Upea Mini Cooper tarjolla!

Koska työ ja elämä eivät enää niin vaadi autoa, se myydään.

Auto on ihan oikeasti kuin uusi, vaikka vuosimalli on 2007. Jos olet Minin perään, nyt on tilaisuutesi. Hieno auto, jolle ei ole enää käyttöä.

Täältä lisätiedot (http://www.nettiauto.com/mini/cooper/3801454)

Pikkuapuri

Vierivä kiva ei sammaloidu

Pakko myöntää, mutta taas yksi (hieman muunneltu) klisee on tosi: Vierivä kiva ei sammaloidu.

Kuukausi sitten työmaailma kaatui päälle. Nyt, kuukausi myöhemmin, kaikki on paremmin kuin koskaan ikinä. Neljän vuoden unelmaa päästään vihdoin rakentamaan, uudet "työkaverit" tuntuvat mahtavilta, täysin uusi sivujuonne uralla on alkumetreillä ja taas on kipinää monissa silmissä.

Enää pitää hoitaa Mini pois tallista, sillä tarvitsemme Piuskin kanssa autoa nyt ja jatkossa yhtä paljon kuin Libyan kansa Gaddaffiaan.

Ensi viikko aikaa konseptoida uuden asiakkaan työ ja perjantaina Finskin kallistuvin siivin mökille Hua Hiniin, vaimon viekkuun.

Vaikka olo onkin nyt mahtava, niin takki on täysin tyhjä. Pakko ladata pari viikkoa ja tulla sitten täydellä takilla tyhjentämään Manillan tilat. Tuoleja, sohvakalustoja anyone?

Jahas, Bushmills onkin lasista loppu. Se on moro!

P.S. Sagaformin (viski)lasit ovat pohjastaan hyrräpyöriviä. Eipä pääse kiva sammaloitumaan niissäkään.

PikkuApuri

Suoraa puhetta ja omia tekoja

Minkä takia meidän pitää siistiä kaikki mitä ajattelemme? Hävittää kaikki haju ja tunne. Koska olemme kytköksissä toisiin yrityksiin ja ihmisiin. Kuitenkin: Hyviä kavereita sanotaan hyviksi juuri siksi, koska he hyväksyvät ja pitävät sinusta omana itsenäsi.

Itsekin kirjoitin taannoin yritykseni puolesta tiedotteen, joka oli fiksu. Oikeasti teki mieli sanoa vittusaatana viissataakertaa. Se olisi ollut sen tiedotteen ainoa viesti. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Vittusaatana. Viisisataa kertaa.

Olen nimittäin ollut viimeiset viikot niin saatanan kypsä. Onneksi olen tällainen laamasielu, joka rakastaa eikä osaa vihata. Itseäni vain murjon.

Silti, koko firman uudelleenluonti kolmessa viikossa ei paljon yöunia antanut. Sairasta touhua. Monesti ajattelin heittää lusikat nurkkaan. Fuck this shit. Miksi taistella taas? En kuitenkaan halunnut luopua siitä, mitä viidessä vuodessa on saatu aikaan. Meillä on hyvä maine mukavina miehinä ja rehtinä yrityksenä.

Alf Rehnin Vaaralliset ideat on ainoa oikeasti aivoa liikkuttanut "asia-/ businesskirja" koskaan. Hänkin kaipaa totuuksia tiskille. Vain siten voi edetä. Sydän edellä, niin jalat kyllä seuraavat perästä, tai:

Head first, then foot
Then heart sets sail
(Fez/ Being born by U2)

Kyse on uskalluksesta. Hylätäänkö minut suorapuheisempana? Mitä muut sanovat? Tilaako kukaan erilaiselta mitään? No Alf on esimerkki siitä, että kyllä tilaavat  - moninkertaisesti.

Nyt vasta olen alkanut varsinaisen yrittäjyyden tien, nimittäin omani. Katson, saanko aikaan jotain uutta, jotain mitä itse haluan luoda ja tehdä. Jos onnistun, läheisimmät ja rakkaimmatkin onnistuvat. Kun tekee muille muiden töitä, saa kokemusta ja rahan muiston.

Pikku Apuri

(2kpl:tta) Käsinvalmistettuja Thaivalaisimia

Nyt myynnissä viimeiset kaksi kappaletta upeita käsinvalmistettuja thaivalaisimia, jotka on itse tuotu HuaHinista, Thaimaasta.

- runkovahvike valurautaa
- runko aasialaista tummaa puuta
- japanilainen punainen tatamikupu
- EU-hyväksytty (CE-leima)
- Koko: 170cm korkea, 80cm leveä, 40cm syvä

Nouto Turusta (Manillan tehdas), painaa 15-20kg.

Tarjoa: jari@pikkuapuri.fi / 040-8275658.

Kun puolue antoi ihmiselle "avaimet käteen"

Keskustan päätös avata oma "radiokanava", eli avoin Spotify-soittolista on aika outo veto. En tiedä onko päätös Keskustan itsensä vai mainostoimisto Skandaalin? Onko tuo tahallinen kohunherättäjä vai esimerkki siitä, kun ei tiedetä mitä tehdään?

Kappalelistalta löytyvät kaikki "sopivat" aina Irwinin Haistakaa paska koko valtiovallasta Aldolf Hitlerin kuuluisiin puheisiin.

Kyllähän tuo minuutiksi piristi maanantaipäivää, mutta enpä usko sen tuovan "nuorison ääniä".

Pikku Apuri

Pieni kotikuntosali

Olimme 1,5 vuotta vaimoni kanssa Elixian kuntosalijäseniä. Sen hinta oli n. 70€/kk.

Koska asumme aivan salin vieressä, emme koskaan käyneet siellä saunassa, vaan aina kotona. Aina silloin tällöin itsestään ilmoittama selkäkipu teki puolestaan siitä selvää, etten jumpissa hypiskellyt. Tuntui siis hieman kalliilta käydä punttisalin puolella tuohon hintaan.

Ja onhan se sairasta, ettei tervettä vaihtoehtoa löydy esim. Elixian vaihtoehdoista. Miksei olisi 10 kerran kortteja, kertakäyntejä, jne.? No, kehittäkööt itse toimintaansa.

Kotimme parvella oli sopiva 10m2:n tila, jolle emme olleet keksineet aiemmin järkevää käyttöä: siellä oli Fat Boy -lukunurkkaa, musiikkitilaa, jne., mutta eivät koskaan tulleet arkikäyttöön.

Vuodenvaihteessa päätimme tehdä sinne tilaa pienimuotoiselle kotikuntosalille. Hankin meille hyvän, matalan kuntopyörän, Tunturin F30R rekumbentin, joka onkin osoittautunut loistavaksi kuntoiluvälineeksi. Jo 30 minuutin intervallipolkeminen (n. 130-140 sykkeellä) kuluttaa 350 kilokaloria.

Aerobisen vastapainoksi ostin vastapainot ;) Selailin internetin sopukoita vuorokauden, ennen kuin törmäsin hakemaani. Flexbell -käsipainot ovat loistavat. Molemmissa oma jykevä telineensä, mihin painot laskea, mutta niiden mekanismi vasta nerokas onkin: Kahvasta väännetään haluttu paino, 2-10kg:aa, ja kun nostat painot ylös, haluttu painomäärä tulee mukana.

Musiikit korville tai Kindle hyllylle ja polkemaan. Päivittäin vähintään se 30 minuuttia. Siihen päälle 15 minuutin punttikuuri ja venyttely. Sen jälkeen omaan höyrysaunaan. Tekee sen ennen tai jälkeen työpäivän, olo on mahtava.

Investointi maksoi 620 euroa, koska ostin alunperin Tunturin Outletista vanhemman pyörämallin, josta kuitenkin puuttui osa. Sain siis uuden mallin 55% alennuksella tilalle ;). Jos ajattelee, että molemmat käytämme laitteita lähes päivittäin, maksaa investointi itsensä takaisin nopeasti, ja ennen kaikkea: "Salilla" tulee käytyä!

PikkuApuri

Thaimaalainen Green Curry

Okei, ei tämä ole ihan se, mitä master chef Pom meille taituroi Hua Hinissa, I Rice -raflassaan, mutta tämä on hänen opeillaan väsätty, niistä aineksista mitä Suomesta saa talvella. Varsinaiset mausteet olemme kuitenkin tuoneet Thaimaasta (curry, chilit, jne.)

HUOM! Ruuanlaitto aloitetaan tietysti kaatamalla kokeille isot viinilasilliset tai Sandeman Old Invalid -portviinit. Onko muuta tapaa?

 Mikään ruoka ei voi olla huono, jos sen alkuvaiheessa pilkotaan sipulit, valkosipulit ja limet. Kuvassa liikaa limeä, mutta niistä osa tuleekin drinksuihin :)

 Kanafileet saa halkoa sopiviksi könteiksi.

 Homma alkaa kuullottamalla sipulit ja valkkarit öljyssä.

 Sitten lisätään kookosmaito ja Thai Green Curry Paste + tuore currymauste, jos löytyy. Chiliäkin voi lisätä joukkoon, jos on tulisen ystävä. Kiehautus.

Tiput sekaan. Lopuksi kun kanaset on hiljaisella tulella kiikkuneet 15 minuuttia, lisätään Thai Fish Sauce, Soy Sauce, sekä ruskea sokeri. (Limelohkotkin voi lisätä, jos haluaa happamuutta/ kirpeyttä mukaan). Annetaan tytistä minuutti ja koristellaan korianterin lehdillä.

>>>

Thai Green Curry -resepti, (jota voi siis säädellä omien makutottumusten mukaan):

500-600g kanafiletta (luuton)

400 ml kookosmaitoa

3 kukkupäällistä teelusikallista Thai Green Curry Pastea

1 tl Thai Fish Saucea

2 tl Thai Soy Saucea

2 sipulia

1 kokonainen valkosipuli
Chilipalkoja kellumaan, makua antamaan (jos tykkää)

(1-2 limelohkoa, mikäli haluat happamuutta/kirpeyttä)

2 tl tuoretta currya

1-2 tl ruskeaa sokeria

Tarkoitus on siis saada limen happamuus, curryn pehmeä tuli ja sokerin makeus tasapainoon, joten maista, maista, maista - joka vaiheessa. Itse suosimme hyvin vähäistä limeä, 1 lohko tai jopa vain lohkomehu puristettuna kastikkeeseen, muuten tulee tosi hapanta, sanoi kettukin sadussa.

Lopuksi Jasmiini-/ Basmatiriisiä kylkeen ja koko hösseli naatitaan rauhassa. Sen jälkeen koisataan pehmein vatsoin. Ja nautitaan viiniä.

Pikku Apuri

Olet mitä syöt

Nielaise mikroanturi joka vuosi. Kännykässäsi on siihen kytketty skanneri, joka kertoo mitä voit vielä sinä päivänä syödä ja mitä et. Lisäksi se tietää allergiasi ja sinulle epäsopivat ruoka-ainesosat.

Philipsin think tank Eindhovenissa kehittää tekniikkaa. Lisää aiheesta löydät Wiredin Atomic Kitchen -jutusta.

Olennaista tuossa on se, paljonko "työtä" tuokin käyttäjältään vaatii. Jos perustamistietojen jälkeen homma toimii mahdollisimman automaattisesti, ok.

Pikku Apuri

Levi´s nostamassa kaupunkia uusille jaloilleen?

Muistatteko Levikset? Silloin joskus 80-luvulla piti olla aidot Levikset. Sen jälkeen ovat tulleet muut, ja Levikset jäivät kaappeihin, kehityksen alle.

Itselläni oli onneksi 10 vuotta vanhat Levikset kaapin perällä pölyttymässä. Kun näin ja kuulin Leviksen uudesta Go Forth -kampanjasta, ne housut oli pakko tampata ja pukea jalkaan, edes tukimielessä.

Ja voi sitä henkilökohtaista iloa jo siitä, että vuoden 2001 Levikset sujahtivat paitsi jalkoihin, myös vyötärölle.

 

(ne istuvat vieläkin paremmin kuin muut farkut)

Mutta kampanjasta, joka on jakanut jenkkikansan kahtia: Levi´s siis investoi taantuneessa Braddockin kaupungissa rakennettavaan nuorisokeskukseen, sekä auttaa kaupungin uutta pormestaria haalimaan ryvettyneeseen paikkaan uutta henkeä ja eloa.

Kampanjasta ja sen etenemisestä kertovat mm. We are all workers -dokumenttivideot.



Ei silti käy kieltäminen, mieleen hiipii hyväksikäytön mahdollisuus. Kuinka tosissaan itsekin taantumassa ollut jättibrändi on aitojen ihmiskohtaloiden kanssa? Jollei kampanja tehoa, tipahtavatko hanskat heti?

Mutta. Tuli myös mieleen johdannaisia koto-Suomeen.

Pulassa olevia vanhoja teollisuus- tai muuttotappiokuntia, johon joku iso, nouseva, tai muuten vain sopiva brändi, tai jopa useat brändit yhdessä voisivat investoida, innostaa ja luoda uutta eloa?

Pienelläkin auttamisella voisi saada hienoa jälkeä, kunhan on tosissaan?

Pikku Apuri

Yksiä huutajia kaikki - toivottavasti

Mitä haluaisin elämässä toteuttaa? En itseäni vaan omaa tahtoani. Kliseenomaisesti: Haluan että teen elämässäni jotain merkittävää, että toivon mukaan siitä jää edes joku pieni jälki.

Ongelma siitä tulee muiden ihmisten takia. Kohta omaa tahtoa haluaa, tahtomattaan tai vahingossa, toteuttaa 7 miljardia ihmistä, ei ole tilaa. On pakko sopeutua.

Huutajat sopeuttavat muut. Kun huutaa, saa Thaimaassakin tingattua suomenkielellä t-paidan, puhumattakaan muusta. Kun huutaa, muut ovat hiljaa väkisinkin. Huutaminen on väki & vallaton tapa viedä Suomea muualle. Oma tahto ei kysy brändityöryhmän lupaa tai saa tuomarien hyväksyntää. Vittu tehdään, on se ajatus jonka jälkeen tapahtuu tai ei.

Yksi rakkaimmista ystävistäni (niitä on maailmassa kolme) on NCC:n kirvesmies. Hän on tehnyt urakalla kattoja ja vesikattoja 20 plusvuotta. Selkä miehellä meni, rahaa vaan tuli ja meni. Velaton, tyytyväinen perhe asuu peruskämppää ja mökkiä. En ole koskaan kysynyt, mutta jos ajaisi autolla rakennuksen ohi, jonka ystäväni on auttanut rakentamaan, hän saattaisi sanoa sen, tai ei.

Osaa meistä ei kiinnosta oma tekeminen: "Olen vain töissä täällä" on oma jenginsä, eikä siinä mitään, itselleni se ei vaan riitä.

Kukaan ei muista nettijengiä, joka teki n-määrän kampanjoita 2006-2015. Kukaan ei tiedä sitäkään, että teimme ihmisille apua antavan verkkopalvelun tulevaisuudessa. Minä tiedän että tein osan sitä. Minä olin osallisena.

Anunsheh Ansari maksoi 20 miljoonaa dollaria päästäkseen avaruuteen, päästäkseen ISS:lle. Kun hän tuli pois, hän sanoi, että jokaisen pitäisi saada kokea maapallo avaruudesta, ilman rajoja, ilman kahnauksia, sillä se on kaunis. Hän lupasi pyhittää loppuelämänsä siihen, että osa meistä pääsee samaan. Siitä mm. Ansari-palkinto.

Ja ei, se ei ole se pointti että muut näkee jälkesi, jälkeesi. Sinä tiedät jättäneesi jäljen. Se on se pointti.

Pikku Apuri

Työelämän kentillä on käsittämätön määrä mulkkuja

No niin. Tarkoitus oli lopettaa, tai ainakin pitää tauko oman blogikirjoittamisen kanssa, mutta ei voi mitään, tämä on terapiaa jonka avulla pää kevenee.

Ja toiseksi, teidän lukijoiden määrä tuntuu vain kasvavan, mitä henkilökohtaisempia kirjoituksia kirjoitan täällä tai Viidakkorummun blogissa. Nyt teitä on jo yhteensä melkein 2000 lukijaa/kk blogeissamme!

Kiitos. Nöyrä kiitos. Toivottavasti nämä eivät ole vain viihdettä, vaan niistä olisi myös tukea, apua tai edes rinnakkaisvitutuskanavaksi!

Niin, aiheeseen. 20 vuoden työssäolo it-/tietotekniikka-/markkinointi-/mainontakentillä on tuonut tukun hienoja asiakkaita, jopa ystäviä, mutta olen tavannut myös käsittämättömän määrän täysiä mulkkuja.

Sellaisia, jolla He-Man tai Kaalimaan Kakara on ollut liian tiukalla patterin ja seinän välissä joskus 1960-1970 lukujen varrella. Ei mitään käytöstapoja, ei empatiaa, ei huumoria. Jos kotona on kamalaa, vittuako sitä työkentälle kaatamaan! Menkää terapiaan, juokaa kaverin kanssa hyvä viski, puhukaa puolisollenne!

Nyt kun asiakaspalvelu on uusi markkinointi ja palvelun väylinä ovat digitaaliset kanavat, joissa puhe on kirjoitusta, tutustukaa nyt herran nimessä ainakin näihin teoksiin:Uusi käytöksen kultainen kirja ja Netiketti.

Ei kuulkaas siitä tule myöskään mitään, jos oma tietämättömyys peitetään vittuilulla tai muuten keljulla käytöksellä. Asioista otetaan ensin selvää, hutkitaan vasta kun ollaan varmoja törttöilystä, ja silloinkin lempeästi. Jos edustat matkailuyritystä, kauppaa tai mitä-vaan yritystä, voit olla varma siitä, että huudan mulkkuutesi kaikille tutuilleni, lempeästi hymyillen. Käykö sitten kauppa?



Jos luulet käyttäytyneesi kuin the true mulkku ainakin, hanki käteesi David Lynchin mestarielokuva, Straight Story. Tunge se ... elokuvakoneeseesi ja ota rakastasi kädestä. Istukaa ja katsokaa se elokuva.

Leppeämpään huomiseen ja alkuvuoteen.

Pikku Apuri

Glaedelig Jul

PikkuApuri

2kk töitä ilman puhelinta tai tapaamisia

 

2kk:n Thaimaapesti oli oiva keino testata digitaalisten medioiden tehoa työkäytössä. Puhelut Suomeen maksavat paljon, joten käyttöön jäivät Twitter, Facebook, Blogit ja sähköposti.

Yleissummauksena voinee sanoa sen, että vain Facebookissa oli tiraus kaksisuuntaista informaatiota ja sekin kourallisen "ystävän" toimesta. Samat "kuusi naamaa" kommentoivat ja keskustelivat. Kiitos heille siitä.

Aikuisten leikkikenttä

Ns. uusien mediakanavien käyttö on Suomessa ainakin vielä täysin "leikkiä".

Oli hämmästyttävää huomata, että ammattilaisetkin, joiden tehtävä on myydä ja valistaa asiakkaitaan uusista mediakanavista, eivät käytä niitä itse siihen, eli ns. asia- tai työkommunikointiin. Olemme vielä täysin sähköpostin ja puhelimen vankeja. Yritystenkin FB-sivut ovat vain mainosten pukkaamista ulos, samaa mitä ollaan totuttu tekemään lehdissä, radiossa ja tv:ssa.

Poissa olet poissa

Kaukana oli todella yksin. Työtiedot ja muu info kulkivat katkonaisina sinne kauas. Lopulta oli turvauduttava kännykkään saadakseen tietoa. Se maksoi yritykselle runsaan 1000€.

Kokeilu oli erittäin opettavainen (ja hieman lannistava). Olemme vielä jumissa vanhoissa työtavoissa ja tottumuksissa. Ainahan uuden käyttöönotto (käyttäjäevoluutio) vie aikaa, mutta nyt ollaan "leikitty" jo muutama vuosi. Olisiko aika muunkin? Kirjaudun ulos.

PikkuApuri

2kk Thaimaassa - mitä jäi päähän?

Käteen jäi vuoden vaatteet sekä taulut Suomikotiin, mutta mitä jäi päähän 2kk asumisesta Hua Hinissa?

Toinen elämä. Nyt meillä on täällä täysin erilainen, toinen elämä. Se tarvitsi turismi-tasolta siirtymistä syvemmälle. Se tarvitsi paikallisia hyviä ystäviä. On hienoa elää Turussa ja Hua Hinissa loppuikänsä.

Meillä on myös paljon opittavaa thaiasenteesta elämään, työhön ja muihin ihmisiin. Thain ystävänä on helppo ja hyvä olla. Syödä voi aina, huumori on koko ajan pinnassa ja työntekokaan ei ole niin totista puurtamista mitä Suomessa.

Täällä tehdään kuitenkin pitkää päivää. 15 tuntia on normityöpäivä palvelukeskeisessä maassa. Mutta se 15 tuntia ei ole suorittamista. Heti kun on aikaa, häivytään hetkeksi muualle tai otetaan tirsat. Aika on niin arvokasta, että se käytetään hyvästi. Ei ole eläkettä, tai eläkeikää. On vain elämä.

Nyt ns. ulkoa katsottuna Suomi ja suomalaiset juoksevat ihan älyttömästi vain työhön liittyvien asioiden perässä. Mediassa työ saa valtavan peiton. Ihmisten väliset keskustelut peilaavat oikeastaan vain työhön liittyviä asioita.

Ikään kuin "elämä" ei olisi niin tärkeää. Vain työn kautta olemme sitä jotakin. "Elämähän" on suurimmaksi osaksi tylsää täytettä työlle, koska teemme töitä aina ja kaikkialla. Me "verkostoidumme kentällä", emme pidä hauskaa ystävien kesken.

Kuten täällä Thaimaassa tehdään, tarvitsemme aikaa todellisten ystävien kesken. Se vaan ei ole helppoa. Onko meillä oikeasti sellaisia ystäviä keiden kanssa on kiva olla? On monia, keiden kanssa on kivoja iltoja, mutta mikä on ystävyyttä?

Ne tunteet, jotka ovat myllertäneet sisällä vuosia, vahvistuivat täällä - muualla. Alkaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja millaiseksi on tulossa.

Lennonin kuulu sanonta "life is what happens to you while you're busy making other plans" kannattaa ottaa todesta. Naps ja olet 68-vuotias. Ei ole eläke-elämää. Elämä on nyt.

 Elämässä on liian vähän viskiä juovia, sikareita polttavia, pleikkaripelaajabuddhamunkkeja.

 Elämän voi ottaa rennommin.

Rakkaita ystäviä on etuoikeus auttaa. Tässä Pom oppii, miten hyväksyä kommentit uusilla verkkosivuillaan.

 Elämässä kellutaan liian vähän traktorin sisäkumeilla.

terkuin,

ajoittaiseen Buddhismiin ja humalaan taipuvainen, urheileva entinen skeptikko-agnostikkohippi, joka puhuu liikaa verkossa ja liian vähän sen ulkopuolella

P.S. Hyvää Joulua ja vähemmän työkeskeistä vuotta 2011

Niinistö tai sotilasjuntta?

Täällä Thaimaassa oleillessa arvostaa Suomen poliittista tilannetta, vaikkakin politiikka itsessään siellä on täysin tyhjiössä.

Meillä taitaa Suomessa olla asiat niin hyvin, että purnausta syntyy pienistäkin turhista jutuista, koska isoja ei ole enää? Tulee (taas) mieleen Louis CK:n video Conanin showsta pari vuotta sitten.

Nyt, huikeasti rakastetun Thaimaan kuninkaan syntymäpäivän jälkeen huomaa, että ihmiset täällä rakastavat vanhaa kuningastaan, koska pelkäävät mitä tuleman pitää sen jälkeen, kun hurjat 60-vuotta maataan hyvin hallinnut monarkki kuolee. Ottaako sotilasjuntta naapuri Burman/ Myanmarin tapaan vallan väkisin?

Itsekin asunto-omistajana miettii miten maalle käy jatkossa? Uskon, että Thaimaa on jo niin kovassa taloudellisessa vauhdissa ja kansainvälisen turismin johtotähtiä, että maalle käy hyvin. Vaikkakin maa on kahtia jakautunut köyhän maaseudun ja rikkaiden kaupunkien välillä, pitää toivoa ymmärryksen ja kompromissiratkaisun nimeen.

Suomen itsenäisyypäivän jälkeen miettii, että Suomessa kaikki Soinit ja Räsäset saavat juosta vapaana puhumassa, ja saavat siitä vielä rutkasti rahaa sekä valtaa. Vapaus ja oikeus puhua ei tosiaankaan ole muualla selvää.

Naapurissa Burmassa/Myanmarissa Aung San Suu Kyi (turkulaisittain: ain saa suun kii) puhui ja tuomittiin sen jälkeen kotiarestiin, jossa vietti 15 vuotta ennen vapautumistaan viime kuussa (saa nähdä kauanko nyt vapaus kestää?).

Meillä Suomessa monet ovat näemmä jo "hyväksyneet" Niinistön seuraavaksi presidentiksemme, koska Sauli puhuu asiaa, on isäntämäisen karismaattinen, tietää taloudesta, pitää urheilusta mutta harrastaa paheitakin (nuori vaimoke, tupakka). Kuulostaako tutulta? Pisara Kekkosta perhaps?

Otan mieluusti vastaan uuden presidenttimme, oli hän kuka tahansa. Täällä Thaimaassa eletään epävarmuudessa. Hyvin alkanut nousu voi kääntyä jopa sisällissodaksi? Vapaus puhua, olla ja mennä on suuri etuoikeus.

Pikku Apuri

(thaiapurilta) Palo- ja evakuointikoulutus

Osallistuimme tänään talossamme järjestettyyn palo- ja evakuointikoulutukseen. Kaksi tuntia teoriaa, kaksi tuntia käytännön harjoituksia. Tulipa pamautettua aika monta elokuvamyyttiä tohjoksi.

Käytännön harjoitteissa sammuttelimme jauhesammuttimella paloja, tukahdutimme peukalolla palavan kaasupullovuodon, poltimme tupakkaa bensalasissa ja kaasupurkauksessa, jne.

 Taloyhtiömme omistaja sammuttaa palavan kaasuvuodon nopealla ranneliikkeellä.

Palokunnan jäsen näyttää miten 17Kg:n palavaa kaasupulloakaan ei tarvitse pelätä. Kaasu ei kulje pulloon, vaan sieltä pois.

 Tässä vedetään tupakkia kaasuvuodon läpi.

Ja samaa tupakkaa bensaa puolillaan olevassa lasissa.

 

Lopuksi kiiteltiin toisiamme ja palokuntaa hienosta koulutuksesta.

Thaiapuri

Joulu tuli jo kesäkuussa

Vaimoni jäi kesäkuussa vuodeksi vuorotteluvapaalle. Olimme jo aiemmin suunnitelleet "vapaavuodelle" asioita joita halusimme kokea, nähdä ja tehdä. Nyt vuosi on puolessa välissä, ja tämä kulunut puolivuosi on ollut elämämme paras.

(Itävallan Achenseessa lennettiin rautakotkalla 80km/h 200m korkeudessa 2km korkean vuoren päällä)

Jo kesällä näimme Itävallan alpit, Italian maaseudun ja Pearl Jamin Berliinissä. Syksy meni työputkessa lokakuulle, jolloin lensimme tänne Hua Hiniin, "mökillemme", jossa nyt olemme olleet 1,5 kuukautta.

Nyt, Joulukuun 1. päivänä on sopivaa kiittää teitä kaikkia, jotka olette mahdollistaneet meille elämämme hienoimman puolivuoden, ja tehneet kaksi ihmistä hyvin hyvin onnellisiksi. Sanat eivät koskaan riitä, ei nytkään, joten kuva kertonee lisää.

Rani Salminen ja Jukka Kokko

Kaverini ja työkaverini Viidakkorummusta. Ei mitään mahdollisuutta olisi ollut, jos eivät nämä kaksi taistelijaa olisi nostaneet profiiliaan ja ottaneet Viidakkorummusta suurempaa otetta. Toki täälläkin töitä on tehty, muttei lähellekään sitä mitä pojat Manillassa ovat venyneet. Suuri kiitos meidän molempien sydämestä ja hyvää joulua sällit!

IKEA Raision tavaratalon johtaja, Martin Bonekamp

Tackar Martin! Utan ditt varmt hjärta det här ... could not be possible. Thank you Martin from both of us.

Mainostoimisto Satumaa

Suurin ja pitkäaikaisin kumppanimme ja työnantajamme. Ilman kaikkia teitä siellä emme Pian kanssa olisi täällä. Niin simppeliä se on. Projektit kulkevat välillämme jo ilman minuakin, joten kiitos ja hyvää joulua kaikille sinne.

OSG:n Tony Alin, Place Marketingin poppoo, Revolverin jengi, Hungryn pojat, Nitron head honcho Leevi Parsama, Mainostoimisto Maaliskuu (sain Mari kuukauden oikein kirjoitettua!)

Muut työnantajamme. Ette ole tekään unohtaneet meitä, vaan töitä tulee tasaiseen tahtiin ja ne sujuvat hyvin kanssanne. Kiitos kaikille muistamisesta ja hyvää joulua jokaiselle tasapuolisesti.

Lopuksi:
Ainoa asia joka hieman tässä vielä askarruttaa, ja tarkkaavaisemmat sen varmaan havaitsevatkin, on se, että vuosi on vasta puolessa välissä. Pitää varmaan pistää anomus toisesta puoliskosta vetämään :) Älkää pojat huoliko, ei näin pitkää, mutta jos muutaman viikon vielä keväällä saisi?

Hyvää Joulua kaikille täältä kaukaa! Kha pun kap ja kha pun kaa,

Jari ja Pia

(thaiapurilta) Käveleminen

Jalkaa toisen eteen on aliarvostettu harrastus ja urheilumuoto - kaikkialla, mutta ainakin täällä, jossa jenkkityyliin mennään joka paikkaan autolla tai skootterilla. Me ei.

Joka aamu alkaa 6-12km (riippuu fiiliksestä) kävelyllä. Sen jälkeen kotiin töihin kun Suomi heräilee.

Rannalla yleensä tuulee, varsinkin aamuisin, joten sitä pitkin ja eestaas. Välillä toki pitää pulahtaa mereen, koska reipas ja pitkä kävely 32C -asteen lämmössä on hikilinkohommaa. Tässä kuvia tämän aamun kävelyltä.

 Löytyy täältä myös miesten suosittuna paitamerkkinä, siis U2.

 Hmm, tämä paljastaa, että kuntoilu vaatii välillä virvoitusta.

Benji oli jäänyt jälkeen.

Thaiapuri

Elämäyrittäjät ry.

Olen 2000-luvulla liittynyt, osallistunut ja ollut mukana useissa eri järjestöissä, koska on ollut tarkoitus vaikuttaa hyviin asioihin. Alla olen luetellut muutamat niistä tahoista, joissa olen ollut mukana sekä niiden kuvaukset:

Turun Yrittäjät ry.
- Perinteinen, lievästi vanhoillinen yrittäjäyhdistys vanhemmille perinteisemmille yrittäjille. Järjestää koulutuksia, "iltatansseja" ja kuuluu sekä Varsinais-Suomen että Suomen yrittäjäjärjestöjen alle (joka on se huonoin puoli).

Porkkanamafia (Carrotmob)
- Vapaaehtoisryhmä, joka järjestää tempauksia kauppoihin, ravintoloihin jne. Tapahtumien extratuotoilla parannetaan tapahtumakohteen ekologista jälkeä ja tuetaan kestävämmän kehityksen periaatetta. Turun Porkkanamafia on odottanut jo kaksi vuotta vastausta Turun Kaupungilta ja Kauppahalliyhdistykseltä, joille ehdotimme yhteistempausta v. 2008.

TSOY, eli Turun Seudun Ohjelmistoyrittäjät
- Ideana verkostoitua ja verkostoida Turun alueen IT-sektorin yritykset, korkeakoulut ja kaupungin tahot. Lisää kauppaa yhdessä!

Pienyrittäjät
- Pienyrityksiin ja niiden toiminnan parantamiseen keskittyvä maanlaajuinen järjestö.

Ekologiset yrittäjät
- Nimensä mukainen, ihan alkutaipaleella.

SYY ry., eli Suomen yhteiskunnallisten yrittäjien järjestö
- Nimensä mukainen kokoonkerääjä ja verkosto.

Olen osan jättänyt pois ja lisäksi ONEn, Amnestyn, KIVAn ymv. globaalit toimijat, koska ne ovat kuitenkin "vain tukirahan maksua".

Elämäyrittäjät

Yksikään luetelluista ei ole ollut se täyskymppi, joten olen ajatellut että jos perustaisi sellaisen? Uusi yhdistys voisi olla työnimeltään Elämäyrittäjät.

Siitä voisi luoda sellaisen "järjestöjen voileipäpöydän", eli tuoda kaikista muista hyviä puolia ja kehittää yhdessä lisää. Yhdistys tulisi keskittymään elämän ja työn tasapainoiseen, onnelliseen yhdistämiseen. 2010-luvun onnellinen elämä vaatii hyvän työn ja hyvä työ taas onnellisen elämän.

• Yhdistys tukisi avoimia ohjelmistoja, toimintatapoja ja oikeuksia.
• Se kannustaisi terveeseen, mutta hyvään ruokavalioon.
• Se kouluttaisi kestävän kehityksen ja omatuntotalouden voimalla, de-growth -liikkeestä myös parhaat ajatukset napsineena.
• Sen tiloissa vierailisi hyviä puhujia erilaisilta elämän aloilta. Radikaaleja ajattelun uudistajia ja lempeitä partasuita. 
• Se olisi täysin läpinäkyvä: Jäsenmaksut, tulot ja menot kaikille näkyvissä. 
• Sen lausunnot voitaisiin toteutettaa "ultrademokraattisin" tavoin, eli avoimina nimellisinä nettiäänestyksinä. Voittava kanta olisi aina oikea.
• Jne.

Jos joku olisi kiinnostunut lähtemään mukaan uuden, samanhenkisiä ihmisiä, yrittäjiä ja yrityksiä kokoavaan porukkaan, voipi pukata aluksi sähköpostia jari(at)pikkuapuri.fi.

Olisiko tuollaisessa järkeä? Tarvitaanko tai mahtuuko Suomeen vielä yksi järjestö? Onko meillä aikaa nostaa moinen kartalle?

PikkuApuri

Koska saamme pankkipalvelut 2010-luvulle?

Sampo Pankin iPhone -sovellusta lukuunottamatta pankkiemme verkkopalvelut ovat jääneet 1990-luvulle. Miksi kehittää mitään, kun kansalle kelpaa Windows 3.1 -aikainenkin palvelumalli?

Täällä Thaimaassa toimivan Kasikorn -pankin verkkopankki hakkaa kaikki käyttämäni suomalaiset sähköiset pankkipalvelut ihan 6-0. Suomi, tietotekniikan tukioppilas.

Markkinoilla on tilaa, mutta ihmisillä on vielä pitkä matka kuljettavanaan, jotta luottaisimme uusiin tulokkaisiin, esim. Balancion:iin.

Seuraava esimerkki kuvastaa hyvin missä edelleen mennään, vaikka siinä suuri syyllinen onkin Europcar -autovuokraamo.

Kun yritysten palvelu ei ole maalaisjärjen tai 2010-luvun tasolla

Vuokrasimme kesäkuussa 2010 auton Munchenistä kesäreissuamme avittamaan. Ko. vuokrauksesta tuli Mastercard-tiliotteen kertomana joku ihmeellinen Super LWD:ksi nimetty veloitus marraskuun puolessa välissä - viisi kuukautta vuokraamisen jälkeen!!!?

Koska veloituksesta ei voinut päätellä mistä on kyse, yritin kysyä asiaa sähköpostitse Europcarin agentilta (Auto Europe), jolta auton vuokrasimme, mutta en ole vieläkään (viikko kysymäni jälkeen) saanut vastausta. Heillekin kelpaa palvelu vain siinä vaiheessa, kun eivät ole saaneet rahaa. Maksun jälkeen ei kiinnosta.

Tällä välin Luottokunta/Nordea suuressa viisaudessaan oli lähettänyt paperisen kirjeen kotiimme, jossa tiedustelivat onko ko. maksu aiheellinen? Kun vastausta ei tullut (koska olemme poissa kotoa), molemmat Mastercard -korttimme pantiin asiaa muuten vahvistamatta katki. Asiasta tiedämme vain, koska asunnossa oleileva ystävämme ilmoitti ko. kirjeen saapuneen. Luulimme että sekin on taas kuusisivuinen mainos-spämmi, mitä pankit harrastavat usein, ja emme käskeneet avata kirjettä.

Missä oli maalaisjärki tai edes sähköinen palvelu? Pankin suojatut sähköpostit, SMS, soitto puhelimella, jne.? 

Ainoa vahvistuspyyntö oli paperikirje kotiosoitteeseen! Edellytetään, että ihminen on vain kotonaan. Hän ei saa olla mökillä, lomareissussa, saatika kakkosasunnollaan ulkomailla? Edellytetään 1980-lukua.

Nyt olemme sitten täällä kaukomaassa ilman luottokortteja (vaimolla oli rinnakkaiskortti, niin sekin meni poikki). Onneksi meillä on pankkiliput ja -laput sekä tunnukset mukana sekä oma thaitili paikallisessa pankissa, joten ei meillä hätää ole. Jollemme olisi varautuneet itse, hätä olisi suuri.

Hävetkää pankit

Voitte olla palvelutasoltanne ylihuonoja jäänteitä menneisyydestä vain siksi, ettei meillä ole vielä vaihtoehtoa. Ei ole myöskään vielä tarpeeksi luottamusta kokonaan uusiin toimijoihin, ja täten emme voi muuta kuin valita teistä 5-6:sta huonosta vaihtoehdosta jonkun.

Tulee vielä päivä, kun joku teistä tajuaa (veikkaukseni juuri nyt on S-pankki), että hyvällä offline ja online -palveluilla on mahdollisuus saada äkkiä monen kilpailijan asiakkaista suuri osa itselle.

Pikku Apuri

(thaiapurilta) Ruokailu ja sen hinta Hua Hinissa

Täällä syödään ulkona, koska se on edullista ja tarjontaa on niin paljon. Tähän olemme nyt keränneet tänne tuleville muutamia vinkkejä hyvän ruuan edukkaista paikoista.

Intialaista täällä saa muutamasta ravintolasta. Se on toki hieman kalliimpaa kuin thairuoka. Parhaaksi mainittuun ravintolaan emme vielä ole ehtineet, koska se sijaitsee Kaoh Takiabin (pyhä vuori) puolella kaupunkia ja kuulimme vinkin vasta hetki sitten.

Yllä kuva puoliksi syödystä isosta ateriasta Taj Mahalissa, Hua Hinin keskustassa (Hiltonin alapuolella). Tuo 6-7 ruokalajin ateria maksoi n. 14 euroa kahdelta (juomineen) ja oli maultaan hyvää keskitasoa.

 

Vakiopaikkamme aivan talomme edessä. Ystävämme Pomin pitämä thairavintola I Rice, jossa saa edullista ja hyvää thairuokaa, tilausruokaa sekä pastoja. Pasta-annokseni oluen kera maksaa n. 2 euroa ja Piuskin thaimaalainen kanacurry saman verran.

 

Mättöpäivän kuningas on läheltä juna-asemaa löytyvä LouLou's, ranskalaisrafla, jonka kebablautanen on hurjan hyvä kaloripommi. Pari sellaista oluineen ja soodavesineen kustantaa kahdelta matkaajalta 12 euroa. Keskiviikkoiltaisin ravintola järjestää avoimia jazz-iltoja, joka kannattaa kokea matkallaan.

 

Meksikolaista täältä saa tietääksemme vain Terrace90 -nimisestä paikasta, joka on Soi 90:llä, aika kaukana keskustasta, ja sielläkin keskellä jorpanderia. 

Entinen Sofitel -huippuhotellin kokki osti ja rakensi omalle tontilleen viihtyisän ruokapaikan. Hintataso on keskiluokkaa. Yllä oleva setti oluineen ja soodineen n. 13 euroa.

Matkalla biitsille/ biitsiltä poikkeamme usein tanskalais-thairafla Jailhousessa, joka on edullinen kursailematon ruokala, jossa on hyvää ruokaa. Thaisafka oluella 2,3 euroa.

Ystävämme Pom tekee huomenna meille thaimaalaisittain maustettua kala-ateriaa, mutta tässä tulos, kun päätimme pyytää hältä lihapullat muusilla. Ehtaa suomiruokaa tuli (koska Pomilla on suomalainen himopyöräilijäaviomies Marko?). Kustannus oluineen kahdelta 8 euroa.

 

Lempipaikkamme rannalla on Veranda Lodge, josta saa 10 eurolla aurinkopedit koko päiväksi ja sillä samalla hinnalla myös syö/juo ja käy melomassa kajakilla jos haluaa. Yllä ateriaosat odottavat riisejään.

Esimerkit ovat siis vain murto-osa kaikesta, mutta antavat hyvän käsityksen hinnoista ja ruuan monipuolisuudesta täällä. Bon appetit!

Thaiapuri