuoden aikana joka vuosi summan, joka vastaa prosenttia maailman bruttokansantuotteesta (bkt). Myöhemmin Stern korotti arviotaan kahteen prosenttiin. Maailman bkt oli viime vuonna noin 70 000 miljardia dollarin. Nyt puhutaan siis Sternin luvuilla noin 1 400 miljardin dollarin menoerästä.

Sternin laskelmia on kritisoitu, mutta hänen perusajatuksensa on kiistaton: ilmastonmuutoksella on hintansa. Kukaan ei vain halua sitä maksaa. Siksi valtiot eivät sijoita rajaa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Vasta kun sen vaikutukset alkavat tuntua, valtiot maksavat haittojen lievittämisestä ja sopeutumisesta.

Valtioiden välillä on eroja. Hollanti ja Bangladesh sijaitsevat alavilla rantamailla. Kummallekin valtiolle merenpinnan kohoaminen olisi merkittävä uhka. Hollantilaisilla on rahaa ja tekniikkaa vahvistaa rantavalleja. Bangladeshillä ei ole. Tämä ei ole akateemista saivartelua vaan totta jo nyt.
Malediivien saarivaltio sijaitsee käytännössä merenpinnan tasalla. Vuosi sitten maan presidentti ilmoitti, että Malediivit yrittää kerätä turistituloistaan niin paljon rahaa säästöön, että Malediivien kansa eli noin 300 000 ihmistä pystyy ostamaan itselleen uuden kotimaan jostain muualta.
Malediivejä voi tuskin pitää merkittävänä hiilidioksidipäästöjen aiheuttajana. Kun malediiviläiset ostavat uuden kotimaan, he maksavat ilmiöstä, jonka synnyssä heidän oma osuutensa on ollut häviävän pieni. Kärsijä siis maksaa sopeutumisesta ilmiöön, jota hän ei ole itse aiheuttanut.

Stern totesi raportissaan, että ilmastonmuutos "on suurin ja laajin markkinamekanismin epäonnistuminen, jonka olemme koskaan nähneet". Se johtuu ihmisestä itsestään. Me olemme biologisen evoluution muokkaama organismi, joka osaa selviytyä hengissä ja lisääntyä.
Ihminen ei kuitenkaan kykene sellaiseen sukupolvien ylitse ulottuvaan epäitsekkääseen ajatteluun, jota ilmastonmuutoksen torjunta vaatisi. Kun Kööpenhaminassa järjestetään joulukuussa ilmastonmuutoskokous, siellä tehdään kompromissi, jossa vältetään asettamasta hiilen ja öljyn käytölle niin kovaa hintaa, että niiden käyttö vähenisi. Lopuksi vielä yksi syy, miksi emme ota ilmastonmuutosta tosissamme. Jos ihmisen on pakko valita kuumuuden ja kylmyyden välillä, hän valitsee kuumuuden.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Ota itsellesi Kiva tapa


Fausatiu is 42 years old and she has 2 children. Her children are allschooling. She sells tailoring materials and sarongs. She started this business in 2006. The demands for her tailoring materials is high and she hopes to meet the demands of her customers. She hopes for the loan amount of N140,000 to purchase more tailoring materials to sell. She says thanks to all kiva lenders.

Anna mikrolainaa heille ketkä sitä tarvitsevat. Autat sillä ihmisiä yrittäjiksi. Takaisinmaksuprosentti Kivassa on huimat 98,46%. Älä siis mieti vaan auta.

Autoin itseni alkuun lainaamalla kuvassa esiintyvälle Fausatiu Akintomidelle pyydetyn summan.

Hävettää olla nisäkäs nimeltä ihminen

Amerikassa on innostuttu Kööpenhaminan ilmastokokouksen aattona mainostamaan hiiltä ja sen ainutlaatuista voimaa ja tarvetta maapallolle. Ja eipä jää Suomikaan jälkeen. Alkoi oikein oksettaa kun tutustui tähän kampanjaan.

Sananvapaus on toki yksi parhaista puolustettavista asioista, mutta...