Oli hienoa muutaman kuukauden tauon jälkeen taas palata toiseen kotiin, toiselle puolelle palloa. Paikallistutut ottivat iloisina vastaan nipistellen vatsasta ja halaten. Hymyjä kaipaa, koska niitä Suomessa harvoin näkee.
Ensimmäinen vuorokausi vietettiin ostoksilla Bangkokissa, joten se ahdistava osuus ja meluisa metropoli meni siinä lentoväsymyksen ohella hyvin. Nyt saa vaan olla.
Elomme täällä on muutenkin sopivasti vakiintunutta - arkiolemista. Ei ole sellaista turistin säntäilyä, vaan jos jalka astuu eteen, sitä seurataan, mutta suuria suunnitelmia koitetaan välttää.
Aamut alkavat edelleen kuntosali+uinti -käynnillä, jonka jälkeen juodaan pitkät aamukahvit partsilla. Sitten keli sanelee mitä tehdään.
Tänä aamuna oli mahtava ukkossade, kun kävimme uimassa. Muunmaalaiset luikkivat parvekkeilleen, kun suomalaiset uivat ja melskasivat vedessä ukkosen pauhatessa ja sateen vihmoessa veden pintaa. Ei nähty salamia, joten sitä oli turvassa oman tyhmyytensä sisällä.
Ruokavalioksi ovat taas vakiintuneet vihannespitoiset paikallisherkut, kana- tai kalapohjaisina. Kunhan on chiliä riittävästi. Ystävämme ja luottokokkimme Pom pitää aina laukussaan tuoretta chilijauhetta, jota voi sujauttaa ateriaan mukaan, jos ravintolan kokki ei uskalla. Suomessa se kuulemma oli tosi tarpeeseen.
Suuri juttu täällä on huomenna alkavat Kite Boardingin MM-kisat, jotka houkuttelevat tuhansia rannalle katsomaan kymmensien metrien lentoja, voltteja ja muita ketkutuksia. Nuo selät todella jaksavat heilua! Sinne siis mekin suuntaamme, koska tuultakin on luvattu reippaasti ja sen ylle aurinkoa, ilman pilviä.
Eipä tässä muuta raportoitavaa kuin kansanedustaja Tyllin legendaarinen: "Siitä lähdetään että tähän on tultu!"
PikkuApuri
